Valmentajana Suomessa

Tehdään heti alkuun selväksi että tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole syyttää ketään, ei soutuliittoa, olympiakomiteaa eikä opetusministeriötä. Valmentajana olen törmännyt ongelmiin jotka kaipaavat keskustelua. En kiellä sitäkään että oma valmennustyöni tarvitsisi myös tukea.

Voiko suomalainen urheilu koskaan kehittyä jos valmennuksen arvostus kulkee pohjalukemissa. Olympiakomitea tekee hyvää työtä rajallisilla resursseilla, mutta rahat eivät riitä valmennuksen kunnolliseen tukemiseen ja niinpä he ainakin huippuyksilötukea nauttivissa liitoissa satsaavat urheilijoihin. Soutuliitto yrittää ja maksaa kiitettävästi kuluja mutta ehkä tämä projekti on kasvanut liian isoksi soutuliiton kokoiselle liitolle. Avovesileirit ja kilpailumatkat kalustokuljetuksineen ovat turhan kalliita. Resurssipula vaivaa soutuliittoa kuten kaikkia pieniä liittoja tässä maassa.

Räätäli töihin

Ollakseen uravaihtoehto valmennuksen pitäisi olla yhteiskunnallisesti hyväksyttyä muissakin lajeissa kuin joukkuepalloiluissa, uinnissa ja taitoluistelussa. Valmentamisen ei ainakaan huipputasolla pitäisi tuottaa tappiota valmentajalle. Urheilu Suomessa on pientä ja uskon että räätälöity tukijärjestelmä huippuvalmentajille olisi mahdollista kehittää. Toimiva tukijärjestelmä takaisi sen että valmentajien kiinnostus valmennusta kohtaan säilyisi myös pidemmällä jänteellä. Eräs maamme urheilun suurimmista ongelmista on se, että OTO- valmentajat kyllästyvät tukijärjestelmän olemattomuuteen ja lopettavat tai siirtyvät ulkomaille. Ammattivalmentamiseen tulee siirtyä mutta eivät OTO – valmentajat varmasti tule loppumaan. Kaikkien osaamista tarvitaan.

Osaltani se merkitsisi sitä että yritykselleni korvattaisi se raha jonka se joutuu maksamaan palkkaa sijaiselle (7-8kk/vuosi) jotta voin hoitaa päivittäisvalmennusta ja olla leireillä mukana ja että voin nostaa normaalit päivärahat leiri- ja kilpailumatkoilta. Oikea taso muutoinkin olisi korvaus menetetyistä ansiotuloista + normaalit päivärahat ja kilometrikorvaukset.

Vierastan tilannetta jossa urheilija on valmentajan työnantaja. Kuvitellaanpa tilanne jossa valmentaja valmentaa pariairokaksikkoa. Urheilijoita projektissa on kolme ja vain kahdella on varaa maksaa valmennuksesta, mutta kolmas on paras soutaja. Millä lihaksilla valmentaja istuttaa kolmannen soutajan veneeseen ja menettää samalla tulonsa? Ryhmän sosiaaliset suhteet eivät taatusti pysy kunnossa ja niiden suhteiden viidakossa valmentajakin saattaa leipääntyä. Palkan tai palkkion täytyy tulla jostain muualta kuin urheilijalta, mieluiten lajiliitolta, opetusministeriöltä tai Olympiakomitealta. Yksilölajeissa homma saattaa toimia, mutta kyllä näen urheilun tulevaisuuden mieluummin sellaisena jossa palkat ohjataan liittojen kautta ja siellä räätälöidään menestyksen reseptit.

Urheiluvalmentamisen yhteiskunnallinen arvostus

Valmentajaa pidetään yksilölajeissa ihmisenä joka kirjoittaa harjoitusohjelman. Niin se saattoi joskus olla, mutta ei enää, ainakaan soudussa. Mielikuvat puolihulluista poppaukoista elävät voimakkaina rapauttavat valmennuksen arvostusta nimenomaan kestävyyttä vaativissa yksilölajeissa. Nykyään valmennus perustuu harjoituksissa mukana olemiseen ja laadun tuomiseen urheilijan harjoituksiin. Päivittäisvalmennuksen taso ratkaisee viime kädessä sen ketkä pärjäävät. Subjektiivinen, ja tällä hetkellä voimakas ja masentava kokemukseni on, että valmennuksen yhteiskunnallinen arvostus on nolla, olympiakomiteaa, lajiliittoa ja muutamaa harvaa lajiniiloa ja seuraa lukuun ottamatta.

Vuoden Urheilija 2007

Urheiluvuosi ja kalenterivuosikin ovat jälleen lopuillaan ja on aika nähdä ketkä ovat tehneet niin merkittäviä urheilutekoja että pääsevät nauttimaan työnsä hedelmistä Tampere-talolle Vuoden Urheilija-Gaalaan.

1. Tero Pitkämäki, keihäänheittäjä jumalan armosta ja omasta halustaan. Pieni laji, mutta lentää pitkälle. Äänestyksen ykkönen, luonnollisesti. Yleisurheilun asema Suomessa on vankkumaton, toistaiseksi.

2. Kimi Räikkönen, ykkönen Suomen tunnetuksi tekemisessä ja rahalistalla. Kakkonen äänestyksessä. Voiton mahdollisuus hukkuu siihen että kaikki eivät pidä moottoriurheilua urheiluna lainkaan.

3. Virpi Kuitunen, jos Virpi olisi mies niin voitto olisi varma. Niin ja Jos Lahdessa vuonna 2001...

Sitten onkin tasaisempaa. Teemu Selänne kruunasi uransa Stanley Cupiin, lostava suoritus mutta ei kanna listalla neljättä sijaa korkeammalle. Maailmanmestari Pekka Koskela kiitää luistimillaan viidenneksi, ongelmana lajin pienuus, myös hänellä. Maailmanmestaruuden jakaneet ja myös viestissä yhdessä voittaneet Heli Jukkola ja Minna Kauppi ja vihdoinkin henkilökohtainen maailmanmestari Hannu Manninen ovat listalla seuraavina, suunnistus ja yhdistetty ovat hienoja lajeja mutta aika pieniä maailmalla. Suunnistus tosin kasvamaan päin mutta yhdistetyn kasvun mahdollisuudet ovat rajalliset. Metsää ja puistoja on maailmassa enemmän kuin lunta ja hyppyrimäkiä. Anne Rikala (2kpl MM-hopea, toinen olympialajeissa) meloineen porskuttaa tiiviissä tuntumassa edellisten perässä. Rikalan saavutukset ovat kovia, mutta kun melontaa ei televisiossa näy niin toimittajat sotkevat Rikalan soutajiin Sanna Stén ja Minna Nieminen (MM ja EM-hopea, olympialajeissa), sekaannus jakaa ääniä ja eihän samasta lajista voi montaa äänestää. Soudun ongelma on myös se, että TV-aika jää vähiin. Melojat ja soutajat eivät ole tuttuja naistenlehdistä, eivätkä, luojankiitos, miestenlehdistä. Karu totuus on että harva tietää kuka kolmesta tulee maaliin naama menosuuntaan päin. Urheilutoimittajat eivät osaa päättää onko kaksikkosoutu joukkue vai yksilölaji, niinpä he päättävät antaa soudun äänen Anne Rikalalle. Soutajat eivät tule olemaan kymmenen listalla, sillä MM-hopeaa saavuttanut leijonaryhmä kiilaa soutajien edelle kympin sakkiin, samoin kuin luonnollisesti EM-kisojen neljänneksi ja parin pallon päähän finaalista itsensä pelannut miesten lentopallomaajoukkue jonka tosin listalta pudottaa Marcus Grönholm mikäli voittaa maailmanmestaruuden. Hopeakin saattaa tietysti riittää, onhan MM-hopea parempi kuin EM-nelonen, vai onko?

Soutajat eivät siis mahdu kympin sakkiin, valitettavasti. Pesunkestävänä lajiniilona toivon että soutua arvostettaisiin niin paljon että paikka aukeaisi. Onhan soutu laji jossa kaikki urheilun surmaat ovat mukana ja johon ne todella satsaavat. Australia, Kanada, Kiina, Italia, Iso-Britannia, Usa, Brasilia, Venäjä, jne. Maailman urheilun keskikasti on myös näyttävästi mukana; Tanska, Irlanti, Uusi-Seelanti, Espanja, Ranska, Japani, Unkari, Slovenia, Romania, Bulgaria, Mexico ja tukku pieniä maita. Edellä mainittujen lisäksi myös "hiihtomaat" ottavat osaa soutukilpailuihin. Naisten kevyt luokka on se luokka jossa taso on kova siksi että tähän "keskikokoisten" naisten luokkaan sopivat mainiosti kaikkien maailman rotujen ominaispiirteet. Keskikokoisia on kaikkialla kaikkein eniten, fyysinen suorituskyky ja tekninen osaaminen ratkaisevat. Vettäkin löytyy mailmalta niin paljon että vedenpuute ei soutua haittaa. Soutajana ja kaksikon valmentajana kaikki tietävät mitä mieltä minä olen. Tässä leikissä mielipiteelläni ei tosin ole yhtään mitään väliä. Listani on veikkaus, ei oma listani, se on syytä muistaa ainakin omien valmennettavieni kun he tätä lukevat.

Urheilijoille lista on ymmärrettävästi iso asia, vähän niin kuin kutsu linnan juhliin. Sijoittuminen korkealle ja kutsun saaminen osoittavat että urheilijan saavutuksia arvostetaan. Urheilija voi tuntea itsensä tärkeäksi. Esimerkkinä niistä aalloista joita vuotuinen äänestys tuottaa olkoon Kalle Palanderin lausahdus mikrofoniin jossain YT-kumppanin tilaisuudessa Tero Pitkämäen vierellä. Pitkämäeltä oli kysytty jotain hänen odotuksistaan vuoden urheilija äänestyksestä. Palander oli napannut mikrofonin ja tokaissut siihen että "äänestäkää Hanna-Maria Seppälää, se on kuulemma uinut pari Suomen ennätystä."

Soutuliiton hallitus uudistui

Soutuliiton hallitukseen valittiin kolme uutta jäsentä. Samuli Toikka valittiin puheenjohtajaksi, Pekka Petäjäniemi ja Marleena Valtasola-Takaniemi hallituksen jäseniksi. Puheenjohtajan tontilta väistynyt Seppo Ketonen jatkaa hallituksessa, seikka joka tässä tilanteessa voi ainoastaan auttaa hallitusta saamaan perspektiiviä historiaan. Toivotan onnea hallitustyöskentelyyn. Onnen lisäksi tarvitaan avarakatseisuutta ja kokonaisuuden hallintaa. Samaan aikaan Puheenjohtajan vaihdoksen ja hallituksen uudistumisen kanssa vaihtuu myös liiton toiminnanjohtaja, harmi sinänsä sillä Heikkiä ja hänen osaamistaan ja innostustaan olisi tarvittu luotsaamaan lajiamme eteenpäin. Liiton toiminta hakee uusia uomiaan ja paljon on tietysti kiinni siitä että liiton toimintaa pyörittämään saadaan oikea henkilö.


Entä nyt?

Mielestäni on aika tehdä rohkeita mutta harkittuja muutoksia sekä soutuliiton hallituksen että koko lajin toimintaan. Olen omat kannanottoni julkaissut ja ne jokainen löytää kelaamalla tätä blogia hieman taaksepäin. Kykyjenetsintä ja sitä palkitseva järjestelmä on tulevaisuutta mikäli haluamme vuodesta toiseen olla mukana taistelemassa finaalisijoituksista MM-kilpailuissa. Muutkin toiminnan sektorit ovat tärkeitä. Kotiratasoutujärjestelmän jatkaminen rekrytoimaan kyvyt seuroihin on se, jota tällä hetkellä ei tehdä, ja siksi sen käyntiin polkaiseminen on tärkeää. Puuvenesoutu toimii puuvenevaliokunnan pyörittämänä hyvin ja huippusoutuunkin saatiin uusi rahoitusmalli jonka takana seisovat sekä huippusoutajat että valmentajat. Soutuliiga on tulevaisuutensa valinnut ja SM-kilpailut ovat lähes vakiintuneet elokuulle. Paletti on selvä lukuun ottamatta kykyjenetsintää.

Liiton fyysinen sijainti on samantekevä kunhan kiinteät kulut ovat niin pienet kuin ikinä on mahdollista. Kiinteiden kulujen pienuus antaa mahdollisuuden käyttää rahaa itse toimintaan ja siihen että luodaan todellinen palkitsemisjärjestelmä kykyjenetsintää varten. Kulujen pitäminen pienenä vaatii sekä mielikuvitusta että matematiikan hallintaa, mutta eiköhän niitä molempia uudesta hallituksesta löydy. Menestyksen myötä rahoitustakin on helpompi saada, valitettavasti vain niin paljon jälkijunasssa että menestystä on turha tavoitella velaksi.

Japanissa elämä on erilaista

Saavuimme Minnan ja Sannan kanssa perjantaina 17.11. Osakaan ja sieltä paikallinen Filipin edustaja Max Suzuki poimi meidät kyytiin ja toi meidät nykyiseen olinpaikkaamme Marugameen. Hotelli jossa olemme on sama jossa yleisurheilijat valmistautuivat Osakan MM-kilpailuihin. Keli täällä on +10 asteen molemmin puolin, avointa vettä on 1800m ja urheilijan elämä on erilaista. Tulimme tänne tutustumaan Peking 2008 valmistautumisleirin olosuhteisiin ja kalustoon. Tähän mennessä homma on toiminut mukavasti. Ainut - merkkinen seikka on se, että matka rantaan kestää 30-40 minuuttia, mutta se ei ole ylitsekäymätön juttu, tuleepahan vietettyä joutoaikaa bussissa. Kotiin palaamme 28.11. mutta ennen sitä on edessä vielä monta treeniä.

Kun kurvasimme ensimmäistä kertaa Saikaiden soutuvajalle oli vastaanotto ennen kokematon. Parikymmentä nuorta Japanilaissoutajaa toivotti meidät tervelulleeksi selvällä suomen kielellä. Vajan seinälle oli ripustettu suomen lippu ja ryhdyimme siinä sitten virittämään venettä aplodien saattelemina. Paikallinen hotelli järjesti kuljetukset hotellin ja treenipaikkojen välillä yhteistyössä alueen matkailuviranomaisten kanssa ja matkailuviranomaiset maksavat myös treeneissä kuluvan polttoaineen. Minulla on taskussani myös saman firman kännykkä jos tarvitsee ottaa yhteyttä niin ei tarvitse soittaa omasta. Kaikki ovat olleet ylitsevuotavan ystävällisiä ja treeneissä en ole saanut itse edes ajaa mootorivenettä vaan mukana on ollut aina yksi tai useampia kuljettajia. Paikalliset valmentajat ovat ottaneet kaikki treenimme videolle joten kiinnostus silläkin sektorilla on yllättävänkin kovaa. Vene on hyvä, sama paatti jolla Japanin LW2x souti Ateenassa, muutenkin kalusto on erinomaisessa kunnossa ja vaikuttaa siltä että se myös pidetään erinomaisessa kunnossa.

Yhteydenpito Suomeen tapahtuu pitkälle netin välityksellä. Tekstiviestit kulkevat ilmeisesti Japanista Suomeen 3g puhelimellla ihan hyvin, mutta tänne viestejä saapuu satunnaisesti, joten ei kannata ainakaan luottaa siihen että viestit tulevat perille. Sähköposti kulkee ja ilmainen nopea nettiyhteys tai mese / skype ovat oivalliset kommunikaation välineet. Perheellisen miehen kannalta ikävää on se, että kun perhe on illalla kotona täytyy itse olla jo nukkumassa.

Hyviä hiihtokelejä toivotellen

Veikko

Askelmerkkejä menestykseen

Oppia Tsekistä

Tsekin päävalmentaja Premyslf Panuska kävi soutustadionilla pitämässä luennon Tsekin soudusta 14.10. Luento kertoi järjestelmästä joka on nostanut Tsekin soudun Sydneyn pettymysten jälkeen (1 vene 12 parhaan joukossa) tilanteeseen jossa heillä nyt on viisi olympiapaikkaa ja ensi kesän tavoitteena ottaa vielä kolme paikkaa lisää. Tsekissä on rekisteröityjä soutajia n. 3500 joista 500 harjoittelee tavoitteellisesti. Tsekin soudun merkittävät askelmerkit kulmoinoituvat vuonna 2001 pystytettyyn järjestelmään. Panuskan mukaan he haluavat edellen kehittää järjestemäänsä Pekingin Olympialaisten jälkeen ja mahdollisesti palkata ulkomaisen päävalmentajan työskentelemään Tsekkien soudun pariin.

Merkittävää vuoden 2001 uudistuksessa on se, että yhdelle valmentajalle annettiin valta luoda järjestelmä. Vaatii liitolta melkoisesti uskoa ja halua muutokseen että luottaa yhteen henkilöön niin paljon että asettaa tulevisuuden yhden kortin varaan. Tsekkien esimerkissä homma toimi. Mielestäni samanlaista lähestymistapaa voisi hyvin soveltaa suomessakin. Tilanteemme on se, että meillä on kourallinen hyviä soutajia joiden takana tulee melkoinen aukko. Olemme saaneet pystyyn raa´an version testijärjestelmästä, joka on hyvä sinänsä ja luo pohjaa tulevaisuudelle. Todellinen kannustin kykyjenetsintään puuttuu, vaikka kykyjenetsintäjärjestelmä onkin jo olemassa. Kotiratasoudut ovat hyvä kykyjenetsintäjärjestelmä ja sitä voisi kehittää vielä eteenpäin kohti jonkinlaisia koululaisfinaaleja tai vaikka koululiikuntaliiton sisäoutumestaruuskilpailuja.

Kykyjä löytyy varmasti

Varmin tapa päästä hyviin tuloksiin on etsiä lahjakkuuksia ja suunnata resursseja tulevaisuuden kykyihin. Tsekin esimerkissä jaetaan yli 100 000€ junioreiden tulosten ja kehityspotentiaalin perusteella seuroille. Kehityspotentiaalia edustaa yksinkertaisesti fyysinen koko. Seurat ottavat homman tosissaan ja etsivät kykyjä ja myös pyrkivät valmentamaan näitä kykyjä huolella. Seurat saavat tuottamistaan kyvyistä rahaa ja vaikka huiput menevätkin Dukla Prahaan ammattisoutajiksi on seuroilla loistava porkkana koska rahaa liikkuu sen verran paljon että parhaat seurat palkkaavat rahalla valmentajia ja ostavat kalustoa. Positiivinen kierre pyörii.

Yhteinen päätös

Lajin kehittäminen vaatii rakenteiden ravistelua. Kuten Panuska kertoi aiheutti muutos Tsekissä paljon vastarintaa, mutta valmentajat uskoivat projektiin ja vain yksi valmentaja lopetti uudistuksen seurauksena. Vuosi 2008 on ovella ja olympiavuoden syksy on muutokselle otollinen aika. Toivon että muutos saadaan aikaiseksi. Sisäsoudun parissa olen tavannut valtavan määrän lahjakkuuksia jotka olisivat soutajina hyvinkin voineet päästä aina kansainväliselle huipulle asti. Antti Niskanen, Lauri Niskanen, Mauri Kaila, Antti Varis, Mirjam Seppänen, Jari Liimatta, Vesa Haapamäki, Esa Knuuttila, Voitto Pesu jne, muutamia mainitakseni. Väitän että mikäli nämä kotimaassa menestyneet urheilijat olisivat löytäneet soudun 14-16 vuotiaina puhuttaisiin soudusta suomessa paljon suuremmilla kirjaimilla kuin nykyään. Tulevaisuuden lahjakkuudet käyvät nyt koulua ja etsivät lajia jossa ovat lahjakkaita. Meidän täytyy löytää heidät, sillä jos odotamme että he löytävät meidät, odotamme turhaan.

Tsekin päävalmentaja Suomeen 14.10.

Premysl Panuska, Tsekin päävalmentaja pitää luennon Tsekin soudusta 14.10.

Tilaisuus jota kannattaa mainostaa.

Ystäväni Psemec, kuten häntä kutsutaan, lähetti esityksensä minulle ja kävin sen lävitse tämän päivän aikana. Psemec tulee kertomaan avoimesti Tsekin soudun kehityksestä tällä vuosituhannella, hänen päävalmentajakaudellaan. Testisysteemit, testitulokset, valintakriteerit, tavoiteajat ja Tsekin valmennusjärjestelmä kuuluvat olennaisena osana hänen esitykseensä. Rohkenempa väittää että tulossa on kovatasoisin Suomessa koskaan järjestetty luento soudusta. Jokaisen suomalaisen itseään kunnioittavan soutuvalmentajan on syytä olla paikalla tässä tilaisuudessa joka vielä tulkataan suomeksi Hanna Gorschelnikin toimesta, joka hänkin ymmärtää lajin päälle.

Uskon myös että tilaisuudesta on hyötyä myös soutajille ja kaikille soutuliiton vaikuttajille. Tieto muiden maiden systeemeistä opettaa ymmärtämään ja kehittämään omia järjestelmiämme. Toivotan kaikki tervetulleeksi tähän harvinaiseen tilaisuuteen.

EM-hopeaa (pitkän kauden päätteeksi)

Vielä oli yksi kisa Sannan ja Minnan reisissä tälle kesälle. Hyvä veto, tahtoveto sanoi Minna. EM-hopeaa avoimessa. Tsekki oli hyvä, eroa 1,69 sekuntia mutta alkuerään verrattuna jo aika lähellä. Loppukirin harjoittelu toimi hyvin ja teknisesti homma oli ehjää. Nyt on aika huilailla muutama viikko. Harjoitukset alkavat taas lokakuun puolivälissä. Tähän kisaan on mukava lopettaa kausi. Kiitos kannustusjoukoille. Täällä meillä oli kannustusjoukkona Olli Aro joka hoiteli myös tuomaritehtäviä ja eräs suomalainen perhe joka asuu Poznanissa. Hopeamitali vastaanotettiin siis asianmukaisesti Suomen lipun liehuessa sekä salossa että yleisön joukossa.

Keräilystä A-finaaliin

Vaikka kausi on pitkä oli Sannalla ja Minnalla vielä reisissä potkua sen verran että finaalipaikka irtosi. Soutu oli parempaa kuin perjantaina, perjantain alkuerä toimi ikään kuin terävänä avuaksena. Finaali on aika vaikea ennustettava. Valkovenäjä ei esittänyt ihmeitä alkuerässä, eikä myöskään Ukraina. Ukrainan meno keräilyssä oli ihan hyvää, kun taas alkuerässä hyvin vetänyt Italia hyytyi keräilyssä. (tahtia oli mutta vauhti tyssäsi lopussa) Tsekki on ainut joka oli vakuuttava alkuerässä ja heillä on takana hyviä kilpailuja koko kaudelta. Heidät rankkaisin ykkösiksi mutta sen jälkeen peli onkin auki. Mimmit käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja harjoittelevat loppukiriä huomenna. Tilaisuuksia moisiin harjoituksiin tarjoutuu todella vähän ja EM-finaali sopii tarkoitukseen vallan mainiosti. Rata 2 Tsekin vieressä sopii hyvin. Täytyy toivoa että vastapuhuri ei ainakaan olisi kovin kova.

Kisat näytetään suorana Puolan TV:ssä joten arvostusta tapahtuma saa paikalla ihan mukavasti. Organisaatio on toiminut hyvin ja FISA on satsannut tapahtumaan samaan tapaan kuin U23 kisoihin ja MC-kisoihin. Ensi vuonna kinkerit pidetään Kreikan 2004 olympiaradalla Marathonin maisemissa. Siellä on näihin aikoihin ainakin lämmin.

EM-soudut

Paljon uusia kasvoja rannoilla, joskin vanhojakin tuttuja on kisoissa mukana. Suomalaisia ajatellen ihan hyvä ponnahduslauta kansainvälisille vesille. Ne ketkä taistelivat porukan hännillä kesän maailmancupeissa saavat täällä kyllä ihan hyvää kisaa. Suomen syksy ei tosin ainakaan tänä vuonna tarjonnut kovin hyviä harjoitusolosuhteita näitä kinkereitä ajatellen.

Alkuerä meni vähän kohmeessa

Minnan ja Sannan alkuerä ei ollut lähelläkään kaksikon parasta. Harjoituksellisesti ajatellen olisi ehkä ollut syytä vetää hieman pidempää kovaa tässä MM-kisan ja tämän välissä mutta niitä kovia ei ollut helppo sijoittaa kun MM-kisasta piti palautuakkin. Toiveissa on että kisojen edetessä terävyys löytyy.

Tsekki ja Italia hyvässä vauhdissa

Alkuerien perusteella Tsekki ja Italia ovat ehdottomat mitalisuosikit. Tsekki voitti 0,05 sekunnin erolla alkuerässä juuri Italian ja muut joukkueet olivat ajallisesti aika paljon perässä. Huomisessa keräilyssä vedetään sitten PM-kisa. Suomella on vastassaan Norja ja Tanska. Yksi putoaa ja kaksi menee finaaliin.

Soutuliiton organisaatiosta ja rooleista

Vaikka en tällä hetkellä liiton hallituksessa olekaan olen seurannut hallituksen työtä ja keskustellut hallituksen jäsenten kanssa. On paljon asioita jotka voisivat toimia paremmin...siksi päätin kommentoida asiaa.

Vuosikokoukset
- 2 kpl vuodessa kuten nykyäänkin, henkilövalinnat ja päälinjat

Hallitus
- Päälinjojen suunnittelu ja valiokuntien roolittaminen
- Koostuu valiokuntien vetäjistä
- Kokoontuu 3-5 x vuodessa lähinnä suunnittelua varten

Muutoksena nykyiseen on turhien kokousten karsiminen. Asioita on siirrettävä valiokuntiin ja toiminnanjohtajan päätettäviksi.

Puheenjohtaja
- Valiokuntien kannustaja
- KV areenoilla joukkueenjohtaja ja kongressiedustaja
- Yhteyksien hoito SLU ja Olympiakomitea

Muutoksena nykyiseen KV – osallistumisen kasvattaminen ja osin päätösvallan siirtäminen valiokunnille. Puheenjohtajalla tulisi olla enemmän kannustava rooli.

Toiminnanjohtaja
- Kehittää toimintaa, rahoitusta ja toimii puheenjohtajan aisaparina, enemmän valtaa ja vastuuta kuin nykyisin

Valiokunnat
- Toimivat omassa roolissaan suunnitelman suunnassa nykyistä itsenäisemmin
- Vastaavat omasta taloudestaan

Valmennusvaliokunta
- Vastaa kilpailutoiminnasta ja valinnoista kaikkiin ”arvokilpailuihin”
- Valmennuksen kehittämisestä ja valmennuskoulutuksesta ja kaikesta huippusoudusta eri ikäryhmissä

Nuorisovaliokunta
- Vastaa rekrytoinnista ja lasten ja nuorten harrastetoiminnasta ja nuorisoleirieistä

Puuvenevaliokunta
- Vastaa puuvenesoudun kilpailutoiminnasta ja kehittämisestä

Talousvaliokunta
- Hoitaa juoksevaa taloutta

Uusi valiokunta joka seuraa taloutta ja hoitaa henkilöiden palkkaukseen liittyvät asiat. (Esim PJ, markkinointivaliokunnan PJ ja Toiminnanjohtaja)

Markkinointivaliokunta
- ”aivoriihi jolla pyritään löytämään soudulle YT-kumppaneita ja näkyvyyttä”
- kokoontuu 1, max.2 kertaa vuodessa puheenjohtajan johdolla

Uusi valiokunta johon kutsutaan ne lajiin sitoutuneet henkilöt joilla on sidoksia business-maailmaan. Esimerkiksi Juha Niemelä, Kimmo Kangasmäki, Petri Alanko, Jani Karell, Veikko Sinisalo, Kjell Karlsson…ym…

Tuomarivaliokunta
- Vastaa tuomareiden kouluttamisesta ja toiminnasta

Ansiomerkkivaliokunta
- Vastaa ansiomerkkien jaosta ja jakojen rekisteröinnistä

Kunto ja retkisoutuvaliokunta
- Kuten nykyäänkin, myös veteraanisoutu

Jälkimaininkeja

On mukava palata kotiin hyvien kilpailujen jälkeen. Soutu on saanut palstatilaa ja TV-aikaa enemmän kuin pitkään aikaan. Imatran kaupunki on ollut iloinen siitä positiivisesta julkiuudesta jota se yhteistyömme kautta sai.

Onnistumisilla on suuri merkitys lajikulttuurin kehittymisen kannalta. Suomalaisten soutajien on toivottavasti nyt helpompi asettaa itselleen tavoitteita ja uskoa siihen että tie menestykseen on mahdollista kulkea. Matka tavoitteeseen on pitkä ja olen monesti miettinyt millä tavoin pitkää matkaa voisi lähestyä jotta siitä ei muodostuisi liian rankkaa.

"Prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos" On ollut teemamme oikeastaan koko matkan ajan. Käytännössä tämä merkitsee sitä että arki ja harjoittelu on rakennettu tai ainakin yritetty rakentaa sellaiseksi että lajin parissa viihtyy niin pitkään että saavuttaa tuloksia. Harjoittelemme ehkä vähemmän kuin muut mutta pyrimme tekemään sen hyvin. Pyrimme soutamaan kevyetkin lenkit siten että laatu on läsnä teknisen osaamisen ydinasioiden kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Tarkoituksellisuus ja järjellisyys ovat tärkeitä palikoita pitkällä matkalla. On turha harjoitella jos ei tiedä harjoituksen tarkoitusta.


Suomalaiseen yhteiskuntaan on vaikea sovittaa valtavaa harjoitusmäärää jolla monessa kulttuurissa pyritään turvaamaan menestys. Uskon että suomalaiseen kulttuuriin istuu paremmin laadukas harjoittelu joka jättää aikaa myös opiskelulle ja siviilielämälle, lajista riippumatta. Lahjakkuus on edellytys huipulle nousemiseen, ja motivaatio on tärkein lahjakkuuden laji. Valmentajan tehtävä on vaalia urheilijan motivaatiota ja pitää yllä matkan mielekkyys jotta matka voi jatkua. Mikään sijoitus tai tulos ei ole pakkomielle vaan urheilijoiden tavoitteet muodostuvat sen tason mukaan jolla he itse ovat. Voitosta voi taistella vasta kun on valmis voittamaan, sekä fyysisesti että henkisesti. Ennen suuria voittoja haasteena on oppia voittamaan itsensä. On hienoa kilpailla itsensä kanssa antamatta tuumaakaan periksi. Realistiseen tavoitteeseen pääsy ruokkii itseluottamusta ja innostaa eteenpäin. Yllä olevassa kuvassa Ilona on juuri lukenut tulostaululta päässeensä finaaliin...taatusti eräs Ilonan tähänastisen uran huippuhetkistä ja loistava esimerkki itsensä voittamisesta.

Saavuttamamme tulokset ovat osa matkaa jolla olemme edelleen. Matka ei lopu olympialaisiin vaan elämä jatkuu senkin jälkeen. Olemme matkallamme saaneet kokea loistavasti onnistuneet MM-kilpailut jotka maistuivat kesän vastoinkäymisten jälkeen oikein hyvältä. Olemme jo matkamme tässä vaiheessa saaneet urheilulta paljon, mutta nautimme matkastamme ja siksi haluamme lisää.

Thrilleri

Urheilu on parhaimmillaan sitä että saa kaiken annettua. MM-hopeaa käteen loistavan kilpailun jälkeen. Mikä taistelu! Loppukirikin toimi lähes täydellisesti. Australia oli vain piirun verran parempi. Ei voi kuin nostaa hatun korkealle valmennettaviensa edessä. Suomi menestyi loistavasti. Jokainen suomalainen soutaja voi taatusti olla ylpeä siitä millä tavalla Minna ja Sanna taistelivat, - ja nauttivat siitä.

Kiitos kaikille avusta ja kannustuksesta. Puhelimet ovat tekstiviestejä tukossa ja fiilikset hyvät. Kohta lähdetään Päikin kanssa ajelemaan kohti Berliiniä ja sieltä maanantai-illaksi Rostockiin. Kotona ollaan taas keskiviikko iltana. Blogi saattaa vähän hiljentyä, mutta kiitos tukijoille ja lukijoille ja kaikille jotka ovat innostuneita suomalaisesta soudusta. Ollaan innostuneita jatkossakin!

Tarina jatkuu Poznanissa kilmen viikon päästä ja sitten taas syksyn harjoituksissa.

Pääomaa kohti tulevaisuutta

Ilona kuudes ja Matti 12. Loistavia sijoituksia ja hienoja taisteluita. Omassa Finaalissaan Ilona taisteli sijoista 4-5, eikä jäänyt kovin kauas. Hieno onnistuminen myötätuuleen. Ilona on hyvillä mielin ja suuntaa kohti ensi kautta tietoisena siitä että terävin kärki ei ole kovin kaukana. Matti taisteli niin kovaa kuin pystyi, fysiikka ei vielä riittänyt mutta kehitystä viime vuodesta on tullut rutkasti. Reissun suurin anti molemmille on mielestäni itseluottamuksen kasvu. Harjoittelun ja onnistumisten myötä itseluottamus kasvaa samoin kuin luottamus siihen että pystyy vetämään älyttömän kovaa, kilpailemaan sydämensä kyllyydestä. Nämä ovat askelmia kohti huippua jotka kaikkien täytyy joskus ottaa. Suomessa puhutaan usein että lähetetään hakemaan kokemusta. Nämä ovat niitä kokemuksia mitä pitää lähteä hakemaan. Liian huonoista lähtökohdista ei kannata lähteä koska kokemukset jäävät negatiivisiksi. Olen vakuuttunut siitä että tiukka valintalinja edesauttaa positiivisten kokemusten saamisessa. Meillä on täällä Münchenissä intoa täynnä olevia urheilijoita jotka haluavat tulevaisuudelta lisää onnistumisia. Toivon että saamme aikaan positiivisen kierteen joka johtaa menestymisen kulttuurin syntymiseen.

Tähän sakkiin kun lisätään Ullan 7. sija nuorten MM-kilpailuissa on suomalaisella soudulla tähän saakka ollut hyvä kausi. Kausi jatkuu vaikkei enää nuori olekkaan. Huomenna Minnalla ja Sannalla edessä kova kisa. Onneksi ei vielä ainakaan jännitä niin kovin kuin ennen edellistä. Olympiapaikkojen metsästys tekee kilpailusta todella kovaa sekä fyysisesti että psyykkisestikin. Huominen on kuitenkin kilpailu johon voi lähteä vain kilpailemaan sijoituksista, vailla pakkoa sijoittua mihinkään. Mielestäni se on hyvä lähtökohta. Huomenna nähdään.

Kausi jatkuu huomisesta vielä EM-kilpailuihin Poznaniin muutaman viikon päästä. Siellä kaksikko vetää luokkaa ylempänä eli naisten avoimessa.

Paikka Pekingissä on MEIDÄN!

Vuonna 2003 kuumassa Milanolaisessa hotellihuoneessa alkoi tapahtumaketju joka tänään toi meidät unelmamme ääreen. Silloin Ilona ja mInna olivat kevyessä pariairokaksikossa toisissa MM-kilpailuissa ja sijoittuivat sijalle 18. Sanna souti kevyttä yksikköä ja sijoittui kymmenenneksi. Päätimme silloin että satsaisimme unelmaamme olympialaisista ja niin teimme. 2004 harjoittelu toi meidät 0,12 sekunnin päähän olympiapaikasta. Minna voitti sitten MM-pronssia kevyessä yksikössä kun Ateenan ovet pysyivät meiltä kiinni. Päätimme kovan pettymyksen kokeneina jatkaa kohti Kiinaa.

Nyt on kuitenkin aika latautua finaaliin. Täytyy sanoa että kyllä aamulla jännitti. Starttia odotellessa ei osannut ryhtyä mihinkään. Katse kävi kellossa vähän väliä. Startissa jännitys oli käsin kosketeltava. Valmentajat olivat kaikki omissa oloissaan ja normaalia herjaa ei heitetty. Katseet kohtasivat ja muutamat onnentoivotukset vaihdettiin. Mietin mahtaako meille pyörätie riittää. Startti lähti hyvin Minna ja Sanna paukusta keulille. Tiesin silloin että heitä on vaikea voittaa, ainakaan kolmen joukkueen. 500m kohdalla edelleen keulilla, tonnille johto kasvoi ja vielä 1500m kohdalle kaula lisääntyi. Tiesin odottaa Australian ja Tanskan hyvää loppuvetoa. Australia ehti ohi, Tanska ei, ja muut olivat näillä marginaaleilla mitattuna valovuoden päässä. Finaalipaikka ja Olympiapaikka taskussa. Ei hullumpaa. Ilona myös A-finaalissa. Kannatti pitää se palaveri siinä Milanolaisessa hotellissa.

GO! Ilona GO!

Ja Ilona meni. Meinasi homma mennä jännäksi loppumetreillä. Kun maaliin oli 250m matkaa oli Ilona veneenmitan edellä Rajlea ja Pertliä. Sitten Rajle ja Pertl laittoivat kaikki peliin finaalipaikan puolesta. Maalissa Rajle oli n. 50cm ohi ja Pertl 10 cm perässä. Ilona soutaa lauantaina finaalissa klo 12:25 paikallista aikaa. Monella on oppimista siitä taistelutahdosta, peräänantamattomudesta ja perinpohjaisuudesta jonka ansiosta Ilonasta tuli MM-finalisti. Motivaatio on tärkein lahjakkuuden laji, sen Ilona vahvisti tänään todeksi omassa kilpailussaan. Ilona on harjoitellut määrätietoisesti jo 10 vuotta vai liekkö hieman enemmän. On hienoa että harjoittelu tuottaa tulosta. Talven 7:10 ergolla lupasi jo kehityshyppäystä, kauden MC-kisat vahvistivat käsitystä. Finaalipaikka todella kovassa seurassa 23 soutajattaren joukossa on todella kova juttu, tietäen kaikki ne vastukset joita Ilonan tiellä on ollut. Nyt on aika hymyillä hetki ja latautua sitten lauantain kisaan.

Matti ei ehtinyt mukaan taisteluun finaalipaikasta, mutta sijoitus 12 parhaan joukossa on loistava alku jonka päälle on hyvä rakentaa. Kehitykselle täytyy vain antaa aikaa, tehdä hommaa huolella joka päivä, jokaisessa harjoituksessa. Matilla on vielä B-finaali edessä jonka jälkeen kausi on paketissa. Joka tapauksessa voimme onnitella Mattia ja Kapua hienosta suorituksesta.

Voihan Venäjä

Kolmen venäläissoutjan todettiin käyttäneen suonensisäistä nesteytystä starttiin valmistautuessaan ja he saivat kahden vuoden kilpailukiellon. Venäjän miesten kevyt pariairokahdeksikko ja naisten kahdeksikko ovat ulkona näistä kisoista ja urheilijoilla 2v. kilpailukielto. Täytyy sanoa että ihmettelen että miksi ihmeessä...Ilman pärjää aivan mainiosti.

Muutenkin kun keskustellaan dopingista ja urheilusta löytyy jostain aina tietäjä joka sanoo varmalla äänenpainolla että "kaikki käyttää ketkä menestyy." Näin ovat julkisesti sanoneet mm. Rainer Stenius ja Arttu Harkki meidän kotoisista tähdistämme. Arttu on tosin radiotähti mutta kovasti tuntuu tietävän urheilusta. Arttu pelasi kakkossarjan lentopalloa Hesassa aikanaan joten niiltä pohjilta on hyvä totuuksia laukoa. Harmillista on se että joku saattaa heitä uskoa. Doping on hyvä peruste yrityksille ja valtiolle olla tukematta urheilua, vaikka näennäinen peruste onkin. Urheilun ryvettäminen varmasti laittaa myös vanhemmat miettimään että olisiko sittenkin parempi laittaa "meidän Veera" vaikka viulunsoiton pariin eikä urheiluharjoituksiin. Surullista. Oma tytär on juuri innostunut urheilusta enkä osaa muuta kuin olla iloinen siitä. Ida elää ja hengittää liikuntaa joka solullaan, hän haluaa juosta, soutaa, hypätä, lyödä palloa, ja kaikkea täysillä. Sitä urheilu oikeasti on, omien rajojen koettelua. Urheilu on maailman tärkein sivuasia, jotkut hullut vain ottavat sen liian vakavasti.

Lahjakas urheilija pääsee huipulle ja menestyy ilman kiellettyjä aineita jos harjoittelu ja olosuhteet ovat kunnossa. Kokemukseni ovat soudusta mutta uskon että näin on muissakin lajeissa. Soudun osalta TIEDÄN että näin on. Harmittaa vietävästi että antiurheilijat voivat taas tämänkin tapauksen jälkeen mustamaalata urheilua.

Hyvä Ilona! Hyvä Matti!

Kolme suomalaisvenekuntaa välierissä!

Saa mennä aika kauas taaksepäin että vastaavaa on tapahtunut. Tässä vaiheessa voivat sekä Ilona että Matti (kuvassa) olla kuitenkin jo hyvillä mielin sillä he ovat tehneet kauden parhaansa silloin kun se kuuluukin tehdä. Vielä on päänahkoja otettavana vaikka kilpailut tästä vain kovenevat. Varmasti kumpikaan ei tyydy siihen mitä on saavuttanut vaan lähtee täysillä taisteluun A-finaalipaikasta.

Kisojen aikaan vastainen tuuli vaihteli aika lailla joten ajat eivät tällä kertaa ole vertailukelpoisia. Ilona ja Matti soutivat molemmat luokkiensa viimeisissä erissä ja muistan kun odottelin Ilonan starttia ajatelleeni että tuulihan tyyntyy kokonaan. Mahdoton arvoida vaikutusta mutta aika vaihteleva keli oli ja siksi jätän aikavertalut tekemättä.

Valmentajan ominaisuudessa on mukava pyöräillä radan vartta kun suomalaisjoukkue lähtee nousuun kohti jatkopaikkaa ja vastustaja katkeaa edeltä. Muutenkin radan vartta pyöräilevien valmentajien yhteisö on mielenkiintoinen. Kaikki tuntevat tai tietävät toisensa ja useiden kanssa tulee juteltua sekä venekunnista että valmennusjärjestelmistä, urheilun rahoituksesta ja vaikka mistä. Radan varressa jutellaan myös työpaikoista. Kreikan valmentaja ja Japanin neuvonantaja Gianni Postiglione vinkkasi että Japanissa olisi töitä tarjolla soutuvalmentajalle, tuumasin Giannille että meillä on sekä olympia, että taloprojekti kesken että nyt ei jouda...Mutta sinänsä mielenkiintoista että tällaisiakin keskusteluja käydään. Sanoin Giannille myös että valmentaminen on itselleni harrastus ja Gianni vastasi siihen että taitaa harrastus niellä enemmän aikaa kuin työ. Aika oikeaan osui sen suhteen.

Askel eteenpäin

Olympiapaikan metsästys on nyt sitten toden teolla käynnissä. Saimme Luzernin epäonnistumisen jälkeen kuusi viikkoa aikaa saada homman toimimaan. Lähinnä ongelma oli painonpudotus ja se, että kun painoa joutuu vetämään liikaa alas häviää suotituksesta terä. Ongelmia on saatu ratkottua ja homma toimi lähes kohtuullisesti. Erityiskiitos tästä Veli-Pekka Valkoselle jonka asiantuntemus urheilijan ravitsemuksesta on erinomaisella tasolla. Haluaisin kyllä että kilpailua edeltävä päivä olisi hiukan kevyempi, mutta kaikkea ei voi saada. Korjatut ongelmat löytyivät lähinnä suolatasapainon ja proteiinin päivittäisen saannin sektoreilta ja kehon happamuuden poistoon vaikuttavasta ravinnosta. Saimme hyviä vinkkejä myös kilpailijamaamme Kanadan LW2x maajoukkuevalmentajalta, kiitin tänään Laryssaa ja hän oli iloinen menestyksestämme, sekä vaakaa että kilpailijoitamme vastaan, vaikka hänen oma joukkueensa joutuukin hakemaan vauhtia keräilyistä. Arvostan korkealle sitä avoimuutta joka soutumaailmassa valmentajien keskuudessa vallitsee. Kaikissa lajeissa ei varmasti näin ole.

Itse kilpailu ei ollut ihan parasta mitä Sanna ja Minna voivat omasta mielestään tarjota, ja hyvä niin. Parempaa vaaditaan välierässä ja on hyvä että parempaa on varastossa. Kiinan voittaminen saattaisi helposti maistua liian hyvältä, mutta kaikki tietävät että 0,04 sekunnin marginaali on niin pieni että paremmuus ei ole kovinkaan selkeä, ainakaan välierää ja finaalia ajatellen. Kiinan on parin viime vuoden aikana pystynyt voittamaan vain Tanska joten sikäli aika harvinaiseen kerhoon naiset itsensä vetivät mutta kisat ovat vasta alussa. Olympiapaikan metsästystä ajatellen nyt on vasta kääritty hihat odottavaa painia ajatellen. Pakka on vain äärettömän tiivis kuten alle listatut alkuerien ajat kertovat;

Australia 7:08,22 (3. erä)

Kreikka 7:08,51 (2. erä)

Tanska 7:10,02 (2. erä)

Saksa 7:11,22 (3. erä)

Iso-Britannia 7:11, 26 (3. erä, putosi keräilyyn)

Suomi 7:11,32 (1. erä)

Kiina 7:11,36 (1. erä)

Kanada 7:11,66 (2. erä, putosi keräilyyn)

Puola 7:12,83 (1. erä, putosi keräilyyn)

Voisi veikata että ilman sairastumisia näiden yhdeksän kesken ratkotaan kahdeksan olympaipaikkaa. Muitakin on kuitenkin tyrkyllä. USA on kysymysmerkki. Aiemmin kesällä he olivat palkintokorokkeella, mutta nyt toinen tonni oli liikaa. Irlannilla ja Italialla on ollut potentiaalia aiemmin kaudella mutta nyt he olivat kaukana. Japani oli yllättävän hyvä, 1000m kohdalla vain 2,65 sekuntia Kiinaa jäljessä ja Suomen edellä.

Itseni kannalta katsottuna olen nähnyt koko ajan että harjoitukset menevät hyvin ja veneessä on vauhtia. Emme ole vain päässeet näyttämään vauhtiamme kesän aiemmissa kisoissa oikeassa ympäristössä. On helpotus että ongelmat ovat olleet ratkaistavissa olevia ja vauhti on säilynyt hyvänä ongelmista huolimatta. Naisilla on taatusti myös ongelmien jälkeen nälkää näyttää missä kunnossa he oikeasti ovat. Olympiapaikan metsästys jatkuu taas perjantaina. Toivottavasti terveenä ja hyvässä vireessä.

Ilonan ja Matin alkuerät

Keli hyvä, ei nopea mutta lämmin ja hyvä. Ilonan soutu oli hieman "hidasta" veto kyllä kuljetti kohtalaisesti mutta tahtia olisi saanut olla muutama pykälä lisää. Nyt tahti oli 29,5 -30. 30,5-32 olisi Ilonalle hyvä tahti. Imatralla harjoituksissa ja kesän kilpailuissa huomasimme että Ilona vetää vastatuuleen suhteessa paremmin kuin myötätuuleen ja että veto on kehon mitoistakin johtuen hieman lyhyt. Näiden havaintojen perusteella muutimme tappiväliä kapeammaksi, ja ulkovipua lyhyemmäksi jotta Ilona saisi vetoon hieman pituutta lisää ja sitä kautta kuljetettua venettä paremmin. Muutos maksoi hieman tahdissa ja keräilyä kohti mennessä otamme piirun verran takaisin jotta soutu pysyisi irtonaisena ja rentona. Jostain syystä Ilonan alkuerässä nimenomaan Ilonan väliajat eivät oikein täsmää. En jaksa uskoa että 500m välit voivat mennä seuraavasti: 1:58,52 -> 2:03,2 -> 1:56,60 -> 2:08,86. Kuitenkin Ilona veti tasaisesti. Loppuaika 8:07,00 oli päivän 15. Täällä kokeillaan uusia numeroita joissa on GPS - lähetin jonka avulla TV-katsojat saavat uutta grafiikkaa ruutuun kilpailun kulusta, tahdeista ja eroista. Tuunatkaa siis vastaanottimenne Eurosportin taajuudelle torstain väieristä alkaen.

Matti veti neljänneksi mutta nousi kolmanneksi venepunnituksen jälkeen. Matti oli lähes loppuun asti viidentenä, mutta viereltä katkesi loppumetreillä Espanjan Mario Arranz Puente ja kun lähdön kolmosen vene oli liian kevyt nousi Matti kolmanneksi. Espanjalaisen kanssa taistelu kannatti sillä Matti sai keräilyn josta on erinomainen sauma välieriin. Vain yksi oli alkuerissä nopeampi ja kaksi menee jatkoon. Toivottavasti Matti on hyvässä tikissä tiistaina ja hoitaa homman kotiin. Alkuerissä Matti oli pakan 12-13. nopein, nopeammaksi voidaan laskea se Ranskalainenkin joka pudotettiin erän viimeiseksi liian painavan veneen seurauksena.

LW2x

Ja huomenna kaksikko. Painot tiukalla eli business as usual. Tosin tilanne on parempi kuin kesän aikaisemmissa kisoissa, mutta sietää ollakkin sillä kesän aikaisemmissa on vedetty avoimessa ja Luzern jäi kesken. Viimeisen 6vkon aikana painojen osalta homma meni parempaan päin mutta aikaa oli valitettavan vähän. Nyt mennään näillä ja katsotaan mihin riittää. Puola, USA ja Kiina, 2 menee suoraan. Tietoa ja kokemusta on kertynyt siihen malliin että ensi kesä olisi jo parempi kunhan tämä saadaan alta pois. Täytyy myöntää että huominen on aika mielenkiintoinen päivä.

MM-kilpailujen alkuerien eräjaot

LW2x

Sanna Sten ja Minna Nieminen saavat maanantaina vastaansa täyden erän eli viisi joukkuetta. Vastaan asettuvat ratajärjestyksessä Puola, Japani, Kiina, USA, Espanja ja radalla vetää siis Suomi. Ennakkoon kovin on Kiina ja itse asiassa kakkospaikasta tullee kolmen kauppa. Puola, USA ja Suomi ovat ennakkoon kovimmat. Puola on perinteisesti ollut todella kova alkuerissä, mutta hiipunut kisojen edetessä. Näkisin että Suomella on mahdollisuudet erästä jatkoon, tosin lähdemme kisoihin sillä filosofialla että suoritustaso paranee loppua kohden. Alkuerät ovat aina olleet tahmeat, joten en kyllä huolestu pätkääkään vaikka jatkopaikka ei heti aukeaisikaan. Muissa erissa soutavat Kreikka, Irlanti, Tanska, Kanada, Kuuba ja Uzbekistan. (veikkaus Tanska ja Kanada jatkoon). Kolmannessa erässä ovat Italia, Unkari, Australia, Saksa, Norja ja Iso-Britannia (veikkaus Australia ja Saksa tai Iso-Britannia jatkoon)

LW1x
Ilona saa vastaansa Venäjän, Irlannin, Tanskan, Itävallan ja Sveitsin. Ilona starttaa myös radalta 6. Vain yksi soutaja menee suoraan jatkoon joten kyyti on aika kovaa.

LM1x

Matti Jääskeläinen soutaa alkuerissä joissa 25 soutajasta pudotetaan yhtä joten siinä mielessä jatkopaikka tuskin on ongelma. Jääskeläinen saa vastaansa Uzbekistanin, Uuden-Seelannin ja Israeilin. Jääskeläinen oli sijoitettujen joukossa eli hänet oli rankattu sijalle 10. (Uuden -Seelannin olessa ykkönen)

MM-kilpailut lähestyvät

Viimeistelyharjoitukset on naisten osalta tehty. ilona teki yksiköllä omansa maanantaina 20.8. ja Minna ja Sanna omansa tänään 21.8. Harjoituksen sisältö oli n. 3-3,6km kilpailuvauhtista soutua suhteellisen lyhyinä pätkinä. Kokeilimme vastaavaa harjoitusta keväällä ja se toimi silloin hyvin. Vauhdit olivat nytkin aika lailla odotusten mukaisia. Ilonalla 1:58-1:59/500m ja kaksikolla 1:43-1:46/500m, vähän tuulen suunnasta riippuen. Aika näyttää mihin vauhti riittää. Viimeistelyharjoitukset on saatu ainakin tehdä loistavissa olosuhteissa lähes tyynellä Vuoksella. Urheilussa kaikki on pienestä kiinni ja Minnalla ja Sannalla on parin viime kauden aikana ollut hieman epäonneakin, joten toivomme että myös onni olisi meille myötä tällä kertaa. Olen joskus ollut sitä mieltä että onnella ei ole soudun kanssa mitään tekemistä, mutta sen suhteen mieli on muuttunut.

Vastustajat

Kaksikolla mitalistit löytynevät seuraavasta joukosta; Kiina, Tanska, Kanada, Saksa, Suomi ja USA. Australia on pieni arvoitus samoin kuin Puola ja Italiakin. Järjestystä on mahdoton ennakoida, mutta Kiina ja Tanska ovat olleet todella vakuuttavia. Suomen tilanne on vauhdillisesti hyvä, toivon että painojen osaltakin kaikki onnistuu. Naisten kevyessä luokassa tuskin löytyy ketään yivoimaista joten paljon jää kiinni siitä kenellä homma toimii kilpailupäivänä sekä ennen puntaria että sitten varsinaisessa kisassa. Olympiapaikkaa 8 parhaan joukossa lähtee tavoittelemaan kaikkiaan 19 venekuntaa.

Ilonalla haasteena välieräpaikka

Ilonan kehitys kesän kilpailuissa on ilahduttanut. Münchenissä välieräpaikka olisi erinomainen suoritus ja se kilpailuun lähdettäessä selkeä tavoite. Vastaan asettuavat ehdoton ennakkosuosikki Marit Van Eupen Hollannista, aina kovat pohjoisamerikkalaiset, Kananda ja USA, kaudella hyviä otteita esittäneet Saksa, Itävalta, Italia, Ranska, Kroatia, Tanska jne. Kaikkiaan lähtöön on ilmoitettu 22 yksikköä.

Matti ensimmäistä kertaa MM-kilpailuissa

Matti Jääskeläinen debytoi miesten kevyessä yksikössä MM-tasolla. Matilla on kauden mittaan ollut muutama hyvä kilpailu maailmancupeissa ja toivoa sopii että hyvä kilpailuhuumori siivittää Matin aina välieriin saakka. 12 parhaan joukkoon on kyllä kova tunku sillä lähdössä on mukana kaikkiaan 27 soutajaa, mutta mikäli Matti pystyy hieman nostamaan tasoaan Amsterdamista on välieräpaikka realistinen tavoite. Ennakkosuosikkina ehkä Luzernin voittaja Duncan Grant Uudesta-Seelannista.

SM soudut tason mittarina

19.8. Soudun nelosten ja kahdeksikkojen SM-kisat saatiin kilpailla sunnuntain osalta erinomaisen nopeissa olosuhteissa. Saimme kisoista aikoja joita voi verrata kansainvälisten koitosten aikoihin koska keli oli hyvä, vesi lämmintä ja muutamia tiukkoja kisojakin nähtiin. Vertailun ongelma oli se, että matka on vain 1650m. Toimivan vertailuajan saadakseni laskin matkasta ja loppuajasta keskivauhdin jonka pohjalta laskin 2000m vertailuajan olettaen että vauhti olisi kestänyt samana puuttuvan 350m. (omalta osaltani on pakko todeta että ei olisi kestänyt...) Alla muutamia poimintoja, suluissa aika joka laskelman pohjalta tuli lisätyksi 1650m loppuaikaan, joka on siis fiktiota.

Ulla Varvio, 7:52,4 (+1:22,7)
Tako M4-, 6:24,0 (+1:07,2)
Vuksi M4- 6:31,0 (+1:08,5)
Neste M4x, 6:09,6 (+1:04,7)
Vuoksi M4x, 6:19,2 (+1:06,4)
Neste N4x, 7:07,6 (+1:15,6)
Tako M8+, 6:04,0 (+1:04,0)

Suomalaisten seurajoukkueiden tekemiksi tulokset ovat kelvollisia, mutta pääosin aika kaukana kansainvälisestä huipputasosta. Mielestäni on kuitenkin syytä antaa arvoa kotimaiselle kilpailulle; sitä kautta kv. taso saavutetaan. Toisaalta huippua tavoitellessaan on hyvä pitää saappaat tiukasti maan pinnassa ja pyrkiä objektiivisesti analysoimaan omaa tekemistään. Kello on lahjomaton kaveri.

Takon Soutajat näytti voimansa

Vuoksen Soutajien taholta oma tavoitteeni oli mitali kaikista aikuisten luokista. Tavoite jäi 1 sekunnin päähän päivän viimeisessä lähdössä. Takon Soutajien kakkonen repi päänahan meiltä hiuksineen päivineen. Onnittelut Takolle, josta on viime vuosien aikana muodostunut tiennäyttäjä suolalaiselle soudulle. On ilahduttavaa nähdä sekä iso liuta junnuja että aikuisia kilpailuissa. Toivon että seuran kehitys jatkuu. Meillä on Takon Soutajilta paljon opittavaa. Toivoisin että muutkin seurat osaisivat ajatella yhtä isosti.

Liikuntapolitiikka hämmästyttää

Suomi on liikunnan ja urheilun takapajula Euroopassa

Liikuntapolitiikka jaksaa hämmästyttää ja yllättää. Vaikuttaa siltä että liikunnan kunnollinen tukeminen on poliittinen itsemurha koska kukaan ei oikeasti uskalla puolustaa liikunnan rahoitusta. Samaan aikaan kun terveydenhuollon kulut kasvavat joutuu liikunta yhä ahtaammalle, oli kysymys sitten koululiikunnasta tai huippu-urheilusta. On valitettavaa että virkamiesten, tässä tapauksessa liikuntakielteisen Raimo Sailaksen asenteet vaikuttavat niin kovin paljon suomalaisten liikuntamahdollisuuksiin.

Eurooppalaisessa urheilussa on tyypillistä että kaupungit, koulut ja valtio palkkaavat ohjaajia ja valmentajia sekä nuorisourheilun että huippu-urheilun tarpeisiin. Liikunta ja urheilu nähdään yhteiskuntaa rakentavana ja terveisiin elämäntapoihin kannustavana asiana. Suomalaisessa politiikassa ei oikeasti ymmärretä sitä mitä liikunta on ja mitä se voisi olla. On surkuhupaisaa seurata aitoipaikalta Olympiaprojektin valmentajana suomalaisen liikunnan rahoitusta ja verrata sitä sekä suurten ja vauraiden Eurooppalaisten valtioiden rahoitukseen (Iso-Britannia, Ranska, Italia) tai hieman vähemmän vauraiden maiden, kuten Puola, Tsekki ja Eesti rahoitukseen. Suomi ei kestä vertailua mihinkään näistä. Satunnaisesti menestyvät urheilijat ja kenties jääkiekkomaajoukkue saavat aikaan illuusion siitä että suomalaiset menestyvät. Sisältä päin katsoen menestys syntyy pienten urheiluhullujen yksilöiden toimesta enemmän kuin kunnollisen järjestelmän seurauksena. Suomalaisessa urheilussa ei ole rahaa rakentaa kunnollisia järjestelmiä. Valmentaminen ja ohjaaminen ei ole uravaihtoehtoja koska vakansseja ei ole. Kyvykkäät valmentajat siirtyvät ulkomaille tai hakeutuvat "oikeisiin töihin".

Liikunnan rahoituksen arvostelijat leimataan turhan itkijöiksi jotka haluavat siirtää syyn omasta menestymättömyydestään yhteiskunnan kannettavaksi. Rahoituksen puute on menestymättömyyden syy koska ilman rahoitusta koululiikuntaan, nuorten ohjaukseen ja valmennukseen suomalaisen urheilun tulevaisuus on nykyisyyttäkin synkempi. Terveydenhuollon menojen kasvu syö jatkossakin liikunnan rahoituksen osin koska liikunta ei pääse näyttämään kynsiään kansakunnan tervehdyttäjänä.

Suomen Olympiakomitean rooli Suomalaisessa urheilussa korostuu kun niukkuutta jaetaan Huippu-urheilijoille. Pidän OK:n otetta tällä hetkellä hyvänä ja näen pari vuotta sitten alkaneen rahoitusuudistuksen positiivisena asiana. Ongelmat eivät löydy Olympiakomiteasta vaan jälleen kerran käsittelyssä olevasta valtion budjettiesityksestä, josta soisi suuremman siivun myös Olympiakomitealle muun urheilun ja liikunnan ohessa.

Vanhan soutajan tuska

Lopettaako kilpailu vai jatkaako vielä?

Kun on soutanut ja kilpaillut viimeiset lähes 30 vuotta on lopettamisen kynnys korkea. Vanha urheilija mittaa ihmisarvoaan kuntonsa ja tulostensa mukaan, vaikka siinä ei mitään järkeä olekkaan. En näe unta menestyksestä enkä kansainvälisistä kisoista, mutta halu kilpailla on vahva. Kilpailu on kimmoke joka ajaa harjoittelemaan ja harjoittelu pitää kunnossa, sellaisessa kunnossa että tulee itsensä kanssa toimeen.

Riskialtteinta lopettamisessa on itsensä kanssa toimeen tuleminen. Heikkokuntoinen ei tiedä miltä tuntuu olla hyväkuntoinen. Huonokuntoisuus ei ole vaihtoehto hyvässä kunnossa olleelle, mutta riittääkö vanhalle urheilijalle harjoittelun motivaatioksi kunnossa pysyminen?

Harjoittelu on aikana pois perheeltä ja osin oman firman pyörittämisestäkin, mutta se on myös aikaa itselle jota ilman ei välttämättä tule toimeen. Soudussa kilpaileminen ja valmennusharrastus vievät ajan sosiaaliselta elämältä. Jos asiaa ajattelee järjellä, ei voi löytää riittävästi järjellisiä syitä jatkaa souturatojen raakkina. Kaikkea ei vain voi mitata järjellä. Hyvä olo ratkaisee. Joskus käy niin että muut ovat niin kaukana edellä että kilpailusta saadut vibat eivät pysy lähelläkään positiivista sektoria, sitten (viimeistään) lopetan kilpailemisen, toivottavasti en kuntoilua. Ehkä siirryn golfiin, sain viime kesänä nimittäin green cardin ja pelasinkin kokonaista kolme kierrosta.

Aika näyttää, tuska jää.

Soutu on hieno laji

Kaikesta huolimatta,


Vuonna 1999 alkanut soutuliiga on tullut tiensä päähän. Tavoitteena ei vuonna 1999 ollut luoda väliaikaista kilpailujärjestelmää vaan pidemmän tähtäimen järjestelmä joka olisi saanut lajin elämään hieman leveämmin. Hetken soudun elo olikin vähän leveämpää. Soutajien määrä lisääntyi ja kilpailuissakin tunsi vain osan osallistujista. Tuntuu siltä että tänä kesänä ja osin jo viime kesänä olemme palanneet nollapisteeseen, Harmittaa, miksi näin on käynyt?

Soutuliiga imi lajin pariin takaisin vanhat soutajat ja vain valitettavan vähän uusia. Seurat näkivät mahdollisuuden sada itselleen uutta venekalustoa ja alkuinnostuksen takana oli varmasti myös unelma siitä miltä tuntuu soutaa kasia kun se kulkee hyvin. Nyt niillä soutajilla jotka palasivat liigaan soutu-uraansa jatkaakseen alkaa olla ikää ja perhettä sen verran että harrastus ei enää ime. Toivon että juniorityö ja kunnollinen rekrytointi tai kykyjenetsintä imisi ja pitäisi harrastajat lajin parissa. Esimerkki onnistuneesta kykyjenetsinnästä löytyy etelänaapuristamme.

Eestiläiset voittivat nuorten (alle 23v.) MM-kilpiluissa maailmanmestaruuden heinäkuussa 2007. 1,5 miljoonainen kansa löylytti lajin suurmaat kahdeksikossa, jota erityisesti pidetään suurten maiden temmellyskenttänä. Sanoisin että melkoinen urheiluteko. Eesti on urheilumaa jossa urheilua arvostetaan ja rahoitetaan. Huolimatta siitä että Eesti ei Suomeen verrattuna ole vauras maa, on siellä aito innostus urheiluun, oli se sitten lasten tai nuorten urheilua tai huippu-urheilua. Innostus näkyy myös rahoituksessa. Eestissä on palkattuja soutuvalmentajia toistakymmentä, siinä missä Suomessa kaksi osa-aikaista. Osa Eestin kunniasta kuuluu edesmennelle Suomessakin valmennustyötä tehneelle Juri Kurulille, joka rekrytoi lahjakkuuksia soudun pariin elämänsä loppuun asti. Juri kertoi aikanaan että Tartossa koululaisia testataan soutulaitteilla ja parhaille tarjotaan mahdollisuus tulla mukaan soututoimintaan. Silloin vuonna 2003 Jurin poikalauma käsitti ryhmän n. 15-20 vuotiaita isokokoisia miehenalkuja, veikkaan että muutama heistä istui juuri tuossa Eestin kahdeksikossa Skotlannissa. Sääli että Juri ei elänyt näkemään Eestin kahdeksikkomestaruutta.