Melonnan ja soudun liitto, mikä on suomalaisen soudun etu?

Olen miettinyt liittojen yhdistymistä sillä kokemuksella mikä minulla on lajistamme suomessa ja maailmalla, ihmisyydestä yleensä ja niistä ihmisistä ketkä soudun parissa toimivat, kilpailusta ja lajin kokonaisuudesta. En edelleenkään ymmärrä sitä miksi yhdistymishanke on ylipäätään aloitettu. Pelkään että eräs syy on näköalattomuus, kyvyttömyys luoda toimivia rakenteita ja kehittää pientä lajia. Onko soutuliiton hallituksella ollut tarve paeta vastuuta kun laji vähitellen katoaa marginaaliin. Olen oman vastuuni soutuliitosta kantanut sekä organisatoorisesti että huippu-urheilullisesti ja katson että siksi olen vapaa kommentoimaan ja herättämään keskustelua. Olen pettynyt siihen että soutuliiton hallitus ja yhdistymisprosessin arkkitehdit ovat olleet kyvyttömiä keskustelemaan aiheesta ääneen ja perustelemaan hankkeen järjellisyyttä.

Soutuliiton istuva hallitus on rampa ankka, joka ei ole pystynyt tuomaan lajiin mitään uutta muutamaan vuoteen, ehkä puuvenesoudun positiivista kehitystä lukuun ottamatta, lasken sen kehityksen kuitenkin puuvenevaliokunnan toimijoiden hyväksi, en niinkään hallituksen. Kaikki aika ja panokset ovat menneet tähän sinänsä järjettömään yhdistymishankkeeseen, tämä huolimatta toimintamäärärahojen huomattavasta kasvusta!

Mitkä ovat vaihtoehtomme tilanteessa jossa yhtäällä Soutuliiton johto on leipääntynyt ja haluaa pois tehtävistään ja toisaalla on yhteistyö uudessa liitossa Melonnan kanssa? Istuva hallitus on osoittanut kyvyttömyytensä ja Facebook- keskustelun eipäs - juupas - väittely antaa ymmärtää että elämä uudessa organisaatiossa ei tule olemaan kitkatonta. Olettakaamme että kaadamme fuusion; mitä sitten? Meillä ei oikeasti ole vaihtoehtoa! Istuva hallitus on kyntensä näyttänyt.

Itse en ole valmis kantamaan vastuuta lähtemällä soutuliiton hallitukseen, enkä usko että kukaan muukaan on, soutuliittoon syntyisi uuden liiton kaatuessa tyhjiö ja toiminta heikentyisi entisestään. Mitä järkeä on yrittää palkeilla puhaltaa henkeä savuaviin raunioihin? En pysty tarjoamaan kokoukselle järkeviä vaihtoehtoja, joten annan olla. Meni sitten syteen tai saveen. Olen huolissani suomalaisesta soudusta ja tulen olemaan, en ainoastaan huippu-urheilusta vaan koko lajista, sekä nuorten harrastuksesta, valmennuksesta että myös puuvenesoudusta, joka on nyt hyvässä nosteessa. Viestini tulevaisuuden päättäjille on se, että kuunnelkaa toimivia sektoreita huolella, älkääkä tuhotko toimivia rakenteita, mutta luokaa uusia järjestelmiä ja rakenteita kehittämään lajikulttuuria ja juniorityötä.

Toivon että ymmärrätte että tie lajin sekä kilpa että harrasteurheilun menestykseen kulkee laadukkaan päivittäisen valmennuksen kautta.

Näyttäkää että muutos kannattaa!

Final days - game over

Not qualifying to the olympic´s and not reaching goals made the final days more work than fun. Tim´s C-final was ok, I am happy with his moral for pushing on the C/D Semifinal and C-final. On C - final the 1000m split was 3:20, so the necessary speed was there to qualify, but as it is he didn´t. LM2x had again good races and bad races. C/D semifinal they had a good race and on the C-final they had a bad race, result 18th place. That was not so good. I thought that they could fight to win the C-final, based on the good races before it, but they did not cathch the good rhythm and eventually lost the race.

There was many good performances from other teams or rowers, here just few of them...
Mirka Knapkova had a new race tactics, and won her 1st world tital after a commanding performance. Australian LM4- shower exceptionally good technique and flew to clear victory at the class that normally is very tight. Greek LW2x won by big margin. They have improved their technique since Beijing a lot, and like I said earlier on my blog, Alexandra Tsiavou is the current queen of LW rowing. They are favourites for London. Race in M1x was really hot, Mahe Drysdale grabbing the title at the line against last years Champion Ondrej Synek, who after one slept night said thet next year he will be better. Personally I am very glad for the Czech LM4- who took a worthy 8 place and qualified to OG. M4x was close, but did not quite have the speed to reach top 11. Hopefully next year in Luzern at final qualification they can nail it , as well as we, and many others, including also Finnish W2x.

I sit now at Ljubljana airport and wait my flight home. I have to admit that I feel exhausted and month

with family feels now like an excellent idea.

Defeat

2nd time on my coaching career my crew falls short by a narrow margin on qualifying to Olympics. What can I say to my athlete who had a great race, best of the season by miles. He had the spirit, he fought to the line. I have to be happy to see his fight, but of course the outcome is what it is. In comparison to the other 23 rowers Tim rowed 4th best time. In other words, with his time Tim would have not only qualified to top 12, but won every other q-final. Yeah, this is sports, get over it, get a life...You could easily think, but olympics is the big dream, lifeline of our sport. Being out hurts. Plain and simple, luck was not on our side. My question is fairness. An idiot could see from the results that Tim belongs to top 12, and even with a bad race in B-final to top 11. Now he is out. Quarter final system may be good for finding top 3, but top 11 in these games matter more. Isn´t there any better system availabe?

Defeat is also a question for myself; was I good enough coach for my athletes? At the moment the answer to this question has 2 letters.

LM2x raced according to their current standard. Too slow 1st 500 made it easy for the other crews. Boys are young and need time and good training to push themselves up, learn to race and learnd to perform on a stable level. In our sport things don´t happen overnight. We need long training processes with excellent quality to succeed. I hope Obreno´s will get the support and are able to improve to next year and to 2016.

Now we are out. Dreams shattered. Now we have to digest the defeat and see what comes out.

Kisat käynnissä

Ensimmäiset vedot on vedetty ja asetelmat alkavat hahmottua. Olympiapaikkojen kannalta puolivälierät ja keräilyt ovat ratkaisievia. Putoaminen tietää putoamista taistelusta olympiapaikoista.

Alkuerien kovimpia suorituksia allekirjoittaneen mielestä olivat:

M2x kisaisännät, Cop ja Spik (kuvassa) olivat puoli venettä Ranskaa jäljessä 500m ennen maalia, mutta päättivät voittaa eränsä ja mennä suoraan semifinaaleihin. Kansa lehtereillä kannusti villisti ja nämä Slovenialaisurheilun ikonit laittoivat koneeseen 5 pykälää lisää ja Ranska, joka ei ole huono joukkue, jäi kuin seisomaan. Menosta näkyi valtava HALU mennä kovaa, kaunista katsella. Aika, 6:14,65 oli päivän paras. Juttelin Copin kanssa viime kesänä juuri Bledissä. Cop piti silloin välivuotta suurista kilpailuista ja kertoi että hän odottaa että kilpailudraivi tulee takaisin, ja jos ei tule niin hän laittaa airot naulaan. Vastaus tuohon draivihommaan tuli alkuerässä kyllä selväksi. Pienenä nyanssina mainittakoon että Ateenan kultamitalistit istuvat veneessä nyt toisin päin kuin aiemmin, Spik tahdissa ja Cop keulilla.

DEN LM1x, ergon maailmanennätysmies Henrik Stephansen polki 2000m 36-38 tahdilla aikaan 6:52,25. Keli ei ollut edes nopea. Mies ei hellittänyt vaikka vastustajat olivat 100m jäljessä. Tästäkin suorituksesta näkyi valtava draivi, yksinkertaisesti sekä halu että kyky mennä kovaa. Periaatteessa kaveri olisi voinut vetää vaikka avoimessa, tyynessä tai myötäisessä tuulessa olympiapaikan saaminen olisi ollut hyvinkin mahdollista. Stephansenin heikkous on se, että aallokossa ja tuulessa hän ei toistaiseksi ole ollut parhaimmillaan.

GRE LW2x, Alexandra Tsiavou on luokan valtiatar, vaikka kaksikkoon aina kaksi tarvitaankin. GRE LW2x ilman Tsiavua on kuin pippuripihvi ilman pippuria. Helppoa ja kaunista, aika 6:56,12, eikä mitään kiirettä missään vaiheessa.

It´s TIME for Bled

Olympiadi lähestyy huipennustaan. Vuosien 2009 ja 2010 kisailu on ollut valmistautumista siihen, mitä tehdään ensi viikolla. Välivuosia pitäneet urheilijat ovat taistelleet itsensä takaisin venekuntien kokoonpanoihin. Soutu ja urheilu ylipäänsä elävät unelmaa menestyksestä Olympialaisissa, ja sinne pääsystä. AIKA on käsillä. Tämä regatta on monille maille jopa tärkeämpi kuin olympiaregatta! Saavutetut paikat takaavat rahoituksen etenpäin, ensi vuotta pidemmällekin.

Varikolla tunnelma on rennon keskittynyt. Vielä rento, kaunis ilma, tutut kuviot ja ihmiset. Luonnonkaunis rata jylhässä maisemassa. Tunnelma on täysin erilainen kuin vuosi sitten maailmancupissa, tai välivuosien MM-kilpailuissa. Starttien lähestyessä jokainen keskittyy omalla tavallaan. Yritän saada joukkueeni keskittymään omaan tekemiseensä, huolellisesti ja rennosti. Kisat ovat tärkeydestään huolimatta business as usual, ja niistä kannattaa nauttia. Kilpailupäivä on aina urheilijalle ja valmentajalle juhlapäivä. Yritän nauttia ilmapiiristä, jännityksestä ja omalta osaltani tämän viiden kuukauden prosessin huipennuksesta, ja samalla tehdä työni kunnolla.

Fokus on soudun harmoniassa, rennossa terävyydessä ja itseluottamuksessa. Tavoitteena on kilpailla hyvin, jos se riittää olympiapaikkaan, niin hieno juttu. Jos se ei riitä, mutta suoritus on hyvä, on aika turhaa olla pettynyt. Pettymys on jäädä omasta tasostaan, antaa itsellen periksi kilpailussa, tai tehdä tyhmä virhe valmistautumisessa.

Näitä kilpailuja varten on valmistauduttu huolellisesti koko talvi, kevät ja kesä, senkin takia on AIKA päästä irti ja ottaa itsestä mittaa. Mihin rahkeet riittävät? Onko palautuminen viimeistelyharjoituksista tapahtunut odotetusti? Ovatko muut venekunnat onnistuneet? Mikä on vastustajien terveystilanne? Onko vastustajien viimeistely onnistunut? Miten Bledin kuumuus vaikuttaa itseen, tai kilpakumppaniin? Ilma on sakeanaan kysymyksiä, joihin saamme vastauksen lähitulevaisuudessa. Kysymyksiä mihin kukaan ei voi vastata vielä tänään. Kokonaisuus alkaa vasta hahmottua sunnuntain alkuerissä.

Viime vuonna Tim oli MM-kilpailuissa 11, Obrenon veljeksistä nuorempi on täällä ensimmäisissä aikuisten MM-kilpailuissa. Viime vuoden veljesten EM-noteeraus 7. Näistä lähtökohdista hyppäämme mukaan leikkiin. Viimeistelyt vedimme eilen Hazewinkelissä kahden ukkosmyrskyn välissä, ehkä se oli enne, "tyyntä myrskyn edellä". It´s TIME to enjoy and FIGHT!

Viimeistellen

Olemme leireilleet Timin ja kevyen pariairokaksikon kanssa Hazewinkelissä nyt reilut pari viikkoa. Harjoituskavereina ovat täällä Uuden-Seelannin soutajat, joiden kansssa olemme vedelleet pieniä kisoja pariin otteeseen. Huomenna rykäistään 2k leirikisa, joka kyllä kertoo missä olemme menossa. Luzernissa uuden - Seelannin sällit voittivat LM2x lähdön ja Mahe Drysdale oli Miesten yksikössä kakkonen. Vastus on siis sitä luokkaa että voitot olisivat melkoinen yllätys, vaikka sälleillä on ihan kohtuullisesti kulkenutkin. Taso tulee mitattua riittävän vahvaa vertailukohtaa vastaan.

Uuden-Seelannin joukkueella on yhteisiä pätkiä pari kertaa viikossa, ja kaikki harjoitukset vedetään ryhmissä. Esimerkkeinä ryhmistä ovat M2x ja LM2x, W4x, M1x ja W1x, LM2-, W2- ja LM1x. Lähes kaikki "työ" tehdään näissä ryhmissä. Uuden-Seelannin valmentajat ovat toivottaneet meidätkin mukaan treeneihin, mahdollisuus jota olemme pariin otteeseen hyödyntäneet. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että he näkevät ryhmäharjoittelun menestyksensä perustana. Ryhmä motivoi ja tukee tekemistä ja tuo siihen laatua, hauskuus säilyy huipullakin vaikka harjoitusmäärät ovat kohtuullisen kovia.

Riittävän tasokkaissa alueellisissa harjoitusryhmissä voisi olla suomalaisenkin soudun kehittämisen avain. Tarkoitan tällä päivittäistä harjoittelua. Leirit ovat sinänsä hyviä ja niitäkin tarvitaan, mutta loppukädessä päivittäisen harjoittelun laatu ratkaisee. Valmentajien pitäisi nöyrtyä sen tosiasian kanssa että yksin tekeminen tuo harvoin tulosta, eikä ole urheilijan kannalta katsottuna motivoivaa. Yksikkösoutajakin tarvitsee ryhmän ympärilleen! Eihän tuossa sinänsä mitään uutta ole, jos katsomme mitä tahansa soudussa menestyvää joukkuetta, tai maata, on ryhmäharjoittelu kaikkialla isossa roolissa. Uuden - Seelannin systeemi näyttää ruokkivan sitä oikein erityisesti.

Huomenna siis kisaillaan ja tiistaina nykäistään viimeinen kovempi treeni ennen Blediä. Bledistä täydellinen onnistuminen olisi 2 olympiapaikkaa, mutta aika näyttää. Kisat alkavat siis 28.8. paikassa jossa muuan Pertti Karppinen voitti maailmanmestaruuden vuonna 1979. Silloin Bled oli osa Jugoslaviaa, nykyinen kartta kertoo paikan kuuluvan Sloveniaan. Matkustamme kisapaikalle 24.8, joten siellä nähdään, ja ratkotaan asetelmat aika pitkälle Olympialaisia ajatellen.

Melonta ja Soutuliitto hakee toiminnanjohtajaa

Vaikuttaa siltä että soutuliitto on päättänyt lakkauttaa itsensä, ennen kuin jäsenistö on sen vahvistanut. Lakkauttaminen vaatii kahden liittokokouksen päätöksen ja toinen niistä on vasta edessä. Mielestäni tässä mennään hieman harmaalla alueella noin liiton sääntöihin nähden. Asiaahan tietysti voi selittää sillä tavalla että tässä on vain päätetty perustaa uusi järjestö joka nyt hakee työntekijää, lakkauttaa ei julkisesti ole vielä päätetty mitään... Onko niin että mikäli Soutuliiton jäsenistö päättää että se ei halua lakkauttaa Soutuliittoa, sen annetaan kuihtua ja toimintaa aletaan siitä huolimatta pyörittää uudessa liitossa? Jäsenistöä taitaa olla hieman höynäytetty, mutta mitäs pienistä!

Sinänsä positiivista on tietysti se, että haetaan palkattavaksi henkilöä joka sitten lähtisi kehittämään vesiurheilutoimintaa. Kehitystä tottavie pitäisi suomalaisessa vesiurheilussa aikaan saadakin.

Muutama lisäkysymys heräsi näitä miettiessä...

- Pitäisiköhän laittaa paperit vetämään toiminnanjohtajan postia ajatellen?
- Mikähän tulee muuten uuden liiton lyhenteeksi ja lyhyeksi ja iskeväksi domainiksi? www.meso.fi?