maanantai 4. marraskuuta 2013

Liikunta ja kulttuurileikkuri

Olen saanut olla mukana oppimassa kunnallista päätöksentekoa nyt vuoden päivät, olen siis rookie politiikan näyttämöllä.
Ymmärrän että säästää pitää, mutta en ymmärrä sitä mistä säästetään. Näen myös että jokaisen Imatralaisen olisi hyvä osallistua säästötalkoisiin huolehtimalla itsestään.

Meidät on kulttuuri- ja liikuntalautakunnassa asetettu tiukkojen säästövelvoitteiden eteen. Hyvin pienestä toiminnasta pitäisi säästää 300 000€, joka on kolmannes operatiivisesta budjetista. Valtaosa lautakunnan varoista menee suoraan vuokriin ja palkkoihin, joita voidaan pitää jokseenkin kiinteinä kuluina. Vaakalaudalla ovat esimerkiksi kaikkien urheiluseurojen avustukset, kesäyliopiston määrärahat, kirjaston hankintamäärärahan korotus jne.

Lasten ja nuorten lautakunnassakin päätetään Liikunnan ja kulttuurin asioista; Lautakunta päätti omassa esityksessään vetää punakynällä yli urheiluakatemian tuen. Suomalaista urheilua rakennetaan aketemioiden avulla ja olympiakomitean tuella. Haluammeko olla osa suomalaista urheiluverkostoa vai emme? Akatemiat mahdollistavat sen että nuorilla olisi mahdollista harjoitella ohjatusti hieman enemmän ja yhdessä muiden urheilijoiden kanssa. En ymmärrä, enkä hyväksy lautakunnan päätöstä lainkaan. En ymmärrä sitäkään miksi Lasten ja Nuorten lautakunta päättää tästä, jonka pitäisi kuulua Kulttuuri- ja Liikuntalautakunnan alle. Lautakuntien vastuujako vaikuttaa kovin kummalliselta, näkisin mieluummin suurempia kokonaisuuksia. Lasten ja Nuorten lautakunta ja Kulttuuri ja Liikuntalautkaunta voisivat hyvin muodostaa sivistyslautakunnan kuten edellisellä kaudella olikin... olisi enemmän kokonaiuudenhallintaa päätöksenteossa.

Kaupunkimme strategiassa puhutaan järjestötoiminnan tukemisesta koska sitä kautta saadaan esimerkiksi liikuntaa ja hyvinvointia luotua kustannustehokkaasti. Järjestöjen tuet ovat nyt vaakalaudalla. Tämä on kaupungin strategian vastaista.

Liikunnassa liikutettavat summat ovat naurettavan pieniä. Akilleen kantapää on Imatralla Sosiaali ja terveydenhuollon kustannusten nousu, joka tunnutaan hyväksyvän kiltisti. Mielestäni tätä nousua ei saa vain kiltisti hyväksyä. Suurin osa Imatran kaupungin menoista kohdistuu SoTe kulujen kattamiseen. Valitettavasti nyt on käymässä niin että muu, yhteiskunnan kannalta terveyttä ylläpitävä toiminta on jäämässä SoTen jalkoihin, puhumattakaan muista toimialoista.

Lääketeollisuus on onnistunut lobbaamaan valtiot ja lääketieteen harjoittajat niin hyvin että esimerkiksi kolestrolilääkitystä syö turhaan lähes 400 000-500 000 suomalaista, (yli 700 miljoonan turhat kustannukset veronmaksajille valtakunnallisella tasolla vuosittain). Muilla sektoreilla toiminta on aivan samanlaista, satoja miljoonia, jopa miljardeja valuu hukkaan, lähinnä lääkejättien taskuihin. Sikainfluenssarokotuksiin upposi 100 miljoonaa. Uusia korvattavuuden piiriin tulevia pitkäaikaissairauksiin ja massarokotuksiin myytäviä lääkkeitä kehitetään koko ajan. Tuntuu että teollisuuden pyrkimys on hoitaa vain oireita, mutta pitää itse sairaus hereillä niin että lääkitystä pitää nauttia lopun ikää. Me veronmaksajat rahoitamme globaalien lääkejättien toimintaa, nämä jättiläiset eivät pyri edistämään globaalia terveyttä vaan maksimoimaan voittojaan. Tiedän että emme ratkaise tätä ongelmaa Imatralla, mutta tämä täytyy ratkaista jotta verotulot riittävät valtakunnallisella tasolla muuhunkin kuin sinänsä tärkeään Sosiaali - ja Terveydenhuoltoon.

Tutkimukset jotka kertovat että liikunta ja hyvälaatuinen ravinto hoitavat masennusta tehokkaammin kuin mikään lääkitys jäävät valitettavan vähälle huomiolle.

Kouluruoan laadun merkitys lasten syrjäytymisen ehkäisyssä ja masennuksen hoidossa voi olla ratkaisevassa asemassa, samoin kuin koululiikunta. Parantamalla kouluruoan laatua (lisää tuoreita marjoja, vihanneksia ja hedelmiä) ja lisäämällä liikuntaa kouluissa ehkäisemme syrjäytymistä erittäin kustannustehokkaasti. Ottaisin tästä vielä askelen eteenpäin, ravinto-oppi voisi olla perusteltu kouluaine ja ala-asteella. Vanhemmille meidän on vaikea opettaa uusia ruokatottumuksia, mutta lasten kautta sekin voisi onnistua!

Näen että pitkässä juoksussa voimme, ja meidän täytyy elää terveemmin jotta voimme ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa, ja opettaa lapsemmekin elämään terveemmin. Samalla eduskunnassa tulee tehdä tiukkaa syyniä medikalisaation ehkäisemiseksi. Meidän on pakko saada sosiaali- ja terveydenhuollon kulujen kasvu loppumaan mikäli mielimme ylläpitää tervettä yhteiskuntaa. Melkoinen paradoksi tälle rookielle!

Itse säästäisin SoTe kuluista ja satsaisin ennaltaehkäisyyn, hyvään kouluruokaan ja liikuntaan, yhteistyössä järjestöjen kanssa.

torstai 4. heinäkuuta 2013

British Cycling CEO, Ian Drake, Wattbike konferenssissa

Minulla oli tilaisuus kuunnella British Cyclingin johtajaa Ian Drakea Wattbike seminaarissa 1.7.2013. Ymmärrän nyt paremmin British Cyclingin menestyksen, ja uskon sen jatkuvan myös Rion helteessä ja siitä eteenkin päin. Asiat on orgainsoitu järkevästi ja visio on selvä organisaation kaikilla tasoilla.

15 vuotta sitten pyöräily oli Britanniassa pieni laji, kansainvälinen menestys oli heikkoa, talous kuralla jne. Tuttuja asioita monille urheiluliitoille meidänkin maassamme.

British Cyclingin kehitystarina alkaa vuodesta 1998. Silloin luotiin polku leikkipaikoilta podiumille, kuten Ian Drake asian ilmaisee. Samaan aikaan valmistettiin seuroja ottamaan vastaan pyöräilijöitä, luotiin edellytyksiä kasvulle. Menestys loi kasvulle edellytykset ja Lottery Funding, eli veikkausvoittovarojen uusjako helpotti myös pyöräilyn rahoitusta. Vuosien 2000-2004 aiempaan verrattuna hyvä olympiamenestys (Chris Hoy ja Bradley Wiggins) ruokki kasvua ja seurat olivat valmiita ottamaan jäseniä vastaan.

2008 räjäytti pankin

Vuoden 2008 Olympia- ja Paralympiamenestys, yhteensä 34 mitalia (14 O/20 Para)loi positiivisen kierteen jonka seurauksena pyöräilyliiton jäsenmäärä on kasvanut 48% ja pyöräilyä harrastaa nyt miljoona ihmistä enemmän kuin 2008! Tällä hetkellä British Cyclingin jäsenmäärä on lähes 80 000. Ian Draken mukaan menestys lähtee ihmisistä ja fasiliteeteista. Keskeinen tavoite toiminnassa on yksinkertainen; kasvattaa pyöräilyn harrastajien määrää. Kansainvälinen menestys toimii inspiraationa ja on kasvun moottori. Kasvua ruokitaan ja ylläpidetään hyvillä helposti saatavilla olevilla tapahtumilla kuten "Sky Ride" jota voisi kutsua jokamiehen ja naisen cityajeluksi. (yli 700 000 osallitujaa viimeisen 4 vuoden aikana.)

Manchesterin Velodromi toimii ainutlaatuisena kohtaamispaikkana koko lajille ja ruokkii osaltaan kasvua. "Laadun täytyy näkyä myös fasiliteeteissa" sanoo Ian Drake.
Maajoukkue ja Team Sky:n yhteistyö

on ainutlaatuista maailmassa ja tekee mahdolliseksi sen, että maajoukkueen ja Team Sky:n ohjelmat säilyvät järjen rajoissa ja ristivetoa näiden kesken ei ole. Sky on tarjonnut British Cyclingille paljon muutakin kuin rahaa, Sky ja British Cycling ovat yhteistyökumpanit joiden yhteinen tavoite on tehdä pyöräilystä kiinnostavaa ja markkinoida sitä, toisin sanoen lisätä pyöräilyn harrastamista. Urheilijoiden on helpompi elää kun maajoukkue ja talli eivät kisko heitä eri suuntiin.

Wattbike ja British Cycling

Ian Drake kertoo että Wattbike oli British Cyclingin käytössä jo vuodesta 2006, (kaksi vuotta ennen kuin se tuli kaupallisille markkinoille) ja sillä on ollut suuri vaikutus pyöräilyn kehitykseen Britanniassa. Wattbike on harjoittelun lisäksi käytössä kouluissa, seuroissa, promotapahtumissa, kykyjenetsinnässä ja seurannassa ja valmentajakoulutuksessa. Kykyjenetsinnästä paras esimerkki on Laura Trott, joka löydettiin Wattbiken avulla ja voitti Lontoon 2012 kisoissa kaksi kultamitalia. Toinen esimerkki on Katy Merchant, Jessica Ennisin harjoituskaveri ja entinen seitsenottelija, jonka Ennisin valmentaja Tony Minicello ohjasi pyöräilyyn huomattuaan että Katyn teho Wattbike treeneissä oli niin kovaa että jalostamalla pyöräilylahjakkuutta Katy voisi pärjätä lajissa. Nyt Katy asuu Manchesterissa ja harjoittelee British Cyclingin pyöräilyakatemiassa.

Nuoriso ja valmentajat

Vuonna 2000 British Cyclingillä oli 1637 alle 18 vuotiasta harrastajaa, nyt luku on 11350! Seuroissa on koulutettuja valmentajia 4500. Koulutuksissa Wattbike on suuressa roolissa, sen avulla pyöräilyvalmentajat pääsevät syvemmälle kiinni suoritukseen ja oppivat myös ymmärtämään yksilöiden eroja paremmin. Kykyjenetsinnässä Britit käyttävät kahta Wattbike- testiä; 6 sekunnin maksimitestiä ja 3 minuutin testiä. Näimä kaksi antavat karkean profiilin yksilön potentiaalista. Kehitystä seurataan Wattbike testeillä ja seuraamalla urheilijoita Wattbike harjoituksissa normaalin kisailun ja harjoittelun ohessa.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Liikunta ja Urheilu ovat osa meidän kaikkien yhteiskuntaa

Urheilu on suomalaisessa kulttuurissa sivuasia, potentiaalia olisi paljon enempään. Poliittinen päätöksenteko sekä kunnallisella että valtakunnallisella tasolla ei toimi riittävän pitkäjänteisesti jotta Liikunnasta ja urheilusta saataisiin irti pientä osaakaan siitä, mitä ne voivat tarjota. Liikunnan ja Urheilun tuet eivät tule nousemaan merkittävästi. Veikkauksen monopolin murtuminen on urheilurahoituksen uhkana, ja historiallisestikin suomalainen investointi liikuntaan ja urheiluun on investointia seiniin. Toimintaan investoidaan hävettävän vähän. Tällä mallilla yhteiskunta voi pahoin, muutoksen voimme tehdä vain me itse.


MITÄ PITÄISI TEHDÄ? (mikään näistä ehdotuksista ei maksa valtiolle tai kunnalle mitään)

- Ratkaisevaa liikuntakulttuurin kehittämisessä on kestävän, jokapäiväisen toiminnan luominen ohjaajia ja valmentajia palkkaamalla.

1. Askel: Perustetaan vapaaehtoinen hyvinvointivero/ maksu, (prosentin osia palkasta), tehdään säännöt kerätyille varoille siten että rahat kohdistuvat auditoilluille seuroille ohjaajien palkkauksen rahoittamiseen, siten että seurat maksavat aina myös oman osuutensa palkasta. Varat voidaan kanavoida vaikka jäljempänä mainitun säätiön kautta.

Esimerkki:
Ajatellaan että Imatralla 15 000 henkeä maksaisi 30€ / henki vuodessa. Seurat kustantaisivat 50% osuuden palkasta jolloin meillä olisi ihmisten liikuttamiseen tarkoitettuja varoja käytössä 900 000€ vuodessa, se riittäisi 25 ohjaajan ja valmentajan palkkaamiseen! (1 vuosipalkka sivukuluineen n. 36 000€) Lasten, nuorten ja myös aikuisten elämä Imatralla muuttuisi radikaalisti paremmaksi, ohjaajia ja valmentajia kaivataan paitsi lapsille ja nuorille, myös aikuisille ja ikääntyville ihmisille! Liikuntapaikat tulisivat samalla erittäin tehokkaaseen käyttöön.

2. Askel, tosin yhtä jalkaa ensimmäisen kanssa. Perustetaan säätiö, jonka säännöt ovat tiukat ja joka tukee ohjaajien ja valmentajien palkkausta, johon sitten voi lahjoittaa ja testamentata varoja tai syntymäpäivälahjoja niin että tiedämme VARMASTI että varat käytetään ohjaajien ja valmentajien palkkaukseen, siis oman kotiseutumme ihmisten hyväksi.

3. Askel, Motivoidaan kunnat ja Kaupungit rakentamaaan ja remontoimaan liikuntapaikkoja yhdessä seurojen kanssa, tavoitteena säästöt. Kaupungit sitoutuvat käyttämään urheiluseurojen työstä syntyneen säästön ohjaajien ja valmentajien palkkatukeen siten että seurat itse maksavat osan palkoista ja kaupunki osan.

4. Askel, Siirrytään 6-8h kokonaiskoulupäivään. Jokaiseen koulupäivään siältyy liikuntaa. Seurojen harjoitukset ovat pääosin iltapäivisin ja perheet voivat illalla viettää yhteistä aikaa ilman jatkuvaa sinkoilua kuljettamaan lapsia harrastuksiin. Opettajien päivät eivät pitene, elleivät he sitten pidä kerhotunteja koulun jälkeen, joista heille myös maksetaan esim. jonkun seuran toimesta.

Vastaavia malleja voi toteuttaa paitsi liikunnassa, myös taiteessa ja kulttuurissa. Nykyisen tietotekniikan aikakautena ei liene mahdotonta lisätä normaaliin verojenmaksuun kohtaa jossa kysytään halukkuutta maksaa vapaaehtoisia veroja.

KAIKKI TÄMÄ SYNTYY MUUTAMAN KYMPIN VUOSITTAISELLA SATSAUKSELLA KUN SATSAAJIA ON RIITTÄVÄN MONTA!

Aloja joille liikunta ja urheilu voivat tarjota kestäviä ratkaisuja ovat mm:

- Terveyden ylläpito, kun yhteiskunta joutuu parin vuosikymmennen sisällä tinkimään merkittävästi SoTe sektorin kuluista, liikunta ja urheilu tarjoavat näille sektoreille merkittäviä pitkän tähtäimen säästöjä jos toimintaa pystytään luomaan.

- Syrjäytymisen ehkäisy, jos ja kun urheilu tavoittaa suuremman osan lapsista, nuorista ja aikuisista, on ihmisillä mahdollisuus käyttää fyysisyyttään ja nauttia siitä yhdessä muiden kanssa. Syrjäytymisen kierre on katkaistavissa.

- Ravitsemuksen kehittäminen, liikunta ja urheilu tarjoavat erinomaisen viitekehyksen oman kehon toiminnan ymmärtämiseen, ja hyvän ravitsemuksen tärkeyden ymmärtämiseen.

- Yhteisöllisyys ja omaan elinympäristöön vaikuttaminen Urheilun pitkän tähtäimen rahoitusmallit tarjoavat osallistumisen kanavia ihan kaikille, myös Sinulle.

- Suomalaisen huippu-urheilun menestyminen maailmalla Huippujen suosio ja media-aika kertovat suoraan meille että huippu-urheilu on meille edelleen tärkeä asia.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Urheilukeskustelua



Joensuun Kataja on harvinainen valopilkku suomalaisessa urheiluympäristössä, tai oikeastaan luonnollinen jatkumo koripallomaajoukkueen esityksille EM-karsinnoissa ja itse kisoissa. Ilman koripalloa taivas olisi lähes musta. Koripallo on onnistunut luomaan toimivia rakenteita ja kehittämään lajia suomessa. Hatunnosto siitä!

- Hiihto ja mäkihyppy ovat putoamassa tai pudonneet kanainvälisestä kilpailusta.
- Jääkiekko ja sen ympärillä käytävä keskustelu palvelevat lähinnä antiurheilijoita
- HuMu on mediassa upotettu totaalisesti
- Arhinmäki on tehnyt selväksi että urheilu ei tule saamaan lisärahoitusta
- Valmentajuus ei ole kehittymässä oikeaksi ammatiksi, HuMu oli ikäänkuin toiveiden tynnyri, ja itsekin uskoin että sillä olisi saattanut olla voimaa muuttaa asiaa.
- Doping keskustelu on kuin ongenkoho, joka pulahtaa pintaan jatkuvasti ja vie tilan ja energian oikealta keskustelulta.

Oikeasti meidän pitäisi keskustella siitä miten saamme valtakunnallisesti palkattua tuhansia ohjaajia, valmentajia, life coacheja ja ravintoasiantuntijoita tekemään töitä ja tervehdyttämään ensin suomalaista yhteiskuntaa, sitten urheilua ja lopulta myös huippu-urheilua.

- Samaan aikaan SoTe kustannusten kehitys osoittaa kohti oikeaa ylänurkkaa. Urheilun rahoitus joutuu koko ajan ahtaammalle, vaikka urheilu ja liikunta voisivat auttaa kehitystä pysähtymään. Valitettavasti politiikka on niin lyhytnäköistä että urheilun, valmennuksen ja ohjaamisen lisärahoituksen vaatiminen on poliittinen itsemurha. Saa nähdä, aion tehdä Imatralaisena kunnallispoliitikkona itsemurhan yrittämällä nostaa liikunnan ja urheilun mahdollisuudet keskusteluun, yritän taatusti myös myötävaikuttaa lisärahoituksen saamiseen...

- Ajatelkaamme 20 vuotta eteenpäin; Mikäli terveydenhuollon menot kasvavat samalla trendillä kuin viimeiset 20 vuotta, rahat yksinkertaisesti loppuvat ennen kuin seuraavat 20 vuotta on täynnä. Meidän on oikeasti PAKKO tehdä jotain. Tässä on urheilun mahdollisuus. Syrjäytymisen ehkäisy Icehearts tyyppisen toiminnan avulla, masennuksen ehkäisy liikunnalla ja oikealla ravitsemuksella, liikalihavuuden ja 2-tyypin diabeteksen torjunta liikunnan ja ravitsemuskoulutuksen avulla jne. Kaikki tämä valmentajien toimesta. Kyllä, meidän tulee määritellä valmentajuus uudelleen. Tarvitaan lasten valmentajia, aikuisten valmentajia, eläkeläisten valmentajia, siis valmentajia kaikille tasoille. Toiminta syntyy siitä että joku synnyttää sen. Pallo on pelkkä pallo kunnes sillä pelataan. Ihminen on sosiaalinen olento joka tarvitsee kontaktia. Liikunta ja urheilu ovat parhaimmillaan tarjotessaan kontakteja, yhdessä tekemistä ja intohimoa, päiväkodeista senioriasuntoihin.

Kuvassa Hazewinkelin soutufasiliteetti Belgiassa. Kuva on kesäkuulta 2012 kun aurinko laski kävellessäni kämpille TV-huoneesta jonkun EM-futiksen matsin jälkeen.

torstai 14. helmikuuta 2013

Puhe Imatralaisten Urheilijoiden palkitsemistilaisuudessa 14.2.2013

Hyvät urheilijat, ja urheilun ystävät

Minulle on ilo ja kunnia pitää Teille juhlapuhe tässä arvokkaassa tilaisuudessa

Urheilu on maailman tärkein sivuasia, hauska sellainen. Olen valmentajaurani aikana nähnyt ja valmentanut monenlaisia urheilijoita kolmessa eri maassa, ja haluan sanoa Teille tänään seuraavaa, siis ihan urheilijan oikeasti, uskon että kannattaa kuunnella.

Olkaa innokkaita ja heittäytykää urheiluun täysillä! Urheilu antaa takaisin kun siihen heittäytyy. Ei haittaa jos harjoitukset ovat kello 6 aamulla, on vain mentävä ajoissa nukkumaan! Uskaltakaa vaatia itseltänne, ja hyvät valmentajat, uskaltakaa vaatia urheilijoilta! Urheilu on hauskaa sitten kun sitä elää joka solullaan, kun jokainen urheilija haluaa kehittyä ja tekee melkein mitä vain päästäkseen harjoituksiin!

Tunnen hyvin Tshekkiläisen yksikkösoudun maailmanmestarin ja kaksinkertaisen olympiahopeamitalistin, Ondrej Synekin. Ondrej päätti aikanaan siirtyä yksikköön ja kun kysyin häneltä että miksi, oli vastaus selvä; "I want to win." Kun Ondrejn harjoittelua seurasi, kaikesta näki että hän todellakin halusi voittaa. Muu joukkue ei aikanaan tehnyt asioita Ondrejn mielestä riittävän hyvin joten hän lähti tallaamaan omia polkujaan. No, Olympiavoitto puuttuu, mutta Ondrej on yksikkösoutajaksi vielä nuori.

Ondrejn tarinasta voi oppia kaksi asiaa;
1. Jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa uraansa
2. Jos Ondrej:n tarinan kääntää päälaelleen; Joukkueurheilija voi itse varmistaa, ja hänen kannattaa varmistaa, että tekee harjoitukset sellaisella intensiteetillä ja halulla, että muut joukkueen jäsenet haluavat nimenomaan Sinut joukkueeseensa. Silloin kukaan ei kävele pois joukkueesta vaan joukkue imee puoleensa lisää urheilijoita, syntyy hyvän kierre, ja tulosta syntyy.

Motivaatio on se kaikkein tärkein lahjakkuuden laji, siitä pitää huolehtia. Urheilijoiden ystävät ja valmentajat, tämä on teidän tehtävänne. Huipulle pääsy vaatii aikaa, usein vuosia, ja sinne pyrkiessä on hyvä jos viihtyy elämässään. Urheilu pakottaa myös tekemään valintoja esimerkiksi juhlien ja aamuharjoitusten välillä. Kannattaa muistaa että kaikkea ei voi saada. Jos haluaa urheilussa olla ykkönen, ei voi olla baarin kunkku iltaisin.

Urheilu on elämän ainoana asiana hivenen tylsää. Yksilölajien ammattilaiset saattavat olla yksinäisiä ja yksin tekeminen ja leivän tienaaminen menestymällä urheilussa luo helposti paineita. Haluan rohkaista teitä heittäytymään urheiluun täysillä ja etsimään rajojanne, mutta haluan samalla että pyritte kehittämään itseänne ihmisinä. Käykää koulunne kunnolla, älkää arkailko kehittää itseänne. Tämä käy hyvin urheilu-uran rinnalla. Kun urheilijalla on ammatti, ei hänen tarvitse kantaa niin kovaa suorituspainetta ennen peliä tai kilpailua. Urheilija voi kilpailla vapaasti ja hänen on helpompi saavuttaa oma paras tasonsa. Ondrej on n. 2m pitkä ja 105kg painava kultaseppä, vaikka leipä tällä hetkellä tuleekin soudusta.

Ja valmentajat, Teidän tehtävänne on myös kehittää itseänne urheilijoiden mukana. Uutta tietoa tulee koko ajan ja jotta voimme menestyä, on meidän valmentajienkin oltava ajan hermolla.

Näin lopuksi haluan onnitella Teitä saavutuksistanne, ja toivon että tänä vuonna pystytte kehittymään ainakin piirun verran paremmiksi urheilijoiksi ja ihmisiksi!

tiistai 1. tammikuuta 2013

2012 - 2013 heittoja sieltä sun täältä

Uutta vuotta aloitellaan ja vanhaa muistellaan sekä hyvällä että pahalla. Finanssikriisi oli ehkä ikäluokallani vuoden puheenaihe, ja tulee olemaan sitä jatkossakin, valitettavasti. Rahan vähyys ja rahoitusvaikeudet ovat pienten yritysten arkipäivää.

It´s time to fight

Otamme taloudellisen hyvän vastaan itsestään selvyytenä. Kuvittelemme että työpaikkamme ovat pysyviä ja odotamme jatkuvaa ansiotason nousua. Samaan aikaan vaadimme lisäinvestointeja syrjäytymisen ehkäisyyn ja terveydenhuoltoon, palkankorotuksia, parempia koulutusmahdollisuuksia ja vaikka mitä. Suomi on pieni maa jossa pääomia on huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa. Pienyrittäjien on vaikea saada lainoja toiminnan kehittämiseen yrittämisessä piilevien riskien vuoksi.

Syrjäytymistä olisi mahdollista ehkäistä siten että töihin pääsisi helpommin käsiksi. Pienyrittäjien raha ei vain riitä palkkaamaan nykyisellä työn hinnalla, niinikään pienyrittäjän on vaikea ottaa työllistämisen riskiä jäykillä työmarkkinoillla. On helppo nähdä miksi vuokratyöyritykset menestyvät. Mikäli ansiotaso ei laske merkittävästi suuntaus vuokratyöhön ja pätkätyöhön tulee vain lisääntymään. Työnantajia pidetään riistäjinä, mutta hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi vastakkain asettelun ajan olisi jo aika olla ohi.

Sanoisin että on luovan taistelun aika. Työmarkkinoille olisi syytä saada lisää joustoa jotta syrjäytyminen saadaan ehkäistyä.

Toinen merkittävä tapa ehkäistä syrjäytymistä on urheiluvalmennuksen merkittävä lisäys.

Mika Kojonkoski esitti kiinnostavan ajatuksen (HS 30.12.2012) siitä miten eri tahot voisivat yhdessä palkata valmentajia. Valmentajien määrän lisääminen olisi kaikin puolin kannatettavaa koko suomalaista urheilua ajatellen. Erityisesti näen sen tärkeänä pienissä lajeissa. Jääkiekko elää omassa huolella lobatussa vuorineuvosluokassaan, mutta jääkiekon resursseilla heidän toimintamallinsa on tyystin erilainen muihin verrattuna. Tarvitsemme valmentajia valmentamaan lapsia ja nuoria kaikkiin lajeihin. Kojonkosken heittämä ajatus siitä että yksittäinen valmentaja saisi palkkaa esimerkiksi koululta, seuralta ja yritykseltä on sinänsä kannatettava, mutta ei ratkaise ongelmaa suuressa mittakaavassa. Ajatelma ei ratkaise myöskään valmentajan arvostuksen ongelmaa. Silloin kun joku palkanmaksajista vetäytyy mitä tapahtuu valmentajalle. Asema on epävarma ja palkka pieni, tästä seuraa se, että valmennus ei edelleenkään muodostu kunnialliseksi ammatiksi.

Soudussa ja mahdollisesti muissakin kestävyyslajeissa tällainen ajattelu voisi toteutua Endurance Fanatics salikonseptissa yhteistyössä seurojen ja liittojen kanssa. Soudulla olisi tässä sen kokoluokan mahdollisuus että sen käyttämättä jättäminen osoittaisi käytännössä halua pysyä marginaalissa.

Oma kuntoilu on pysynyt ennallaan, tästä kertovat myös Tryathlonin tulokset, omalta osaltani. Taantuminen on tasaista, n. 10 sek / vuosi. 2010 tekemäni ennätys on 42,59.

Tryathlonin tulokset:

1. Pekka N 40:32,31
2. Samuli C 42:27,41
3. Jukka H 42:33,65
4. Veikko S 43:19,85 (19:07, 14:37, 8:57 ja vaihdot päälle)EPOC 234, TE 5,0
5. Kenneth L 44:55,35
6. Perttu S 45:52,68.

Joskus mietin että olisiko syytä ilmoittautua vaikka Finntriathloniin puolimatkoille kontoilemaan, tai harjoitella Soudun SM kisoja silmällä pitäen. ikääntyessä palautuminen hidastuu. Lauantain Tryathlonin jälkeen pari päivää meni täydessä tiltissä, toivottavasti energiat palautuvat ennen vuoden 2013 loppua

Suomalaisen urheilun on aika taistella menestystä saavuttaakseen. Tshekissä taistelutahto ja armottoman kova työnteko ja itsensä haastaminen ovat asiat joista siellä kaikkein eniten pidän, ja ne haluaisin tuoda sieltä tänne, sekä urheiluun että yrityselämään.