Kaupunkikuvaa suunniteltaessa halutaan luoda virikkeellisiä ympäristöjä jotka antavat kaupungista monipuolisen ja elävän kuvan. Kulttuurirakennukset rakennetaan keskeisille paikoille ja arkkitehtuurin avulla pyritään välittämään kuvaa kaupungissa asuvasta innostavasta toimintaypäristöstä.
Tehtävä ei ole helppo, sillä kaupunki tarvitsee todellista elämää ja oikeaa aktiivisuutta kuorensa sisälle ollakseen miellyttävä elinympäristö. Tänään Helsingin Sanomissa oli jälleen mielenkiintoinen artikkeli siitä miten Helsinki kasvaa merelle päin. Oheisesta kuvasta näkyy se miten Töölönlahden päähän suunnitellaan kanavaa. Jos soudun parissa toimisi harryharkimo, olisi tasan varmaa että Töölönlahden kanavan leveys, suunta ja pituus päätettäisiin soudun ja miksei melonnankin ehdoilla. Helsingin keskusta saisi vesialueen jolla näiden lajien harjoittelu onnistuisi kuntoliikunnasta huippu-urheiluun saakka, ja samaan aikaan vesiurheilu loisi juuri sitä kaupunkikuvaa jota Helsinki haluaa välittää käyttäjilleen. Töölönlahden alue on jo nyt lenkkeilijöiden urbaani keidas, ja kuinka paljon enemmän se olisikaan sitä jos soutu ja melonta ottaisivat alueen omakseen ja kanavan suunnittelussa kuultaisiin näiden lajien tarpeita. Soutu ja melonta voisivat olla luonnollinen osa alueen koulujen toimintaa, samoin kuin kestävyysurheilu ylipäänsä.
Töölönlahden rantaan tulisi ehdottomasti venevajan yhteyteen rakentaa kestävyysurheilun Helsinkiläisen harjoituskeskuksen, jossa lajit pyöräilystä ja triathlonista kestävyysjuoksuun, soutuun ja melontaan voisivat harjoitella ja valmentautua yhteisestä keskuksesta käsin, valmentajayhteistyötä unohtamatta. Näitä keskuksia suomalainen kestävyysurheilu tarvitsee, kaikilla urheilun tasoilla.
