19.8. Soudun nelosten ja kahdeksikkojen SM-kisat saatiin kilpailla sunnuntain osalta erinomaisen nopeissa olosuhteissa. Saimme kisoista aikoja joita voi verrata kansainvälisten koitosten aikoihin koska keli oli hyvä, vesi lämmintä ja muutamia tiukkoja kisojakin nähtiin. Vertailun ongelma oli se, että matka on vain 1650m. Toimivan vertailuajan saadakseni laskin matkasta ja loppuajasta keskivauhdin jonka pohjalta laskin 2000m vertailuajan olettaen että vauhti olisi kestänyt samana puuttuvan 350m. (omalta osaltani on pakko todeta että ei olisi kestänyt...) Alla muutamia poimintoja, suluissa aika joka laskelman pohjalta tuli lisätyksi 1650m loppuaikaan, joka on siis fiktiota.
Ulla Varvio, 7:52,4 (+1:22,7)
Tako M4-, 6:24,0 (+1:07,2)
Vuksi M4- 6:31,0 (+1:08,5)
Neste M4x, 6:09,6 (+1:04,7)
Vuoksi M4x, 6:19,2 (+1:06,4)
Neste N4x, 7:07,6 (+1:15,6)
Tako M8+, 6:04,0 (+1:04,0)
Suomalaisten seurajoukkueiden tekemiksi tulokset ovat kelvollisia, mutta pääosin aika kaukana kansainvälisestä huipputasosta. Mielestäni on kuitenkin syytä antaa arvoa kotimaiselle kilpailulle; sitä kautta kv. taso saavutetaan. Toisaalta huippua tavoitellessaan on hyvä pitää saappaat tiukasti maan pinnassa ja pyrkiä objektiivisesti analysoimaan omaa tekemistään. Kello on lahjomaton kaveri.
Takon Soutajat näytti voimansa
Vuoksen Soutajien taholta oma tavoitteeni oli mitali kaikista aikuisten luokista. Tavoite jäi 1 sekunnin päähän päivän viimeisessä lähdössä. Takon Soutajien kakkonen repi päänahan meiltä hiuksineen päivineen. Onnittelut Takolle, josta on viime vuosien aikana muodostunut tiennäyttäjä suolalaiselle soudulle. On ilahduttavaa nähdä sekä iso liuta junnuja että aikuisia kilpailuissa. Toivon että seuran kehitys jatkuu. Meillä on Takon Soutajilta paljon opittavaa. Toivoisin että muutkin seurat osaisivat ajatella yhtä isosti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Takolle hatunnosto myöskin.
Eipä tuota syytä kaukaa tarvitse hakea seuran nousulle. Innostunut, innostava ja asialle aikaa ja vaivaa uhraava valmentaja. Heitä lisää jostain kivien koloista ja 80-90 -luvun tuloslistojen kätköistä rannoille ja moottoriveneisiin, niin eiköhän alkaisi osallistujamäärät ja taso kohenemaan koko maassa. Vaan mistäs saataisiin?
Vai onko pidempään lajia seuranneilla jotain syvällisempää analyysia tarjota syistä ja seurauksista?
Tako on demografisesti huomattavasti terveempi seura kuin monet muut; riveistä löytyy niin konkareita, parhaassa iässään olevia aktiiveja kuin nuoria tulokkaitakin. Carlito on mahtavalla panoksellaan sitonut nuorempia lajin pariin ja varmistanut jatkuvuuden. Yleensähän seuroissa mennään 3-5 vuoden sykleillä. Yksi porukka hinkkaa tuon ajan aktiivisesti, ja kun eväät on syöty, tulee seuralle vähintään parin vuoden pohjakosketus.
Periaatteessa yhtälö on yksinkertainen: pitäisi löytyä valmentajiksi sellaisia henkilöitä, jotka ovat valmiita sitoutumaan, olemaan paikalla ja käyttämään (runsaasti) aikaansa. Soutajiksi taas sellaisia tyyppejä, jotka ovat valmiita tekemään töitä. Kummallakin saralla on ollut viime vuodet aika heikkoa.
Sauvon meksikaanolla ainakin oli eilen mielenkiintoisen kuuloinen ajatus kykyjenetsintäjärjestelmän rakentamiseksi tuon kotiratasoudun pohjalle. Turussa 1980-luvulla koululaissoudut toimivat hyvänä väylänä lajin pariin, tämä voisi olla vähän samanlainen juttu.
Ulla kaukana maailman taso?? pelleillekko Veikko??
Teoretinen 7.52,4 soutamassa melkein yksi, uskon vahvasti kun olisi ollu parempi jos olisi ollu 2000m, mutta teorettinen tottakia. Sinun analyysi on naiset avoin luokka kansa varma, Ulla on alle 23 vielä ensi vuonna.
MM kisan aikan mukaan Ulla olisi ollu A finaalissa viides, teorettinen tottakai.
Haetin tämä vuonna MM A finaali paikka tai B finaalin voitto, onnistuimme vaikka saa ei oli armollinen, ensi vuonna mennan mitallin perassä.
Onneksi tuloksia ei ratkota teorian pohjalta. 1650 m:n kisat ovat 1650 m:n kisoja ja 2000 m:n kisat ovat 2000 m:n kisoja. Kansalliset ja kansainväliset kisat eivät ole ihan suoraan verrannollisia ja kotimaassa tehdyt aikavertailut voivat harhauttaa sinisilmäistä urheilijaa tai valmentajaa pahemman kerran.
Ulla on yllättävän lähellä kansainvälistä tasoa. Asiasta kiinnostuneet voivat tutkailla hänen kansainvälistä aikavertailuaan esim. alle 23-vuotiaiden MM-kisojen aikoja vertailemalla.
Ei ole ihan helppo juttu motivoida itseään tekemään sitä huippusuoritusta, jos kilpakumppanit karisevat kyydistä liian aikaisin tai liian kauaksi.
Onnea Ullan kehityksen tielle! Carlos on tehnyt todella hienoa työtä koko suomalaiselle soutuajattelulle. Valmentaja ei menesty ilman lahjakasta urheilijaa ja lahjakkaan urheilijan on helpompi menestyä hyvän valmentajan avustuksella.
Mukava että blogille löytyy lukijoita :)
Tarkoitus ei ollut mitenkään aliarvioida Ullan suoritusta, hän on kyntensä näyttänyt kesän kisoissa, nuorten MM-kisojen 7.sija on tähänastisen soutukesän valopilkku. Ulla pystyy taatusti kovassa kilpailussa parempaan vauhtiin kuin Valkeakoskella. Toisaalta on turha olla tyytyväinen niihin kisoihin joissa ei ole pystynyt antamaan parastaan.
Hyvissä olosuhteissa tehdyt ajat ovat varsin vertailukelpoisia ja kyllä keskustelu tasosta taatusti kantaa hedelmää sekä sitä kautta että soutajat tietävät tasonsa, ja ehkä siinä herää myös kysymys siitä miten tuota tasoa voisi parantaa! Ajat ja vauhdit ovat valmentajan työkaluja ja en jaksa kyllä siihen uskoa että joku olisi niin hurja että vetäisi 2000m kisassa kovempaa keskivauhtia kuin 1650m kisassa...
Enemman lukijoitta pitääs löyttä, mutta, en edes tuli mieli minulle Ullan aliarvioitamisen sinulta, halusin väin selvita kaikkille Ullan tilanne, kaikki ei ole edes ymmartany mita Ulla on tekemassa.
Minun harrastelijat valmentaja filosofia ei kuulu selityksia, kun voitetan voitetan kun hävitän hävitän mutta tämän keskustelun takia on pakko tuoda esille Ullan kolme päivän vähän kurkku kipeä ennen kisa, sen takia nelonen veto jäi pois.
Kuten sanoi ajat ja vauhdit ovat valmentajan työkaluja, tiedän kun Ulla olisi voinnu olla kovempa, hänen 1:56,77 keskivauhti MM kisan sano niin. Ullan kauneus soutajana on kun hän veta täysyllä vaikka olisi yksi ja vähän sairas. Sanoi sinulle Lucernissa, jokainen kilpailu on minulle ja hänelle MM loppu kisa.
Tason parantamisen kuulu minulle niin kauan kun Ulla halua mutta tiedat kun minä aina huutan apua tarvittaessa.
Terveisia ja kaikki hyviin tänään ja huomenna saksassa.
PS: Kiitos ja terveisia Lailalle
Kykyjenetsintäjärjestelmän olisi hyvä idea, sama kun Eesti, tarvitan laita säännöt oikeassa kyllä. Eestissa löydetan kaveri ja hänelle tarjoitan opiskellu mahdollisuksia, valmennus ilmainen, ei seura jäsennys, hiihdossa autetan ruokan kansa, ym, ym.
Suomessa tule porukka ergomaan kotiratasoudun ja jos kiinostus on pitääs sano kun maksa 6 euro kertaan tai seuran jasen maksa 100 + licenssy jos halua kilpaila.
Aina tule joku sanoman kun jääkiekko, jalkapalloa on monta kerta kallimpi mutta unohdan kun sinne pyyrkky satoja tai tuhansien kavereitta, aino keino rajoita on rahan kautta. Soudussa ei ole NHL tai Europaan mestaruus kykyjenetsijät on pakko tarjoita enemman kun ottamisen jos halutan lisää soutajat.
Kaksi tai kolme vuotta seurat voisi maksa junnut licenssy ja se aika varma tule tieto heidän vakavuus lajiin kohta ja kuten Markku sano "valmentajiksi sellaisia henkilöitä, jotka ovat valmiita sitoutumaan, olemaan paikalla ja käyttämään (runsaasti) aikaansa" mutta seurat unohtavat kuinkka kova ja ennen kaikki kuinkka ihmeen kallis on olla sitoutunut. Tule se aika kun on pakko sano loppu ja jatketan sen porukka kun on vakavasti mukana, harjoitus joka päivä, kesalla kaksi päivälla 5-6 päivä viikkossa.
Olisi enemmän vielä mutta katsotan jos joku muu on kiinostunut keskusteluun
Kiitos kaikille Takolle hattua nostaneille !
Kyllä se lääke menestymiselle on sittenkin aika yksinkertainen: jostain täytyy kaivaa esille nuoria, joita paitsi opetetaan ja valmennetaan, myös tuetaan ja kannustetaan heikkoinakin hetkinä.
Me olemme ottaneet vaarin SSOL nuorisovaliokunnan ideoista: kaksi vuotta on tehty työtä saadaksemme kotiratasoutujen kautta uusia nuoria lajin pariin ja tänä kesänä tuo työ on alkanut kantaa hedelmää. Meillä oli keväällä yli 450 nuorta yläasteikäistä tekemässä kotiratasoudussa tuloksen. Näistä kymmenkunta aloitti keväällä harjoittelun vesillä ja oli mukana jo keväällä parin soutukerran jälkeen nuorisocupissa. Edelleen he jatkoivat kesän Ullan ja Joonaksen vetämässä soutukoulussa, olivat mukana Soutuliiton soutuleirillä ja lisäksi kahtena iltana viikossa "virallisemmissa" harjoituksissa.
Uskon vakaasti, että tämä joukko esimerkillään saa jossain vaiheessa myös kaverinsa kiinnostumaan siitä, mitä se soutu oikein on. Ja kun suomalaiset näyttävät menestyvän kv-vesillä, voidaan odottaa rannalle pian lisää tulijoita.
Vähäinen kokemukseni on osoittanut sen, että siirtyminen junioreista aikuisten luokkaan on soudussakin se kriittisin vaihe. Silloin tapahtuu liian paljon täysi-ikäisyyteen liittyvää: ajokortti, ravintolamahdollisuus, opiskelupaikka, armeija, ehkäpä työelämä, vastakkaisen sukupuolen houkutukset ym.
Oma filosofiani on, että tämä on osa elämää. Jos ei hetkeen soututreenit jaksa innostaa, pidän ovet silti aina avoinna odottamassa sitä hetkeä, kun hetken hurma vaihtuu arjeksi. Olenkin todella iloinen, että Valkeakoskella nuorten miesten kasissa oli kavereita, joiden soutukiinnostus on jossain vaiheessa ollut laskussa, mutta vähitellen suunta ehkä rantaan takaisin.
Hattua täytyy nostaa myös meidän konkareillemme, jotka seuran (ja ehkä vähän omansakin) kunnian puolesta jaksavat käydä treeneissä ja kisoissa.
Ja tämä kaikki vaatii myös toimivan organisaation: asian tunteva seuran johto, valmentajat, ohjaajat. Näitä saa toki tulla meidänkin seuraamme myös lisää. Jos aika alkaa käydä soudun parissa aiemmin mukana olleille pitkäksi, niin tervetuloa, tekemistä riittää!
Lähetä kommentti