sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Vegaanihaaste

Ollessani kilpasoutaja 1980-luvun lopulla etsin syitä siihen miksi painoni ei noussut ja lihasmassa kasvanut, vaikka kuinka yritin. Kävin lääkärissä ja lääkäri varmisti ensi töikseen että en ole kasvissyöjä. En ollut. Paljon myöhemmin,  50-vuotispäivilläni muutama vuosi sitten tarjoilimme erilaisia makkaroita salaatin kera koska pidän makkaran mausta, olen aina pitänyt.


Olen ollut kiinnostunut ravinnosta sekä valmennuksen että hyvinvoinnin ja jopa kansanterveyden näkökulmasta jo kymmeniä vuosia. Tyttäremme Ida on osaltaan antanut kimmokkeita tutustua aiheeseen vielä lisää. Osansa ajattelun kehittymisestä kuuluu vaimolleni Päiville, joka oli hyvin ravintotietoinen jo 80-luvulla, ja jonka kanssa toteutimme ravintoremontin 90-luvulla. Helsinkiin muuton myötä olen löytänyt itseni usein Silvopleestä lounaalta, nautin kasvisruoasta. 

Nykyinen lääkärikoulutus ei opeta ravitsemuksella hoitamista, vaan pitäytyy vahvasti oireiden hoitamiseen lääkkeillä. Uskon vahvasti että ravitsemuksen avulla pystymme hoitamaan itseämme ja elämään terveenä, ja myös pidempään. Uskoni tueksi on tutkimustietoa. Pyrin itse elämään terveesti, tosin jollain tavoin joustavasti, vaikka ehdottomuus olisikin parempi. Haluan uskoa että terveyteni kestää huomaavaisuuteni erilaisissa juhlatilaisuuksissa ja ystävien luona vieraillessa. 

Miksi olen päätynyt kasvissyöntiin?
1) Oma terveyteni
Internet tarjoaa sellaistakin tietoa jota ei kirjoiteta lehdissä ja josta ei kerrota TV:ssä. Uskon että lihan, maitotuotteiden ja kananmunien käyttö ravinnoksi altistavat minut elintasosairauksille ja myös syövälle, joka sekin on jollain tavalla elintasosairaus. Suomessa THL ja USAssa FDA ja erilaiset järjestöt kuten American Cancer Society, Diabetes association jne antavat kansalle malleja siitä miten ihmisen tulisi syödä ja samalla saavat merkittävää sponsoritukea ravintoteollisuudelta. Ravintosuositukset ovat vahvasti lobattuja. 

Ravintoteollisuus on isoa bisnestä ja sen intressit ovat tuottaa maksimaalista voittoa. Tavoite on kasvattaa lihan, kanan ja maitotaloustuotteiden tuotantoa  tai säilyttää tuotanto vähintään sillä tasolla millä se nyt on. Näin vaikka tutkimukset osoittavat että nämä tuotteet aiheuttavat useita vakavia sairauksia asiasta ei puhuta julkisuudessa eikä potilaita oikeasti parantavan ja hoitavan ravinnon pariin. Maailman tapa on että lääkitään yhteiskunnan tuella ja lääketeollisuus korjaa voitot, on kannattavaa hoitaa vain oireita. Kulut maksamme me, veronmaksajat. 

2) Ilmastonmuutosta vastaan taistelu
Lihantuotanto on suurin yksittäinen teollisuudenala joka on vastuussa ilmastonmuutoksesta. Yhden pihvin kasvattaminen vaatii käsittämättömän määrän vettä ja rehua. Rehuntuotannon vuoksi sademetsiä kaadetaan ja ilmastonmuutos kiihtyy entisestään. Mitä useampi lopettaa lihansyönnin, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on taistella ilmastonmuutosta vastaan. 

3)     Etiikka, on täyttä huuhaata väittää että tuotantoeläimiä kohdellaan hyvin. Tuotantoeläimen ainoa arvo on sen myyntiarvo.

4)     Geenimuunneltu ruoka ei sovellu ravinnoksi. Päinvastoin, se aiheuttaa ruoansulatukselle ongelmia. Lisäksi geenimuuntelu mahdollistaa torjunta-aineiden huolettoman ja runsaan käytön. Onko hyvä että torjunta-aineet päätyvät elimistöömme?

5)    Urheiluharrastusten kannalta on täyttä huuhaata väittää että vegaaniravinto olisi jotenkin riittämätöntä proteiinin tai kalsiumin saannin kannalta. 

Mikäli kiinnostuit näistä asioista, alla on muutama lähde tiedolle. 

Netflixissä on dokumentteja joissa kerrotaan järkeenkäypällä tavalla lääketeollisuuden ja elintarviketeollisuuden syy- ja seuraussuhteista, rahoituksesta jne. Kertojina ovat useissa tapauksissa lääkärit jotka ovat kyllästyneet vallitsevaan tilaan jossa sairaus ja sen ylläpito ovat ainoastaan bisnestä. 

Kannattaa katsoa netflixistä dokumentit ”What the health”, ”Cowspiracy” ja ”Forks over knives” 
Youtubesta Gary Yorkowskyn dokkarit

Facebookissa on myös ryhmä nimeltä https://www.facebook.com/thetruthaboutcancer/ Ty Bollinger on koonnut tietoa syövästä ja sen hoidosta kattavasti yhteistyössä syövän vaihtoehtohoitoja käyttävien lääkäreiden kanssa, työn tuloksista on tehty youtube sarja. Sarjassa kerrotaan hyvin myös syövän ennaltaehkäisystä ravitsemuksen ja elämäntapojen avulla. Suosittelen katsomaan. 

Mikäli haluat voida hyvin ja auttaa läheisiäsi voimaan hyvin, varaa aikaa katsoa ohjelmat. Bollingerin sarja avaa silmiä myös länsimaisen lääketieteen historiasta ja kytköksistä lääketeollisuuteen. Me olemme liian kauan kuvitelleet että lääketeollisuus pyrkii tervehdyttämään. Pyrkimys on vain ja ainoastaan tienata rahaa.

Luonnossa esiintyviin aineisiin ei saa patentteja ja ilman patentteja lääketehdas ei voi tienata. Siksi luonnollisella ravinnolla lääkintä on lääketeollisuuden kannalta vaarallista, se syö heidän bisnestään. 

Ennen kuin kommentoit tai tuomitset minut ikuiseen kadotukseen ja pyyhit minut pois ystäväpiiristäsi niin haastan Sinut, ystäväni, katsomaan Netflixistä dokumentin "What a Health" ja ensimmäisen osan Ty Bollingerin sarjasta The Truth About Cancer.


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Yksi kausi valtuustossa

Vähän reilun 4 vuoden mittainen kurkistukseni Imatralaiseen politiikkaan alkaa olla muutamaa kokousta vaille valmis. En ole ehdolla näissä vaaleissa ja syykin on selvä, muutamme Helsinkiin tämän kevään aikana työtilanteesta ja työn sijoittumisesta johtuen. Näin kunnallisvaalien alla on ehkä aika pohtia mennyttä vaalikautta ja kunnallispolitiikkaa Kokoomuksen riveissä. 

Positiivista huomata oli ennen kaikkea se, että Kokoomuksessa vallitsee aidosti sekä ajattelun että sanan - ja äänestyksenvapaus. Asioista keskustellaan ja on selvää että päätökset tehdään Imatran etua ajatellen. Avoimuus ja läpinäkyvyys eivät ole ainoastaan sanahelinää, vaan täyttä totta. Positiivista on myös se, että ryhmäkokouksissa ja lautakuntatyössä tutustuu uusiin ihmisiin. Oma elämäni on ollut urheilupainotteista ja on hyvä että kunnallispolitiikka on opettanut katsomaan asioita laveammin. Asiat ovat harvoin yksiselitteisiä, ne vaativat perehtymistä ja keskustelua tullakseen ymmärretyiksi. Ryhmäkeskustelut ovat antoisia ja edesauttavat kokonaisuuksien omaksumista. 

Vakuutuin siitä että poliittinen kulttuuri on muuttumassa avoimempaan suuntaan  - ainakin Kokoomuksessa, hyvä niin. Politiikan negatiivinen piirre on julkisuudessa ollut monesti päätöksenteon hitaus. Kieltämättä hitaus on välillä ollut hieman rasittavaa, mutta silloin kun hitaus merkitsee asioiden huolellista valmistelua, on se kuitenkin positiivinen asia. 

Lehdistössä ja facebook kirjoituksissa politiikkaa on helppo kärjistää ja luoda vastakkainasettelua. On ollut silmiä avaavaa, että valtuustosalissa vastakkainasettelu on huomattavasti miedompaa, ja asioista sovitaan pääosin hyvässä yhteishengessä, Imatran etu mielessä. Kokemukseni kunnallispolitiikasta oli siis lähes kokonaan positiivinen, aina toki haluaisi saada enemmän aikaan. Toivon että kokemukseni säilyy positiivisena valtuustokauden loppuun asti, kaupunginjohtajan valinta tuntuu tuovan esiin jännitteitä, jotka saattavat johtaa vanhakantaisen politiikan paluuseen, ainakin hetkeksi. Toivon että prosessi kuitenkin vedetään loppuun asti sovitusti ja Imatra saa hyvän Kaupunginjohtajan jatkamaan eläköityvän Pertti Lintusen erinomaista työtä. 


torstai 26. tammikuuta 2017

Täydellisyyden vaatimus

Doping ja siihen liittyvä uutisointi tekevät surulliseksi. Valmensin huippu-urheilijoita vuodesta 2003 vuoteen 2012. Välillä ryhmässäni oli enemmän urheilijoita, välillä vähemmän, mutta koko ajan olin henkisesti vastuussa urheilijoistani sekä urheilijoina että ennen kaikkea ihmisinä. Doping valvonta on hyvä, mutta se ei ole urheilijan kannalta katsottuna kovinkaan helppoa. Olinpaikkatietojen jatkuva ilmoittaminen ja 24/7 urheilijana olo kuluttavat henkisesti. Huippu-Urheilu on ammatti, hyväksyn antidopingyön ja pidän sitä välttämättömänä puhtaan urheilun saavuttamiseksi. Haluan kuitenkin tuoda muutaman näkökulman keskusteluun Johaugin tapauksesta. 

- Tiedämme nyt aineen pitoisuudet ja asiantuntijat sanovat että juotuna / syötynä / pistettynä pitoisuudet olisivat sata - tuhatkertaisia. Tämä siis tukee sitä selitystä että Johaug nimenomaan käytti huulirasvaa, eikä doping ainetta. Tiedämme että lääkäri otti vastuun virheestään ja erosi työstään.  

- Saiko urheilija aineesta mitään hyötyä? En osaa tähän vastata, enkä usko että osaa kukaan muukaan. Kuitenkin uskon että hyöty lähestyy nollaa koska pitoisuudet olivat erittäin pieniä. 

- Fakta on että elimistössä oli pieni määrä kiellettyä ainetta. Siihen miksi ainetta kehosta löytyi on luonnollinen selitys, jota asiantuntijoiden lausunnot aineen pitoisuuksista tukevat. 

Vaadimmeko että urheilija on erehtymätön, että urheilija ei voi luottaa kehenkään? Haluaisin katsoa tätä asiaa urheilijoiden kannalta. Ei urheilua puhdista yhtään se, että inhimillisestä virheestä tuomitaan kovaan rangaistukseen. Entä jos virheen tekijä olisi ollut Krista Pärmäkoski tai Iivo Niskanen? 

Keskustelusta paistaa se, että Suomessa ajatellaan että Norjalaiset ovat lähtökohtaisesti syyllisiä, ja toisaalta halutaan yksi kova vastustaja pois suomalaishiihtäjen edestä sekä Lahden MM-kisoista että 2018 Olympialaduilta. Tämä juontaa juurensa Lahteen 2001 jolloin suomalaiset jäivät kiinni dopingista. Tapausten ero on selvä, suomalaiset olivat tietoisesti käyttäneet dopingia suoritusta parantaakseen ja nykyisten tietojen perusteella Johaug on tehnyt inhimillisen virheen. Kosto on kuitenkin niin suloinen....

Inhimillinnen näkökanta olisi paikallaan. Totuutta vääristelemättä, ilman oman edun tavoittelua, urheilevan ihmisen, ja urheilun itsensä kannalta katsottuna. Mielestäni Johaug on jo rangaistuksensa huolimattomuudestaan kärsinyt. Jos ajattelemme urheilua yleensä, niin urheilijat ovat nuoria ihmisiä, jotka heittäytyvät urheilun maailmaan, kasvavat kohti omaa potentiaaliaan, yrittävät, ja erehtyvät. Meidän vanhempien, valmentajien, urheilujohtajien ja sääntönikkareiden on oltava viisaampia ja hyväksyttävä inhimillisyys.

Astmalääkkeillä kikkailu on sitten kokonaan toinen asia. En hyväksy sitä, se on huomattavasti vakavampi ongelma, siinä pyritään nimenomaan suorituksen parantamiseen keinotekoisesti...


torstai 8. joulukuuta 2016

Arvaamattomuus ja kuoleman läheisyys

Pari viikkoa sitten tsekkiläinen 23 vuotias lahjakas yksikkösoutaja kuoli Duklan venevajaan Prahassa. Lehdissä olleiden tietojen mukaan mitään ulkoista syytä ei näkynyt. Tunsin kaverin niin että tavatessa moikattiin, hän oli nuorempaa ikäluokkaa kuin valmennettavani Tsekissä aikanaan. Nuoren ihmisen poismeno järkyttää, ja nuoren urheilijan poismeno laittaa miettimään syitä. Turha spekuloida kun ei vain tiedä, tuskin kukaan tietää. Koskaan ei tiedä mikä päivä on viimeinen. Otamme huomisen itsestään selvänä, mutta ei pitäisi - kuolema on elämässä läsnä.

 

Imatralla viime lauantai ilta päättyi kamalalla tavalla. Kolme yhteiskunnallisesti aktiivista, hyvää ihmistä tuli tiensä päähän, mutta kukaan ei tiedä miksi. On ollut vaikea ajatella syitä, tai koko asiaa, samalla kun ei ole voinut olla ajattelematta. Olimme tapahtuman aikaan naapuriravintolassa ja näimme kun katu täyttyi sinisistä valoista. Kävelimme kadulla tuntia ennen murhia. Elämän täytyy jatkua, mutta se ottaa aikansa kaikilta, omaisten ja läheisten suru on elämänmittainen, meidän muiden tuomio lievempi. Usko inhimilliseen hyvään on koetuksella. Omaiset tarvitsevan valtavasti voimaa jaksaakseen, otan osaa heidän suruunsa, kuten niin moni imatralainen ja suomalainen. Olen pitänyt termiä inhimillisyys synonyyminä positiiviselle ymmärtämiselle ja empatialle, entä jos nykyinen inhimillisyys onkin täydellistä välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä ja kyvyttömyyttä empatiaan ja yhteistyöhön. Ei ole enää objektiivista totuutta, vaan jokaisen oma totuus, jotka saa somessa vahvistusta samanmielisiltä. 

Maailmaa pyritään hallitsemaan pelolla, ja näyttää siltä että pelon ruokkiminen herättää vastakaikua. Trump valittiin USAn presidentiksi pelottavan kampanjan seurauksena, totuutta ei kampanjassa tarvittu, tarvittiin ”totuus” joka palveli kampanjaa. Brexit saatiin aikaan valheella ja pelolla, Italiassa ja Ranskassa yhteisöä huonona vaihtoehtona pitävät puolueet ovat vahvoilla seuraavissa vaaleissa. EU-on onnistunut rauhan ylläpitäjänä, mutta näkyykö pelko myös näiden maiden vaalituloksissa. Mitä sitten jos yhteisö hajoaa? Elämä varmaan jatkuu sittenkin mutta tuskin se hyvinvointia lisää. 

Maailman suunta on monelta osin hukassa ja Joulukuu vaikuttaa kovin pimeältä.

Toivoa Euroopalle antaa Itävalta, joka oli ensimmäisiä oikeistopopulismin nousun maita Euroopassa, sinne valittiin nyt vihreä presidentti! Toivottavasti tämä on alku sille aallolle että jälleen halutaan yhdessä rakentaa Eurooppaa ja maailmaa kestävien arvojen pohjalta, pelkoa vähentäen. 

tiistai 23. elokuuta 2016

Saimme mitä ansaitsimme

Rio de Janeiron olympialaisten jälkihöyryissä keskustellaan taas urheilun toimintatavoista ja resursseista kriittiseen sävyyn, syytä onkin. Menestys jäi laihaksi, mutta totuuden nimessä tulos ei valehtele. Suomalainen urheilu ei toimi. Suomalaista huippu-urheilua rahoitetaan vähän reilulla 10 miljoonalla eurolla vuosittain, summaa voi pitää isona vain se, joka ajattelee että tämä 10 miljoonaa olisi omassa taskussa. Jos ajatellaan sitä kuinka paljon tällä 10 miljoonalla saa aikaan keskustelua ja sisältöä mediaan niin summa on mitätön. Mitätön se on myös suhteessa siihen mitä prosesseja ja kuinka paljon urheilu vaatisi jos siihen oikeasti haluttaisi satsata. 

Vertailun vuoksi Imatran 28 000 asukkaan kaupungin terveydenhuollon menot ovat vuodessa n. 80 miljoonaa euroa, ja nousua pari miljoonaa vuodessa. Nousun loppua ei näy. 

Kaikki kulminoituu valmennukseen Sanna Kämäräinen kertoo Ylen haastattelussa  siitä miten hänen silmansä aukesivat Berliinissä ammattivalmentajan johtamaan ryhmäharjoitteluun. Uskon itsekin vahvasti toimiviin harjoitusryhmiin, joissa urheilija viihtyy, ja haastaa itseään ja muita. 
Linkki haastatteluun

 

Jotta tuottavia prosesseja =harjoitusryhmiä, syntyy, on meillä ensin oltava ne jotka luovat nämä prosessit = valmentajat
Kun prosessit on luotu tarvitsemme ne, ketkä ylläpitävät prosesseja = valmentajat
Prosessien ja yksilöiden kehittyeessä tarvitsemme ne, ketkä kehittyvät prosessien mukana ja edelleen pystyvät ylläpitämään, nyt jo vaativaa prosessia = valmentajat
Valmentaja on myös se, joka vastaa toimivan kokonaisuuden luomisesta urheilijan ympärille. Valmentaja on parhaimmillaan monipuolinen huippuosaaja joka kehittää itseään sekä lajitaidoissa, palautteen antamisessa, psyykkisessä valmentamisessa jne jne...

Urheilijan ura on pitkä ja oman potentiaalinsa saavuttaakseen on treenattava vuosia, menestyvä valmentaja on se, joka pystyy pitämään prosessin mielenkiintoisena ja kokonaisuuden hanskassa vuosikaudet. Nykyjärjestelmä valitettavasti olettaa että tämä onnistuu talkoovoimin. Marko Malvela kuvaa tätä omassa blogissaan. Oman valmentajapolkuni mahdollisti oma maahantuontiyritykseni jonka aikaa käytin surutta valmennukseen vuosikaudet. 
Marko Malvelan blogi

Maailmalla huippuvalmentajat ovat kysyttyjä luennoitsijoita, ja suomessa koulutusfirmat ottavat oppia maailman johtavista valmentajaguruista, koska meillä ei ole omia, ehkä Dettmania ja Tammista lukuun ottamatta. Väitän että jos suomalaista valmentajaa arvostettaisiin maksamalla heille palkkaa, meillä olisi myös työelämän ongelmiin urheilun prosesseissa opittuja ratkaisuja huomattavasti enemmän ja koko työelämä ja yhteiskunta voisivat paremmin. 

Olisi kovin suotavaa että yhteiskunta rahoittaisi valmennusta työllisyydenhoito-, terveydehoito, ja syrjäytymisen ehkäisyyn käytettävistä varoista. Tai käyttäisi veikkausvoittovaroista vähintään 100% urheiluun, valmennuksen ollessa yksi selkeä tuen kohde. 

torstai 30. kesäkuuta 2016

Urheiluvalmennus

Kiitos Islannin jalkapallojoukkueelle siitä että Suomessa käydään nyt keskustelua ammattivalmentamisesta. On aikakin. 

Islantilaisessa jalkapallossa valmentajat ovat ammattilaisia joille maksetaan palkkaa. Suomalaisessa urheilussa valmennus hoidetaan vähintään 95% talkoovoimin. Usein urheilevien lasten isien ja äitien toimesta. Kaikki kunnia valmennuksen talkootyölle, mutta usein siinä laatu ei ole läsnä. Seuroissa kehitellään kaikenlaisia vuorottelujärjestelmiä jotta vanhempien arki ei kuormitu liikaa. Tämä on lähinnä liikunnallista lapsiparkkitoimintaa, ei valmennuksellisesti toimivaa urheilua. Valmentajan tulee olla läsnä ja tuntea valmennettavansa ja olla heidän kehityksessään mukana ja vieläpä innostunut siitä, päivästä toiseen. 

Nyt jos jollakulla menee porot sieraimiin siitä että vaadin lisää ammattivalmennusta myös lapsille, olkaa rauhassa, en vaadi sitä pihapelihöntsien sijaan vaan niiden lisäksi. Valmennuksessa taidot kehittyvät paremmin ja nopeammin, näitä taitoja voi sitten pihahöntsäilyssä jalostaa. Yksin eivät ammattivalmennus tai pihapelit / aktiivinen arkiliikunta riitä, tarvitaan molempia. - jos halutaan huipulle!

Suomalainen liikuntalaki on aikaansa jäljessä, ja ennaltaehkäisee liikuntakulttuurin kehittymistä. Laissa säädetään että kuntien vastuulla ovat liikuntapaikat ja seurojen vastuulla toiminta. Seurojen rahkeet eivät riitä valmentajien palkkaamiseen ja kunnilta ei apua heru, juuri tämän lain vuoksi. Ehkä olisi syytä käyttää syrjäytymisen ehkäisyyn tai työllisyyden hoitoon käytettävia varoja myös valmennukseen. Kehittelin pari vuotta sitten ajatusta valmentajien palkkausta tukevaa säätiötä, joka kaatui poliittiseen haluttomuuteen. (jos kiinnostaa, niin lue muutama blogi taaksepäin) Säätiön avulla olisi mahdollista ohjata varoja ja myös kerätä niitä nimenomaan valmentajien palkkaamiseen. 

Seuratoimijat näkevät usein ammattilaisuuden mahdottomana taloudellisista syistä. Palkan maksaminen merkitsisi lisää talkoita, ja porukka vetää nytkin äärirajoilla, on luonnollista etsiä muita teitä. yhtä luonnollista olisi tajuta, että muita teitä ei ole. - jos halutaan huipulle. Ammattilaisuuden myötä syntyy kilpailua, valmentamisen kulttuuria, laatua ja tuloksia, missä tahansa lajissa. Nyt seurat rekrytoivat nuoria intohimoisia valmentajia, jotka polttavat itsensä loppuun ja seura rekrytoi uusia. Osaaminen ei kumuloidu, kypsä urakehitys, kilpailu parhaista valmentajien paikoista, ja kokonainen valmentamisen ja opettamisen kulttuuri jää syntymättä koska valmentajuus ei ole uravaihtoehto. Hankittu tieto ja kokemus valuvat hukkaan. 

Koko liikuntalaki pitää muuttaa toimintaa, ohjaamista ja valmentamista palvelevaksi. Suomi käyttää liikutarakennusten seiniin vertailussa muihin paljon rahaa, mutta vertailussa muihin sen tärkeimmän, eli toiminnan tukeminen on lähes olematonta. 
 


tiistai 16. helmikuuta 2016

Wattbike kilpailut

Olemme pyrkineet tarjoamaan haastavia hetkiä kestävyysurheilijoille Wattbike kisojen muodossa. Olemme ajatelleet että kilpailut tarjoavat osallistujille mahdollisuuden testata itseään kilpailussa muita vastaan koska tiedämme että kilpailu kehittää. Haluamme osaltamme olla kehittämässä suomalainen kestävyysurheilua. Olemme olleet innostuneita järjestämään tapahtumia koska olemme itse kokeneet kilpailut mielekkäiksi. Uskon itse vakaasti siihen että kilpailut tarjoavat mielekkäitä haasteita sekä urheilijoille että kuntoilijoille. Olen pitänyt palkintoja toissijaisina. Olenko väärässä, mene ja tiedä. Kenties emme ole satsanneet tarpeeksi palkintoihin, mutta tässä kohden rahkeet eivät vain riitä. Kilpailujen kustannukset ylittävät nyt jo reilusti tulopuolen ja se pistää miettimään koko homman järjellisyyttä. Onko järkeä olla viikonloppu töissä ja maksaa siitä!


Wattbike kilpailujen taso on ollut kova. Muutama huippukuski, Halmeen veljeksistä Jesse Uusiperheeseen ja Heidi Ongeriin ovat paikalla lähes poikkeuksetta ja esimerkiksi 10km matkalla 12 minuutin raja miehissä (n.450W) ja 14 minuutin raja naisissa (n.300W) on jo rikottu Sasu Halmeen ja Heidi Ongerin toimesta.

Olemme uskoneet että Wattbike kisoilla olisi enemmän annettavaa suuremmalle joukolle pyöräilyn, triathlonin ja ylipäänsä kestävyysurheilun harrastajia. Toivomme palautetta siitä mihin suuntaan kilpailutapahtumia pitäisi kehittää.

Totta kai haluaisimme että Pyöräilyunioni näkisi Wattbiken tuomat mahdollisuudet ja osaltaan rohkaisisi pyöräilijöitä ottamaan osaa. Parhaimmillaan Wattbike kilpailu on loistavaa kykyjenetsintää ja uskomme vahvasti että se palvelee pyöräilijöiden kehitystä kohti kesän kilpailuja. Olemme soudussa nähneet valtavan kehitysharppauksen Concept2 sisäsoutulaitteiden kaytön alettua. Suomen talven hyödyntäen Pyöräilyllä olisi loistava mahdollisuus kehittyä nimenomaan suomalaisessa talvessa ja viitekehyksessä. UCI on nähnyt Wattbiken tuomat mahdollisuudet ja tekee yhteistyötä Wattbiken kanssa. Me olemme valmiita yhteistyöhön eri tahojan kanssa myös Suomessa. Wattbike alkaa saada jalansijaa kuntosalilla , (jo lähes 50 salia Suomessa!) ja niitä on vuokrattu runsaasti myös koteihin. Luulisi siis osallistujamäärien nousevan, mutta toisin on käynyt.

Tämän talven osalta olemme olleet kovin pettyneitä osanottoon, ja miettineet että olemmeko tehneet jotain väärin.

Ensi talveksi olemme alustavasti suunnitelleet Helsinkiin viikonlopputapahtumaa jossa Lauantaina soudetaan 2000m SM-kisa, Joukkuekilpailut ja 4k Wattbike ja Sunnuntaina 10k Wattbike ja Tryathlon, sekaan saattaisi mahtua myös 500m Koululaissoutu.