Paluu arkeen

Kävin tänään ensimmäistä kertaa venevajalla ja riemukseni huomasin että viime kesänä ostettu perämoottori oli evakuoitu katamaraanin perästä. Kuten kuvasta näkyy ohjausvaijerit on nyrhitty poikki. Järeä lukko löytynee Vuoksen pohjasta jos viitsisi siellä sukellella. Täytyy sanoa että sieppaa kyllä aika lujaa. Menestyksestä huolimatta talouden realiteetit ovat seuraamme kohtaan aika kovat. Rahaa tehdään otsa hiessä ihan sananmukaisestikin sillä soutuspinning on seuran päätulonlähde. Uutta moottoria varten saamme talkoilla n. 60-70 soutuspinningtuntia, edellyttäen että asiakkaita riittää...aika turha sanoa että rahalle olisi ollut muutakin käyttöä.

Jos joku tarjoaa myyntii 15 heppasta vm 2005 nelitahtiHondaa jota on ajettu ratista niin kannattaa vähän tarkistella taustoja. Ja nyt tekemään rikosilmoitusta.

Moottorin specsit:
Honda BF15
sarjanumero 100458

Juhlat

Soutufinaaleista on nyt kulunut reilu viikko. On ollut häkellyttävää huomata kuinka tiiviisti suomalaiset elivät mukana soutukilpailuissa. Finaalilähetystä seurasi YLEn mukaan yli 900 000 suomalaista. Nyt mietittynä jännityksen kaari pienten pettymysten alku - ja keräilyeristä onnistuneisiin välieriin ja finaaliin oli urheiluviihdettä parhaimmillaan. Unohtamatta "vihollisten" psyykkausta ja hiuksia nostattavaa taistelua finaalissa. Soutukilpailut tarjosivat jännitysnäytelmän joka vielä päättyi upeasti. Olemme ylpeitä siitä että pystyimme taistelemaan voitosta. Kiitämme soudusta innostuneita ihmisiä myötäelämisestä. Ajattelin ensin vastata onnitteluviesteihin mutta urakka on ollut liian suuri kun tuota ohjelmaakin on ollut aika runsaasti, olkoon tämä kirjoitus kumarrus ja kiitos Teille myötäelämisestä. Olen kirjoittanut alle lyhyesti mitä kaikkea viikkoon on mahtunut omalle osalleni. Minnalla ja Sannalla lienee ollut vielä kiireisempää.

Sunnuntai 17.8.
Finaalin jälkeen TV-ja printtimediat haastattelivat meitä puolille öin. Kävimme vielä yöllä tervehtimässä Olympiakomitean YT-kumppaneita. Illan aikana sain yhteensä varmasti n. 150 onnitteluviestiä, naiset paljon enemmän.

Maanantai 18.8.
- Pekingin Ankkaa 144 vuotta vanhassa ankkaravintolassa, haastatteluja.
- Presidenttiparin vierailu kisakylässä

Tiistai 19.8.
- Vierailu keisarin äidilleen 1800 luvulla rakennuttamassa kesäpalatsissa maikkarin vieraana
- Suomen Pekingin suurlähetystön vastaanotto Suomen olympiajoukkueen mukana. Paikalla oli suomalaisen huippu-urheilun vaikuttajia, urheilijoita, Pekingin suomalaisia ja median edustajia.
- Hauska illanvietto suomalaisomistuksessa olevassa ravintola Take 5:ssa paikalla oli ihmisiä Pekingin suomalaisyhteisöstä.

Keskiviikko 20.8.
- radiohaastattelu
- yleisurheiluilta linninpesässä. Usain Boltin ME, naisten moukari jne.

Torstai 21.8.
- ankara vesisade aamupäivällä ja melonnan välierät iltapäivällä.
- pakkaus perjantain kotimatkaa varten.

Perjantai 22.8.
- Kotimatka, lähtiessä MTV3 haastattelu.
- Helsinki-Vantaalla oli hieno vastaanotto, paljon ihmisiä, kukkia, lahjoja ja puheita. Oli mukava palata kotiin.
- FLYLappeenranta tarjosi lennon Lappeenrantaan, ja Lappeenrannan kentällä odotti jälleen uusi vastaanotto. Kukkia, lahjoja ja ystäviä.
- vihdoin kotona Imatralla. Yllätysjuhlat Ritikanrannassa, paikalla kolmisensataa ystävää, elävää musiikkia, shamppanjaa, lahjoja ja hyvää ruokaa. Tunnelma oli kuin suurissa häissä.

23.8. Lauantai
- Imatra-päivä
Imatran Koskenpartaalle oli kokoontunut suuri joukko ihmisiä toivottamaan meidät tervetulleiksi kotiin. Imatran kaupunki palkitsi meidät stipendeillä ja saimme huomionosoituksia muiltakin yhteisöiltä. Illalla kaupungin 60 vuotisjuhlavastaanotto ja balettigaala. Sitten aikaisin nukkumaan.

24.8. Sunnuntai
- Ansaittua lepoa

25.8. Maanantai
- Lounas projektin lääkärin Veli-Pekka Valkosen kanssa Helsingissä
- Olympiajoukkueen tulojuhla HKI-Vantaalla

26.8. Tiistai
- Haastattelu Uutisvuoksessa
- Lounasjuhla Ravintola Buttenhoffissa
- Saimme reilun 4 tunnin lounaan lisäksi myös nimikkopöydän ja kuvia seinälle.

Aika laskeutua

Viiden vuoden projekti on merkinnyt elämistä yhteiselle tavoitteelle, nyt kun kisat on kisattu on aika kiittää läheisiä, tukijoita ja myötäeläjiä heidän panoksestaan. Olen ylpeä siitä että olemme pystyneet tuottamaan Teille riemukkaita hetkiä, samalla kun olemme eläneet omaa unelmaamme. Olen ylpeä naisten päättäväisyydestä ja hyvästä soututaidosta, ja olen ylpeä siitä että pääsimme lähelle täyttä potentiaaliamme urheilijoina ja tiiminä. Tulos ei jättänyt mitään jossiteltavaa.

Haastoimme suuria

Vastustajamme olivat soudun suurmaita jossa harrastajat mitataan tuhansissa, valmennus on ammattilaisten käsissä ja lajikulttuuri pitkälle jalostunut. Sinivalkoinen menestys on mahdollista vaikka lähtökohtamme ovat olleet minimalistiset. Pieni harrastajamäärä, pieni valmentajien määrä, vähäinen lajikulttuuri jne. Kysymys kuuluukin että tarvitseeko näin olla? Voiko sinivalkoinen soutu kasvaa vaikka Tanskan tai Eestin tasolle. Tanskalla oli näissä kinkereissä 4 venekuntaa, (1 kulta ja 1 pronssi) ja Eestillä 3 venekuntaa, tuloksena 1 hopea. Uskon siihen että voimme nousta samalle tasolle näiden lähinaapureiden kanssa. Tarvitsemme siihen omaa päättäväisyyttämme ja yhteisön tukea.

Kuten otsikko kertoo nyt on aika laskeutua. Viime yö meni ylikierroksilla ja vähillä unilla, mutta eiköhän tämä tästä. On aika sulautua olympiakylän vilinään, seurata muita lajeja, nauttia tunnelmasta ja kenties siitä kuuluisasta Pekingin Ankasta.

PS.

Amber

Lauantai-iltana majapaikkaamme saapui kyyneleet silmissä Australialainen soutaja, viime vuoden maailmanmestari, joka halusi pyytää anteeksi varomatonta lausahdustaan. Hän toivotti meille onnea finaaliin ja teki sen täydestä sydämestään.

Saksan kasi, ja muita huomioita 1. päivän finaaleista

Saksa jäi viimeiseksi

Ei lyönyt leiville joukkueen vaihto kalkkiviivoilla. Kirjoitin aiheesta jo aiemmin blogissani. Kahdeksikkojen B-finaali oli sinetti täysin tuhritulle projektille. Saksa hävisi Kiinalle veneenmitan.

Uusi-Seelanti

Uusi-Seelanti on jotekin kadottanut vireensä tai sitten muut ovat parantaneet valtavasti. Uusi-Seelantilaiset odottivat kolmea kultaa (M1x, W2x,M2x) ja saivat yhden kullan (W2x) ja pronssin. Norjan Olaf Tuften mahtava kiri lämmitti sydäntä. Tuftella on nyt kaksi peräkkäistä kultaa. Huhu kertoo että mies olisi suunnittelemassa 2x projektia Lontooseen seurakaverinsa kanssa. Tufte osaa kaivaa kuntonsa esiin aina 4 vuoden välein.

Eläköön Eesti

Eläköön Juri Jaanson. Vuonna 1965 syntynyt ikisoutaja otti jälleen mitalin miesten pariairokaksikossa yhdessä Tonu Endreksonin kanssa. Olympiatasolla suoritus on huikea. Nostan hattuni korkealle Eestin soutukulttuurin edessä.

Niin sortuvat kuvitellut rakenteet

Ekaterina Karsten oli varmimpia voittajaehdokkaite. Niin vain kävi että Bulgarian Rumyana Naykova osoitti äitiysloman jälkeen kovuutensa ja voitti. Karsten jätettiin peräti kolmanneksi, väliin kiilasi myös USAn Michelle Guerrette.

Uhkapeliä?

Monet ovat kysyneet että miksi Minnan ja Sannan vauhti alkaa löytyä vasta loppuviikosta. Vastaus on yksinkertainen:

Jos viikon mittasiin kilpailuihin tulee mahtavassa iskussa ja anaerobia ja aerobia hyvässä tasapainossa kallistaa viikon kova kilpailu yhdessä kovien viimeistelyharjoitusten kanssa tasapainon liikaa anaerobian puolelle. Tästä seuraa se, että suoritus alkaa hiipua silloin kun kisat kovenevat. Tiesin että naisten keveyessä kaksikossa näihin kisoihin tulee 10 kovaa joukkuetta ja 7 vähemmän kovaa. Ei ollut pienintäkään riskiä mennä semeihin keräilyn kautta. Tiesin myös pitkän yhteisen historiamma kautta että semeissä vauhti löytyy. (Totta kai jännitti etä löytyykö sittenkään) Helppo sanoa jälkeenpäin, mutta tuli tuo sanottua lehdille jo alkuerän jälkeenkin. Riskinä on aina ihmisen fysiolgia jonka reaktioista ei aina voi olla varma. Totta kai tällainen taktiikka vaatii mimmeiltä aikamoista itseluottamusta mutta uskon että loppupeleissä tulos näin edeten on parempi. Joukkueen täytyy tähän taktiikkaan olla riittävän hyvä jottei kerilyissä lipsahda semien ulkopuolelle. Minna ja Sanna ovat.

Huomenna on taas kilpailupäivä, kauden viimeinen.

Flow

Torstai on toivoa täynnä

Kuusi lähes tasavahvaa joukkuetta asettuu lähtöviivalle. Starttisysteemi nousee ylös vedestä pamahtaen kuin kiväärin laukaus. Valmentajan sydän alkaa lyödä. One Minute...kello käy vääjäämättä, mutta hitaasti.

Attention ... ja laukaus toistuu, ei pling, vaan PAM!

Veneet ampaisevat liikkeelle. Alkukiihdytys, vauhti ja sen pitäminen tasaisen kovana. Keskittyminen omaan tekemiseen, vetojen puhtaus, alkuveto jaloilla, lavat piiskaavat vettä. Soutajien täytyy pystyä täsmälliseen harmoniseen rytmiin, vetää rennosti ja KOVAA! Tasavahvoista pareista alkavat hivuttautua edelle ne joiden tekniikka toimii paremmin, jotka pystyvät elämään hetkessä ja saamaan aikaan Flow:n. Soudun helppous ja rentous tekevät siitä kuljettavaa, rykiminen ja liika voimankäyttö hajoittavat. Lapa täytyy saada veteen veneen kulkua häiritsemättä, sujuvasti kuin kuiskaten. Vedossa kuiskaus ei paljon lämmitä, reisien täytyy HUUTAA ja mielen haluta. Eteenpäin täydellisessä harmoniassa. Kaksi ihmistä sulautuu yhdeksi voimaksi joka liikkuu pehmeästi ja rennosti. Vesi solisee veneen alla. Nauti harmoniasta ja usko vauhtiin.

Maitohappo on hyvä kaveri, ilman sitä ei olisi niin paljoa energiaa. Maitohappo polttaa reisiä, mutta siitä täytyy ottaa vain lisää haastetta. Voima vedossä säilyy, harmonia säilyy ja vauhti säilyy, lihakseen tunkeutuvasta ystävästä huolimatta ja sen ansiosta. Erot kasvavat, muutama joukkue on jo alkanut pudota. Tonnilta lisää nojaa. Voimaa vetoon sen verran että vauhti vähän kiihtyy, mutta nostoa ei maallikko edes huomaa. Kilpailu on alkanut, tonnilta. Nyt vasta punnitaan ne kenellä taito ja fysiikka ovat finaalin edellyttämällä tasolla. Vähän lisää puristusta, täydellinen harmonia, säilytä helppous, ja NOJAA niihin airoihin. Matka etenee, 500m jäljellä. Reidet huutavat armoa ja pää ei anna. Lisää vauhtia, lisää nojaa, lisää TAHTOA! Viimeiset 250m, Yleisö mylvii, kilpailijat kiihdytävät tahtiaan. 1,2,3,4,5, vetoa ja GOOOO! Loppuun täysillä, lyhyet kädet, jaloilla täysillä, tahti ylös, pidä siellä loppuun lisää! Lisää! LISÄÄ! LISÄÄ!! joka vedolla LISÄÄ!

Maali

Missä olemme? Riittikö?

Torstaina

Rookie

Ensimmäiset kisat

KOK kieltää minua julkaisemasta blogissani kuvia kisasuorituksista ja kisatuloksia, joten minun täytynee pidättäytyä oman pään sisällä pyörivissä ajatuksissa ainakin kisojen ajan. Oheinen kuva julkaistakoon, tuskin siitä kukaan poroja sieraimiin vetää.

Urheilussa projektin mitta on yleensä neljä vuotta. Suomessa joskus jopa vain vuosi. Täällä ollessa eri joukkueita ja niiden lajikulttuuria seuratessaan yksi olympiadi on lyhyt aika. Jatkuva menestymisen kulttuuri vaatii pitkää aikajännettä. Tuloksia ei synny ilman laadukasta harjoittelua ja kilpailua jatkuvasti, vuodesta toiseen. Menestymisen kulttuuri vaatii valmentajia, huippu-urheilijoita, huipulle haluavia ja ennen kaikkea inokkaita junioreita. Tavoitteellinen harjoittelu ryhmässä on hyvä tie huipulle. Harjoituskaverit toimivat mittareina ja ystävinä ja urheilu säilyy mielekkäänä.

Sitä millä tavoin menestyskulttuuri täällä näkyy on vaikea selittää. Menestyksestä tulee sekä tavoite että arkipäivää. Austalialla on kisoissa vene jokaisessa luokassa, siellä urheiluun satsataan valtavasti ja kansallistunne on korkealla. Naapurihuoneessa aussituristit vetivät tänään kansallislaulun antaumuksella ennen kuin lähtivät katsomaan kisoja. Rehti urheiluhenki on joiltakin yksilöiltä siinäkin yhteiskunnassa välillä päässyt katoamaan. (viittaus läskilausuntoihin)

Olemme harvoja ensikertalaisia. Useilla valmentajilla on käytynä vaikka kuinka monet olympialaiset osana suuren joukkueen urheilu- ja valmennusporrasta. Tietotaito siirtyy väkisin eteenpäin, osa ihmisistä vaihtuu, urheilijoista osa jää valmentajiksi, homma elää ja uudistuu. Suomessa urheilu on pientä. Pieni maa ja pienet ympyrät. Onko aina ollut niin ja onko tulevaisuudessa pakko olla niin. Suomen on helppo pudota urheilun marginaaliin koska jäämme valmennujksen tietotaidossa ja kokemuksessa auttamatta jälkeen, koko ajan. Saatamme olla edelläkävijöitä jääkiekossa ja keihäänheitossa mutta entäpä urheilussa laajemmin?

Jos nyt rohkenen kertoa tässä kuitenkin muutamia kokemuksia avajaisista...

Rafael Nadal seisoi avajaisissa muutaman metrin päässä ja nojasi hiestä märkänä joukkuekaverinsa olkapäähän, lienee kiroillut avajaisten pitkää kestoa. Kobe Bryant kirjoitteli nimmareita vauhdikkaasti kävellessäänkin, paikallinen koripalloilija on käsittämättömän iso mies. Angolan (koripallo) joukkue pyöri myös lähellämme jatkuvasti, rentoja sällejä. Soutajat olivat ihan suosittuja lipunkantohommissa. Monet nuoret olympiaurheilijatkin fanittavat maailmantähtiä avoimesti täälläkin ja ymmärrän kyllä hyvin jos se välillä staraa tympäisee. Itse olisin halunnut mennä sen ison kiinalaispalloilijan viereen ja pyytää jotakuta ottamaan kuvaa kommunikaattorilla, ihan vaan tyttärille muistoksi ja kavereille ihmeteltäväksi. Ajatellaampa vaikka niin että normaali huonekorkeus on Suomessa 240. Herra Ming ei kovin korkeita kenkiä tarvitsisi ollakseen pää katossa.

Soutuvalmentajana tietysti mietin että entä jos olisi noin iso soutaja, niin kuinka ison veneen tarvitsisi, ja airot. Saisivat Filipin ja Conceptin sällit pähkinän purtavaksi kun pitäisi rekentaa sopivia välineitä moisen jättiläisen käsiin. Uusi venemuotti olisi must, ja kyllä kirvesairotkin voisivat hyvinkin olla puoli metriä pidemmät. Hankainetäisyys lähelle kahta metriä ja testaamaan. Minkälainen mahtaisi olla herran teho 2000m ergotestissä!

Tiistaina on uusi koitos. Sitä odotellessa päätän raporttini Kiinan illassa tähän. Ilma on kuin Jämsänkoskella. Sataa, tuulee ja salamoi.

XL vai M

Olen ollut saman kokoinen jo 14 vuotiaasta. 187cm ja 76kg. Nyt saattaa olla pari kiloa enemmän, mutta vuoden 1996 korkeasuhdannetta lukuun ottamatta (paino kävi 85kg:ssa) fyysinen kokoni on ollut hyvinkin vertailukelpoinen. 1980-luvulla minun piti aina ostaa kokoa XL mahtukaseni vaatteisiin. Asetelma hiveli nuoren miehen itsetuntoa, hartiat tuntuivat leveiltä ja vartalo sporttiselta. 90-luvulla koko putosi pykälällä. Olin Large. Ajattelin että olin sitten ehkä hiukan hoikempi koska olin tehnyt vuoden 1996 korkeasuhdanteen jälkeen perustavaa laatua olevan muutoksen ravitsemuksesani. Edelleen otin osaa kevyen luokan soutukilpailuihin ja mahduin rippipukuuni. Rasvaiset pihvit ja makeat herkut vaihtuivat kalaan, vihanneksiin ja hedelmiin ja olo parani radikaalisti.

2000 - luvun ensimmäisellä vuosikymmenen loppupuolella olen enää vain Medium. Keskinketaisuus muiden keskinkertaisuuksien joukossa. Pelkään tulevani pieneksi. S kuuluu tyttärelleni Idalle ja hänellekin vain toistaiseksi. SMALL, ei näytä hyvältä vaikka sen kirjoittaisi isoilla kirjaimilla. Katoaako sporttinen vartaloni sen myötä jos joskus joudun pukeutumaan SMALL - kokomerkinnällä varustettuihin vaatteisiin? Miten käy itsetuntoni?

Onko kyseessä vaatevalmistajien yritys miellyttää lihovia vaatteiden ostajia vai kenties alkava dementia. Vaadin pysyvyyttä vaatteiden kokoon. On ainoastaan oikein että ihminen ei voi liukua ylipainoiseksi muuttamatta vaatteidensa kokomerkintää. Vielä parempi olisi jäädyttää koot vuoden 1980 tasolle.

Hommat tehty

Viimeistelyharjoitus meni nin kuin ennenkin joten sopeutuminen alkaa olla hyvässä mallissa. Keskivauhdit syketreenissä pyörivät 1:40-1:44 välillä. Pätkien pituudet olivat 600-200m. Olemme edenneet matkallamme vaiheeseen jossa Seppo Räty lähtisi kalaan. Meillä tämä vaihe merkitsee kevyitä harjoituksia, mutta harjoituksia kuitenkin. Keskiviikko-aamuna bussi suuntaa kohti Osakaa ja sieltä on sitten 3h China Airin lento Pekingiin. Keskiviikkona tuskin radalle ehdimme, mutta ehkä saamme jo silloin veneet kasaan. Torstaina osallistumme Suomen joukkueen ennakkoinfoon ja sen jälkeen keskitymme kisoihin. Avajaiset jäävät valitettavasti meiltä väliin koska siellä oletettavasti homma venyy niin myöhään että on parempi keskittyä kisoihin kämpillä. Avajaiset alkavat 8.8.klo 8:08. Numero kahdeksan on yllättäen Kiinalaisten onnennumero, monet hääparit ovat valinneet saman päivän hääpäiväkseen.

Pekingissä ilman laatu vaihtelee, televisiointitapa hämmästyttää

Toissapäivänä souturadalla oli kuulemma hyvä ilma mutta eilen saastepilvi oli soutajien kiusana. Vaikuttaa siltä että tämä ratkaisu tulla Japaniin viimeistelemään kuntoa oli oikea. Tarinat kertovat että televisiointia aiotaan suorittaa kilpailuissa matalalla lentävästä helikopterista. Tuomitsen homman kyllä aika jyrkästi. Meteli on suuri ja myös helikopterin aiheuttamat ilmavirrat voivat vaikuttaa soutajien suoritukseen. Soutajille on tärkeää kuulla veneen liike, komennot veneessä ja joskus valmentajan ohjeistakin saattaa olla hyötyä. Toivon että Fisa panee stopin moiselle hankkeelle heti alkuunsa, olisi sääli jos kisat jouduttaisiin vetämään kamalassa metelissä jossa urheilijat eivät välttämättä kuulisi edes yleisön kannustusta. Urheilijoille nämäkin kisat järjestetään, ainakin niin toivon.

Kylmäliiveistä tuli jonkin verran palautetta joten julkaisen kuvan liiveistä. Kuvassa Sanna soutaa liivit päällä päivän treenin jäähdytelyssä.

Viikko takana - ja edessä

Marugamen olosuhteet ovat täyttäneet odotukset. Lämpötila on ollut yli 30 astetta ja olemme saaneet nauttia myös kosteasta ja aurinkoisesta ilmasta. Harjoitukset ovat menneet aika lailla odotetusti ja mikä tärkeintä, olemme säilyneet terveinä. Tähän mennessä on vedetty aika helppoa treeniä, joukkoon on mahtunut yhteensä alle 20 minuuttia soutua tahdeilla 20-25, muuten olemme vain totutelleet olosuhteisiin. Huomenna maanantaina on edessä viimeistelyharjoitus joka sisältää kilpailuvauhtista soutua 3000 - 3500m. Teemme harjoituksen osin sykkeen, oson matkan mukaan niin että pisin yhtäjaksoinen veto on 600m. Palautukset ovat lyhyitä, odotamme vain että syke laskee 125 korville. Kilpailuvauhtisen pätkän aikana syke sitten nouseen n. 180 lyontiin /minuutti. Harjoituksen tehollinen osuus kestä alle 30 min. Lämmittelyt ja jäähdyttelyt tulevat siihen lisäksi.

Yksinkertainen päivärutiini


Olemme harjoitelleet kaksi kertaa päivässä, lähdöt rantaan aina 9:00 ja 16:30. Harjoitusten pituus on ollut n. 75% siitä mitä suomessa. Tämä siksi etä lämpö kuormittaa kehoa liikaa jos harjoittelisimme normaalisti. Filosofia on ollut se, että emme ainakaan vetäisi itseämme puhki. Todellinen harjoittelu on tehty jo Suomessa, nyt täytyy vain sopeutua olosuhteisiin. Huomisen harjoituksen tavoite on ylläpitää hapenottokyky ja terävyys ennen sunnuntain 10.8. alkuerää.

Kylmäliivit




Tulemme käyttämään kylmäliivejä Pekingissä mikäli olosuhteet ovat odotetunlaiset. Liivi viilentää elimistöä tehokkaasti ja käytämme niitä ainakin kilpailun jälkeen jäähdyttelyssä. Liivissä on sisällä geeliä joka pitää kylmää tehokkaasti. Mahdollista on käyttää liivejä jähdyttelyn lisäksi myös lämmittelyssä jotta elimistö ei kuumene lämmittelyn aikana liiaksi. Liivit päällä on mahdollista soutaa, mutta ne rajoittavat liikeratoja hieman. Liivit ovat myös liian painavat käytettäväksi kilpailuissa. Sanna vitsailikin että liivit ovat kuin silikonitissit, turhan pulleat ja vähän tiellä kovaa soutua ajatellen. (Sannalla ei tosin ole kokemusta silikoneista noin henkilökohtaisesti...:)





Lyhyesti sanottuna: ei mitään uutta itärintamalta, kisoja odotellaan.

Stadilainen soutu ahdingossa

Ranta-alueista on muodostunut haluttu asuinpaikka ja miksei myös liikepaikka. Tämä on johtanut soudun elintilan kapenemiseen, valitettavasti. Miksi näin on ja miten soutu voi taistella vastaan, vai voiko? Ilmiö on tuttu muualtakin kuin Suomesta, mutta Helsinkiläisen soudun kohtalo huolestuttaa. Olen kokenut soudun urbaaniksi urheilumuodoksi joka parhaimmillaan näyttää harrastajilleen kaupunkiympäristön parhaat puolet luontoa kuluttamatta.

En ole itse ollut näkemässä papereita enkä tiedä tarkkoja summia tai toimenpiteitä johon oltaisiin ryhtymässä, joten kirjoittelen tätä hieman puun takaa. Sen tiedän että ongelma on akuutti ja soudun perinne Helsingissä on vaarassa. Minua asia soutustadionin aktiivikäyttäjänä vuosina 1979-1994 koskettaa ja haluan siksi tuoda sen esille blogissani.

Soutustadionin vuotuinen vuokra ollaan nostamassa kymmeniin tuhansiin euroihin

Soudussa mukana olevat tietävät mitä tämä merkitsee. Yhdelläkään suomalaisella soutuseuralla ei ole varaa sijoittaa vuokriin rahamäärää joka ylittää sen nykyisen budjetin moninkertaisesti. Urheilussa on ollut vallalla käytäntö että yhteiskunta pyrki tarjoamaan puitteet urheiluun. Koulujen liikuntahallit, jäähallit ja uimahallit rakennetaan yhteiskunnan varoin ja harrastajat maksavat ylläpidostakin vain murto-osan. Soutu on lähtökohtaisesti ollut jo huonossa asemassa, pelkkä venevaja ei riitä soutajille, vaan on hankittava myös veneet ja airot. Kilpaveneiden hinnat liikkuvat yksikön 5000-8000€:sta kahdeksikkojen yli 20 000€:n. Toimiva soutuseura tarvitsee veneitä n. 200 000€ edestä. Veneiden hankinnan rahoittaminen on pääsääntöisesti ollut seuran tehtävä.

Soutustadionin vuokran nosto perustuu siihen että paikan hoito on siirtynyt Helsingin Kaupungin liikuntavirastolta Helsingin Kaupungin Liikuntaviraston merellisen osaston hoitoon. Merellisen osaston hoidettaviksi kuuluvat mm. huvivenelaiturit. Merellisen osaston hoidossa olevien rakennusten ja tilojen käyttäjien on itse huolehdittava tiloihin liittyvistä kustannuksista ja tonttien vuokrahinta määräytyy jollakin tapaa ranta-alueen käypän arvon mukaan. Merellisen osaston hoidossa olevat tilat eivät ilmeisestikään saa myöskään avustusta kaupungin hallintokunnilta. Tällä hetkellä soutustadionilla eletään tilanteessa jossa vuokrasopimusta ei ole. Soutajille tarjottu vuokrasopimus on sellainen että Helsingin Kaupungin pitäessä esityksestään kiinni pitää soutajien lähteä soutustadionilta.

Ovatko juhlapuheet vain juhlapuheita?

Yhteiskunta haluaa ainakin juhlapuheissa tukea liikuntaa ja monimuotoista harrastamista. Esimerkkinä on Helsingin Kaupungin Liikuntajohtaja Anssi Rauramon vuonna 2002 Helsingin Olympialaisten muistokilpailuille lähettämä tervehdys:


Hyvät soudun ystävät,

Helsingin upea sijainti meren äärellä tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet soutuharrastukselle ja muulle vesiliikunnalle. Soutaminen on myös oivallinen tapa tutustua kauniiseen saaristoomme ja rantoihimme. Kesä 2002 on ollut Helsingin olympiakisojen 50-vuotisjuhlallisuuksien aikaa. Helsingin kaupungin liikuntavirasto on ylpeä voidessaan tarjota täysin uusitun Soutustadionin Helsingin Olympialaisten 50 v soudun juhlaregatan ja olympialuokkien sprintin SM-kilpailujen käyttöön. Toivomme, että hyvä yhteistyömme soutuseurojen ja Helsingin soutupiirin kanssa jatkuu tulevaisuudessakin vireänä ja että yhä useammat löytävät tämän antoisan liikuntalajin.

Anssi Rauramo liikuntajohtaja


Väitän että soudulla on paljon annettavaa suomalaisellekin yhteiskunnalle. Soutu on sosiaalinen kestävyyslaji, loistavaa terveyslikuntaa ja miksei myös koululiikuntaa. Väitän että soudun avulla voimme osaltamme hoitaa lihavuuden aikaansaamia ongelmia. Onko Helsingin Kaupungin järkevää tehdä soudun harrastamista mahdottomaksi kaupunkilaisilleen. Ahneutta vastaan ovat tässä asiassa perinteet ja järki. Valitettavan usein nykyaikana ahneus vie voiton.