Glögillä Buterilla

Yksi kausi elämästä on ohi. Firman henkilökunnalle on annettu ohjeet, Vuoksen Soutajien puheenjohtajuus siirretty, muuttoilmoitus tehdään pian, laukkuja pakataan ja ystäviä hyvästellään, joulunvieton ohessa.

Elämäni on tähän asti ollut lähes pelkkää soutua. Soutuharrastusta, soutuyrittäjyyttä, valmentamista, organisaatiotyötä ja kaikkea lajiin liittyvää. Olen ollut lajissa syvällä, ehkä liiankin. Tuntuu hyvältä että vastedes voi keskittyä yhteen sektoriin ja olla irrallaan kokonaisvastuusta. Vaikka voisi luulla että elämäni on vastedeskin pelkkää soutua, uskon että asetelma on toinen. Näen unta siitä että aikaa jää perheelle ja myös Prahan kulttuurille, taiteelle ja muille harrastuksille. Kunhan saamme tavarat asettumaan Prahaan niin olemme VAPAITA!

Olen oppinut Suomalaisesta urheilusta sen, että tarvitsisimme kipeästi politiikkojen apua urheilun kehittämiseksi. Toivon sinivalkoisen urheilun tähden että niitä päättäjiä löytyisi enemmän jotka näkevät urheilun yhteiskunnan rakennuspalikkana. Kun joskus palaamme, olisi mukava nähdä voimakkaita urheiluorganisaatioita ja ennen kaikkea toimivaa junirityötä.

Suomessa olisi ensimmäiseksi siirryttävä kokonaiskoulupäivään 8-16, joka sisältäisi joka päivä pari tuntia harrastustaineita. Näin saisimme esim. liikunnanopettajat töihin ja perheille yhteistä aikaa iltoihin. Nykytilanteessa harrastavien lasten vanhemmat ovat usein lähinnä autonkuljettajia...

Mutta...oli tarkoitus toivottaa kaikille Hyvää Joulua, Onnellista Uutta Vuotta ja kaikkea hyvää.

Joskus jossain tavataan.

Muutto ja muutos edessä

Imatra - Praha

Kuulostaa samalta kuin Antti Tuiskun levyn nimi, se taisi olla Rovaniemi - New York. Imatralta lähtöön on aikaa pari viikkoa, jonka aikan vietetään joulu ja sitten pakkaudutaan junaan ja lähdetään viikon lomalle ennen töiden aloittamista Prahassa.

Lähtöä on vaikea hahmottaa, onneksi asuntomme Prahassa on kalustettu joten merikonttia ei tarvinne tilata, eikä suurta rekkaakaan. Kävin marraskuussa viemässä yhden pakettiautollisen tavaraa Prahaan, (mm. kaksi yksikköä...) ja nyt lähetämme lavan rahtina siihen päälle. Niillä pitäisi pärjätä. Neljä vuotta on pitkä aika, tietysti neljän vuoden toteutuminen vaatii onnistumista sekä urheilullisessa mielessä että perheen kannalta. Tuntuu siltä että olemme valmiita muutokseen, mutta millä tavoin se realisoituu sitten Prahassa, mene ja tiedä. Ei liene muuta voihtoehtoa kuin heittäytyä mukaan paikalliseen soutukulttuuriin ja pyrkiä tekemään hyvää työtä.

Ensimmäinen työpäiväni on 5.1., samoin Idan ensimmäinen koulupäivä. Päikki ja Sara saavat tutustua ilmapiiriin hieman rauhallisemmin, vailla päiväohjelmaa.

Elämä muuttuu paljon. Imatralla ei ole tarvinnut ruuhkissa istua, Prahassa tarvitsee. Toisaalta kaupungissa on paljon erilaisia tapahtumia ja paljon elämää, Imatra on taatusti sillä sektorilla rauhallisempi. On monessa mielessä mukava lähteä. Tieto kulkee nopeasti ja vaikka Hesarin tilaus Prahaan on turhan kallis, täytynee hankkia nettilehden lukuun tarvittavat tunnukset jotta pysyy jollain tavalla Suomen asioista kartalla. Uutisvuoksikin on nyt netissä joten kotipaikkakunnan polttavat asiat tulee varmasti seurattua sieltä.

Syksy on ollut hektinen ja odotan muuttoa ja muutosta sikälikin mielenkiinnolla, että on mahdollista että yhtä työtä tehdessä elämän hektisyys hieman vähenee. Aika ja tila ajatella ovat tärkeitä asioita, niitä olen jäänyt viime vuosina kaipaamaan. Näen päiväunia kiireettömistä sunnuntai-päivistä perheen kanssa Prahassa, saa nähdä.

Joka tapauksessa joulu tulee ja haluan näin blogini välityksellä toivottaa lukijoille kiireetöntä joulua ja rauhallista uutta vuotta. Blogini kestänee hengissä ja yritän kirjoitella tänne ajatuksia vastakin. Yksi aikakausi elämässäni ja perheemme elämässä alkaa olla ohi, ja nyt alkaa kokonaan uusi vaihe, joka voi johtaa mihin tahansa. Elämisen arvaamattomuus on sen suola.

Vuoden parhaat

Urheilutoimittajien liitolla on jälleen edessään vaativa tehtävä valita vuoden urheilija ja muut oheisvalinnat. Julkistamistilaisuus saa melkoisen paljon huomiota mediassa joka vuosi. Uudistuneen Suomen Urheilugaalan myötä tilaisuuden painoarvo urheilun maailmassa on entistäkin suurempi. Tilaisuus pidetään Hartwall Areenassa 12.1.2009. Viime vuonna äänestykseen osallistui 541 urheilutoimittajaa. Valinta on erityisen haastava, sillä osa lajeista on mediassa jatkuvasti ja osa perin satunnaisesti, kerran neljässä vuodessa.

Mikä riittää valintaan?

Valinnat nostattavat aina keskustelua eri lajiesta ja niiden vaatimuksista. Mikä on huippusuoritus ja mikä ei? Onko voitettava menestyäkseen äänestyksessä vai riittääkö hopea? Mikä laji on riittävän vaativa jotta urheilun maailmassa arvostetun tittelin voi voittaa. Pertti Karppinen on tullut valituksi vuoden urheilijaksi vuosina 1979 ja 1980. Pertti Karppisen valmentajana kunnostautunut Juhani Julku valittiin vuoden valmentajaksi vuonna 1976. Näiden menestysten jälkeen soutu ei ole titteleillä päässyt herkuttelemaan. Tänä vuonna kilpailumenestys antaisi jo aihetta äänestysmenestykseenkin. Satu Mäkelä-Nummela on vuoden ainut olympiavoittaja ja sitä kautta todennäköinen äänestyksen voittaja, eli vuoden urheilija ja vuoden naisurheilija. Leo-Pekka Tähti voitti paralympialaisissa ja on mieleniintoista nähdä millä tavoin hän pärjää äänestyksessä. Vuoden miesurheilijaksi valittanee Tero Pitkämäki tai Mikko Hirvonen.

Soutajien saumat

Soudun kannalta sekaannusta urheilutoimittajien riveissä saattaa aiheuttaa se että naisia on kaksi. Onko kyseessä joukkue vai yksilöt. Vuoden Urheilija-palkinnon on voittanut yhtä poikkeusta (1947; Mikko Hietanen, yleisurheilu ja
Lassi Parkkinen, pikaluistelu) lukuun ottamatta yksi henkilö kerrallaan. Puolestaan vuoden joukkueessa on ollut vähintään neljä jäsentä. Itse valitsisin kaksikkomme vuoden joukkueeksi, mutta minun sanani ei luonnollisestikaan paina. Vuoden joukkueeksi valittanee tiensä EM-lopputurnaukseen raivannut alle 21-vuotiaiden jalkapallomaajoukkue. Jos raati käsittelee kahta naista yhtenä, pitäisi sijoituksen sittenkin olla top kolmessa. Naisten suoritus asettuu perspektiiviin kun ottaa huomioon että se oli ensimmäinen suomalaisnaisten mitali kesäolympialaisten kestävyyslajeissa kautta aikojen.

Vuoden valmentaja

Vuoden valmentajaksi veikkaan Satu Mäkelä-Nummelan valmentajaa, Matti Nummelaa, vahvoja ehdokkaita ovat myös Markku Kanerva, Doug Shedden, Ari Saukko, Job Dragtsma, Kari Jalonen jne. Helsingin Sanomien jutussa tässä taannoin minua veikattiin vahvaksi ehdokkaaksi vuoden valmentajaksi. Todettakoon, kuten Urheilutoimittajien yhdistykseen kuuluva ystäväni minulle kertoi, nimeäni ei urheilutoimittajien kupongilla ole, joten spekulaatio valinnastani on turhaa. Kupongilla on 8-10 nimeä joiden parista valinta tullaan tekemään.

Kokonaisvaltainen valmennus

Kuvassa ylpeä valmentaja painavan vuoden Lähivalmentaja-pystin kanssa. Kiitän urheilijoita hyvistä suorituksista ja valitsijoita huomionosoituksesta.

Seminaari

Otsikon aihetta käsitellyt päivä pidettiin Helsingissä 14.11. Päivä herätti paljon ajatuksia ja alustukset olivat mielenkiintoisia. Seminaarissa keskusteltiin muun muassa muuallakin syksyn aikana tapetilla olleesta valmentajan jaksamisesta. Valmennuksessa tulee huomioida kokonaisvaltaisuus ja se että urheilijat voivat harjoitellessaan elää hyvää ja tasapainoista elämää. Matka huipulle on pitkä ja tekemisessä täytyy viihtyä jotta prosessin laatu säilyy joten valmentajan rooliin kuuluu olla myös life coach. Vastuu urheilijan laadukkaasta arjesta ei välttämättä helppo kantaa. Valmentaja joutuu monesti hoitamaan valmennusprojekteja kokonaisvaltaisesti, ikään kuin kokonaisvalmentajana. Tehtävä joka edellyttää vähintään päätoimisuutta ja monipuolisuuttta.

Viime syksynä olin äärirajoilla yhteisen unelmamme ja arjen puristuksessa, en vähiten ontuvan rahoituksen takia kuten Helsingin Sanomat ja Airo-lehti ovat kertoneet. Kivuliaan prosessin jälkeen rahoitus tuli kuntoon, sekä urheilijoiden että Soutuliiton myötävaikutuksella. Kivulias prosessi vahingoitti henkilösuhteita, joiden kuntoon saattaminen vaatinee runsasta veden virtaamista Vuoksessa ja Vltavassa. Lainaa ei kuitenkaan tarvinnut ottaa vaikka niinkin on uutisoitu, vaan rahaa siirrettiin matka- ja päivärahabudjettiini ilman velvoitetta takaisinmaksusta.

Valmentajan arjessa samaa prosessia elävät kolleegat ovat kullan arvoisia. Pari kertaa vuodessa Olympiadin ajan toistuneet tapaamiset olivat tärkeitä tilaisuuksia ja sain niistä paljon. Vertaisryhmän tuki on korvaamaton tilanteessa jossa oma lajiryhmä on pieni ja venekuntamme oli ainut Pekingiin tiensä selvittänyt. On tietyllä tavalla sääli jättää se valmentajien joukko johon on kuulunut, koska yhteistyö parani ja syveni olympiadin loppua kohti. Itse asiassa tuntuu siltä, että jos jäisimme Suomeen niin nyt vasta alkaisi todellinen tuloslistoja järisyttävä yhteistyö suomalaisten olympiavalmentajien kesken. Olemme saavuttaneet pisteen jossa olemme oppineet toisistamme riittävästi jotta olisi mahdollista aloittaa kriittinen poikkitieteellinen kehitystyö eri lajien kanssa. Toivon että se yhteistyö alkaa joka tapauksessa ja työtäni jatkava Ilona Hiltunen pääsee osalliseksi motivoivasta valmentajayhteistyöstä.

Mitä opimme menneestä?

Toivottavasti valmentajien valmennus kehittyy ammattimaiselle tasolle. Pienille lajiliitoille tämä on kova haaste, kenties OK tai SAVAL voisivat ottaa roolia järjestelmän rakentamisessa. Valmentajan psyykkinen valmennus on loppukädessä urheilijan etu. Valmennukseen kuuluvat Rakkaus ja Intohimo ovat loistavia työkaluja valmentajan työssä mutta katoavat ajan myötä jos valmentajaa ei huolleta. Peräänkuulutan niiden vaalimista viimeiseen savuun saakka. Ilman intohimoa ei ole tuloksia, unelma tuloksista pitää hengissä sekä urheilijan että valmentajan.

Tärkeitä ovat myös taustajoukot. Miehinen valmentajakaarti allekirjoittanee Mika Kojonkosken seminaarissa heittämän sloganin; happy wifes - happy lifes.

Oodi Buttenhoffille

Buttenhoff on ravintola Imatran kävelykadun varrella. Ravintola on liian mieto ilmaisu kuvaamaan Buttenhoffia. Gourmet - Instituution taustalta löytyvät Birgitta ja Lasse Buttenhoff, jotka ovat luoneet ravintolasta ainutlaatuisen kohtaamispaikan, Imatran olohuoneen. Ruoan Gourmet arvosta huolimatta paikka on onnistunut välttämään tilanteen jossa herne lautasella huhuilee kaveria. Annokset ovat reiluja ja maukkaita. Birgitta ja Lasse ovat pitäneet vaatimustason korkealla sekä ruoan että palvelun laadun suhteen, Buttenhoffille voi viedä kenet hyvänsä; mukava ja maittava ruokahetki on pomminvarmasti edessä. Palvelu on yksilöllistä ja mukavaa. Yksilöllisyydestä kertoo sekin että muutama vuosi sitten tilasin päivällisellä lammasta ja sen kanssa olutta. Kiril tuumasi että hän ei anna oluen pilata hyvää lammasta vaan toi minulle erinomaista punaviiniä lampaan seuraksi. Osaaminen, ammattitaito ja ylpeys niistä näkyvät hienolla tavalla tämän ravintolan toiminnassa.

Kävin itse Buterilla syömässä ensi kertaa vuonna 1987 Ruokolahden SM-soutujen yhteydessä, pöydässä josta on sittemmin muodostunut kantapöytämme. Jo silloin paikka syöpyi mieleeni, kun sitten muutimme Imatralle 1994 minun ei ollut vaikea löytää itseäni Buttenhoffin maittavan ruoan ja erinomaisen olut- ja viinivalikoiman äärestä. Vuonna 2003 yritykseni muutti kävelykadun varrelle ja luonnollisesti aloin viipyillä Buterin lounailla työnteon kannalta katsottuna välillä liiankin pitkään. Uskallan väittää että Buterilla on rentouttava vaikutus yksilöön varsinkin kiireisen työpäivän keskellä.

Birgitta ja Lasse jäävät hyvin ansaitulle eläkkeelle marraskuun alusta lukien. On onni Imatralaisille, ja väittäisin että kaikille suomalaisille, että Birgitan ja Lassen elämäntyö jatkuu uusien omistajien, Kirilin ja Julian toimesta.

Kun vuoden vaihteessa suuntaamme Prahaan on minun löydettävä lounaani jostain muualta. Buterin jättämä aukko on täyttämätön, sillä hyvään ruokaan liittyy ympäristö, ihmiset ja koko sosiaalinen tapahtuma. Takaan ja alleviivaan että lähivuosina Imatralla käydessämme minut varmimmin löytää Buterilta, ja kun palaamme Imatralle tulevaisuudessa niin odotan jo nyt vesi kielellä hyviä lounaita ja romanttisia päivällisiä vaimoni Päivin kanssa.

45

Lähtiessäni mukaan kunnallisvaaleihin oli tavoitteenani saada uusia haasteita uudessa ympäristössä. Varsin pian sain tarjouksen Tsekistä johon halusimme koko perheen voimalla tarttua, toisin sanoen Tsekit tarjosivat meille uusia haasteita uudessa ympäristössä.

Vaalikampanjani keskeinen teema olikin sen jälkeen: "Mikäli minut valtuustoon valitaan, varahenkilö hoitaa postini." Kävin siis negatiivista vaalikampanjaa. Sitä taustaa vasten 45 ääntä oli kelpo saavutus. Kiitos niistä äänestäjille, tulos oli varsin sopiva. En joutunut epämiellyttävään tilanteeseen jossa olisin joutunut kieltäytymään valtuusto-, ja valiokuntatyöstä. Ehdin hieman tutustua paikallisen Kokoomuksen ihmisiin ja toimintaan ja täytyy sanoa, että kokemus oli kaiken kaikkiaan positiivinen. Toivotan onnea valtuustoon valituille ja toivon että Imatran kaupunki saa uusien ihmisten myötä pontta hyvään kehitykseen talouden finanssikriisistä huolimatta.

Lähitulevaisuudessa minulla on edessä pihan teko taloomme ja muuton viimeistely, käynti Fisan valmentajakongressissa Pariisissa ja marraskuun lopulla käynti Tsekissä viemässä perheen tavaroita.

Prahaa kohti

Kävimme viikonloppuna Prahassa keskustelemassa valmentajapestistä. Nimiä ei papereissa ole, mutta tarjous on sitä luokkaa että on erittäin vaikea pestistä kieltäytyä. Kunnallisvaalien osalta tämä merkitsee sitä, että minua saa äänestää, mutta en tule olemaan tehtävää hoitamassa. Valitettavasti näin, koska politiikka ja yhteisten asioiden hoitaminen on kiinnostava areena. Olen pahoillani että en pääse tälle areenalle, ainakaan tällä kertaa.

Olemme keskustelleet miesten pariairosoudun päävalmentajuudesta, poislukien Ondrej Synek (Hopeaa Pekingistä). Ryhmässä olisi n. 10 soutajaa ja ryhmä jaettaisi keväällä kahtia U23 ja MM-kilpailuja varten. Ensi kesänä U23 kisat pidetään Tsekissä, joten se lisää homman haastavuutta. Haastetta riittää muutenkin; Tsekin pariaironelonen sijoittui Ateenen Olympiaregatassa toiseksi.

1-2 viikon reissu Prahaan täytyy heittää jo syksyn aikana, mutta Joulun vietämme vielä Imatralla. Pysyväisluontoisempi siirtyminen Prahaan tapahtuu sitten vuoden alusta koko perheen voimalla. Täytyy sanoa että odotan tulevaa mielenkiinnolla.

Täytynee aloittaa myös Tsekin kielen opinnot, valmentajatiimistä vain puolet puhuu englantia, urheilijoiden osalta tilanne on aika lailla sama.

Ravitsemus - kansantaloutta?

Lähes minkä tahansa organisaation haasteellisin tehtävä on saada talous pysymään joko voitollisena tai vähintään nollalinjalla. Tappion tekeminen on pitkän päälle mahdottomuus. Lainssäädännön ohjatessa kuntien taloutta jää kuntien päätettäväksi itse asiassa melko pieni osa kunnan taloudesta. Terveydenhuolto ja koulutus ovat suurelta osin lakisääteisiä kuluja. Terveydenhuollon kulut kasvavat merkittävästi kansanterveyden heikentyessä, keski-iän noustessa ja myös sitä mukaa kun löydetään uusia sairauksia ja niihin lääkitystä. Elintasosairaudet ovat merkittävä menoerä yhteiskunnalle, liikaa lisääntyessään jopa niin suuri menoerä että yhteiskunnan rahkeet eivät riitä.

Olen ilahtunut siitä että viime vuosina on ryhdytty voimakkaasti markkinoimaan tuoreiden kasvisten merkitystä kansanterveydelle. Monet elintarvikealan tuottajat ovat tuoneet markkinoille erilaisia tuotteita jotka noudattelevat kaikkien tutkimusten yhteistä näkemystä siitä että ihmisten tulisi nauttia enemmän vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Leivissä kokojyvän osuus on merkittävästi kasvanut. Molemmilla on parhaimmillaan oikeasti merkitystä kansamme tervehdyttämiseenkin.

Liikuntasuositukset purevat myös; Hotelliketjut rakentavat kuntohuoneita ja yritykset jakavat liikuntaseteleitä tai tukevat muutoin henkilökunnan liikuntaharrastuksia. Täytyy toivoa että nämä toimet purevat ja vapauttavat kuntien pääomaa terveydenhuollosta esimerkiksi harrastustoiminnan kehittämiseen.

Tiedän että voimme itse vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiimme sekä ravitsemuksen että liikunnan avulla. Suosittelen liikuntaryhmiä eri lajeissa lämpimästi kaikille! Ehkä olisi mahdollista luoda myös tukiryhmiä joissa sekä liikuttaisi että kehitettäisi osallistujien ravintotietoutta siihen suuntaan että terve elämä olisi oikeasti mahdollista. Sairaaloissa ja kouluissa tarjottavan ravitsemuksen laatua tulisi tarkastella kansanterveyden näkökulmasta ja pyrkiä tarjoamaan entistä enemmän tuoreravintoa.

Paradoksaalista on että ravintoa pyritään tuottamaan mahdollisimman halvalla. Harvoin halvimmalla tuotettu ruoka on laadullisesti hyvää. Tutkimuksissa on todettu että luomuruoka sisältää n. 40% enemmän vitamiineja ja hivenaineita kuin ei luomu keskimäärin. Luomuravinto ei ehkä ole edullisinta, mutta tuskin kuitenkaan aivan tuota 40% kalliimpaakaan. Kouluruoan tuottajia kilpailutettaessa olisi syytä keskustella vakavasti myös ravinnon laadusta, liian usein hinta on painavin päätöksen peruste. On yksilön oma valinta ja oikeus päättää ravitsemuksestaan, mutta tiedon avulla kulutustottumuksia on mahdollista ohjata terveempään, kansantaloudellisestikin oikeaan suuntaan.

Wind of change

Kun aloitin LW2x valmentajana oli minulla mielessäni kysymys siitä että onko Suomeen mahdollista luoda projekti jossa soutajat menestyisivät vuodesta toiseen? Olen saanut vastauksen kysymykseeni. Vastauksen saaminen on vaatinut paljon, ja on se myös antanut paljon. Viimeiset 5 ja 1/2 vuotta soutuvalmennus on ollut toinen työni, yritykseni ollessa toinen. Yritykseni teki osaltaan projektin mahdolliseksi, maksoihan se infran luomisen lisäksi palkkani vaikka työaikani yrityksessä pieneksi jäikin. Yritykselleni jäi projektista käteen ainakin soudun kasvanut julkisuusarvo ja hyvä imago lajin osaajana.

Koen että minun on aika muuttaa toimintatapoja ja kenties tehdä jotain aivan muuta, olenhan soutanut jo lähes 30 vuotta!
Luopuminen projektista tuli helpoksi kun saimme järjestettyä Ilonalle Soutuliittoon päätoimisen pestin. Nyt Ilonalla on hyvä mahdollisuus näyttää kyntensä valmentajana ja ryhmään pääsee mukaan muutama nuori soutajakin. Päätoimisen valmentajan palkkaaminen on Soutuliitolle pitkä askel eteenpäin. Toivotan sydämellisesti onnea Lontoo 2012 projektille, ja myös alkavalle nuorten huippuprojektille.

Kunnallispolitiikka

Politiikka tuntui kiinnostavalta. Tapaisin uusia ihmisiä ja tutustuisin erilaiseen organisaatioon. Kiinnostuksen seurauksena olen nyt Kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas. Politiikka ei olisi niin kuormittavaa etten ehtisi nauttia urheilusta ja uudesta talostamme. Tunsin että nyt olisi hyvä ottaa rennosti ja harrastaa liikuntaa ja kunnallispolitiikkaa. Ehkä voisin samalla harrastaa vähän juniorivalmennustakin Vuoksen Soutajissa. Ehdokkuuteni kunnallisvaaleissa pakottaa minut tässä vaiheessa myös julkistamaan seuraavat rivit.

Soitto Tsekistä

Tämän viikon maanantai mullisti kaiken vielä kerran. Sain soiton Tsekistä ja minulta tiedusteltiin halukkuutta valmentaa Tsekin maajoukkueessa. Olen otettu siitä että työtäni arvostetaan niin paljon että palkkaamistani harkitaan. Palan Tsekin soutukulttuuria ja Prahan fasiliteetit nähneenä pidän tarjousta suurena kunnianosoituksena. Menemme vaimoni Päivin kanssa neuvottelemaan 4 vuoden pestistä 11.-12.10. Olen kiinnostunut, mutta on paljon asioita jotka täytyy saada hoidettua ja varmistettua ennen kuin tiedän mitä teemme. Haaste Prahassa olisi kova, mutta valtavan mielenkiintoinen, ja kenties ainutlaatuinen. Mahdollisuus Prahassa aloittamiseen on noin fifty-sixty, aika näyttää.

Mahdollisille äänestäjilleni minun täytyy luvata se, että yritän tehdä päätökseni ennen kunnallisvaaleja, ja tiedotan siitä vähintään tässä blogissani. Eihän Kokoomukselle annettu ääni koskaan hukkaan mene vaikka Prahaan muuttaisimmekin. :)

Politiikkaan

Tähän saakka varsin urheilupainotteinen blogini saa tulevaisuudessa muunlaistakin sisältöä. Pitkien keskustelujen ja harkinnan jälkeen ryhdyin kokoomuksen kunnallisvaaliehdokkaaksi.

Miksi?

Päätöksenteko ja vaikuttaminen ovat haasteellista työtä. Elämäni on tähän saakka ollut lähes yksinomaan urheilua. Ehdin tosin opiskella Helsingin Yliopistossa luokanopettajaksi 1985-1992 välisenä aikana ja harjoittaa opettajan ammattiakin vuosina 1992-1994. Yrittäjyys vei sen jälkeen mennessään. Yrittäjyydessä törmää yrittäjyyden ongelmiin ja urheilussa törmää urheilun ja liikunnan ongelmiin. Huippusoutajien valmennus on avannut minulle mahdollisuuden oppia ravitsemuksesta ja hyvinvoinnista täysin asioita, joilla laajasti hyödynnettyinä voisi olla merkitystä kansanterveydellekin.

Vastuullisuus

Olen toiminut Soutuliiton hallituksessa ensimmäistä kertaa jo 1989. Soutuliitto toimi kahdeksan vuotta, 1997-2006 Imatralla yritykseni tiloissa. Tuona aikana soutuliiton talous tervehdytettiin ja huippu-urheilun sektorilla palattiin samaan aikaan mitalikantaan. Olen vastannut Soutuliiton taloudesta vuosina 1997-2001 ja naisten kevyen pariairokaksikkoprojektin valmennuksesta vuosina 2003-2008. Etenkin valmennuksen tulokset ovat kaikkien nähtävillä, mutta tuloksia tusin olisi saavutettu ilman tervettä taloutta.

Finnrowing Oy täyttää muutaman vuoden kuluttua 20 vuotta. Olin onnekas saadessani Concept2 soutulaitteiden edustuksen Suomeen vuonna 1992. Soutukaverini kyselivät noina aikoina että mihin ihmeeseen meinaan soutulaitteita kaupata Suomen soutumarkkinoiden ollessa olemattomat. Ensimmäisenä vuonna myimme 32 laitetta. Nyt laitteita on myyty Suomeen jo n. 6000kpl. Uskon ymmärtäväni joitain myös markkinoinnin päälle.

Nöyryys

Olympiatasolla olin ensikertalainen tämän kesän kisoissa. Menimme kilpailuihin nöyrällä asenteella, emme tienneet kaikkea mitä kohtaisimme. Politiikan näyttämölle astun samanlaisin ajatuksin. En kuvittelekaan tuntevani Imatran Kaupungin asioita kuin omat taskuni. Voin ainoastaan pyrkiä selvittämään asioita, oppia hallitsemaan kokonaisuuksia ja tekemään vastuullisia päätöksiä.

Kokoomus

Yrittäjänä arvoni ovat olleet aina lähellä Kokoomusta. Uskon tulevaisuuden rakentamiseen vastuullisen yrittämisen kautta. Halusin liittyä puolueeseen jolla on riittävä painoarvo jotta se voi oikeasti vaikuttaa asioihin.

Kuka on paras?

Pekingissä hehkutettiin kovasti Michael Phelpsiä ja Usain Boltia. Aihettakin tietysti oli mutta onko Michale Phelps kaikkien aikojen paras urheilija? Kysymys vaatii vähän lähempää tarkastelua. Phelpsin ura on nyt kahden olympiadin mittainen. Hän on huippulahjakkuus lajiin jossa on mahdollista voittaa jopa kahdeksan kultaa samoista kisoista. Tekeekö kultamitalien määrä urheilijasta kaikkien aikojen parhaan. Oma subjektiivinen käsitykseni on että ei tee. Mielelläni katsoisin urheilijan uraa kokonaisuutena huomioden tietysti myös lajin jossa urheilija tuloksiaan tekee. Ketä tuleekaan mieleen näistä kisoista?

Luonnollisesti mieleen tulee soutajia, soutaja kun olen itsekin ja heidät parhaiten tunnen. Tulokset ovat poimintoja näiden sankareiden mittavilta urilta. Laittamatta näitä urheilijoita mitenkään järjestykseen nostan kaikille hattua. Jokaisen ura on pitkä. Urheilu kehittyy ja pitkä ura kertoo siitä että urheilija on pystynyt kehittymään vielä silloinkin kun aika alkaa tehdä kehitystä vaikeammaksi. Muista lajeista löytyy varmasti myös pitkän uran tehneitä menestyneitä urheilijoita, älköön tietämättömyyteni minulle tuntemattomista uroteoista loukatko ketään.

Eskild Ebbesen (27.5.1972) LM4- DEN
Atlanta 1.
Sydney 3.
Ateena 1.
Peking 1.
Ebbeseniä on valmentanut tällä hetkellä Kanadassa työskentelevä Bent Jensen. Tanskan LM4- joukkue omisti soutunsa Pekingissä syöpää vastaan taistelevalle Jensenille.

Juri Jaanson (14.10.1965)M1x
Tasmania (MM) 1990 1.
Ateena 2.
Peking 2. (M2x, Tonu Endrekson)
Juri on saavuttanut parhaat tuloksensa yhteistyössä Igor Grinkon ja vaimonsa Tatjana Jaansonin kanssa.

Josefa Idem GER 1984-1989, ITA 1990->
Meloja joka meloi nyt seitsemänsissä olympialaisissaan.
Olympiaura alkoi 1984 Los Angelesissa K2 pronssilla.
Söul 5.
Barcelona 4.
Atlanta 3.
Sydney 1.
Ateena 2.
Peking 2. (hävisi kullan 0,004 sekuntia!)
Idemiä on vuodesta 1990 saakka valmentanut hänen aviomiehensä ja heidän kahden lapsensa isä Guglielmo Guerrini.

Puolan Miesten Pariaironelonen

Joukkue voitti olympiadin aikana kaikki MM-tittelit ja Pekingissä veneluokkansa vieläpä ylivoimaiseen tapaan. Marek Kolbowicz ja Adam Korol saavuttivat ensimmäiset mitalinsa pariairokaksikossa 1998.

Konrad Wasilewski
Marek Kolbowicz
Michal Jelinski
Adam Korol

Joukkueen valmentaja Alex Wojciechowski on mielestäni ansainnut FISA:n coach of the Year palkinnon.

Marit Van Eupen NED
Pronssia Ateenasta LW2x
LW1x maailmanmestari 2005-2007
Kultaa Pekingistä LW2x
Valmentaja Josy Verdonkschot on ollut ajan hermolla koko olympiadin ajan.

Paluu arkeen

Kävin tänään ensimmäistä kertaa venevajalla ja riemukseni huomasin että viime kesänä ostettu perämoottori oli evakuoitu katamaraanin perästä. Kuten kuvasta näkyy ohjausvaijerit on nyrhitty poikki. Järeä lukko löytynee Vuoksen pohjasta jos viitsisi siellä sukellella. Täytyy sanoa että sieppaa kyllä aika lujaa. Menestyksestä huolimatta talouden realiteetit ovat seuraamme kohtaan aika kovat. Rahaa tehdään otsa hiessä ihan sananmukaisestikin sillä soutuspinning on seuran päätulonlähde. Uutta moottoria varten saamme talkoilla n. 60-70 soutuspinningtuntia, edellyttäen että asiakkaita riittää...aika turha sanoa että rahalle olisi ollut muutakin käyttöä.

Jos joku tarjoaa myyntii 15 heppasta vm 2005 nelitahtiHondaa jota on ajettu ratista niin kannattaa vähän tarkistella taustoja. Ja nyt tekemään rikosilmoitusta.

Moottorin specsit:
Honda BF15
sarjanumero 100458

Juhlat

Soutufinaaleista on nyt kulunut reilu viikko. On ollut häkellyttävää huomata kuinka tiiviisti suomalaiset elivät mukana soutukilpailuissa. Finaalilähetystä seurasi YLEn mukaan yli 900 000 suomalaista. Nyt mietittynä jännityksen kaari pienten pettymysten alku - ja keräilyeristä onnistuneisiin välieriin ja finaaliin oli urheiluviihdettä parhaimmillaan. Unohtamatta "vihollisten" psyykkausta ja hiuksia nostattavaa taistelua finaalissa. Soutukilpailut tarjosivat jännitysnäytelmän joka vielä päättyi upeasti. Olemme ylpeitä siitä että pystyimme taistelemaan voitosta. Kiitämme soudusta innostuneita ihmisiä myötäelämisestä. Ajattelin ensin vastata onnitteluviesteihin mutta urakka on ollut liian suuri kun tuota ohjelmaakin on ollut aika runsaasti, olkoon tämä kirjoitus kumarrus ja kiitos Teille myötäelämisestä. Olen kirjoittanut alle lyhyesti mitä kaikkea viikkoon on mahtunut omalle osalleni. Minnalla ja Sannalla lienee ollut vielä kiireisempää.

Sunnuntai 17.8.
Finaalin jälkeen TV-ja printtimediat haastattelivat meitä puolille öin. Kävimme vielä yöllä tervehtimässä Olympiakomitean YT-kumppaneita. Illan aikana sain yhteensä varmasti n. 150 onnitteluviestiä, naiset paljon enemmän.

Maanantai 18.8.
- Pekingin Ankkaa 144 vuotta vanhassa ankkaravintolassa, haastatteluja.
- Presidenttiparin vierailu kisakylässä

Tiistai 19.8.
- Vierailu keisarin äidilleen 1800 luvulla rakennuttamassa kesäpalatsissa maikkarin vieraana
- Suomen Pekingin suurlähetystön vastaanotto Suomen olympiajoukkueen mukana. Paikalla oli suomalaisen huippu-urheilun vaikuttajia, urheilijoita, Pekingin suomalaisia ja median edustajia.
- Hauska illanvietto suomalaisomistuksessa olevassa ravintola Take 5:ssa paikalla oli ihmisiä Pekingin suomalaisyhteisöstä.

Keskiviikko 20.8.
- radiohaastattelu
- yleisurheiluilta linninpesässä. Usain Boltin ME, naisten moukari jne.

Torstai 21.8.
- ankara vesisade aamupäivällä ja melonnan välierät iltapäivällä.
- pakkaus perjantain kotimatkaa varten.

Perjantai 22.8.
- Kotimatka, lähtiessä MTV3 haastattelu.
- Helsinki-Vantaalla oli hieno vastaanotto, paljon ihmisiä, kukkia, lahjoja ja puheita. Oli mukava palata kotiin.
- FLYLappeenranta tarjosi lennon Lappeenrantaan, ja Lappeenrannan kentällä odotti jälleen uusi vastaanotto. Kukkia, lahjoja ja ystäviä.
- vihdoin kotona Imatralla. Yllätysjuhlat Ritikanrannassa, paikalla kolmisensataa ystävää, elävää musiikkia, shamppanjaa, lahjoja ja hyvää ruokaa. Tunnelma oli kuin suurissa häissä.

23.8. Lauantai
- Imatra-päivä
Imatran Koskenpartaalle oli kokoontunut suuri joukko ihmisiä toivottamaan meidät tervetulleiksi kotiin. Imatran kaupunki palkitsi meidät stipendeillä ja saimme huomionosoituksia muiltakin yhteisöiltä. Illalla kaupungin 60 vuotisjuhlavastaanotto ja balettigaala. Sitten aikaisin nukkumaan.

24.8. Sunnuntai
- Ansaittua lepoa

25.8. Maanantai
- Lounas projektin lääkärin Veli-Pekka Valkosen kanssa Helsingissä
- Olympiajoukkueen tulojuhla HKI-Vantaalla

26.8. Tiistai
- Haastattelu Uutisvuoksessa
- Lounasjuhla Ravintola Buttenhoffissa
- Saimme reilun 4 tunnin lounaan lisäksi myös nimikkopöydän ja kuvia seinälle.

Aika laskeutua

Viiden vuoden projekti on merkinnyt elämistä yhteiselle tavoitteelle, nyt kun kisat on kisattu on aika kiittää läheisiä, tukijoita ja myötäeläjiä heidän panoksestaan. Olen ylpeä siitä että olemme pystyneet tuottamaan Teille riemukkaita hetkiä, samalla kun olemme eläneet omaa unelmaamme. Olen ylpeä naisten päättäväisyydestä ja hyvästä soututaidosta, ja olen ylpeä siitä että pääsimme lähelle täyttä potentiaaliamme urheilijoina ja tiiminä. Tulos ei jättänyt mitään jossiteltavaa.

Haastoimme suuria

Vastustajamme olivat soudun suurmaita jossa harrastajat mitataan tuhansissa, valmennus on ammattilaisten käsissä ja lajikulttuuri pitkälle jalostunut. Sinivalkoinen menestys on mahdollista vaikka lähtökohtamme ovat olleet minimalistiset. Pieni harrastajamäärä, pieni valmentajien määrä, vähäinen lajikulttuuri jne. Kysymys kuuluukin että tarvitseeko näin olla? Voiko sinivalkoinen soutu kasvaa vaikka Tanskan tai Eestin tasolle. Tanskalla oli näissä kinkereissä 4 venekuntaa, (1 kulta ja 1 pronssi) ja Eestillä 3 venekuntaa, tuloksena 1 hopea. Uskon siihen että voimme nousta samalle tasolle näiden lähinaapureiden kanssa. Tarvitsemme siihen omaa päättäväisyyttämme ja yhteisön tukea.

Kuten otsikko kertoo nyt on aika laskeutua. Viime yö meni ylikierroksilla ja vähillä unilla, mutta eiköhän tämä tästä. On aika sulautua olympiakylän vilinään, seurata muita lajeja, nauttia tunnelmasta ja kenties siitä kuuluisasta Pekingin Ankasta.

PS.

Amber

Lauantai-iltana majapaikkaamme saapui kyyneleet silmissä Australialainen soutaja, viime vuoden maailmanmestari, joka halusi pyytää anteeksi varomatonta lausahdustaan. Hän toivotti meille onnea finaaliin ja teki sen täydestä sydämestään.

Saksan kasi, ja muita huomioita 1. päivän finaaleista

Saksa jäi viimeiseksi

Ei lyönyt leiville joukkueen vaihto kalkkiviivoilla. Kirjoitin aiheesta jo aiemmin blogissani. Kahdeksikkojen B-finaali oli sinetti täysin tuhritulle projektille. Saksa hävisi Kiinalle veneenmitan.

Uusi-Seelanti

Uusi-Seelanti on jotekin kadottanut vireensä tai sitten muut ovat parantaneet valtavasti. Uusi-Seelantilaiset odottivat kolmea kultaa (M1x, W2x,M2x) ja saivat yhden kullan (W2x) ja pronssin. Norjan Olaf Tuften mahtava kiri lämmitti sydäntä. Tuftella on nyt kaksi peräkkäistä kultaa. Huhu kertoo että mies olisi suunnittelemassa 2x projektia Lontooseen seurakaverinsa kanssa. Tufte osaa kaivaa kuntonsa esiin aina 4 vuoden välein.

Eläköön Eesti

Eläköön Juri Jaanson. Vuonna 1965 syntynyt ikisoutaja otti jälleen mitalin miesten pariairokaksikossa yhdessä Tonu Endreksonin kanssa. Olympiatasolla suoritus on huikea. Nostan hattuni korkealle Eestin soutukulttuurin edessä.

Niin sortuvat kuvitellut rakenteet

Ekaterina Karsten oli varmimpia voittajaehdokkaite. Niin vain kävi että Bulgarian Rumyana Naykova osoitti äitiysloman jälkeen kovuutensa ja voitti. Karsten jätettiin peräti kolmanneksi, väliin kiilasi myös USAn Michelle Guerrette.

Uhkapeliä?

Monet ovat kysyneet että miksi Minnan ja Sannan vauhti alkaa löytyä vasta loppuviikosta. Vastaus on yksinkertainen:

Jos viikon mittasiin kilpailuihin tulee mahtavassa iskussa ja anaerobia ja aerobia hyvässä tasapainossa kallistaa viikon kova kilpailu yhdessä kovien viimeistelyharjoitusten kanssa tasapainon liikaa anaerobian puolelle. Tästä seuraa se, että suoritus alkaa hiipua silloin kun kisat kovenevat. Tiesin että naisten keveyessä kaksikossa näihin kisoihin tulee 10 kovaa joukkuetta ja 7 vähemmän kovaa. Ei ollut pienintäkään riskiä mennä semeihin keräilyn kautta. Tiesin myös pitkän yhteisen historiamma kautta että semeissä vauhti löytyy. (Totta kai jännitti etä löytyykö sittenkään) Helppo sanoa jälkeenpäin, mutta tuli tuo sanottua lehdille jo alkuerän jälkeenkin. Riskinä on aina ihmisen fysiolgia jonka reaktioista ei aina voi olla varma. Totta kai tällainen taktiikka vaatii mimmeiltä aikamoista itseluottamusta mutta uskon että loppupeleissä tulos näin edeten on parempi. Joukkueen täytyy tähän taktiikkaan olla riittävän hyvä jottei kerilyissä lipsahda semien ulkopuolelle. Minna ja Sanna ovat.

Huomenna on taas kilpailupäivä, kauden viimeinen.

Flow

Torstai on toivoa täynnä

Kuusi lähes tasavahvaa joukkuetta asettuu lähtöviivalle. Starttisysteemi nousee ylös vedestä pamahtaen kuin kiväärin laukaus. Valmentajan sydän alkaa lyödä. One Minute...kello käy vääjäämättä, mutta hitaasti.

Attention ... ja laukaus toistuu, ei pling, vaan PAM!

Veneet ampaisevat liikkeelle. Alkukiihdytys, vauhti ja sen pitäminen tasaisen kovana. Keskittyminen omaan tekemiseen, vetojen puhtaus, alkuveto jaloilla, lavat piiskaavat vettä. Soutajien täytyy pystyä täsmälliseen harmoniseen rytmiin, vetää rennosti ja KOVAA! Tasavahvoista pareista alkavat hivuttautua edelle ne joiden tekniikka toimii paremmin, jotka pystyvät elämään hetkessä ja saamaan aikaan Flow:n. Soudun helppous ja rentous tekevät siitä kuljettavaa, rykiminen ja liika voimankäyttö hajoittavat. Lapa täytyy saada veteen veneen kulkua häiritsemättä, sujuvasti kuin kuiskaten. Vedossa kuiskaus ei paljon lämmitä, reisien täytyy HUUTAA ja mielen haluta. Eteenpäin täydellisessä harmoniassa. Kaksi ihmistä sulautuu yhdeksi voimaksi joka liikkuu pehmeästi ja rennosti. Vesi solisee veneen alla. Nauti harmoniasta ja usko vauhtiin.

Maitohappo on hyvä kaveri, ilman sitä ei olisi niin paljoa energiaa. Maitohappo polttaa reisiä, mutta siitä täytyy ottaa vain lisää haastetta. Voima vedossä säilyy, harmonia säilyy ja vauhti säilyy, lihakseen tunkeutuvasta ystävästä huolimatta ja sen ansiosta. Erot kasvavat, muutama joukkue on jo alkanut pudota. Tonnilta lisää nojaa. Voimaa vetoon sen verran että vauhti vähän kiihtyy, mutta nostoa ei maallikko edes huomaa. Kilpailu on alkanut, tonnilta. Nyt vasta punnitaan ne kenellä taito ja fysiikka ovat finaalin edellyttämällä tasolla. Vähän lisää puristusta, täydellinen harmonia, säilytä helppous, ja NOJAA niihin airoihin. Matka etenee, 500m jäljellä. Reidet huutavat armoa ja pää ei anna. Lisää vauhtia, lisää nojaa, lisää TAHTOA! Viimeiset 250m, Yleisö mylvii, kilpailijat kiihdytävät tahtiaan. 1,2,3,4,5, vetoa ja GOOOO! Loppuun täysillä, lyhyet kädet, jaloilla täysillä, tahti ylös, pidä siellä loppuun lisää! Lisää! LISÄÄ! LISÄÄ!! joka vedolla LISÄÄ!

Maali

Missä olemme? Riittikö?

Torstaina

Rookie

Ensimmäiset kisat

KOK kieltää minua julkaisemasta blogissani kuvia kisasuorituksista ja kisatuloksia, joten minun täytynee pidättäytyä oman pään sisällä pyörivissä ajatuksissa ainakin kisojen ajan. Oheinen kuva julkaistakoon, tuskin siitä kukaan poroja sieraimiin vetää.

Urheilussa projektin mitta on yleensä neljä vuotta. Suomessa joskus jopa vain vuosi. Täällä ollessa eri joukkueita ja niiden lajikulttuuria seuratessaan yksi olympiadi on lyhyt aika. Jatkuva menestymisen kulttuuri vaatii pitkää aikajännettä. Tuloksia ei synny ilman laadukasta harjoittelua ja kilpailua jatkuvasti, vuodesta toiseen. Menestymisen kulttuuri vaatii valmentajia, huippu-urheilijoita, huipulle haluavia ja ennen kaikkea inokkaita junioreita. Tavoitteellinen harjoittelu ryhmässä on hyvä tie huipulle. Harjoituskaverit toimivat mittareina ja ystävinä ja urheilu säilyy mielekkäänä.

Sitä millä tavoin menestyskulttuuri täällä näkyy on vaikea selittää. Menestyksestä tulee sekä tavoite että arkipäivää. Austalialla on kisoissa vene jokaisessa luokassa, siellä urheiluun satsataan valtavasti ja kansallistunne on korkealla. Naapurihuoneessa aussituristit vetivät tänään kansallislaulun antaumuksella ennen kuin lähtivät katsomaan kisoja. Rehti urheiluhenki on joiltakin yksilöiltä siinäkin yhteiskunnassa välillä päässyt katoamaan. (viittaus läskilausuntoihin)

Olemme harvoja ensikertalaisia. Useilla valmentajilla on käytynä vaikka kuinka monet olympialaiset osana suuren joukkueen urheilu- ja valmennusporrasta. Tietotaito siirtyy väkisin eteenpäin, osa ihmisistä vaihtuu, urheilijoista osa jää valmentajiksi, homma elää ja uudistuu. Suomessa urheilu on pientä. Pieni maa ja pienet ympyrät. Onko aina ollut niin ja onko tulevaisuudessa pakko olla niin. Suomen on helppo pudota urheilun marginaaliin koska jäämme valmennujksen tietotaidossa ja kokemuksessa auttamatta jälkeen, koko ajan. Saatamme olla edelläkävijöitä jääkiekossa ja keihäänheitossa mutta entäpä urheilussa laajemmin?

Jos nyt rohkenen kertoa tässä kuitenkin muutamia kokemuksia avajaisista...

Rafael Nadal seisoi avajaisissa muutaman metrin päässä ja nojasi hiestä märkänä joukkuekaverinsa olkapäähän, lienee kiroillut avajaisten pitkää kestoa. Kobe Bryant kirjoitteli nimmareita vauhdikkaasti kävellessäänkin, paikallinen koripalloilija on käsittämättömän iso mies. Angolan (koripallo) joukkue pyöri myös lähellämme jatkuvasti, rentoja sällejä. Soutajat olivat ihan suosittuja lipunkantohommissa. Monet nuoret olympiaurheilijatkin fanittavat maailmantähtiä avoimesti täälläkin ja ymmärrän kyllä hyvin jos se välillä staraa tympäisee. Itse olisin halunnut mennä sen ison kiinalaispalloilijan viereen ja pyytää jotakuta ottamaan kuvaa kommunikaattorilla, ihan vaan tyttärille muistoksi ja kavereille ihmeteltäväksi. Ajatellaampa vaikka niin että normaali huonekorkeus on Suomessa 240. Herra Ming ei kovin korkeita kenkiä tarvitsisi ollakseen pää katossa.

Soutuvalmentajana tietysti mietin että entä jos olisi noin iso soutaja, niin kuinka ison veneen tarvitsisi, ja airot. Saisivat Filipin ja Conceptin sällit pähkinän purtavaksi kun pitäisi rekentaa sopivia välineitä moisen jättiläisen käsiin. Uusi venemuotti olisi must, ja kyllä kirvesairotkin voisivat hyvinkin olla puoli metriä pidemmät. Hankainetäisyys lähelle kahta metriä ja testaamaan. Minkälainen mahtaisi olla herran teho 2000m ergotestissä!

Tiistaina on uusi koitos. Sitä odotellessa päätän raporttini Kiinan illassa tähän. Ilma on kuin Jämsänkoskella. Sataa, tuulee ja salamoi.

XL vai M

Olen ollut saman kokoinen jo 14 vuotiaasta. 187cm ja 76kg. Nyt saattaa olla pari kiloa enemmän, mutta vuoden 1996 korkeasuhdannetta lukuun ottamatta (paino kävi 85kg:ssa) fyysinen kokoni on ollut hyvinkin vertailukelpoinen. 1980-luvulla minun piti aina ostaa kokoa XL mahtukaseni vaatteisiin. Asetelma hiveli nuoren miehen itsetuntoa, hartiat tuntuivat leveiltä ja vartalo sporttiselta. 90-luvulla koko putosi pykälällä. Olin Large. Ajattelin että olin sitten ehkä hiukan hoikempi koska olin tehnyt vuoden 1996 korkeasuhdanteen jälkeen perustavaa laatua olevan muutoksen ravitsemuksesani. Edelleen otin osaa kevyen luokan soutukilpailuihin ja mahduin rippipukuuni. Rasvaiset pihvit ja makeat herkut vaihtuivat kalaan, vihanneksiin ja hedelmiin ja olo parani radikaalisti.

2000 - luvun ensimmäisellä vuosikymmenen loppupuolella olen enää vain Medium. Keskinketaisuus muiden keskinkertaisuuksien joukossa. Pelkään tulevani pieneksi. S kuuluu tyttärelleni Idalle ja hänellekin vain toistaiseksi. SMALL, ei näytä hyvältä vaikka sen kirjoittaisi isoilla kirjaimilla. Katoaako sporttinen vartaloni sen myötä jos joskus joudun pukeutumaan SMALL - kokomerkinnällä varustettuihin vaatteisiin? Miten käy itsetuntoni?

Onko kyseessä vaatevalmistajien yritys miellyttää lihovia vaatteiden ostajia vai kenties alkava dementia. Vaadin pysyvyyttä vaatteiden kokoon. On ainoastaan oikein että ihminen ei voi liukua ylipainoiseksi muuttamatta vaatteidensa kokomerkintää. Vielä parempi olisi jäädyttää koot vuoden 1980 tasolle.

Hommat tehty

Viimeistelyharjoitus meni nin kuin ennenkin joten sopeutuminen alkaa olla hyvässä mallissa. Keskivauhdit syketreenissä pyörivät 1:40-1:44 välillä. Pätkien pituudet olivat 600-200m. Olemme edenneet matkallamme vaiheeseen jossa Seppo Räty lähtisi kalaan. Meillä tämä vaihe merkitsee kevyitä harjoituksia, mutta harjoituksia kuitenkin. Keskiviikko-aamuna bussi suuntaa kohti Osakaa ja sieltä on sitten 3h China Airin lento Pekingiin. Keskiviikkona tuskin radalle ehdimme, mutta ehkä saamme jo silloin veneet kasaan. Torstaina osallistumme Suomen joukkueen ennakkoinfoon ja sen jälkeen keskitymme kisoihin. Avajaiset jäävät valitettavasti meiltä väliin koska siellä oletettavasti homma venyy niin myöhään että on parempi keskittyä kisoihin kämpillä. Avajaiset alkavat 8.8.klo 8:08. Numero kahdeksan on yllättäen Kiinalaisten onnennumero, monet hääparit ovat valinneet saman päivän hääpäiväkseen.

Pekingissä ilman laatu vaihtelee, televisiointitapa hämmästyttää

Toissapäivänä souturadalla oli kuulemma hyvä ilma mutta eilen saastepilvi oli soutajien kiusana. Vaikuttaa siltä että tämä ratkaisu tulla Japaniin viimeistelemään kuntoa oli oikea. Tarinat kertovat että televisiointia aiotaan suorittaa kilpailuissa matalalla lentävästä helikopterista. Tuomitsen homman kyllä aika jyrkästi. Meteli on suuri ja myös helikopterin aiheuttamat ilmavirrat voivat vaikuttaa soutajien suoritukseen. Soutajille on tärkeää kuulla veneen liike, komennot veneessä ja joskus valmentajan ohjeistakin saattaa olla hyötyä. Toivon että Fisa panee stopin moiselle hankkeelle heti alkuunsa, olisi sääli jos kisat jouduttaisiin vetämään kamalassa metelissä jossa urheilijat eivät välttämättä kuulisi edes yleisön kannustusta. Urheilijoille nämäkin kisat järjestetään, ainakin niin toivon.

Kylmäliiveistä tuli jonkin verran palautetta joten julkaisen kuvan liiveistä. Kuvassa Sanna soutaa liivit päällä päivän treenin jäähdytelyssä.

Viikko takana - ja edessä

Marugamen olosuhteet ovat täyttäneet odotukset. Lämpötila on ollut yli 30 astetta ja olemme saaneet nauttia myös kosteasta ja aurinkoisesta ilmasta. Harjoitukset ovat menneet aika lailla odotetusti ja mikä tärkeintä, olemme säilyneet terveinä. Tähän mennessä on vedetty aika helppoa treeniä, joukkoon on mahtunut yhteensä alle 20 minuuttia soutua tahdeilla 20-25, muuten olemme vain totutelleet olosuhteisiin. Huomenna maanantaina on edessä viimeistelyharjoitus joka sisältää kilpailuvauhtista soutua 3000 - 3500m. Teemme harjoituksen osin sykkeen, oson matkan mukaan niin että pisin yhtäjaksoinen veto on 600m. Palautukset ovat lyhyitä, odotamme vain että syke laskee 125 korville. Kilpailuvauhtisen pätkän aikana syke sitten nouseen n. 180 lyontiin /minuutti. Harjoituksen tehollinen osuus kestä alle 30 min. Lämmittelyt ja jäähdyttelyt tulevat siihen lisäksi.

Yksinkertainen päivärutiini


Olemme harjoitelleet kaksi kertaa päivässä, lähdöt rantaan aina 9:00 ja 16:30. Harjoitusten pituus on ollut n. 75% siitä mitä suomessa. Tämä siksi etä lämpö kuormittaa kehoa liikaa jos harjoittelisimme normaalisti. Filosofia on ollut se, että emme ainakaan vetäisi itseämme puhki. Todellinen harjoittelu on tehty jo Suomessa, nyt täytyy vain sopeutua olosuhteisiin. Huomisen harjoituksen tavoite on ylläpitää hapenottokyky ja terävyys ennen sunnuntain 10.8. alkuerää.

Kylmäliivit




Tulemme käyttämään kylmäliivejä Pekingissä mikäli olosuhteet ovat odotetunlaiset. Liivi viilentää elimistöä tehokkaasti ja käytämme niitä ainakin kilpailun jälkeen jäähdyttelyssä. Liivissä on sisällä geeliä joka pitää kylmää tehokkaasti. Mahdollista on käyttää liivejä jähdyttelyn lisäksi myös lämmittelyssä jotta elimistö ei kuumene lämmittelyn aikana liiaksi. Liivit päällä on mahdollista soutaa, mutta ne rajoittavat liikeratoja hieman. Liivit ovat myös liian painavat käytettäväksi kilpailuissa. Sanna vitsailikin että liivit ovat kuin silikonitissit, turhan pulleat ja vähän tiellä kovaa soutua ajatellen. (Sannalla ei tosin ole kokemusta silikoneista noin henkilökohtaisesti...:)





Lyhyesti sanottuna: ei mitään uutta itärintamalta, kisoja odotellaan.

Stadilainen soutu ahdingossa

Ranta-alueista on muodostunut haluttu asuinpaikka ja miksei myös liikepaikka. Tämä on johtanut soudun elintilan kapenemiseen, valitettavasti. Miksi näin on ja miten soutu voi taistella vastaan, vai voiko? Ilmiö on tuttu muualtakin kuin Suomesta, mutta Helsinkiläisen soudun kohtalo huolestuttaa. Olen kokenut soudun urbaaniksi urheilumuodoksi joka parhaimmillaan näyttää harrastajilleen kaupunkiympäristön parhaat puolet luontoa kuluttamatta.

En ole itse ollut näkemässä papereita enkä tiedä tarkkoja summia tai toimenpiteitä johon oltaisiin ryhtymässä, joten kirjoittelen tätä hieman puun takaa. Sen tiedän että ongelma on akuutti ja soudun perinne Helsingissä on vaarassa. Minua asia soutustadionin aktiivikäyttäjänä vuosina 1979-1994 koskettaa ja haluan siksi tuoda sen esille blogissani.

Soutustadionin vuotuinen vuokra ollaan nostamassa kymmeniin tuhansiin euroihin

Soudussa mukana olevat tietävät mitä tämä merkitsee. Yhdelläkään suomalaisella soutuseuralla ei ole varaa sijoittaa vuokriin rahamäärää joka ylittää sen nykyisen budjetin moninkertaisesti. Urheilussa on ollut vallalla käytäntö että yhteiskunta pyrki tarjoamaan puitteet urheiluun. Koulujen liikuntahallit, jäähallit ja uimahallit rakennetaan yhteiskunnan varoin ja harrastajat maksavat ylläpidostakin vain murto-osan. Soutu on lähtökohtaisesti ollut jo huonossa asemassa, pelkkä venevaja ei riitä soutajille, vaan on hankittava myös veneet ja airot. Kilpaveneiden hinnat liikkuvat yksikön 5000-8000€:sta kahdeksikkojen yli 20 000€:n. Toimiva soutuseura tarvitsee veneitä n. 200 000€ edestä. Veneiden hankinnan rahoittaminen on pääsääntöisesti ollut seuran tehtävä.

Soutustadionin vuokran nosto perustuu siihen että paikan hoito on siirtynyt Helsingin Kaupungin liikuntavirastolta Helsingin Kaupungin Liikuntaviraston merellisen osaston hoitoon. Merellisen osaston hoidettaviksi kuuluvat mm. huvivenelaiturit. Merellisen osaston hoidossa olevien rakennusten ja tilojen käyttäjien on itse huolehdittava tiloihin liittyvistä kustannuksista ja tonttien vuokrahinta määräytyy jollakin tapaa ranta-alueen käypän arvon mukaan. Merellisen osaston hoidossa olevat tilat eivät ilmeisestikään saa myöskään avustusta kaupungin hallintokunnilta. Tällä hetkellä soutustadionilla eletään tilanteessa jossa vuokrasopimusta ei ole. Soutajille tarjottu vuokrasopimus on sellainen että Helsingin Kaupungin pitäessä esityksestään kiinni pitää soutajien lähteä soutustadionilta.

Ovatko juhlapuheet vain juhlapuheita?

Yhteiskunta haluaa ainakin juhlapuheissa tukea liikuntaa ja monimuotoista harrastamista. Esimerkkinä on Helsingin Kaupungin Liikuntajohtaja Anssi Rauramon vuonna 2002 Helsingin Olympialaisten muistokilpailuille lähettämä tervehdys:


Hyvät soudun ystävät,

Helsingin upea sijainti meren äärellä tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet soutuharrastukselle ja muulle vesiliikunnalle. Soutaminen on myös oivallinen tapa tutustua kauniiseen saaristoomme ja rantoihimme. Kesä 2002 on ollut Helsingin olympiakisojen 50-vuotisjuhlallisuuksien aikaa. Helsingin kaupungin liikuntavirasto on ylpeä voidessaan tarjota täysin uusitun Soutustadionin Helsingin Olympialaisten 50 v soudun juhlaregatan ja olympialuokkien sprintin SM-kilpailujen käyttöön. Toivomme, että hyvä yhteistyömme soutuseurojen ja Helsingin soutupiirin kanssa jatkuu tulevaisuudessakin vireänä ja että yhä useammat löytävät tämän antoisan liikuntalajin.

Anssi Rauramo liikuntajohtaja


Väitän että soudulla on paljon annettavaa suomalaisellekin yhteiskunnalle. Soutu on sosiaalinen kestävyyslaji, loistavaa terveyslikuntaa ja miksei myös koululiikuntaa. Väitän että soudun avulla voimme osaltamme hoitaa lihavuuden aikaansaamia ongelmia. Onko Helsingin Kaupungin järkevää tehdä soudun harrastamista mahdottomaksi kaupunkilaisilleen. Ahneutta vastaan ovat tässä asiassa perinteet ja järki. Valitettavan usein nykyaikana ahneus vie voiton.

Big in Japan

Vanha biisi alkaa tuntua todelta sekä kadulla kävellessä että rantaan mennessä. Kadulla kevyen luokan soutajatkin ovat isoja, ja rannassa on joka päivä useampiakin kuvausryhmiä paikalla ottamassa kuvaa ja haastattelemassa. Urheilijoita fanitetaan täällä kyllä aivan surutta ja TV-aikaakin tulee käsittämättömän paljon jos kuvauksen määrästä voi mitään päätellä. Maassa on 120 miljoonaa ihmistä ja TV-kanaviakin melkoinen määrä joten ehkä ulkomaan elävät kiinnostavat.

Paikallinen Sakaide Rowing club koostuu lukioikäisistä soutajista joilla on valtavasti intoa lajiin. Heillä on myös ollut jonkin verran intoa suomen kielen opiskeluun sillä porukan manageri Moe piti meille puheen saapuessamme rantaan. Puhe tuli selvällä suomen kielellä. Ranta on koristeltu tervetulotoivotuksin ja ranta kallioon oli maalattu "Welcome Finland Olympic Team" yli metrin korkuisilla kirjaimilla. Moinen ystävällisyys hymyilyttää jäyhää suomalaista, mutta ei auta kuin olla kohtelias ja ottaa vastaan se vieraanvaraisuus jota isäntämme meille suovat. Parhaat junnutytöt vetävät 2000m C2 ergolla 7:30 tietämille joten kyllä sitä tasoakin jonkin verran löytyy.

Sopeutuminen kuumaan ja kosteaan käy päinsä mainiosti. Ulkona on reilut 30 astetta lämmintä ja hiki valuu pelkästään olemalla. Sitä me juuri haluamme...vaikka se ei kovin mukavaa aina olekaan. Ulkoilmaurheiliojiden täytyy sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Vietämme täällä Marugamessa vielä viikon jonka jälkeen suuntaamme kohti Pekingiä.

Airojen jäljet Vuoksella

Kaksikkoprojekti veti viimeisen harjoituksensa Vuoksella tänä aamuna. Auriko paistoi ja olosuhteet suosivat muutoinkin. Täsmennetään vielä se, että harjoitus oli tämän olympiadin viimeinen. Tulevaisuus on avoin.

Matka on siltä osin lopussa, mutta pieni osa pitkästä matkasta on vielä jäljellä. Joka tapauksessa projekti on osoittanut että suomalaisella soututaidolla päästään maailman huipulle, yhä edelleen. Vuoden 2003 jälkeen projekti on saavuttanut neljä arvokisamitalia ja kaksi finaalipaikkaa arvokisoissa siihen päälle. Kun lähdimme projektiin oli tavoitteena nähdä voiko suomesta käsin kilpailla maailman huippuja vastaan. Olemme saaneet vastauksen tuohon kysymykseen.
Voimme lähteä hyvillä mielin kohti seuraavaa haastetta ilman epätietoisuutta siitä kuulummeko me maailman soutueliittiin vai emme. Tulemme vetämään antaumuksella jokaisen harjoituksen ja kilpailun, ja kilpailujen tauottua pysähdymme ja otamme vastaan sen tunnelman joka meille sitten tarjoillaan.

Imatra, Vuoksen Soutajat ja Ravintola Buttenhof ovat tehneet paljon projektimme viihtymisen eteen. Urheilussa sosiaalinen viitekehys ja kannustus ovat hienoja elementtejä, on upeaa että olemme saaneet nauttia niistä nämä vuodet, suuri kiitos siitä. Yhteisö on takanamme. Toivottavasti voimme tarjota sille yhteisölle jännittäviä elämyksiä median välityksellä.

Eräänä haaveenani on ollut jo pitkään pitkä lounas Buttenhofilla. Ehkä syksyllä on aikaa toteuttaa sekin haave, ystävien seurassa.

Kilpailut lähestyvät

Viime aikoina olen vastannut usien kysymyksiin siitä milloin lähdemme ja miten treenit ovat sujuneet. Ilokseni treenit ovat sujuneet ihan ok. Business as usual. Terveystilanne on hyvä ja lähtö on edessä 27.7. Terveyden eteen on tehty paljon töitä ja se näkyy nyt siinä että homma on toiminut koko kesän ilman notkahduksia. Yhteistyömme Veli-Pekka Valkosen, Vogelin, Juice Plussan ja Finberryxin on kantanut hedelmää. Uskoni ravinnon laadun merkitykseen ihmisen hyvinvoinnille on kasvanut entisestään.

Odotukset ja muuttujat

Pitkä reissu on aina hyppy tuntemattomaan. Olen käynyt Pekingissä ja Marugamessa mutta en kesällä. Pekingin saastuneisuus on tiedossa mutta kuinka paljon saasteesta saadaan pois ilmaa pilaamasta on toinen juttu. Mikä on saasteongelman laajuus soutupaikalla? Millä tavoin turvatoimet vaikuttavat päivittäisiin rutiineihin ja kulkemiseen kisapaikalle ja sieltä pois. Saako kaupasta mitään mikä sopii länsimaiselle vartalolle vai olemmeko naisten osalta kokonaan eväiden varassa? On paljon kysymyksiä joihin täytyy pystyä vastaamaan järkevästi niiden noustessa esiin, se on ehkäpä suurin haasteemme. Valmennukselliset haasteet liittyvät lämpötilan, ilmankosteuden ja aikaeron vaikutuksiin harjoitusrytmiin ja harjoitusten sisältöön. Yritämme yksinkertaistaa asioita mutta kieltämättä muuttujia on valtavan paljon. Gifulta 2005 saimme vähän eväitä siihen millä tavoin kannattaa edetä, mutta ei resepti missään nimessä valmis ole.

Elämme mielenkiintoista ja haasteellista aikaa. On hyvä että olemme saaneet keskittyä harjoitteluun melkoisen rauhassa. Olosuhteet Imatralla ovat olleet kelvolliset. Eivät loistavat mutta eivät huonotkaan askeettisuudestaan huolimatta. Hommat ovat sujuneet levollisessa ilmapiirissä ja uskon että se on hyvä asia. Levollisuus nyt antaa voimaa kestää hektisyys myöhemmin.

On mukava mennä Pekingiin ja nähdä se hektisyys mikä siellä varmasti vallitsee. Yritän katsoa sitä levollisesti myös paikan päällä. Uskon ja toivon että olosuhteet ja ulkoiset tekijät ovat oikeudenmukaisia urheilijoita kohtaan. Tietysti toivon pientä arpaonnea ensimäisiä alkueriä arvottaessa.

17 joukkueen kilpailussa alkueriä tulee olemaan kolme joista jokaisesta 2 joukkuetta jatkaa suoraan semifinaaleihin. Jää 11 joukkuetta joista tehdään 2 keräilyä joista molemmista 3 parasta jatkaa semifinaaleihin. Semifinaalit ovat sitten jo todella kova koitos. Ennakkoon ajatellen finaaliin on 10 vahvaa ehdokasta. Se merkitsee sitä että finaaliin päästäkseen täytyy kilpailla hyvin.

Pronssia Puolasta

Poznanin Maailmancup osoitti että kulkemamme tie on tähän asti ollut oikea. Vauhti kasvaa kauden edetessä, niin kuin aiemminkin. Olisi valtava riski pyrkiä vetämään kovaa koko kauden ajan vaikka jotkut ovat siihen joskus pystyneetkin (LM2xDEN, 2007). Olemme tietoisesti vuosi toisensa jälkeen uhranneet harjoitteluun ensimmäiset MC osakilpailut sillä ajatuksella että ne vain valmistavat meitä kauden pääkilpailuihin.

Yläkanttiin

Pronssi oli odotusten ylärajoilla. Odotin tosin vahvempaa esitystä ainakin Uuden-Seelannin hallitsevilta olympiavoittajilta, Caroline ja Georgina Evers-Swindelleiltä. Heidän veneensä ei Puolassa kulkenut, liekö syynä liika harjoittelu tai sairaus, nähdään varmasti sitten Pekingissä. Naisten fysiikka (C2 2000m n. 6:30) on kuitenkin sitä luokkaa että he olisivat jo perussuorituksella paljon korkeammalla tuloslistoilla. Nyt he jäivät kauas perussuorituksestaan, todella kauas. Voi olla että he ovat ottaneet harjoittelussaan kovan riskin ja ovat vetäneet kesäkuun todella kovaa, mutta siihenkin nähden sisarukset vaeltavat yössä. Ilmeet eivät olleet iloisia vaan lähinnä apeita. Tsekki oli toinen joukkue jolta odotin enemmän. He eivät kuitenkaan ole aivan viime vuotisella tasollaan. Italia oli hienoinen yllätys.

Hollanti ja Usa Pekingin kevyeen kaksikkoon

Olympiakarsinta meni odotusten mukaan. Hollanti oli jopa ylivoimainen ja USA ylivoimainen kakkonen. Usan tytöt näyttivät kyllä kummallisen apeilta kisan jälkeen, seikka jota ihmettelin. Ehkä selitys löytyy seuraavasta. He ovat joutuneet vetämään kovaa ensin omiin karsintoihinsa, sitten Luzernin Maailmancupiin ja nyt vielä Puolassa. Ehkä takki alkaa olla tyhjä. On yllätys jos he vetävät mitalivauhtia Pekingissä. Hollannilla on siellä enemmän sanottavaa. Soutu on heillä hyvässä kuosissa. Vaikka näin sanonkin ovat myös he joutuneet varmistamaan hyvän kuntonsa vetämällä kovaa ennen Puolaa. Miten se näkyy Pekingissä, sen näemme aikanaan.

Ilona

Ilona veti kohtuullisen suorituksen, 9. sija ja oma ennätys (7:45) keräilyssä kertovat että Ilona on menossa oikeaan suuntaan MM-kilpailujen lähestyessä. Sinead Jennings oli jälleen mukana naisten kevyessä yksikössä hyvällä menestyksellä. Nyt sijoitus kakkonen. Jennings yritti koko olympiadin löytää paria kaksikkoon mutta vaikka monen kaverin kanssa soutikin ei vene koskaan kulkenut sillä tavalla kuin ehkä olisi voinut odottaa. Nyt sitten hän on yhtenä Ilonan vastuksista Linzissä.

Saksalaisittain

Saksan kahdeksikko sai kenkää pari kuukautta ennen Olympialasia!

Suomessa on monesti ihannoitu Saksalaista tapaa tehdä urheilua. Aina kaikki ei kuitenkaan ole niin kuin pitäisi. Saksan miesten kahdeksikko jota pidetään saksalaisen soudun lippulaivana erotettiin valmentajineen päivineen alkukesän huonojen suoritusten jälkeen. Miehistö koostui pääosin vuoden 2006 maailmanmestareista jotka olivat myös vuonna 2007 hyvässä iskussa, silloin MM-hopealla. Joukkueen oli annettu ymmärtää että heillä oli työrauha kohti Pekingiä ja he olivat tähdänneet kuntohuippunsa sinne. Paniikkinappula runtattiin kuitenkin liiton johdon taholta pohjaan jo hyvissä ajoin, seurauksena koko saksalaista soutumaailmaa kuohutava farssi. Nykyisen kilpaurheilun aikakaudella, jolloin satsaukset henkilötasolla ovat todella kovia, tällainen päätös saa urheilijat helposti jättämään koko lajin ja murentaa soutajien luottamuksen liittoa kohtaan. Liiton tulisi olla luotettava yhteistyökumppani, eikä tuulen lailla käyvä organisaatio.

Haastava kokonaisuus

Soudussa tavoitteena on maksimoida suorituskyky ja saada aikaan hyvä harmoninen ja yhtenäinen tekninen suoritustaso ja ajattelumalli koko joukkueelle. Kokonaisuus on niin suuri ja harjoittelua vaativa että olisi yllätys jos uusi Saksan joukkue saavuttaisi harmonian kovin nopeasti vaikka soutajat fyysisesti olisivatkin hyvässä kunnossa. Harmonian puute johtaa poikkeuksetta huonoihin tuloksiin ja siihen ei ole varaa edes saksalaisilla. Valmentajana minun mahdoton ymmärtää Saksan liiton ratkaisua. Onko kysymys ihmissuhteista, politiikasta, rahasta vai mistä, mene ja tiedä. Saksan vastustajat ainakin huokaisevat helpotuksesta. Olympia-altaassa on yksi potentiaalinen voittajasuosikki vähemmän!

Suomalainen Peking-projekti

Naisten kaksikkoprojekti etenee aikataulussa. Luzernin kaksi yhdeksättä sijaa olivat kelvollinen suoritus. Harjoituksissa vauhdit ovat olleet paranemaan päin ja soutuun on tullut sitä helppoutta jonka kesä tuo aina tullessaan sekä lämpötilan nousemisen että kilpailuiden myötä. Poznania kohti mennään hyvissä tunnelmissa, odotettavissa on vauhdin asteittaista kehittymistä. Aika näyttää soudammeko Puolassa kaksikon osalta kevyttä vai avointa. Olen laskenut meille plussaksi sen että voimme tähdätä kaiken, myös painot, suoraan Pekingiin. Liian aikainen painon pudottaminen heikentää harjoittelun laatua joten emme ole siihen syyllistyneet.

Mikäli olisimme Saksan joukkueessa olisin varmasti jo saanut kenkää, samoin kuin soutajatkin, ovathan alkukesän tulokset paperilla olleet heikkoja mutta tietäen tähtäimen, ajoituksen ja olosuhteet, odotan tulevaa rauhallisin mielin.

Luzernin legendaarinen souturegatta 30.5.-1.6.

Vastus hahmottuu

Luzern on soutumaailman mekka. Syvässä laaksossa oleva Rotsee, (joka on kylläkin vihreä enemmän kuin punainen), tarjoaa erinomaiset puitteet soutukilpailuille. Järvi sijaitsee lähes kaupungin keskustassa ja on silläkin tavoin mukava kohde soutumatkailijalle. Luzernin kilpailuihin on matkattu jo useita vuosikymmeniä antamaan MM- ja olympianäyttöjä. Vastus on aina ollut taatusti kova. Viimeksi suomalaisista Luzernissa on yltänyt voittoon Laila Finska-Bezerra vuonna 2000, sitä ennen muuan Pertti Karppinen voitti useampaankin otteeseen. Minnan ja Sannan paras noteeraus on 2. sija.

Tänä vuonna Luzern on olympiaregatan vuoksi aikaisessa. Normaaliaikataulu olisi heinäkuun toinen viikonloppu, lähes aina Sulkavan Suursoutujen kanssa samana viikonloppuna. Minna ja Sanna soutavat edelleen avoimessa painoluokassa, mutta nyt jo paljon kevyempinä kuin Münchenissä. Ilona vetää jo omassa luokassaan. Avoimeen kaksikkoon ovat kevyistä ilmoittautuneet myös viime vuoden maailmanmestaripari Australiasta Amber Halliday / Marguerite Houston ja USAn kaksikko Jennifer Goldsack / Renee Hykel. (Goldsack oli viime vuonna kevyessä yksikössä toinen ja Hykel on kevyen pariairokaksikon MM-hopeamitalisti Gifun 2005 MM-karkeloista.) Näistä joukkueista saamme hyvin vertailukohtaa omaan vauhtiimme. Australia on ilmoittautunut myös kevyeen, joten he tulevat pelaamaan osallistumisensa painon mukaan. Suomalaisten vauhti on parempaa kuin Münchenissä, ainakin uskon ja toivon niin. Kisat tietysti näyttävät ja niitä odotellaankin taas vesi kielellä.

Karsinnat lähestyvät

On tietysti mukavaa katsella niitä joukkueita joiden olympiakarsinnat lähestyvät, tietäen kilpailun huiman tason ja sen, että vain kaksi joukkuetta paikan, saa olen iloinen siitä että niihin kinkereihin ei tarvitse osallistua. Hollanti on vahva, Puola kohtuullisen hyvä, Uusi-Seelanti ja USA toistaiseksi arvoituksia. Kaverini USA.n karsinnoista kertoi että Goldsack - Hykel pari olisi hyvässä vauhdissa ja veikkaile kaksikkoa Pekingissä aina finaaliin asti, mutta mene ja tiedä. Jenkkien taso vahtelee vuosittain aika rutkasti ja vaikka tämä kaksikko karsinnat voittikin 8 sekunnin erolla seuraaviin, on mahdoton sanoa kuinka kovia he oikeasti ovat.

Odotusten mukaan

Munchenin maailmancupin alkuerät on soudettu. Suomalaisveneet jäivät ulos 12 parhaan joukosta, mutta onko tulos huono, keskinkertainen vai jopa hyvä? Maallikolle vaikea kysymys johon on syytä antaa hieman taustaa.

Faktat

- kilpailu on suomalaisten kesän ensimmäinen, muilla on kilpailuja alla, eteläeurooppalaisilla paljonkin. Puntit tasoittuvat seuraavissa MC osakilpailuissa touko-kesäkuun vaihteessa ja juhannuksena. Kilpailemisen myötä sekä soudussa vaadittava suorituskyky terävöityy että tekninen suoritus rentoutuu ja taloudellistuu. Näiden tekijöiden kehittyessä vauhdit paranevat reilusti
- vastatuuli hidastaa pienikokoisen soutajan etenemistä enemmän kuin suurikokoisen. Kaikki suomalaiset näissä kisoissa ovat melko pienikokoisia ja eivät taatusti hyödy tuulesta.
- Ulla Varvio tähtää alle 23 vuotiaiden MM-kilpailuihin ja käyttää MC - kilpailuja kasvattamaan kovuutta ja kilpailukokemusta. Hän ei ole vielä valmis menestymään aikuisten joukossa, mutta se ei ole hänen tavoitteensakaan - vielä.
- Kevyen luokan naiset palaavat omaan luokkaansa jossa he ovat olleet kilpailukykyisiä, uskon että he tulevat olemaan kilpailukykyisiä myös tänä vuonna.
- Soutu on erittäin ennustettava laji; on tietyt joukkueet tai soutajat joiden suoritus on lähes aina hyvä. Esimerkkinä Puolan miesten pariaironelonen joka on voittanut viimeisen 3 vuoden aikana kaikki kilpailunsa. Tätä ei tapahdu hiihdossa tai pallopeleissä. Tämä ei kerro lajin huonosta tasosta vaan enemmänkin sen haastavuudesta. Fyysisesti kova yhteen hitsautunut joukkue on vaikea voittaa. Yhteen hitsautuminen vie yleensä paljon aikaa, siksikin tähdenlennot ovat harvassa.

Erien välinen aikavertailu on täällä ollut hankalaa vaihtelevan tuulen voimakkuuden vuoksi mutta uskon tämän päivän tulosten perusteella Minnan ja Sannan olevan kilpailukykyisiä kevyen luokan kilpailuissa. Ilona on vetänyt vasta yhden lähdön, joten hänen osakkeistaan en tiedä vielä. Ilona sairasteli keväällä sen verran että hän ei ole sitäkään vertaa valmis vielä kuin muut mutta uskon homman paranevan kisa kisalta.

Huono - keskinkertainen - hyvä

Sanoisin että odotettu. En voi sanoa että huono koska en odottanut parempaa, en voi sanoa että hyvä koska en voi olla tyytyväinen niihin sijoituksiin joista nyt taistellaan. Toisaalta keskinkertaisuuskaan ei kuvaa suorituksia koska kuitenkin hyvääkin vauhtia nähtiin. Sanoisin että tulos oli business as usual. Saatiin mitä tilattiin, kovia vetoja valmistamaan urheilijoita kovempiin vetoihin jotka sitten valmistavat kovempiin vetoihin...

Attention .... plinggg....

Kilpailukausi alkaa sitten toden teolla huomenna. Soutajalle talvi on pitkä. Muutama testi ja muutama sitäsoutukilpailu ovat ainoat kosketukset kovaan kilpailuun talven aikana. Niin kuuluu ollakin. Kehoon ladataan talven aikana niitä voimia mistä kesällä sitten ammennetaan. Mitä paremmin malttaa ladata, sitä peremmin saa ammennettua.

Ei vielä valmista

Suomalaisten suoritukset eivät ole vielä lähelläkään valmista. Muualla kilpailukausi on avattu jo muutama viikko sitten ja siksi heillä touhu on jo vähän terävämpää. Jos ensimmäisissä kisoissa on hyvin mukana, lupaa se kesälle hyvää, ja toisaalta jos ei ole, niin siinäkään tapauksessa ei ole syytä huoleen. Nyt on aika palauttaa mieliin ja jalkoihin sitä mitä kilpaileminen on. Avoimessa luokassa kevyillä soutajilla menestymisen kynnys on korkealla, etenkin täällä vallitsevina puhaltaviin vastaisiin tuuliin. Kilpailu on se josta urheilu elää, soutajalle kilpailut ovat niin harvassa että ne ovat todellisia juhlapäiviä, odotukset, jännitys ja startin ja kilpailun tunnelma ovat tuntemuksia vertaansa vailla. Uskon että urheilijoilla on niitä ikävä pitkän talven aikana. Huomenna ei enää ole ikävä. Huomenna on juhlapäivä. Alkava kausi on myös juhlallinen. Suomalainen venekunta asettuu Olympialaisten lähtöviivalle ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen! Jos jotain saisin toivoa niin toivoisin urheilijoille terveyttä ja rentoa liukua veneeseen.

Kilpailukauden kynnyksellä

Maailmancup alkaa tutulla radalla

Münchenin Oberschleissheimissa sijaitseva souturata on suomalaisille lähes kotirataa vastaava paikka. Suurimmaksi osaksi radalla on onnistuttu vetämään hyviä kilpailuja, mutta muutama pettymyskin joukkoon mahtuu. 2006 olimme juuri kyseisellä radalla avaamassa kilpailukautta. Koko suomalaisjoukkue oli suorittanut urakkansa jo perjantai- iltana ja päätimme kotiutua ensimmäisellä lennolla. Kukaan ei siis selvinnyt 12 parhaan joukkoon. Säät eivät suosineet ja soutajatkin taisivat silloin olla kohmeessa. Positiivinen sarake on paljon mukavampi. Minnan ja Sannan ensimmäinen MC-osakilpailuvoitto, MM-hopea viime syksyltä ja jos historiaa pengotaan ovat mm. Laila Finska-Bezerra ja Tomas Haltsonen kirjanneet nimiinsä voitot Münchenissä vuonna 2000 Mike D´Ereditan valmennuksessa ollessaan. Minna avasi myös voittotilinsä yksikössä vuonna 2001 tosin silloin B-finaalissa naisten kevyessä yksikössä. Müncheniin on aina mukava lähteä koska paikka tuttu; tietää mitä tuleman pitää. Dachaun pikkukaupunki on myös mukavan rauhallinen paikka majoittua ja keskittyä kilpailuun.

Aikainen aloitus

Maailmancupin avaus on kolme viikkoa normaalia aiemmin. Meille se on melkoisen aikaisin. Emme ole valmistautuneet olemaan huippukunnossa näin alkukeväästä vaan tavoitteena on saada muutama kova startti alle jotta sitten homma lähtee kevään ja kesän edetessä rullaamaan paremmin. Aikainen aloitus on johtanut myös siihen että kaikki, Minna ja Sanna kaksikolla ja Ilona yksiköllä, on ilmoitettu naisten avoimeen luokkaan. Tämä siksi että tässä vaiheessa on olympialaisia silmällä pitäen järkevää keskittyä harjoitteluun. Painonpudotus kylmissä olosuhteissa ei ole järkevää ja terveyttä ylläpitääksemme painot pudotetaan vasta lähempänä kauden päätavoitetta. Paljon muitakin kevyen luokan joukkueita on ilmoittautunut avoimeen luokkaan joten emme me mitään kummajaisia ole. Täytyy vain toivoa että Ilona Hiltunen 171cm ja 62kg ei saa viereensä Ekaterina Karstenia, 185cm ja 82kg, sillä Ekaterinan aallokossa Ilona voi vaikka kaatua :).

Huomenna tiukempi treeni

Kirjoittelen tätä perjantai-itana ja lauantai-aamuna on tarkoitus vetää tiukempi rypistys jotta pientä herkkyyttä olisi jänetereissä jo Münchenissä. Vedämme nk. syketreenin joka vedetään sillä tavoin että naiset soutavat kilpailuvauhtia kunnes syke ylittää n. ANK + 5 lyöntiä. Sitten huilia kunnes laskee n. MAXsyke - 60 lyöntiä. Tuota jatketaan yleensä 3-5 km. Niille joilla on vene tai ergo käytössään suosittelen treeniä kokeiltavaksi. Olo alkaa treenin loppua kohden muodostua hapokkaaksi mutta taukoja tulee sen verran tiheään että uuteen lentoon on aina mukava lähteä. Samalla kilpailuvauhtista soutua tulee harjoiteltua ihan reilun mittainen pätkä.

Mediaviikko

Julkisuutta soudulle!

Soutu saa lähiviikkoina julkisuutta ihan mukavasti. Olympiailtamat avasivat soutujuttujen sarjan keskiviikkona 16.4. Jatkoa seurasi eilisessä urheiluruudussa 24.4. Jatkoa seuraa edelleen toukokuun alun Sportmagasinetissa 6.5.klo 21:00 ja Urheilukanavan OffSeasonissa 11.5. 21:15. Tämän viikon treeneissä on siis katamaraanissakin vieraillut porukkaa katsomassa ja kuvaamassa soutua lähes päivittäin! Täytyy toivoa että julkisuus osaltaan herättää nuorissa halun kokeilla lajia.

Harjoitteluun kuvausryhmät ja haastattelut eivät ole vaikuttaneet ainakaan negatiivisella tavalla. Harjoitukset ovat sujuneet hyvin viileähköistä säistä huolimatta. Huomenna ovat esissä kauden ensimmäiset hapenoton harjoitukset jotka joudumme olosuhteiden pakosta vetämään aamulla alkaen jo klo 8:00. Täytyy toivoa että lämpömittari olisi silloin plussan puolella. Soudamme 3x 1500m tahdeilla 30-32.
Ennen Müncheniä teemme vielä pari kovempaa treeniä jotka osaltaan availevat paikkoja kisaa varten. Tärkeää Münchenissä on saada kausi auki ja jokunen hyvä veto aikaiseksi. Hyvät sijoitukset avoimessa luokassa eivät ole helppoja saavuttaa sillä kilpakumppaneilla on jo kisoja alla, meillä ainoastaan Sabaudian harjoituskisat!

Müncheniin avoimessa luokassa

Sekä Minna ja Sanna kaksikolla että Ilona yksiköllä kilpailevat Münchnissä 8-11.5. avoimessa luokassa. Haluamme tällä varmistaa sen että energia riittää harjoituksissa alkukesää pidemmälle ja samalla pyrimme varmistamaan sen että naiset säilyvät terveenä mahdollisimman hyvin. Käytännössä Maailmancupit ovat harjoituksia Pekingiä varten. Menestyminen Cupissa olisi mukavaa, mutta se ei ole ensimmäisenä tavoitteiden listalla. Kilpailulliset tavoitteet ovat Pekingissä. Maailmancuppien osalta tavoitteena on saada hyviä ja kovia kisoja jotka valmistavat urheilijoita kohti kauden päätavoitetta. Lähdemme Müncheniin 4.5. ja harjoittelemme siellä muutaman päivän ennen kilpailuja. On mielenkiintoista päästä tositoimiin myös seuraamaan vähän naisten kevyen luokan; tulevien vastustajien otteita radalla. Hollanti voitti Piedilucossa Italian reilusti ja amerikkalaiset ovat kuulemma kovia....mielenkiintoista.

Kilpailukausi on avattu!

Suomen koko Sabaudiassa leireilevä ryhmä souti jäsentenvälisen kilpailun n. 5km matkalla. Tarkkaa matkaa ei virtausten ja vähän vaihtelevien reitinvalintojen vuoksi tiedä kukaan. Matka on tuttu vuoren juurelta 2000m souturadan maaliin. Olosuhteet olivat kerta kaikkiaan erinomaiset. Tuulta ei lainkaan. Alla tulokset:

1. Juho Karppinen 19:31,4 (1:57,1)
2. Sanna ja Minna 19:31,6 (1:57,2)
3. Tommi Sahila 19:45,3 (1:58,5)
4. J-P Petäjäniemi 20:12,6 (2:01,3)
5. Juuso Kekkonen 20:14,2 (2:01,4)
6. Veikko Sinisalo 20:22,5 (2:02,3)
7. Joonas Petäjäniemi 20:46,4 (2:04,6)
8. Petteri Aaltonen 20:55,1 (2:05,5)
9. Ulla Varvio 21:27,2 (2:08,7)

Kommenttina voin todeta että kauden ensimmäisissä kilpailuissa vauhti on vielä melkoisen raa'assa vaiheessa. Viime vuoteen peilaten Minnalla ja Sannalla kanavan 4km kilpailu oli se tahmea kauden avaus nimenomaan kaksikolla. Nyt kausi on avattu ja voimme odottaa että vauhti kesää kohti paranee vielä paljonkin.

Pienenä nyanssina oma suoritukseni kuuden viikon säännöllisen harjoittelun jälkeen

Viikko sitten soudin 6779m täysillä. Keskivauhti oman mittarin mukaan silloin 2:10,7/500m. Tänään keskivauhti 5km matkalla 2:05,7./500m. Huikea kehitys. Tämä kertoo juuri siitä kilpailemisen kautta saavutettavasta fyysisestä ja psyykkisestä valmiudesta joka paranee kisojen ja kovien harjoitusten kautta. En kyllä kiellä omaa hämmästystäni siitä kuinka paljon vauhti voi viikossa muuttua. Voi jospa saman kehityksen voisi toistaa valmennettavilla!

Kevät etenee - kilpailut lähestyvät

Talven yhteensä kuuden viikon leirirupeamasta on viikko jäljellä. Säät ovat suosineet ja harjoittelu on edennyt normaaleissa uomissaan. Kaksikko on ihan mukavassa vauhdissa, kovaa on tosin vedetty minimaalisen vähän, mutta Minna ja Sanna ovat hyvässä treenirytmissä ja perusvauhti normaaliharjoitteluun on löytynyt. Ilona lähestyy myös normaalirytmiä, vielä on hänen osaltaan pitänyt joitakin treenejä keventää mutta parempaa kohti mennään koko ajan.

Kokemusta kahdeksikosta, kuva

Valko-Venäläisten kahdeksikossa naisille tarjoutui mahdollisuus kokeilla vähän kovempaa vauhtia. Heillä on kahdeksikossa neljä paikkaa yhtä airoa varten ja neljä keulimmaista pariairoille. Ilona, Sanna, Minna ja Ulla täyttivät tuon kasin keulapään yhdessä harjoituksessa. Valko-Venäläiset soutavat melkoisen aggressiivisesti omaan ideologiaani verrattuna, lyövät airot veteen aika syvään ja sylistä kädet lentävät ulos tosi vauhdikkaasti. Naiset pitivät ison veneen vauhdista ja tunnelmasta, se toi piristystä leirin perusharjoitteluun.

Vastustajia?

Ateenan pronssipari Hollannista saapui myös Sabaudiaan herjoittelemaan valmentajansa Josyn kanssa. Perivaljakko Kirsten Van Der Kolk ja Marit Van Eupen ei ole kilpaillut yhdessä sitten Ateenan olympiafinaalin. He aloittavat kilpailukautensa 12-13.4. Soudettavassa Paolo d'Aloia Memorialissa Piedilucossa. Tähtäimessä on tietysti olympiakarsinta Poznanissa. Poznanissa on jaossa kaksi paikkaa, veikkaanpa että Hollanti niistä toisen lunastaa. Toinen menee veikkauksessani jollekin kolmikosta USA, Puola tai Uusi-Seelanti. Romaniaa emme tällä tietoa niissä kekkereissä näe.

Huolellisuus on kaiken a ja o

Jokaisen harjoituksen jokainen veto on syytä tehdä hyvällä halulla ja tekemiseen keskittyen. Soutu vaatii hyvän kosketuksen veteen, otteen vedestä. Vedon pituus on tärkeä jotta veneen vauhti ehtii vedon aikana kiihtyä. Vedon tasaisuus auttaa otteen pitämisessä ja tekee soudusta taloudellista. Periaatteessa homma on yksinkertaista, mutta muuttujia on niin paljon että homma muuttuukin haastavaksi; soutuparin ottaminen huomioon, muuttuva sääolosuhteet, muuttuvat veneet...(esimerkiksi tänä vuonna Minna ja Sanna kilpailevat kolmella eri veneellä ja sen päälle Japanissa on vene jolla ainoastaan harjoitellaan. Oikea koutsin unelma, pääsee ainakin virittämään veneitä!) Harjoitellessa tekniikkaa täytyy tietysti pyrkiä maksimoimaan fysiikka tai päinvastoin, kokonaisuutta ei voi rakentaa kokonaan fysiikan eikä kokonaan tekniikan ehdoilla.

Kausi alkaa avoimessa luokassa

Hollantilaisten kohtaaminen taitaa jäädä itse Olympialaisiin jos he sinne paikan lunastavat. Karsinnat ovat samalla viikolla kuin Poznanin viimeinen maailmancup, joten Hollanti tuskin jää Poznaniin karsintojen jälkeen, ellei Josy sitten tarjoile naisilleen todellista hevoskuuria kilpailuja. Aikaisemmat cupit suomalaiset puolestaan haastavat isompia naisia naisten avoimessa kaksikossa. Suunnitelmissa on yhden huipun kausi.

Sisäsoutukilpailuja

Soutu on pieni laji, ainakin toistaiseksi. Pienellä lajilla on pienen lajin näkyvyys ja sitä kautta pienen lajin tulot. Kysymys kuuluukin että millä tavalla voimme parantaa tilannetta. Luonnollisesti paras tapa saada näkyvyyttä on menestyä hyvin ja saada rutkasti lisää harrastajia. On muitakin tapoja menestyksen rinnalle jotka voivat vaikuttaa lopputulokseen. Kunto2008 messut olivat jälleen tapahtuma jossa kilpasoutu näkyi positiivisella tavalla lähes 30 000:lle messukävijälle. Voisiko tuota tapahtumaa hyödyntää paremmin koko soudun kenttää ajatellen. Tänä vuonna yritimme organisoida jonkinlaista kotiratafinaalia, mutta markkinointi jäi puutteelliseksi ja osallistujia ei ollut yhtä ilmoittautunutta joukkuetta enempää. Entäs ensi vuonna? Olisiko kotiratakisalla kantopintaa suureksi koululaistapahtumaksi tai vaikka Koululiikuntaliiton kilpailuksi.

Kilpasoutajat

Toinen viisastenkivi olisi se, millä tavoin messuilla tapahtuvat kilpailut saisi riittävän mielenkiintoisiksi omille soutajillemme. Kisoihin mahtuisi paljon enemmän osallistujia, sitä kautta niistä tulisi paljon mielenkiintoisemmat. Mikä porkkanaksi? Soutu kuitenkin tarvitsee näkyvyyttä. Helsinkiläiset seurat voisivat aivan hyvin rekrytoida harrastajia seuroihinsa messuilta, nytkin osastolla kävi soutamassa useita lajista kiinnostuneita ja jopa lajiin lahjakkaita nuoria. He olisivat ohjattavissa vesille! Ottaisin mielelläni vastaan ajatuksia siitä millä tavalla Te arvon lukijat haluatte sisäsoutukilpailuja kehittää. Sain hieman ennen SM-kilpailuja mielenkiintoisen ehdotuksen siitä että joukkuekilpailun voisi soutaa slideilla ja ottaa käyttöön ikä- ja sukupuolihyvitykset. Mikä ettei. Uskon kyllä että tuollainen joukkuekilpailu tulisi nykyisten mies- ja naisjoukkueiden lisäksi. Totuus on että haluamme madaltaa kilpailuihin osallistumisen kynnystä ja tarjota sisäsoudun ja soudun harrastajille haasteita ja motivoivia tapahtumia.

Tulevaisuus

Urheilulehden pääkirjoituksessa päiviteltiin ilmastonmuutosta. Juttu loppui jotakuinkin seuraavasti: "Suomalaisten on aika tunnustaa tosiasiat ja siirtyö harrastamaan soutua, melontaa ja purjehdusta." Totta on että soutukausi on jo nyt Etelä-Suomessa paljon pidempi kuin hiihtokausi!

It ain't easy

Säät Sabaudiassa ovat olleet mainiot. Hieman viileää, mutta usein tyyntä ja kaunista. Sabaudia on lisännyt suosiotaan leiripaikkana. Nyt täällä ovat leirillä Saksan, Itävallan, Sveitsiläisten seurojen ja Suomen lisäksi myös Valkovenäjän soutajat. Heillä on melkoisen ios operaatio. Reilut 20 soutajaa 5-6 valmentajaa ja huoltajaa, uusia veneitä. Kaikkiaan ihan toimivan näköinen systeemi. Mielenkiintoa on herättänyt se että Valkovenäjän naisten kahdeksikossa on 3 ja nelospaikoilla hankaimet molemmin puolin. Harjoituksissa siinä soutaa olympiapaikkaa tavoitteleva pariairoksksikko. Kahdeksikossa soutaa myös Valkovenäjän perämiehetön kaksikko joka on heidän suurin mitalitoivonsa Pekingissä. Kysyin valmentajalta homman tavoitteesta ja hän kertoi että tavoitteena ovat sekä nopeampi liike että ylikuormituksen välttäminen. Periaatteessa ei ollenkaan hullu ajatus. Valmentajan mukaan vene on myös hyvä soutaa ja soutajat pitävät siitä. Neljä muuta soutajaa ovat varamiehiä joista kasvatetaaan tulevaisuuden menestyjiä.

Oma projektimme ei ole talven aikana edennyt ihan onnellisten tähtien alla. Kaikki ovat vuorollaan olleet sairaana. Nyt naiset ovat kuitenkin kaikki päässeet harjoittelemaan mutta aivan normaaliin rytmiin ei ole vielä päästy. Vuosi on kuitenkin vasta nuori ja tavoitteet kaukana edessä. Sairastaminen kuuluu valitettavasti elämään ja sitä ei voi välttää vaikka laadukkaan ravinnon avulla vastustuskykyä voikin parantaa. On aina melkoista tasapainoilua palata sairasvuoteelta treenien pariin. Ahneus kostautuu ja silloin seurauksena on paluu sairasvuoteelle. Onneksi naisilla on vankka pohja ja mitään ei ole menetetty vaikka harjoittelu on alkutalven ollut hieman repaleista. Pienet vastoinkäymiset pitävät jalat tukevasti maassa. Kovin haaste on aina harjoittelun aloittaminen oikeaan aikaan riittävän kevyesti. Jouduin perumaan perinteisen 5km leirikisankin koska valmiutta siihen ei vielä ole. Toivottavasti pääsemme vetämään sen maalis-huhtikuun vaihteessa. Sairastelun venyessä vielä pidemmälle voimme tarvittaessa siirtää hapenottoharjoittelun aloittamista hieman eteenpäin jolloin meillä on hyvin aikaa hioa suortuskyky kohdalleen Pekingiin, mutta kuten sanottu, nyt vaikuttaa siltä että normaaliin rytmiin päästään loppuleirin ajaksi ja toivottavasti maaliskuussa kotimaan lumilla.

Voihan Venäjä, Kaisa

Varis on lentonsa lentänyt. On säälittävää että urheilija ja hänen taustajoukkonsa eivät usko siihen että puhtaana voi pärjätä. En tunne Kaisaa enkä hänen taustojaan mutta voisin arvata, että syy douppaamiseen on kertakaikkinen usko siihen että kaikki menestyvät urheilijat käyttävät kiellettyjä keinoja. Johtopäätös edellisestä on väistämättä se, että menestyäkseen on itsekin käytettävä, surullista. Suomalainen urheilu olisi mukava saada pois muinaisen DDR:n henkisen ikeen alta. Olisi korkea aika nauttia puhtaasta urheilusta, etsiä kykyjä ja saada nuoriso ja poliitikot innostumaan urheilusta. Kaisa, Sinä et tässä asiassa meitä auttanut.

Venäläisessä soudussa on tehty 9 dopingrikkomusta vuoden sisällä. Doping on systemaattista ja siellä näemmä uskotaan myös että puhtaana ei pärjää. Kun olen seurannut Venäläisiä soutajia leireillä ja kilpailuissa niin rohkenen sanoa että heidän ravitsemuksessaan ja harjoittelussaan on niin paljon kehitettävää että sekunteja löytyisi siltä sektorilta paljon enemmän kuin eporuiskusta. Valitettavaa sekä soudun että Veneläisen urheilun kannalta.

Ilmeisesti Doping on muodostunut maan tavaksi joissakin paikoissa, lajeissa ja piireissä. Ajatusta siitä että ilman Dopingia ei pärjää on vaikea karistaa kun se on läpäissyt koko järjestelmän. Miten velmentaja joka on aiemmin doupannut urheilijoitaan oppii valmentamaan ilman nappia. Doping antaa anteeksi valmentajan virheet. Urheilija voi harjoitella kovempaa ja valmentajan ammattitaito painottuu enemmän kemiaan kuin valmentamiseen. Tavallaan voi ajatella että dopingin käyttö antaa anteeksi myös järjestelmän huonouden. Huippulahjakkuuksia ei tarvitse etsiä kun lahjakkuuksien kehitystä ryyditetään dopingilla.

Parhaimmillaan urheilu on hieno ja haastava ammatti sekä valmentajille että urheilijoille, ja miksei koko urheiluorganisaatioille. Olen ollut iloinen siitä että oma lajimme on pysynyt kohtuullisen puhtaana mitä käryjen määrään tulee. Yhdeksän venäläiskäryä rikkoo tätäkin idylliä. Jäämme odottamaan sulkeeko Fisa Venäläiset kv. Kilpailutoiminnan ulkopuolelle neljäksi vuodeksi. Isku olisi kova etenkin niille ketkä ovat Venäjällä soutaneet puhtain eväin. Tampereen kv. Kilpailuista puuttuisi osallistujia ja muutamat Pietarilaiset ystäväni eivät pääsisi osallistumaan veteraanien MM-kilpailuihin. Neljä vuotta on pitkä aika. Pieniä asioita mutta suuria periaatteellisia kysymyksiä. Suuria kysymyksiä myös lajimme tulevaisuuden kannalta. Riskejä on ilmassa, Fisan maailmancup - sirkuksen pääsponsori on venäläinen yritys...

Täytyy toivoa että maailma muuttuisi tässäkin suhteessa, eikä olisi pahitteeksi jos muutos olisi parempaan päin.

Long time no see...

Lanzaroten

leiri sujui mukavasti. Club La Santa on erinomainen lomakeskus liikunnan harrastajalle aina kilpailijoita myöten. Suomesta tulee pääsemään tulevaisuudessa sinne myös suoraan hyödyntäen vaikka Finnairin lomalentoja. Perheellisille urheilijoille erinomainen paikka. Uusin moottori-lehti kertoo keskuksesta myös.

Kevään suunnitelmat ovat valmiit

Ensimmäinen leiri alkaa Sabaudiassa 3.2. Olemme leireilleet Sabaudiassa jo vuosia ja sekä maisemat että ihmiset ovat tuttuja, hotellissa urheilijoita varten suunniteltu ruokavalio ja 7km pitkä laguuni soudettavaksi. Paluu Sabaudiasta on 24.2. ja sitten ovat edessä Kunto 2008 messut 29.2.-2.3. Italiaan palaamme jälleen 23.3. ollaksemme siellä kolme viikkoa samassa paikassa. Traileri veneineen odottaa meitä Italiassa väliajan, ja käyhän siellä suomalaisia soutajia maaliskuussakin kun Pekka ja Matti puhkovat airoillaan järven tyyntä pintaa Kapun ajellessa moottoriveneellä perässä.

Maailmancup alkaa taas olympiavuonna suomalaisittain todella aikaisin. Müncen on ohjelmassa jo 9-11.5. Pidämme näillä näkymin leiriä Münchenissä ennen maailmancupia välttääksemme toukokuun alun odotettavissa olevan takatalven. Cup-kiertue jatkuu touko-kesäkuun vaihteessa Luzernissa ja päättyy juhannuksena Poznanissa, Puolassa. Puolan MC on ainut jonka Minna ja Sanna soutavat kevyessä luokassa. Mielestäni on järkevää ja perusteltua unohtaa "turhat" laihdutukset ja keskittyä loppukesän kilpailuihin, jotka käydään Pekingin helteessä. Koukkaamme Pekingiin Marugamen kautta, eli matkamme suuntautuu Osakaan 27.7. ja sieltä ajelemme Marugameen reiluksi viikoksi tottumaan helteiseen säähän ja aikaeroon. Pekingiin matka suuntautuu 6.8. ja kaksikon kisat alkavat 10.8.

Edessä ja osin takanakin on hikinen urakka, mutta aikainen valinta ja viime kesän menestys antavat mahdollisuuden keskittyä olennaiseen ja harjoitella kohti Pekingin kisoja.

Olympiakarsinnat muiden suomalaisten osalta

Olympiakarsintaan tähtäävät suomalaisista ainakin;
W1x, Ulla Varvio, Coach; Carlos Salinas
LM2x, Pekka Nieminen ja Matti Jääskeläinen; Coach Kari Niemi
M1x, Tommi Sahila, Coach Jani Heino

Tälle joukolle toivotamme roppakaupalla onnea ja laadukasta treeniä kohti karsintoja. Vuoden 2004 kokemuksesta tiedän että karsintakisa on AIKAISIN! Joten MC:ssä on syytä olla mukana alusta alkaen jotta kilpailurutiini ja kovuus ovat optimaalisella tasolla itse karsinnoissa.