Paikka Pekingissä on MEIDÄN!

Vuonna 2003 kuumassa Milanolaisessa hotellihuoneessa alkoi tapahtumaketju joka tänään toi meidät unelmamme ääreen. Silloin Ilona ja mInna olivat kevyessä pariairokaksikossa toisissa MM-kilpailuissa ja sijoittuivat sijalle 18. Sanna souti kevyttä yksikköä ja sijoittui kymmenenneksi. Päätimme silloin että satsaisimme unelmaamme olympialaisista ja niin teimme. 2004 harjoittelu toi meidät 0,12 sekunnin päähän olympiapaikasta. Minna voitti sitten MM-pronssia kevyessä yksikössä kun Ateenan ovet pysyivät meiltä kiinni. Päätimme kovan pettymyksen kokeneina jatkaa kohti Kiinaa.

Nyt on kuitenkin aika latautua finaaliin. Täytyy sanoa että kyllä aamulla jännitti. Starttia odotellessa ei osannut ryhtyä mihinkään. Katse kävi kellossa vähän väliä. Startissa jännitys oli käsin kosketeltava. Valmentajat olivat kaikki omissa oloissaan ja normaalia herjaa ei heitetty. Katseet kohtasivat ja muutamat onnentoivotukset vaihdettiin. Mietin mahtaako meille pyörätie riittää. Startti lähti hyvin Minna ja Sanna paukusta keulille. Tiesin silloin että heitä on vaikea voittaa, ainakaan kolmen joukkueen. 500m kohdalla edelleen keulilla, tonnille johto kasvoi ja vielä 1500m kohdalle kaula lisääntyi. Tiesin odottaa Australian ja Tanskan hyvää loppuvetoa. Australia ehti ohi, Tanska ei, ja muut olivat näillä marginaaleilla mitattuna valovuoden päässä. Finaalipaikka ja Olympiapaikka taskussa. Ei hullumpaa. Ilona myös A-finaalissa. Kannatti pitää se palaveri siinä Milanolaisessa hotellissa.

GO! Ilona GO!

Ja Ilona meni. Meinasi homma mennä jännäksi loppumetreillä. Kun maaliin oli 250m matkaa oli Ilona veneenmitan edellä Rajlea ja Pertliä. Sitten Rajle ja Pertl laittoivat kaikki peliin finaalipaikan puolesta. Maalissa Rajle oli n. 50cm ohi ja Pertl 10 cm perässä. Ilona soutaa lauantaina finaalissa klo 12:25 paikallista aikaa. Monella on oppimista siitä taistelutahdosta, peräänantamattomudesta ja perinpohjaisuudesta jonka ansiosta Ilonasta tuli MM-finalisti. Motivaatio on tärkein lahjakkuuden laji, sen Ilona vahvisti tänään todeksi omassa kilpailussaan. Ilona on harjoitellut määrätietoisesti jo 10 vuotta vai liekkö hieman enemmän. On hienoa että harjoittelu tuottaa tulosta. Talven 7:10 ergolla lupasi jo kehityshyppäystä, kauden MC-kisat vahvistivat käsitystä. Finaalipaikka todella kovassa seurassa 23 soutajattaren joukossa on todella kova juttu, tietäen kaikki ne vastukset joita Ilonan tiellä on ollut. Nyt on aika hymyillä hetki ja latautua sitten lauantain kisaan.

Matti ei ehtinyt mukaan taisteluun finaalipaikasta, mutta sijoitus 12 parhaan joukossa on loistava alku jonka päälle on hyvä rakentaa. Kehitykselle täytyy vain antaa aikaa, tehdä hommaa huolella joka päivä, jokaisessa harjoituksessa. Matilla on vielä B-finaali edessä jonka jälkeen kausi on paketissa. Joka tapauksessa voimme onnitella Mattia ja Kapua hienosta suorituksesta.

Voihan Venäjä

Kolmen venäläissoutjan todettiin käyttäneen suonensisäistä nesteytystä starttiin valmistautuessaan ja he saivat kahden vuoden kilpailukiellon. Venäjän miesten kevyt pariairokahdeksikko ja naisten kahdeksikko ovat ulkona näistä kisoista ja urheilijoilla 2v. kilpailukielto. Täytyy sanoa että ihmettelen että miksi ihmeessä...Ilman pärjää aivan mainiosti.

Muutenkin kun keskustellaan dopingista ja urheilusta löytyy jostain aina tietäjä joka sanoo varmalla äänenpainolla että "kaikki käyttää ketkä menestyy." Näin ovat julkisesti sanoneet mm. Rainer Stenius ja Arttu Harkki meidän kotoisista tähdistämme. Arttu on tosin radiotähti mutta kovasti tuntuu tietävän urheilusta. Arttu pelasi kakkossarjan lentopalloa Hesassa aikanaan joten niiltä pohjilta on hyvä totuuksia laukoa. Harmillista on se että joku saattaa heitä uskoa. Doping on hyvä peruste yrityksille ja valtiolle olla tukematta urheilua, vaikka näennäinen peruste onkin. Urheilun ryvettäminen varmasti laittaa myös vanhemmat miettimään että olisiko sittenkin parempi laittaa "meidän Veera" vaikka viulunsoiton pariin eikä urheiluharjoituksiin. Surullista. Oma tytär on juuri innostunut urheilusta enkä osaa muuta kuin olla iloinen siitä. Ida elää ja hengittää liikuntaa joka solullaan, hän haluaa juosta, soutaa, hypätä, lyödä palloa, ja kaikkea täysillä. Sitä urheilu oikeasti on, omien rajojen koettelua. Urheilu on maailman tärkein sivuasia, jotkut hullut vain ottavat sen liian vakavasti.

Lahjakas urheilija pääsee huipulle ja menestyy ilman kiellettyjä aineita jos harjoittelu ja olosuhteet ovat kunnossa. Kokemukseni ovat soudusta mutta uskon että näin on muissakin lajeissa. Soudun osalta TIEDÄN että näin on. Harmittaa vietävästi että antiurheilijat voivat taas tämänkin tapauksen jälkeen mustamaalata urheilua.

Hyvä Ilona! Hyvä Matti!

Kolme suomalaisvenekuntaa välierissä!

Saa mennä aika kauas taaksepäin että vastaavaa on tapahtunut. Tässä vaiheessa voivat sekä Ilona että Matti (kuvassa) olla kuitenkin jo hyvillä mielin sillä he ovat tehneet kauden parhaansa silloin kun se kuuluukin tehdä. Vielä on päänahkoja otettavana vaikka kilpailut tästä vain kovenevat. Varmasti kumpikaan ei tyydy siihen mitä on saavuttanut vaan lähtee täysillä taisteluun A-finaalipaikasta.

Kisojen aikaan vastainen tuuli vaihteli aika lailla joten ajat eivät tällä kertaa ole vertailukelpoisia. Ilona ja Matti soutivat molemmat luokkiensa viimeisissä erissä ja muistan kun odottelin Ilonan starttia ajatelleeni että tuulihan tyyntyy kokonaan. Mahdoton arvoida vaikutusta mutta aika vaihteleva keli oli ja siksi jätän aikavertalut tekemättä.

Valmentajan ominaisuudessa on mukava pyöräillä radan vartta kun suomalaisjoukkue lähtee nousuun kohti jatkopaikkaa ja vastustaja katkeaa edeltä. Muutenkin radan vartta pyöräilevien valmentajien yhteisö on mielenkiintoinen. Kaikki tuntevat tai tietävät toisensa ja useiden kanssa tulee juteltua sekä venekunnista että valmennusjärjestelmistä, urheilun rahoituksesta ja vaikka mistä. Radan varressa jutellaan myös työpaikoista. Kreikan valmentaja ja Japanin neuvonantaja Gianni Postiglione vinkkasi että Japanissa olisi töitä tarjolla soutuvalmentajalle, tuumasin Giannille että meillä on sekä olympia, että taloprojekti kesken että nyt ei jouda...Mutta sinänsä mielenkiintoista että tällaisiakin keskusteluja käydään. Sanoin Giannille myös että valmentaminen on itselleni harrastus ja Gianni vastasi siihen että taitaa harrastus niellä enemmän aikaa kuin työ. Aika oikeaan osui sen suhteen.

Askel eteenpäin

Olympiapaikan metsästys on nyt sitten toden teolla käynnissä. Saimme Luzernin epäonnistumisen jälkeen kuusi viikkoa aikaa saada homman toimimaan. Lähinnä ongelma oli painonpudotus ja se, että kun painoa joutuu vetämään liikaa alas häviää suotituksesta terä. Ongelmia on saatu ratkottua ja homma toimi lähes kohtuullisesti. Erityiskiitos tästä Veli-Pekka Valkoselle jonka asiantuntemus urheilijan ravitsemuksesta on erinomaisella tasolla. Haluaisin kyllä että kilpailua edeltävä päivä olisi hiukan kevyempi, mutta kaikkea ei voi saada. Korjatut ongelmat löytyivät lähinnä suolatasapainon ja proteiinin päivittäisen saannin sektoreilta ja kehon happamuuden poistoon vaikuttavasta ravinnosta. Saimme hyviä vinkkejä myös kilpailijamaamme Kanadan LW2x maajoukkuevalmentajalta, kiitin tänään Laryssaa ja hän oli iloinen menestyksestämme, sekä vaakaa että kilpailijoitamme vastaan, vaikka hänen oma joukkueensa joutuukin hakemaan vauhtia keräilyistä. Arvostan korkealle sitä avoimuutta joka soutumaailmassa valmentajien keskuudessa vallitsee. Kaikissa lajeissa ei varmasti näin ole.

Itse kilpailu ei ollut ihan parasta mitä Sanna ja Minna voivat omasta mielestään tarjota, ja hyvä niin. Parempaa vaaditaan välierässä ja on hyvä että parempaa on varastossa. Kiinan voittaminen saattaisi helposti maistua liian hyvältä, mutta kaikki tietävät että 0,04 sekunnin marginaali on niin pieni että paremmuus ei ole kovinkaan selkeä, ainakaan välierää ja finaalia ajatellen. Kiinan on parin viime vuoden aikana pystynyt voittamaan vain Tanska joten sikäli aika harvinaiseen kerhoon naiset itsensä vetivät mutta kisat ovat vasta alussa. Olympiapaikan metsästystä ajatellen nyt on vasta kääritty hihat odottavaa painia ajatellen. Pakka on vain äärettömän tiivis kuten alle listatut alkuerien ajat kertovat;

Australia 7:08,22 (3. erä)

Kreikka 7:08,51 (2. erä)

Tanska 7:10,02 (2. erä)

Saksa 7:11,22 (3. erä)

Iso-Britannia 7:11, 26 (3. erä, putosi keräilyyn)

Suomi 7:11,32 (1. erä)

Kiina 7:11,36 (1. erä)

Kanada 7:11,66 (2. erä, putosi keräilyyn)

Puola 7:12,83 (1. erä, putosi keräilyyn)

Voisi veikata että ilman sairastumisia näiden yhdeksän kesken ratkotaan kahdeksan olympaipaikkaa. Muitakin on kuitenkin tyrkyllä. USA on kysymysmerkki. Aiemmin kesällä he olivat palkintokorokkeella, mutta nyt toinen tonni oli liikaa. Irlannilla ja Italialla on ollut potentiaalia aiemmin kaudella mutta nyt he olivat kaukana. Japani oli yllättävän hyvä, 1000m kohdalla vain 2,65 sekuntia Kiinaa jäljessä ja Suomen edellä.

Itseni kannalta katsottuna olen nähnyt koko ajan että harjoitukset menevät hyvin ja veneessä on vauhtia. Emme ole vain päässeet näyttämään vauhtiamme kesän aiemmissa kisoissa oikeassa ympäristössä. On helpotus että ongelmat ovat olleet ratkaistavissa olevia ja vauhti on säilynyt hyvänä ongelmista huolimatta. Naisilla on taatusti myös ongelmien jälkeen nälkää näyttää missä kunnossa he oikeasti ovat. Olympiapaikan metsästys jatkuu taas perjantaina. Toivottavasti terveenä ja hyvässä vireessä.

Ilonan ja Matin alkuerät

Keli hyvä, ei nopea mutta lämmin ja hyvä. Ilonan soutu oli hieman "hidasta" veto kyllä kuljetti kohtalaisesti mutta tahtia olisi saanut olla muutama pykälä lisää. Nyt tahti oli 29,5 -30. 30,5-32 olisi Ilonalle hyvä tahti. Imatralla harjoituksissa ja kesän kilpailuissa huomasimme että Ilona vetää vastatuuleen suhteessa paremmin kuin myötätuuleen ja että veto on kehon mitoistakin johtuen hieman lyhyt. Näiden havaintojen perusteella muutimme tappiväliä kapeammaksi, ja ulkovipua lyhyemmäksi jotta Ilona saisi vetoon hieman pituutta lisää ja sitä kautta kuljetettua venettä paremmin. Muutos maksoi hieman tahdissa ja keräilyä kohti mennessä otamme piirun verran takaisin jotta soutu pysyisi irtonaisena ja rentona. Jostain syystä Ilonan alkuerässä nimenomaan Ilonan väliajat eivät oikein täsmää. En jaksa uskoa että 500m välit voivat mennä seuraavasti: 1:58,52 -> 2:03,2 -> 1:56,60 -> 2:08,86. Kuitenkin Ilona veti tasaisesti. Loppuaika 8:07,00 oli päivän 15. Täällä kokeillaan uusia numeroita joissa on GPS - lähetin jonka avulla TV-katsojat saavat uutta grafiikkaa ruutuun kilpailun kulusta, tahdeista ja eroista. Tuunatkaa siis vastaanottimenne Eurosportin taajuudelle torstain väieristä alkaen.

Matti veti neljänneksi mutta nousi kolmanneksi venepunnituksen jälkeen. Matti oli lähes loppuun asti viidentenä, mutta viereltä katkesi loppumetreillä Espanjan Mario Arranz Puente ja kun lähdön kolmosen vene oli liian kevyt nousi Matti kolmanneksi. Espanjalaisen kanssa taistelu kannatti sillä Matti sai keräilyn josta on erinomainen sauma välieriin. Vain yksi oli alkuerissä nopeampi ja kaksi menee jatkoon. Toivottavasti Matti on hyvässä tikissä tiistaina ja hoitaa homman kotiin. Alkuerissä Matti oli pakan 12-13. nopein, nopeammaksi voidaan laskea se Ranskalainenkin joka pudotettiin erän viimeiseksi liian painavan veneen seurauksena.

LW2x

Ja huomenna kaksikko. Painot tiukalla eli business as usual. Tosin tilanne on parempi kuin kesän aikaisemmissa kisoissa, mutta sietää ollakkin sillä kesän aikaisemmissa on vedetty avoimessa ja Luzern jäi kesken. Viimeisen 6vkon aikana painojen osalta homma meni parempaan päin mutta aikaa oli valitettavan vähän. Nyt mennään näillä ja katsotaan mihin riittää. Puola, USA ja Kiina, 2 menee suoraan. Tietoa ja kokemusta on kertynyt siihen malliin että ensi kesä olisi jo parempi kunhan tämä saadaan alta pois. Täytyy myöntää että huominen on aika mielenkiintoinen päivä.

MM-kilpailujen alkuerien eräjaot

LW2x

Sanna Sten ja Minna Nieminen saavat maanantaina vastaansa täyden erän eli viisi joukkuetta. Vastaan asettuvat ratajärjestyksessä Puola, Japani, Kiina, USA, Espanja ja radalla vetää siis Suomi. Ennakkoon kovin on Kiina ja itse asiassa kakkospaikasta tullee kolmen kauppa. Puola, USA ja Suomi ovat ennakkoon kovimmat. Puola on perinteisesti ollut todella kova alkuerissä, mutta hiipunut kisojen edetessä. Näkisin että Suomella on mahdollisuudet erästä jatkoon, tosin lähdemme kisoihin sillä filosofialla että suoritustaso paranee loppua kohden. Alkuerät ovat aina olleet tahmeat, joten en kyllä huolestu pätkääkään vaikka jatkopaikka ei heti aukeaisikaan. Muissa erissa soutavat Kreikka, Irlanti, Tanska, Kanada, Kuuba ja Uzbekistan. (veikkaus Tanska ja Kanada jatkoon). Kolmannessa erässä ovat Italia, Unkari, Australia, Saksa, Norja ja Iso-Britannia (veikkaus Australia ja Saksa tai Iso-Britannia jatkoon)

LW1x
Ilona saa vastaansa Venäjän, Irlannin, Tanskan, Itävallan ja Sveitsin. Ilona starttaa myös radalta 6. Vain yksi soutaja menee suoraan jatkoon joten kyyti on aika kovaa.

LM1x

Matti Jääskeläinen soutaa alkuerissä joissa 25 soutajasta pudotetaan yhtä joten siinä mielessä jatkopaikka tuskin on ongelma. Jääskeläinen saa vastaansa Uzbekistanin, Uuden-Seelannin ja Israeilin. Jääskeläinen oli sijoitettujen joukossa eli hänet oli rankattu sijalle 10. (Uuden -Seelannin olessa ykkönen)

MM-kilpailut lähestyvät

Viimeistelyharjoitukset on naisten osalta tehty. ilona teki yksiköllä omansa maanantaina 20.8. ja Minna ja Sanna omansa tänään 21.8. Harjoituksen sisältö oli n. 3-3,6km kilpailuvauhtista soutua suhteellisen lyhyinä pätkinä. Kokeilimme vastaavaa harjoitusta keväällä ja se toimi silloin hyvin. Vauhdit olivat nytkin aika lailla odotusten mukaisia. Ilonalla 1:58-1:59/500m ja kaksikolla 1:43-1:46/500m, vähän tuulen suunnasta riippuen. Aika näyttää mihin vauhti riittää. Viimeistelyharjoitukset on saatu ainakin tehdä loistavissa olosuhteissa lähes tyynellä Vuoksella. Urheilussa kaikki on pienestä kiinni ja Minnalla ja Sannalla on parin viime kauden aikana ollut hieman epäonneakin, joten toivomme että myös onni olisi meille myötä tällä kertaa. Olen joskus ollut sitä mieltä että onnella ei ole soudun kanssa mitään tekemistä, mutta sen suhteen mieli on muuttunut.

Vastustajat

Kaksikolla mitalistit löytynevät seuraavasta joukosta; Kiina, Tanska, Kanada, Saksa, Suomi ja USA. Australia on pieni arvoitus samoin kuin Puola ja Italiakin. Järjestystä on mahdoton ennakoida, mutta Kiina ja Tanska ovat olleet todella vakuuttavia. Suomen tilanne on vauhdillisesti hyvä, toivon että painojen osaltakin kaikki onnistuu. Naisten kevyessä luokassa tuskin löytyy ketään yivoimaista joten paljon jää kiinni siitä kenellä homma toimii kilpailupäivänä sekä ennen puntaria että sitten varsinaisessa kisassa. Olympiapaikkaa 8 parhaan joukossa lähtee tavoittelemaan kaikkiaan 19 venekuntaa.

Ilonalla haasteena välieräpaikka

Ilonan kehitys kesän kilpailuissa on ilahduttanut. Münchenissä välieräpaikka olisi erinomainen suoritus ja se kilpailuun lähdettäessä selkeä tavoite. Vastaan asettuavat ehdoton ennakkosuosikki Marit Van Eupen Hollannista, aina kovat pohjoisamerikkalaiset, Kananda ja USA, kaudella hyviä otteita esittäneet Saksa, Itävalta, Italia, Ranska, Kroatia, Tanska jne. Kaikkiaan lähtöön on ilmoitettu 22 yksikköä.

Matti ensimmäistä kertaa MM-kilpailuissa

Matti Jääskeläinen debytoi miesten kevyessä yksikössä MM-tasolla. Matilla on kauden mittaan ollut muutama hyvä kilpailu maailmancupeissa ja toivoa sopii että hyvä kilpailuhuumori siivittää Matin aina välieriin saakka. 12 parhaan joukkoon on kyllä kova tunku sillä lähdössä on mukana kaikkiaan 27 soutajaa, mutta mikäli Matti pystyy hieman nostamaan tasoaan Amsterdamista on välieräpaikka realistinen tavoite. Ennakkosuosikkina ehkä Luzernin voittaja Duncan Grant Uudesta-Seelannista.

SM soudut tason mittarina

19.8. Soudun nelosten ja kahdeksikkojen SM-kisat saatiin kilpailla sunnuntain osalta erinomaisen nopeissa olosuhteissa. Saimme kisoista aikoja joita voi verrata kansainvälisten koitosten aikoihin koska keli oli hyvä, vesi lämmintä ja muutamia tiukkoja kisojakin nähtiin. Vertailun ongelma oli se, että matka on vain 1650m. Toimivan vertailuajan saadakseni laskin matkasta ja loppuajasta keskivauhdin jonka pohjalta laskin 2000m vertailuajan olettaen että vauhti olisi kestänyt samana puuttuvan 350m. (omalta osaltani on pakko todeta että ei olisi kestänyt...) Alla muutamia poimintoja, suluissa aika joka laskelman pohjalta tuli lisätyksi 1650m loppuaikaan, joka on siis fiktiota.

Ulla Varvio, 7:52,4 (+1:22,7)
Tako M4-, 6:24,0 (+1:07,2)
Vuksi M4- 6:31,0 (+1:08,5)
Neste M4x, 6:09,6 (+1:04,7)
Vuoksi M4x, 6:19,2 (+1:06,4)
Neste N4x, 7:07,6 (+1:15,6)
Tako M8+, 6:04,0 (+1:04,0)

Suomalaisten seurajoukkueiden tekemiksi tulokset ovat kelvollisia, mutta pääosin aika kaukana kansainvälisestä huipputasosta. Mielestäni on kuitenkin syytä antaa arvoa kotimaiselle kilpailulle; sitä kautta kv. taso saavutetaan. Toisaalta huippua tavoitellessaan on hyvä pitää saappaat tiukasti maan pinnassa ja pyrkiä objektiivisesti analysoimaan omaa tekemistään. Kello on lahjomaton kaveri.

Takon Soutajat näytti voimansa

Vuoksen Soutajien taholta oma tavoitteeni oli mitali kaikista aikuisten luokista. Tavoite jäi 1 sekunnin päähän päivän viimeisessä lähdössä. Takon Soutajien kakkonen repi päänahan meiltä hiuksineen päivineen. Onnittelut Takolle, josta on viime vuosien aikana muodostunut tiennäyttäjä suolalaiselle soudulle. On ilahduttavaa nähdä sekä iso liuta junnuja että aikuisia kilpailuissa. Toivon että seuran kehitys jatkuu. Meillä on Takon Soutajilta paljon opittavaa. Toivoisin että muutkin seurat osaisivat ajatella yhtä isosti.

Liikuntapolitiikka hämmästyttää

Suomi on liikunnan ja urheilun takapajula Euroopassa

Liikuntapolitiikka jaksaa hämmästyttää ja yllättää. Vaikuttaa siltä että liikunnan kunnollinen tukeminen on poliittinen itsemurha koska kukaan ei oikeasti uskalla puolustaa liikunnan rahoitusta. Samaan aikaan kun terveydenhuollon kulut kasvavat joutuu liikunta yhä ahtaammalle, oli kysymys sitten koululiikunnasta tai huippu-urheilusta. On valitettavaa että virkamiesten, tässä tapauksessa liikuntakielteisen Raimo Sailaksen asenteet vaikuttavat niin kovin paljon suomalaisten liikuntamahdollisuuksiin.

Eurooppalaisessa urheilussa on tyypillistä että kaupungit, koulut ja valtio palkkaavat ohjaajia ja valmentajia sekä nuorisourheilun että huippu-urheilun tarpeisiin. Liikunta ja urheilu nähdään yhteiskuntaa rakentavana ja terveisiin elämäntapoihin kannustavana asiana. Suomalaisessa politiikassa ei oikeasti ymmärretä sitä mitä liikunta on ja mitä se voisi olla. On surkuhupaisaa seurata aitoipaikalta Olympiaprojektin valmentajana suomalaisen liikunnan rahoitusta ja verrata sitä sekä suurten ja vauraiden Eurooppalaisten valtioiden rahoitukseen (Iso-Britannia, Ranska, Italia) tai hieman vähemmän vauraiden maiden, kuten Puola, Tsekki ja Eesti rahoitukseen. Suomi ei kestä vertailua mihinkään näistä. Satunnaisesti menestyvät urheilijat ja kenties jääkiekkomaajoukkue saavat aikaan illuusion siitä että suomalaiset menestyvät. Sisältä päin katsoen menestys syntyy pienten urheiluhullujen yksilöiden toimesta enemmän kuin kunnollisen järjestelmän seurauksena. Suomalaisessa urheilussa ei ole rahaa rakentaa kunnollisia järjestelmiä. Valmentaminen ja ohjaaminen ei ole uravaihtoehtoja koska vakansseja ei ole. Kyvykkäät valmentajat siirtyvät ulkomaille tai hakeutuvat "oikeisiin töihin".

Liikunnan rahoituksen arvostelijat leimataan turhan itkijöiksi jotka haluavat siirtää syyn omasta menestymättömyydestään yhteiskunnan kannettavaksi. Rahoituksen puute on menestymättömyyden syy koska ilman rahoitusta koululiikuntaan, nuorten ohjaukseen ja valmennukseen suomalaisen urheilun tulevaisuus on nykyisyyttäkin synkempi. Terveydenhuollon menojen kasvu syö jatkossakin liikunnan rahoituksen osin koska liikunta ei pääse näyttämään kynsiään kansakunnan tervehdyttäjänä.

Suomen Olympiakomitean rooli Suomalaisessa urheilussa korostuu kun niukkuutta jaetaan Huippu-urheilijoille. Pidän OK:n otetta tällä hetkellä hyvänä ja näen pari vuotta sitten alkaneen rahoitusuudistuksen positiivisena asiana. Ongelmat eivät löydy Olympiakomiteasta vaan jälleen kerran käsittelyssä olevasta valtion budjettiesityksestä, josta soisi suuremman siivun myös Olympiakomitealle muun urheilun ja liikunnan ohessa.

Vanhan soutajan tuska

Lopettaako kilpailu vai jatkaako vielä?

Kun on soutanut ja kilpaillut viimeiset lähes 30 vuotta on lopettamisen kynnys korkea. Vanha urheilija mittaa ihmisarvoaan kuntonsa ja tulostensa mukaan, vaikka siinä ei mitään järkeä olekkaan. En näe unta menestyksestä enkä kansainvälisistä kisoista, mutta halu kilpailla on vahva. Kilpailu on kimmoke joka ajaa harjoittelemaan ja harjoittelu pitää kunnossa, sellaisessa kunnossa että tulee itsensä kanssa toimeen.

Riskialtteinta lopettamisessa on itsensä kanssa toimeen tuleminen. Heikkokuntoinen ei tiedä miltä tuntuu olla hyväkuntoinen. Huonokuntoisuus ei ole vaihtoehto hyvässä kunnossa olleelle, mutta riittääkö vanhalle urheilijalle harjoittelun motivaatioksi kunnossa pysyminen?

Harjoittelu on aikana pois perheeltä ja osin oman firman pyörittämisestäkin, mutta se on myös aikaa itselle jota ilman ei välttämättä tule toimeen. Soudussa kilpaileminen ja valmennusharrastus vievät ajan sosiaaliselta elämältä. Jos asiaa ajattelee järjellä, ei voi löytää riittävästi järjellisiä syitä jatkaa souturatojen raakkina. Kaikkea ei vain voi mitata järjellä. Hyvä olo ratkaisee. Joskus käy niin että muut ovat niin kaukana edellä että kilpailusta saadut vibat eivät pysy lähelläkään positiivista sektoria, sitten (viimeistään) lopetan kilpailemisen, toivottavasti en kuntoilua. Ehkä siirryn golfiin, sain viime kesänä nimittäin green cardin ja pelasinkin kokonaista kolme kierrosta.

Aika näyttää, tuska jää.

Soutu on hieno laji

Kaikesta huolimatta,


Vuonna 1999 alkanut soutuliiga on tullut tiensä päähän. Tavoitteena ei vuonna 1999 ollut luoda väliaikaista kilpailujärjestelmää vaan pidemmän tähtäimen järjestelmä joka olisi saanut lajin elämään hieman leveämmin. Hetken soudun elo olikin vähän leveämpää. Soutajien määrä lisääntyi ja kilpailuissakin tunsi vain osan osallistujista. Tuntuu siltä että tänä kesänä ja osin jo viime kesänä olemme palanneet nollapisteeseen, Harmittaa, miksi näin on käynyt?

Soutuliiga imi lajin pariin takaisin vanhat soutajat ja vain valitettavan vähän uusia. Seurat näkivät mahdollisuuden sada itselleen uutta venekalustoa ja alkuinnostuksen takana oli varmasti myös unelma siitä miltä tuntuu soutaa kasia kun se kulkee hyvin. Nyt niillä soutajilla jotka palasivat liigaan soutu-uraansa jatkaakseen alkaa olla ikää ja perhettä sen verran että harrastus ei enää ime. Toivon että juniorityö ja kunnollinen rekrytointi tai kykyjenetsintä imisi ja pitäisi harrastajat lajin parissa. Esimerkki onnistuneesta kykyjenetsinnästä löytyy etelänaapuristamme.

Eestiläiset voittivat nuorten (alle 23v.) MM-kilpiluissa maailmanmestaruuden heinäkuussa 2007. 1,5 miljoonainen kansa löylytti lajin suurmaat kahdeksikossa, jota erityisesti pidetään suurten maiden temmellyskenttänä. Sanoisin että melkoinen urheiluteko. Eesti on urheilumaa jossa urheilua arvostetaan ja rahoitetaan. Huolimatta siitä että Eesti ei Suomeen verrattuna ole vauras maa, on siellä aito innostus urheiluun, oli se sitten lasten tai nuorten urheilua tai huippu-urheilua. Innostus näkyy myös rahoituksessa. Eestissä on palkattuja soutuvalmentajia toistakymmentä, siinä missä Suomessa kaksi osa-aikaista. Osa Eestin kunniasta kuuluu edesmennelle Suomessakin valmennustyötä tehneelle Juri Kurulille, joka rekrytoi lahjakkuuksia soudun pariin elämänsä loppuun asti. Juri kertoi aikanaan että Tartossa koululaisia testataan soutulaitteilla ja parhaille tarjotaan mahdollisuus tulla mukaan soututoimintaan. Silloin vuonna 2003 Jurin poikalauma käsitti ryhmän n. 15-20 vuotiaita isokokoisia miehenalkuja, veikkaan että muutama heistä istui juuri tuossa Eestin kahdeksikossa Skotlannissa. Sääli että Juri ei elänyt näkemään Eestin kahdeksikkomestaruutta.