Urheilijan ympärille rakennetaan tukiverkosto joka aidosti pyrkii auttamaan urheilijaa kehittymään. Tukiverkostoa rakennetaan marginal gains periaatteella. Pyritään tunnistamaan kaikki sekä tulokseen että prosessiin vaikuttavat tekijät ja käydään läpi millä tavoin niitä voidaan kehittää. Ensin laadukas jokapäiväinen prosessi kuntoon ja sitten rakentamaan kilpailuun valmistautumista ja itse kilpailua sellaiseksi että urheilijalla on parhaat edellytykset optimisuoritukseen. Siinä missä julkisuus keskittyy tulokseen, valmennuksen tulee keskittyä prosessiin. Vastustajaan emme voi vaikuttaa, joten optimisuorituskaan ei aina tuo toivottua menestystä, huolimatta siitä että optimisuoritus, tai edes lähelle optimia pääseminen on loistava tulos!
Prosessin tärkein tehtävä on ruokkia urheilijan motivaatiota auttamalla urheilijaa kehittymään kokonaisvaltaisesti
Valmennuksen ja liiton tehtävä on toimillaan ylläpitää ja kasvattaa urheilijan motivaatiota auttamalla laadukkaan prosessin luomisessa, ohjata prosessia ja pitää se positiivisena. Liiton urheilijaa ja valmennusryhmiä koskevien päätösten on oltava perusteltuja, luotettavia, oikeudenmukaisia ja ymmärrettäviä, mielellään myös läpinäkyviä. Luottamuksen tulisi olla liiton toiminnassa keskeinen arvo, pitkät urheilu-urat ja instituution kunnioitus rakentuvat luottamukselle. Vastavuoroisesti urheilijan kannattaa olla apuna auttamassa liiton ja lajin julkisuuskuvan kehittämisessä ja markkinoinnissa. Se on nykyään helppoa somen avulla!
Jokainen harjoitus on arvokas. Päivittäiset, viikosta ja vuodesta toiseen toistuvat harjoitukset määrittävät sen, kuinka lähelle optimia pääsemme kilpailuissa. Valmennuksen kannalta on olennaista pyrkiä aina luomaan hyvä ilmapiiri ja joukkuehenki jokaiseen harjoitukseen. Hyvä tekemisen meininki ei synny annettuna, vaan vaatii sitä että jokainen joukkueen jäsen, joihin lasken myös valmennuksen ja tukiryhmät, keskustelevat asiasta ja päättävät "koodin" jolla harjoituksissa viedään asioita eteenpäin. Jos yhdessä päätetään että jokainen ryhmän urheilija kohtelee joukkuekaveriaan kuin haluaisi itseään kohdeltavan, ollaan jo pitkällä. Valmentajan kiinnostus urheilijaan ihmisenä on osa laadukasta prosessia. On oltava valmis keskustelemaan ja auttamaan urheilijaa. Valmentaja, huolimatta päättävästä asemastaan, on kuitenkin "vain" urheilijan ja lajin palvelija. Valmennuksen laatu on luonnollisesti tärkeää, pelkkä ilmapiiri ei kanna optimisuorituksiin, pitää myös tehdä oikeita asioita kunnollisissa olosuhteissa. Jos soutunelosta ei ole aikaa virittää joukkueen yksilöille sopivaksi, ei sillä kannata lähteä vesille.
Joskus on hyvä ottaa ulkopuolinen tarkistamaan prosessin laatu ja kehittämään sitä. Psyykkinen valmentaja Ken Way valmensi koko Leicester Cityn jalkapallojoukkueen organisaatiota - tuloksena Valioliigan mestaruus 2016. Seuraavana vuonna manageri Claudio Ranieri ajatteli että homma on hanskassa ja Ken sai lähteä. Tulokset puhuvat puolestaan, 2017 Leicester City sukelsi pahasti, kun kahdella edellisellä kaudella Ken sai organisaatiosta optimin irti ja se riitti mestaruuteen 2016 keväällä! Pressiä aiheesta: The Telegraph
Tuki / asiantuntijaryhmän oletetaan tuntevan eri osa-alueita jotka liittyvät joko prosessiin tai kilpailuun, lajin kautta löytyy osa asioista joiden kehittämisestä saadaan pieniä etuja, marginal gains. Urheilijan vanhemmat tuntevat nuoren urheilijan parhaiten, he ovat avainasemassa olosuhteiden kuten ravinnon, unen ja positiivisen asenteen varmistamisessa urheilijan arjessa. Eri alojen asiantuntijat vastaavat omista aloistaan, mutta yhteiset palaverit ovat paikallaan aina kun niiden nähdään lisäävän prosessin laatua.
Valmentaja ja psyykkinen valmentaja
Valmentajan kannattaa käydä itse psyykkisessä valmennuksessa oppiakseen ymmärtämään sekä itseään että omaa potentiaaliaan valmennustapahtumien kehittämisessä ja oman paineenhallintansa kehittämisessä. Tästä hyvä esimerkki on Mirka Knapkovan maailmanmestaruus ja olympiakulta naisten yksikkösoudussa vuosina 2011 ja 2012. Hänen kuumakallena tunnettu valmentajansa kävi talven 2010-2011 aikana psyykkisessä valmennuksessa, jotta hän saisi Mirkasta parhaan irti. Tulokset kertovat vaikutuksen. Aiemmin Tomas oli ollut ennen kilpailuja hermostunut ja jännittynyt ja se oli heijastunut Mirkan suoritukseen liian aggressiivisena kilpailun aloituksena joka sitten johti yleensä sippaamiseen ja alisuorituksiin. Tomas pystyi psyykkisen valmennuksen avulla kehittämään kilpailuun valmistavia rutiinejaan ja Mirka vapautui voittamaan kilpailuja. Valmentaja on jopa tärkeämpi psyykkinen valmentaja kuin psyykkinen valmentaja itse, koska valmentaja on läsnä jatkuvasti ja antaa palutetta päivittäin. Näin ainakin pitäisi olla.
Ilo ja vuorovaikutus parantavat harjoittelun laatua
Suomalaista urheilun soisi kehittyvän positiiviseen ja sosiaaliseen suuntaan. Sosiaalisuudella tarkoitan ryhmien voimavarojen tiedostamista ja hyödyntämistä etenkin kestävyysharjoittelussa. Aivotutkijat ovat havainneet että sosiaaliset ärsykkeet parantavat harjoituksen laatua, tämä ei tapahdu kestävyysurheilussa mitenkään automaattisesti. Joukkuelajeissa palaute on teknisen kehityksen kannalta tärkeää, ja toisaalta tyyli antaa palautetta vaikuttaa ilmapiiriin ja sitä kautta tulokseen. Olisi naivia väittää että vuosia jatkuva harjoitusten ilmapiiri ei vaikuttaisi urheilijoiden suorituksiin, joko positiivisesti tai negatiivisesti. Kuinka paljon vuosien positiivinen kierre voi kehittää urheilijoita, ja auttaa heitä saavuttamaan parempia tuloksia? Kun tavoitteena on olla paras, yksilö tai joukkue, on huonoon ilmapiiriin tyytyminen tasoituksen antamista vastustajille. Onko meillä siihen varaa?
Ongelmat prosessien luomisessa kulminoituvat inhimillisyyteen. On haastavaa keskustella asioista ilman egojen kolahtelua vastakkain. Ei ole helppoa toimia niin että urheilija ja laji ovat keskiössä. Hyvälle valmentajalle kehityskohteiden pohtiminen ei ole kritiikkiä vaan mahdollisuus päästä eteenpäin ja kehittyä. Oman inhimillisyyden ja rajallisuuden ymmärtäminen antaa valmentajalle myös vapauden tehdä virheitä, ja myöntää virheensä ja sitä kautta kehittyä. Mikä urheilussa on kehitystä tärkeämpää, vai onko mikään?
