Soutu avovesillä ei varsinaisesti ole tulosurheilua, johtuen siitä että keliolosuhteet vaikuttavat olennaisesti loppuaikoihin. Loppuaikoja voi kuitenkin vertailla suhteellisen objektiivisestikin toisiinsa käyttäen hyväksi soudun kaikkien aikojen parhaita aikoja. (World Best Times) Suorituksen "taso" ilmaistaan prosentteina parhaasta ajasta, matkalla ei ole keskinäisessä vertailussa väliä, 6km tulosta voi hyvin verrata maailman parhaaseen 2km aikaan. Olennaista on tietysti se, että olosuhteet säilyvät samoina kaikkien vertailtavien soutajien suorituksen ajan.
Suuret soutumaat käyttävät lahes poikkeuksetta parhaita aikojaan harjoitustensa seurannassa ja myös arvokisavalinnoissa. Otetaan esimerkki eilisistä Seneffen pitkän matkan kilpailuista jotka samalla ovat Belgian maajoukkuekatsastus. Olosuhteet Seneffessä olivat hyvät, keli aurinkoinen, n + 14 astetta. Veden lämpö n. 5-7 astetta. Olosuhteet eivät olleet järin nopeat, mutta soutajien keskinäinen vertailu on olosuhteiden puolesta oikeudenmukaista. Pitkillä matkoilla vesillä soudettaessa kevyen luokan ja avoimen luokan soutajien ero on prosentuaalisesti pienempi kuin 2000m matkoilla.
M1x kolmen parhaan vertailu: (LM = Miesten kevyt luokka jossa vertailuarvo on eri kuin miesten avoimessa)
1. Tim Maeyens 22:17,2 (88,24%)
2. Hannes Obreno 22:56,15 (85,70%)
3. Tim Brys (LM) 23:32,5 (86,41%)
W1x neljän parhaan vertailu: (LW = naisten kevyt luokka, jossa vertailuarvo on eri kuin naisten avoimessa)
1. Jo Hammond (LW) 25:12,45 (88,82%)
2. Eveline Peleman (LW) 25:15,64 (88,68%)
3. Katia Rottiers 25:33,38 (83,65%)
4. Annick De Decker 25:41,86 (83,19%)
Mitä prosentit kertovat
Yksikertaistettuna asia on niin että mitä lähempänä maailman kärkeä ollaan, sitä paremmat ovat prosentit. 100% on yhtä kuin paras aika. Esimerkiksi 500m max vedoissa pitää kärjen vauhdissa ollakseen hyvissä olosuhteissa päästä prosenteissa reilusti yli sadan, jotta pystyy kilpailemaan huipun kanssa.
Tshekissä oli käytössä samantyyppinen järjestelmä, jota Premysl Panuska kävi Suomessa 2006 esittelemässäkin. Tshekit eivät vertaa suoraan maailman parhaisiin aikoihin, he käyttävät omaa, varsin lähellä parhaita aikoja olevaa taluokkoaan. Tshekeillä on tietysti se onni että he voivat käyttää vertailussaan sekä Ondrej Synekiä että Mirka Knapkovaa, jotka ovat ehdotonta eliittiä miesten ja naisten yksiköissä. Vuoden 2010 vertailussa he olivat huhtikuussa molemmat 2000m katsastuksissa n. 94% vauhdissa vertailuaikoihin nähden, (kolmen 2000m kisan keskiarvo). Tshekissä kaikkiaan 14 venekuntaa saavutti yli 90% tason. Näissä karsinnoissa olin itse paikalla ja olosuhteet olivat kohtuullisen hyvät; lievä myötätuuli, lämmin ilma, ja suhteellisen kylmä vesi. (Kylmä vesi jarruttaa enemmän kuin lämmin, siksi hyvät ajat syhtyvät yleensä radoilla joilla myös vesi on lämmintä.)
Miksi vertailuja käytetään?
Vertailuja käytetään toteamaan venekunnan taso vertailussa muihin veneluokkiin ja vertailussa oman veneluokan kansainväliseen tasoon. Oikein käytettynä vertailu antaa hyvää tietoa venekunnan mahdollisuuksista menestyä kv. kilpailussa. Suoudussa joudutaan usien myös valitsemaan esimerkiksi MM-kilpailuihin kahden tai useamman eri veneluokkaa soutavan joukkueen välillä. Vertailu parhaisiin aikoihin tekee mahdolliseksi veneluokkien keskinäisen kilpailun edustuspaikoista. Kun vertailua käytetään jatkuvasti sekä kilpailuissa että harjoituksissa, on valmentajalla ja urheilijoilla jatkuvasti käsitys siitä, millä tasolla he soutavat. Järjestelmän avulla vältytään turhan suurilta ennakko-odotuksilta, parhaimmillaan ajoista ja vauhdeista keskustellaan avoimesti valmentajien ja urheilijoiden kesken. Hyvä esimerkki olivat harjoitusvedot joita teimme Uuden-Seelannin soutajien kanssa viime kesänä. Kaikista pätkistä otettiin ajat, ja harjoitusten jälkeen tulokset ilmestyivät huoltokopin oveen. Sieltä jokainen kävi katsomassa oman, tai venekuntansa vertailun. Tuloksissa joukkueet oli laitettu paremmuusjärjestykseen prosenttien mukaan.
Alla pari tuubiosoitetta joista voi katsoa Avisin harjoitusvetoja, ja vaikka analysoida tekniikkaa ;)
http://www.youtube.com/watch?v=MZZUj6cpL4U&noredirect=1
http://www.youtube.com/watch?v=MnVpWP5BjIw&feature=related
maanantai, 12. maaliskuuta 2012
sunnuntai, 4. maaliskuuta 2012
Kilpailukausi avattu
Tänään Tim otti osaa oman seuransa KRB:n 5km kilpailuun Bruggen ja Oostenden välisessä kanavassa. Harjoittelu on tammikuun Sevillan leirillä ja helmikuun Portugalin leireillä sujunut onnistuneesti. Avisissa Tim veti muutaman harjoituksen Hackerin, Stephansenin ja Karosen kanssa. Nämä harjoitukset kertoivat että vauhdissa ollaan. Maksimitehoilla ei vielä menty, mutta tahdeilla 22-28 Tim osoitti olevansa erittäin kilpailukykyinen. Näistä pätkistä löytyy Youtubesta videomateriaalia. Hyvästä kehityksestä kertoi myös perjantain happotesti, joten asiat näillä nurkilla ovat niin kuin tähän aikaan vuodesta kuuluukin olla. Haksimaalinen hapenottokyky ja anaerobinen kapasiteetti ovat kehittyneet hyvässä suhteessa toisiinsa. Ensi viikonvaihteessa kilpailumatka pitenee kilometrillä, Seneffen pitkän matkan kisa on perinteinen Belgian liiton katsastuskilpailu, johon maajoukkuesoutajilla ja maajoukkueeseen pyrkivillä soutajilla on pieni velvoite osallistua. Tämän jälkeen kevääseen mahtuu vielä yksi 6km kilpailu Portugalissa 31.3. "Head of Cork" - kilpailussa vastaan asettuu ainakin Henrik Stephansen ja Portugalin kevyen kaksikon miehet, muut osallistujat näemme viimeistään paikan päällä. Karonen, Hacker ja Tufte eivät ole tuohon aikaan Portugalin maisemissa, joten heitä emme siellä kohtaa.
11 viikkoa karsintaan
Olympiakarsinnat käynnistyvät Sveitsin Luzernissa 20.5. tasan 11 viikon kuluttua. Hapenoton harjoittelu on siis syytä aloittaa, kuten tänään teimme tuossa kilpailussa, jossa Tim veti 5km aikaan n. 19:05. Viralliset tulokset löytyvät seuran sivuilta: täältä Tim itse luonnehti kisaa siten että n. 29 tahti toimi helposti, ja tahtia oli loppua kohti myös helppo nostaa. Teknisesti Timin soutu on mennyt ettnpäin etenkin alkuvedon osalta. Lapa alkaa vähitellen mennä veteen suoraan palautuksesta, jolloin veto alkuvedosta pitenee hiukan ja veneen vauhdin kiihdyttämiselle vedon aikana jää vähän enemmän aikaa.
keskiviikko, 15. helmikuuta 2012
European solidarity
I am not a politician, nor am I economist, but a rowing coach with a backround of running small business. To me the problem in Greece and the whole Europe brings out, not only worry of Greece and my own country´s, but the whole Europe´s future.
I think politicians and bankers are looking at the whole problem from a far too narrow corner. European Union is demanding impossible savings and cuts from Greek people. Politicians are trying to save their credibility in their own countries, but nobody uses common sense. Saving and cutting will kill what is left from Greek economy. Monetary systems and trick´s, and loans don´t work. Banks are trying to make money on Greek crisis. The problem is complex, not only financial, but also human. Politicians are prisoners of their own thinking. The dimension of the problem makes it impossible to understand completely. The issue is beyond capabilities of politicians.
Greek people are fed up for a reason. They have had incompetent regime in the past and are punished for it. It is the fault of Greek citizens that things are the way they are, but as European politicians try to demand and stay firm on their requirements to look good to their own countries, they punish the normal Greek people. Punishing people brings up hatred in Greek towards the "helpers" who seem to make life in Greece very difficult. Humanity towards Greek may help in releasing tension.
In my simple mind I think that we should try to create demand for Greek goods to enhance their export. European Union should give recommendation to buy Greek goods and travel to Greece, and explain what would be the best ways for individuals to support Greece. This way, Greek people and businesses would not be killed by crisis, and Greek government would have time to adjust the pensions and wages to more sustainable level. There is enough of responsible and intelligent people in Europe to actually turn the page forward and give hope of better future for the Greek. We would not even need a big prosentage of the 850 million European Citizens. Campeign would give the Greek a clear sign of solidarity, and help preventing the riots and demolishing the cities and their businesses.
If European Union would put let´s say 0,5 billion into marketing Greek goods and explaining that buying Greek WILL HELP to to save Greek businesses, I believe they would solve the problem in long term, problem that they are now only making worse. I am ashamed of our politicians. They are afraid to face the truth and they are making stupid demands to cut. That will make the Greek economy collapse, and whole Europe to loose as well. Not only in terms of economy, but also humanity, trust and belief in future.
I think that Greece need´s our solidarity, in fact Greek people deserve it. If we want to have healthy Europe, we should really try to support the Greek economy by our consuming behaviour.
Maybe I should have planned this training camp to Greece as well, in the other hand, at the moment is not bad to support Portugal either.
I think politicians and bankers are looking at the whole problem from a far too narrow corner. European Union is demanding impossible savings and cuts from Greek people. Politicians are trying to save their credibility in their own countries, but nobody uses common sense. Saving and cutting will kill what is left from Greek economy. Monetary systems and trick´s, and loans don´t work. Banks are trying to make money on Greek crisis. The problem is complex, not only financial, but also human. Politicians are prisoners of their own thinking. The dimension of the problem makes it impossible to understand completely. The issue is beyond capabilities of politicians.
Greek people are fed up for a reason. They have had incompetent regime in the past and are punished for it. It is the fault of Greek citizens that things are the way they are, but as European politicians try to demand and stay firm on their requirements to look good to their own countries, they punish the normal Greek people. Punishing people brings up hatred in Greek towards the "helpers" who seem to make life in Greece very difficult. Humanity towards Greek may help in releasing tension.
In my simple mind I think that we should try to create demand for Greek goods to enhance their export. European Union should give recommendation to buy Greek goods and travel to Greece, and explain what would be the best ways for individuals to support Greece. This way, Greek people and businesses would not be killed by crisis, and Greek government would have time to adjust the pensions and wages to more sustainable level. There is enough of responsible and intelligent people in Europe to actually turn the page forward and give hope of better future for the Greek. We would not even need a big prosentage of the 850 million European Citizens. Campeign would give the Greek a clear sign of solidarity, and help preventing the riots and demolishing the cities and their businesses.
If European Union would put let´s say 0,5 billion into marketing Greek goods and explaining that buying Greek WILL HELP to to save Greek businesses, I believe they would solve the problem in long term, problem that they are now only making worse. I am ashamed of our politicians. They are afraid to face the truth and they are making stupid demands to cut. That will make the Greek economy collapse, and whole Europe to loose as well. Not only in terms of economy, but also humanity, trust and belief in future.
I think that Greece need´s our solidarity, in fact Greek people deserve it. If we want to have healthy Europe, we should really try to support the Greek economy by our consuming behaviour.
Maybe I should have planned this training camp to Greece as well, in the other hand, at the moment is not bad to support Portugal either.
perjantai, 10. helmikuuta 2012
Ergotuloksia
Viime aikoina on sisäsoudussa tehty loistavia tuloksia. Olympiavuosi selittää osan niistä, osa selittyy sillä että harjoittelu kehittyy ja kykyjenetsintä toimii. Tanskan Henrik Stephansenin kevyen ME 5:57 on uskomaton tulos 75 kiloiselle miehelle. Anne Watkinsin vitonen 16:56 ja osia on uskomaton, suorastaan miehekäs, tulos naiselle! Eric Murrayn tunnin ennätys Dynamicilla ja Ondrej Synekin uusi Tshekin ennätys 5:40,9 kertovat siitä että Lontoossa soutajat tulevat olemaan todella kovassa kunnossa. Kaksinkertainen Olympiavoittaja Olof Tuftekin vertyi vetämään 5:46,9, joka lienee hänen ennätyksensä tai ainakin lähellä sitä. Samoissa Norjan mestaruuskilpailuissa Ruotsin vuoden 2010 maailmanmestari Frida Svensson kellotti 6:48,2.
Kotimaisissa sisäsoudun SM-kilpailuissa tulostaso ei huimannut. Hyviä suorituksia nähtiin, mutta vertailussa maailman tasoon olemme kaukana. Tämä tosiasia ei saa aiheuttaa tuhkan sirottelua ja lapun laittamista luukulle, vaan aitoa ja oikeaa toiminnan kehittämistä ja kykyjen etsimistä haastamaan maailman valioita. Urheilu, suomalainenkin, elää huippu-urheilusta ja haasteista jota huippu-urheilu tarjoaa.
Täällä Avisin harjoituskeskuksessa, Portugalissa, jossa jälleen leireilemme pääsee seuraamaan myös muiden soutumaiden tekemistä. Tällä hetkellä täällä leireilevät Tanskan ja Sveitsin joukkueet ja heidän lisäkseen Marcel Hacker ja Lassi Karonen. Kilpailuhengen voidaan sanoa kukkivan näissä joukueissa. Satuin eräänä iltana vetämään omaa ergotreeniäni Tanskan kevyiden miesten rivistöön, joka veti 40 minuutin siivua, koko 10-12 äijän joukkue tasan samaan tahtiin ja riittävän kovalla vauhdilla. Valmentaja oli mukana rivistössä ja kun jälkeenpäin keskustelin hänen kanssaan aiheesta hän sanoi että on hyvä tietää miltä urheilijoista tuntuu...niinpä. Pienet asiat, kuten yhtenäinen tahti ja liike imevät mukaansa ja toimivat todella hyvinä motivaattoreina. Kun joukkue pysähtyi, ei pariin minuuttiin kuulunut muuta kuin puuskutusta, jonka jälkeen vähitellen alkoi iloinen puheensorina.
Näen että yhdessä harjoittelu luo tunnelmaa joukkueeseen. Kehitys näkyy kaikille ja ruokkii itse itseään. Ei ole ensimmäinen, eikä viimeinenkään kerta kun korostan ryhmässä harjoittelun voimaa kehityksen moottorina, ja sosiaalisuuden voimaa motivaation kehittäjänä ja ylläpitäjänä. Suomessa talvi on pitkä ja meidän on pakko kehittyäksemme laajemmalla rintamalla pyrkiä harjoittelemaan ryhmissä, organisoidusti ja avoimesti. Maailman taso tarjoaa hyvän vertailun siihen missä menemme, ja kansainväisen menestyksen tulee olla yhteinen tavoitteemme. Soutua pidetään yksilölajina, mutta se ei ole sitä. Soutu on joukkuelaji, jossa joukkueissa ja ryhmissä tapahtuvan harjoittelun avulla noustaan huipulle. Poikkeuksia toki on, näitä yksinäisiä puurtajia jotka menevät läpi harmaan kiven, kaikki kunnia heille. Kulttuurin syntyminen vaatii kuitenkin enemmän, isomman joukon urheilijoita ja valmentajia ja ennen kaikkea YHTEISEN suunnan ja toteutuksen.
Kotimaisissa sisäsoudun SM-kilpailuissa tulostaso ei huimannut. Hyviä suorituksia nähtiin, mutta vertailussa maailman tasoon olemme kaukana. Tämä tosiasia ei saa aiheuttaa tuhkan sirottelua ja lapun laittamista luukulle, vaan aitoa ja oikeaa toiminnan kehittämistä ja kykyjen etsimistä haastamaan maailman valioita. Urheilu, suomalainenkin, elää huippu-urheilusta ja haasteista jota huippu-urheilu tarjoaa.
Täällä Avisin harjoituskeskuksessa, Portugalissa, jossa jälleen leireilemme pääsee seuraamaan myös muiden soutumaiden tekemistä. Tällä hetkellä täällä leireilevät Tanskan ja Sveitsin joukkueet ja heidän lisäkseen Marcel Hacker ja Lassi Karonen. Kilpailuhengen voidaan sanoa kukkivan näissä joukueissa. Satuin eräänä iltana vetämään omaa ergotreeniäni Tanskan kevyiden miesten rivistöön, joka veti 40 minuutin siivua, koko 10-12 äijän joukkue tasan samaan tahtiin ja riittävän kovalla vauhdilla. Valmentaja oli mukana rivistössä ja kun jälkeenpäin keskustelin hänen kanssaan aiheesta hän sanoi että on hyvä tietää miltä urheilijoista tuntuu...niinpä. Pienet asiat, kuten yhtenäinen tahti ja liike imevät mukaansa ja toimivat todella hyvinä motivaattoreina. Kun joukkue pysähtyi, ei pariin minuuttiin kuulunut muuta kuin puuskutusta, jonka jälkeen vähitellen alkoi iloinen puheensorina.
Näen että yhdessä harjoittelu luo tunnelmaa joukkueeseen. Kehitys näkyy kaikille ja ruokkii itse itseään. Ei ole ensimmäinen, eikä viimeinenkään kerta kun korostan ryhmässä harjoittelun voimaa kehityksen moottorina, ja sosiaalisuuden voimaa motivaation kehittäjänä ja ylläpitäjänä. Suomessa talvi on pitkä ja meidän on pakko kehittyäksemme laajemmalla rintamalla pyrkiä harjoittelemaan ryhmissä, organisoidusti ja avoimesti. Maailman taso tarjoaa hyvän vertailun siihen missä menemme, ja kansainväisen menestyksen tulee olla yhteinen tavoitteemme. Soutua pidetään yksilölajina, mutta se ei ole sitä. Soutu on joukkuelaji, jossa joukkueissa ja ryhmissä tapahtuvan harjoittelun avulla noustaan huipulle. Poikkeuksia toki on, näitä yksinäisiä puurtajia jotka menevät läpi harmaan kiven, kaikki kunnia heille. Kulttuurin syntyminen vaatii kuitenkin enemmän, isomman joukon urheilijoita ja valmentajia ja ennen kaikkea YHTEISEN suunnan ja toteutuksen.
keskiviikko, 11. tammikuuta 2012
Maaritin haukkari
Kyllä riittää porua yhden naisurheilijan hauiksesta. Mietitäänpä asiaa hieman tarkemmin, ottamatta kantaa Marit Björgenin lihasten kasvuun katsotaan asiaa yleisemmin. Valtaosa ihmisistä näyttää olevan sitä mieltä että ilman kiellettyjä tai vähintään kyseenalaisia menetelmiä tai aineita ei saisi senkaltaisia lihaksia joita monilla huippu-urheilijoilla on. (Iltalehden kyselyssä 89% lähes 10 000 vastanneesta on sitä mieltä että moisen hauislihaksen kasvattaminen ei onnistu puhtain keinoin.)
Väite on silkkaa pötyä.
Rakkaan vaimoni hauis ei hänen soutu-uransa aikana hävennyt lainkaan Marit Björgenin hauikselle ja vaimoni puhtaudesta voin mennä takuuseen. Jos joku haluaa nähdä lihaksikkaita naisia, niin tervetuloa tai menoa joko melonnan tai soudun MM-kilpailuihin. Urheilullisuus on täysin luonnollista!
Keskustelu on sikäli hakoteillä, että huippu-urheilijaa verrataan keskivertosohvaperunaan. On kohtuullisen luonnollista että haukkari eivätkä muutkaan lihakset sohvalla kovin tehokkaasti kehity, huippu-urheilussa harjoitellessa tilanne on täysin toinen. Urheilija elää tavoitteelleen, syö, nukkuu ja harjoittelee urheilun määräämässä rytmissä, ja elimistö vastaa kehittymällä. Hommaan ei aikuisten oikeasti tarvita mitään kiellettyjä aineita, paremminkin erinomaista luonnollista ravintoa, unta, mielen tasapainoa ja hyvää harjoittelua. Kestävyyslajeissakin tarvitaan voimaa, ehkä Maritin ohjelmassa on voimaharjoittelua enemmän kuin keskivertohiihtäjän, tai ehkä Norjalaisilla on käytössään sivistyneet harjoitusmenetelmät ja tarkoitustaan palveleva ravitsemus paremmin kuin suomalaisilla? Ehkä Norjassa hiihto nähdään piirun verran enemmän voimalajina kuin Suomessa? Onko syytä olla kateellinen? Mielestäni ei. Meidän tulisi keskittyä enemmän oman suorituksen, valmentautumisen ja valmentamisen optimoimiseen kuin vastustajan tekemisten miettimiseen. Vastustajan puhtautta arvuutellessamme teemme valtavan karhunpalveluksen oman maamme nuorille urheilijoille.
Lahjakkuus on monisäikeistä. Oma haukkarini (kuvassa) on varsin vaatimattoman kokoinen, eikä minua ole koskaan lihaksikkaaksi voinut sanoakaan, pikemminkin ruipeloksi. Samaa tai samantyylistä harjoitusohjelmaa noudattaneita on sekä lihaksikkaita, että kaltaisiani rimppakinttuja, miksi? Yhtälö on helppo, meidän tarvitsee hyväksyä se, että toiset saavat synnyinlahjanaan enemmän kehityspotentiaalia kestävyyteen tai voimaan kuin toiset. Parhaassa tapauksessa joku saa extra kauhallisen molempia ja nauttii lapsena paljosta liikunnasta ja löytää teini-iässä itsestään urheilijan joka sitten harjoittelee hyvässä valmennuksessa kohti unelmiaan. Lahjakas kehittyy nopeammin, palautuu paremmin ja saavuttaa parempia tuloksia. Se on luonnollista, ja täysin normaalia urheilun maailmassa. Lahjakkuudella ja hyvällä harjoittelulla voi saavuttaa suorituskyvyn, josta muut voivat vain nähdä unta. On kohtuullisen pöljää pitää puhtain keinoin saavuttamattomana sellaista ulkomuotoa joka esimerkiksi Björgenillä on, urheilussa se on arkipäivää!
Jaha, täytyy lähteä salille vääntämään vähän haukkaria ettei vaimo selätä kun taasen palaan kotimaisemiin muutaman viikon kuluttua ;)
Väite on silkkaa pötyä.
Rakkaan vaimoni hauis ei hänen soutu-uransa aikana hävennyt lainkaan Marit Björgenin hauikselle ja vaimoni puhtaudesta voin mennä takuuseen. Jos joku haluaa nähdä lihaksikkaita naisia, niin tervetuloa tai menoa joko melonnan tai soudun MM-kilpailuihin. Urheilullisuus on täysin luonnollista!
Keskustelu on sikäli hakoteillä, että huippu-urheilijaa verrataan keskivertosohvaperunaan. On kohtuullisen luonnollista että haukkari eivätkä muutkaan lihakset sohvalla kovin tehokkaasti kehity, huippu-urheilussa harjoitellessa tilanne on täysin toinen. Urheilija elää tavoitteelleen, syö, nukkuu ja harjoittelee urheilun määräämässä rytmissä, ja elimistö vastaa kehittymällä. Hommaan ei aikuisten oikeasti tarvita mitään kiellettyjä aineita, paremminkin erinomaista luonnollista ravintoa, unta, mielen tasapainoa ja hyvää harjoittelua. Kestävyyslajeissakin tarvitaan voimaa, ehkä Maritin ohjelmassa on voimaharjoittelua enemmän kuin keskivertohiihtäjän, tai ehkä Norjalaisilla on käytössään sivistyneet harjoitusmenetelmät ja tarkoitustaan palveleva ravitsemus paremmin kuin suomalaisilla? Ehkä Norjassa hiihto nähdään piirun verran enemmän voimalajina kuin Suomessa? Onko syytä olla kateellinen? Mielestäni ei. Meidän tulisi keskittyä enemmän oman suorituksen, valmentautumisen ja valmentamisen optimoimiseen kuin vastustajan tekemisten miettimiseen. Vastustajan puhtautta arvuutellessamme teemme valtavan karhunpalveluksen oman maamme nuorille urheilijoille.
Lahjakkuus on monisäikeistä. Oma haukkarini (kuvassa) on varsin vaatimattoman kokoinen, eikä minua ole koskaan lihaksikkaaksi voinut sanoakaan, pikemminkin ruipeloksi. Samaa tai samantyylistä harjoitusohjelmaa noudattaneita on sekä lihaksikkaita, että kaltaisiani rimppakinttuja, miksi? Yhtälö on helppo, meidän tarvitsee hyväksyä se, että toiset saavat synnyinlahjanaan enemmän kehityspotentiaalia kestävyyteen tai voimaan kuin toiset. Parhaassa tapauksessa joku saa extra kauhallisen molempia ja nauttii lapsena paljosta liikunnasta ja löytää teini-iässä itsestään urheilijan joka sitten harjoittelee hyvässä valmennuksessa kohti unelmiaan. Lahjakas kehittyy nopeammin, palautuu paremmin ja saavuttaa parempia tuloksia. Se on luonnollista, ja täysin normaalia urheilun maailmassa. Lahjakkuudella ja hyvällä harjoittelulla voi saavuttaa suorituskyvyn, josta muut voivat vain nähdä unta. On kohtuullisen pöljää pitää puhtain keinoin saavuttamattomana sellaista ulkomuotoa joka esimerkiksi Björgenillä on, urheilussa se on arkipäivää!
Jaha, täytyy lähteä salille vääntämään vähän haukkaria ettei vaimo selätä kun taasen palaan kotimaisemiin muutaman viikon kuluttua ;)
lauantai, 31. joulukuuta 2011
I Vuoksi Indoor Tryathlon
Indoor Tryathlon pitää sisällään 3 lajia; 5km soudun, 10km pyöräilyn ja 2km hiihdon, aiemmissa blogeissa olen kirjoittanut lajista Autotallitriathlonina. Soutu ja hiihto sujuvat Concept 2 laitteilla ja pyöräily Wattbikella. Lajissa monitoreihin asetetaan ensimmäisen lajin matka, ja sen jälkeen mitataan vain suoraa aikaa, tuloksen lajissa voi siis tehdä vaikka yksin omassa autotallissaan.
Vuoksen soutajien "Endurance Fanatics" salille kokoontui viiden miehen joukko viettämään vuoden viimeistä aamupäivää, sekoitus menneisyyttä ja tulevaisuutta, kaikki vuoden viimeisen päivän kunnossa. Samuli Cederström on Vuoksen Soutajien juniori, mm. viime vuoden Suomen Mestari vesiltä. Kenneth Eklund, entinen maajoukkuesoutaja, jonka uralta löytyy myös PM-voitto perämiehettömässä kaksikossa, Jari Hirn, Jukka Hasu ja allekirjoittanut.
Kilpailumatkat olivat soutu 5km, pyöräily 10km ja hiihto 2km. Hasu, Eklund ja Hirn soutivat ensin, siirtyivät siitä pyörälle ja hiihtivät viimeiseksi. Sinisalo ja Cederström puolestaan hiihtivät ensin ja jatkoivat pyörän kautta soutuun. Tämä siksi että pystyimme kaikki vetämään kisan samaan aikaan, koska hiihtolaitteita on salilla vain 4.
Tulokset;
1. Veikko Sinisalo 8:42 23:22 43:11 (Hiihto - Pyörä - Soutu)
2. Samuli Cederström 8:06 23:50 44:07 (Hiihto - Pyörä - Soutu)
3. Jukka Hasu 18:57 35:22 44:10 (Soutu - Pyörä - Hiihto)
4. Jari Hirn 19:22 36:48 44:48 (Soutu - Pyörä - Hiihto)
5. Kenneth Eklund 19:07 36:13 45:55 (Soutu - Pyörä - Hiihto)
Omat tunnelmat olivat etenkin pyöräilyn kannalta positiiviset. Hitaan hiihto-osuuden jälkeen pyörä kulki hyvin. Soutu olikin kohtuullisen raskas. Olen joskus vetänyt soudun ensimmäisenä osuutena aikaan 19:03,7, nyt siihen kului viimeisenä leginä 19:37. Pyöräilyn Watit olivat 275, joka ei lipeä ennätyksestäkään kovin paljoa, joten se kulki todella hyvin. Odotin että Samuli menee menojaan pyöräosuudella, mutta juniori kärsi nenäverenvuodosta eikä oikein päässyt lentoon. Olin soutanut 100m kun Samppa pääsi viereiseen laitteeseen vetämään 5km osuuttaan ja ajattelin että tulee kova taistelu, koska uskoin Sampan olevan vahvempi soudussa, mutta Samppa jäi tasaisesti.... Epoc lopussa reilusti yli kahden sadan ja syke 190. Pari vuotta sitten maaliskuussa parametrit olivat hiukan paremmat; 5km soutu sujui aikaan 19:03,7, 10km pyörä 14:43 ja 2km hiihto 8:57. Kokonaisaika pari vuotta sitten siis 42:59,07. Vanhuus ei tule yksin...
Kisa oli hyvä tapa vetää tiukempi kestävyysharjoitus vuoden loppuun...ensi vuonna uudelleen. Valmistautuminen alkaa maanantaina!
Huippusoutajan vauhti olisi n. Soutu 16:30 + Pyörä 13:20 + Hiihto 7:20 ja siihen 20 sekuntia vaihtoaikaa tekisi 37:30. Eli raskaan sarjan tosi urheilija ehtisi nauttia kahvit ennen kuin meidän porukka ehti maaliin.
Vuoksen soutajien "Endurance Fanatics" salille kokoontui viiden miehen joukko viettämään vuoden viimeistä aamupäivää, sekoitus menneisyyttä ja tulevaisuutta, kaikki vuoden viimeisen päivän kunnossa. Samuli Cederström on Vuoksen Soutajien juniori, mm. viime vuoden Suomen Mestari vesiltä. Kenneth Eklund, entinen maajoukkuesoutaja, jonka uralta löytyy myös PM-voitto perämiehettömässä kaksikossa, Jari Hirn, Jukka Hasu ja allekirjoittanut.
Kilpailumatkat olivat soutu 5km, pyöräily 10km ja hiihto 2km. Hasu, Eklund ja Hirn soutivat ensin, siirtyivät siitä pyörälle ja hiihtivät viimeiseksi. Sinisalo ja Cederström puolestaan hiihtivät ensin ja jatkoivat pyörän kautta soutuun. Tämä siksi että pystyimme kaikki vetämään kisan samaan aikaan, koska hiihtolaitteita on salilla vain 4.
Tulokset;
1. Veikko Sinisalo 8:42 23:22 43:11 (Hiihto - Pyörä - Soutu)
2. Samuli Cederström 8:06 23:50 44:07 (Hiihto - Pyörä - Soutu)
3. Jukka Hasu 18:57 35:22 44:10 (Soutu - Pyörä - Hiihto)
4. Jari Hirn 19:22 36:48 44:48 (Soutu - Pyörä - Hiihto)
5. Kenneth Eklund 19:07 36:13 45:55 (Soutu - Pyörä - Hiihto)
Omat tunnelmat olivat etenkin pyöräilyn kannalta positiiviset. Hitaan hiihto-osuuden jälkeen pyörä kulki hyvin. Soutu olikin kohtuullisen raskas. Olen joskus vetänyt soudun ensimmäisenä osuutena aikaan 19:03,7, nyt siihen kului viimeisenä leginä 19:37. Pyöräilyn Watit olivat 275, joka ei lipeä ennätyksestäkään kovin paljoa, joten se kulki todella hyvin. Odotin että Samuli menee menojaan pyöräosuudella, mutta juniori kärsi nenäverenvuodosta eikä oikein päässyt lentoon. Olin soutanut 100m kun Samppa pääsi viereiseen laitteeseen vetämään 5km osuuttaan ja ajattelin että tulee kova taistelu, koska uskoin Sampan olevan vahvempi soudussa, mutta Samppa jäi tasaisesti.... Epoc lopussa reilusti yli kahden sadan ja syke 190. Pari vuotta sitten maaliskuussa parametrit olivat hiukan paremmat; 5km soutu sujui aikaan 19:03,7, 10km pyörä 14:43 ja 2km hiihto 8:57. Kokonaisaika pari vuotta sitten siis 42:59,07. Vanhuus ei tule yksin...
Kisa oli hyvä tapa vetää tiukempi kestävyysharjoitus vuoden loppuun...ensi vuonna uudelleen. Valmistautuminen alkaa maanantaina!
Huippusoutajan vauhti olisi n. Soutu 16:30 + Pyörä 13:20 + Hiihto 7:20 ja siihen 20 sekuntia vaihtoaikaa tekisi 37:30. Eli raskaan sarjan tosi urheilija ehtisi nauttia kahvit ennen kuin meidän porukka ehti maaliin.
keskiviikko, 14. joulukuuta 2011
Tiivistettyjä leiriajatuksia
Leirillä on aikaa vähän ajatellakin. Joskus se on tietysti hyvä, näinä eurokriisin kurjistamina aikoina joskus vähän tuskallistakin...
Ensimmäinen ajatus koskee eurokriisiä. Viisaat esittävät pateviä ratkaisuja, mutta mikä on pätevää tilanteessa jossa kukaan ei oikeasti tiedä mitä puhuu. Mikä on Suomen etu ja miten se saavutetaan? Hallittavien asioiden ja muuttujien määrä on liian suuri jotta vastausta voi edes olla. Tiedämme että velkaa ei voi olla liikaa, mutta tiedämme myös että kulutuksen loppuminen lisää velan tarvetta josta seuraa lisää kurjistumista. Miten pysäyttää kierre johon Suomi muiden muassa on joutunut? Konkurssiaalto saattaa pyyhkäistä mennessään terveelle pohjallekin rakennettuja yrityksiä, seurauksena työttömyyttä ja kurjistumista. On nähtävissä että yhteisenä "potilaana" pidetty Kreikka ei kansana halua parantua. Poliitikot antavat lupauksia kansan lakkoillessa säästöjä vastaan. Yhtälö on mahdoton. Suuri kysymys on; Miten saada kansa sitoutumaan oman maansa nostamiseen pois talouskurimuksesta, sama pätee koko eurooppaan. Poliitikot yrittävät löytää keinot ratkaisuihin mutta kansat ovat liian eripuraisia ottaakseen keinot käyttöönsä. Agitaattorit kylvävät eripuraa tavoitellen itselleen joko asemaa tai taloudellista hyvää. Ei hyvä.
Suomen työmarkkinaneuvonpidossa oli samanlaisia piirteitä. Halutaan lisää palkkaa silläkin uhalla että yrityksillä ei ole varaa siihen. Niinhän se on että liittojen pomot vastaavat jäsenistölleen, mutta ketään ei taida kiinnostaa suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointi noin kokonaisuutena. Lakkoilu olisi syytä unohtaa ja nauttia kohtuullisuudesta vaurastumisen sijaan.
Ihmisten onnellisuus ei kuitenkaan ole talouteen sidottu, vaan myös toimintaan. Urheilu voi tarjota mielekästä tekemistä ihmisille jotka ovat tekemistä vailla, entä jos saisimme ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen, motivoitumaan liikkumaan enemmän ja liikuttamaan muita.
Yhteiskunnan rahojen vähetessä vähät rahat pitäisi osata kohdistaa oikein. Medikalisaation kitkeminen, liikuntareseptien lisääminen, urheilun käyttäminen yhteistyössä terveydenhuollon kanssa voisivat parantaa hyvinvointia ja säästää terveydenhollon kustannuksia todella paljon. Rahaa jäisi enemmän työllisyyden hoitoon, veroprosentin kohtuullisena pitämiseen puhumattakaan koulutuksen ja infrastruktuurin kustantamisesta.
Saattaa kuullostaa naurettavalta, mutta uskon että Suomi tarvitsee talvisodan henkeä jossa ei ajatella mitä Suomi voi antaa minulle, vaan mitä voin itse tehdä maani eteen.
Taloudellinen katastrofi on myös mahdollisuus. Monet ihmiset nauttivat haasteista elämän saadessa uusia merkityksiä. Näennäisen hyvinvoinnin laskiessa esim. bruttokansantuotteen muodossa ei ole lainkaan sanottua että ihmisten onnellisuus laskisi, voi hyvin käydä päinvastoin. Jos vain osaisimme edelleen puhaltaa yhteen hiileen...
Tietysti täällä on tullut mietittyä biitsihallikuvioitakin. Edelleen hanke on tapetilla, ja päässä surraa ajatuksia siitä miten vaadittavan rahoituksen saisi toteutumaan. Nämä ajat eivät ainakaan helpota tehtävää. Rakentamisen hinta tosin saattaa laskea markkinoiden hiljentyessä, mutta itse rahoituksen saaminen on kiven alla. Yritetään kaikesta huolimatta.
Vuosi 2012 tulee olemaan monella tapaa mielenkiintoinen;
- Näemme alkutahdit siitä mihin Euro menee
- Olympialaiset pidetään Lontoossa, suomalaismenestys uhkaa jäädä kovin vaatimattomaksi, mutta ehkä se on sitten se pohja jolta ponnistetaan
- Suomi saa 12 vuoden jälkeen uuden presidentin
- Melonta- ja Soutuliitto aloittaa toimintansa jalkapallovalmentaja toiminnanjohtajanaan
- Oma kansainvälinen valmentajaura jää hyllylle syyskuussa 2012, ellei sitä ennen tule kenkää ;)
- HuMu työryhmä jatkaa Suomalaisen urheilun uudistamista haastavana taloudellisena aikana
- Näemme saammeko todellista kantopintaa Biitishallin rakentamista varten
Vaihteleva vuosi siis edessä. Toivottavasti Lontoossa ja Luzernissa on tyyntä soutukilpailujen aikaan ja urheilijat terveinä. Toivottavasti myös Biitsihalli saa tuulta purjeisiinsa ja saamme homman toden teolla käyntiin. Olisin myös kovin iloinen jos onnistuisin ensi vuonna saamaan Vuoksesta lohen ja vieläpä valmistamaan sen herkulliseksi ateriaksi.
Ensimmäinen ajatus koskee eurokriisiä. Viisaat esittävät pateviä ratkaisuja, mutta mikä on pätevää tilanteessa jossa kukaan ei oikeasti tiedä mitä puhuu. Mikä on Suomen etu ja miten se saavutetaan? Hallittavien asioiden ja muuttujien määrä on liian suuri jotta vastausta voi edes olla. Tiedämme että velkaa ei voi olla liikaa, mutta tiedämme myös että kulutuksen loppuminen lisää velan tarvetta josta seuraa lisää kurjistumista. Miten pysäyttää kierre johon Suomi muiden muassa on joutunut? Konkurssiaalto saattaa pyyhkäistä mennessään terveelle pohjallekin rakennettuja yrityksiä, seurauksena työttömyyttä ja kurjistumista. On nähtävissä että yhteisenä "potilaana" pidetty Kreikka ei kansana halua parantua. Poliitikot antavat lupauksia kansan lakkoillessa säästöjä vastaan. Yhtälö on mahdoton. Suuri kysymys on; Miten saada kansa sitoutumaan oman maansa nostamiseen pois talouskurimuksesta, sama pätee koko eurooppaan. Poliitikot yrittävät löytää keinot ratkaisuihin mutta kansat ovat liian eripuraisia ottaakseen keinot käyttöönsä. Agitaattorit kylvävät eripuraa tavoitellen itselleen joko asemaa tai taloudellista hyvää. Ei hyvä.
Suomen työmarkkinaneuvonpidossa oli samanlaisia piirteitä. Halutaan lisää palkkaa silläkin uhalla että yrityksillä ei ole varaa siihen. Niinhän se on että liittojen pomot vastaavat jäsenistölleen, mutta ketään ei taida kiinnostaa suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointi noin kokonaisuutena. Lakkoilu olisi syytä unohtaa ja nauttia kohtuullisuudesta vaurastumisen sijaan.
Ihmisten onnellisuus ei kuitenkaan ole talouteen sidottu, vaan myös toimintaan. Urheilu voi tarjota mielekästä tekemistä ihmisille jotka ovat tekemistä vailla, entä jos saisimme ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen, motivoitumaan liikkumaan enemmän ja liikuttamaan muita.
Yhteiskunnan rahojen vähetessä vähät rahat pitäisi osata kohdistaa oikein. Medikalisaation kitkeminen, liikuntareseptien lisääminen, urheilun käyttäminen yhteistyössä terveydenhuollon kanssa voisivat parantaa hyvinvointia ja säästää terveydenhollon kustannuksia todella paljon. Rahaa jäisi enemmän työllisyyden hoitoon, veroprosentin kohtuullisena pitämiseen puhumattakaan koulutuksen ja infrastruktuurin kustantamisesta.
Saattaa kuullostaa naurettavalta, mutta uskon että Suomi tarvitsee talvisodan henkeä jossa ei ajatella mitä Suomi voi antaa minulle, vaan mitä voin itse tehdä maani eteen.
Taloudellinen katastrofi on myös mahdollisuus. Monet ihmiset nauttivat haasteista elämän saadessa uusia merkityksiä. Näennäisen hyvinvoinnin laskiessa esim. bruttokansantuotteen muodossa ei ole lainkaan sanottua että ihmisten onnellisuus laskisi, voi hyvin käydä päinvastoin. Jos vain osaisimme edelleen puhaltaa yhteen hiileen...
Tietysti täällä on tullut mietittyä biitsihallikuvioitakin. Edelleen hanke on tapetilla, ja päässä surraa ajatuksia siitä miten vaadittavan rahoituksen saisi toteutumaan. Nämä ajat eivät ainakaan helpota tehtävää. Rakentamisen hinta tosin saattaa laskea markkinoiden hiljentyessä, mutta itse rahoituksen saaminen on kiven alla. Yritetään kaikesta huolimatta.
Vuosi 2012 tulee olemaan monella tapaa mielenkiintoinen;
- Näemme alkutahdit siitä mihin Euro menee
- Olympialaiset pidetään Lontoossa, suomalaismenestys uhkaa jäädä kovin vaatimattomaksi, mutta ehkä se on sitten se pohja jolta ponnistetaan
- Suomi saa 12 vuoden jälkeen uuden presidentin
- Melonta- ja Soutuliitto aloittaa toimintansa jalkapallovalmentaja toiminnanjohtajanaan
- Oma kansainvälinen valmentajaura jää hyllylle syyskuussa 2012, ellei sitä ennen tule kenkää ;)
- HuMu työryhmä jatkaa Suomalaisen urheilun uudistamista haastavana taloudellisena aikana
- Näemme saammeko todellista kantopintaa Biitishallin rakentamista varten
Vaihteleva vuosi siis edessä. Toivottavasti Lontoossa ja Luzernissa on tyyntä soutukilpailujen aikaan ja urheilijat terveinä. Toivottavasti myös Biitsihalli saa tuulta purjeisiinsa ja saamme homman toden teolla käyntiin. Olisin myös kovin iloinen jos onnistuisin ensi vuonna saamaan Vuoksesta lohen ja vieläpä valmistamaan sen herkulliseksi ateriaksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
