Melonnan ja soudun liitto, mikä on suomalaisen soudun etu?

Olen miettinyt liittojen yhdistymistä sillä kokemuksella mikä minulla on lajistamme suomessa ja maailmalla, ihmisyydestä yleensä ja niistä ihmisistä ketkä soudun parissa toimivat, kilpailusta ja lajin kokonaisuudesta. En edelleenkään ymmärrä sitä miksi yhdistymishanke on ylipäätään aloitettu. Pelkään että eräs syy on näköalattomuus, kyvyttömyys luoda toimivia rakenteita ja kehittää pientä lajia. Onko soutuliiton hallituksella ollut tarve paeta vastuuta kun laji vähitellen katoaa marginaaliin. Olen oman vastuuni soutuliitosta kantanut sekä organisatoorisesti että huippu-urheilullisesti ja katson että siksi olen vapaa kommentoimaan ja herättämään keskustelua. Olen pettynyt siihen että soutuliiton hallitus ja yhdistymisprosessin arkkitehdit ovat olleet kyvyttömiä keskustelemaan aiheesta ääneen ja perustelemaan hankkeen järjellisyyttä.

Soutuliiton istuva hallitus on rampa ankka, joka ei ole pystynyt tuomaan lajiin mitään uutta muutamaan vuoteen, ehkä puuvenesoudun positiivista kehitystä lukuun ottamatta, lasken sen kehityksen kuitenkin puuvenevaliokunnan toimijoiden hyväksi, en niinkään hallituksen. Kaikki aika ja panokset ovat menneet tähän sinänsä järjettömään yhdistymishankkeeseen, tämä huolimatta toimintamäärärahojen huomattavasta kasvusta!

Mitkä ovat vaihtoehtomme tilanteessa jossa yhtäällä Soutuliiton johto on leipääntynyt ja haluaa pois tehtävistään ja toisaalla on yhteistyö uudessa liitossa Melonnan kanssa? Istuva hallitus on osoittanut kyvyttömyytensä ja Facebook- keskustelun eipäs - juupas - väittely antaa ymmärtää että elämä uudessa organisaatiossa ei tule olemaan kitkatonta. Olettakaamme että kaadamme fuusion; mitä sitten? Meillä ei oikeasti ole vaihtoehtoa! Istuva hallitus on kyntensä näyttänyt.

Itse en ole valmis kantamaan vastuuta lähtemällä soutuliiton hallitukseen, enkä usko että kukaan muukaan on, soutuliittoon syntyisi uuden liiton kaatuessa tyhjiö ja toiminta heikentyisi entisestään. Mitä järkeä on yrittää palkeilla puhaltaa henkeä savuaviin raunioihin? En pysty tarjoamaan kokoukselle järkeviä vaihtoehtoja, joten annan olla. Meni sitten syteen tai saveen. Olen huolissani suomalaisesta soudusta ja tulen olemaan, en ainoastaan huippu-urheilusta vaan koko lajista, sekä nuorten harrastuksesta, valmennuksesta että myös puuvenesoudusta, joka on nyt hyvässä nosteessa. Viestini tulevaisuuden päättäjille on se, että kuunnelkaa toimivia sektoreita huolella, älkääkä tuhotko toimivia rakenteita, mutta luokaa uusia järjestelmiä ja rakenteita kehittämään lajikulttuuria ja juniorityötä.

Toivon että ymmärrätte että tie lajin sekä kilpa että harrasteurheilun menestykseen kulkee laadukkaan päivittäisen valmennuksen kautta.

Näyttäkää että muutos kannattaa!