Viime aikoina on sisäsoudussa tehty loistavia tuloksia. Olympiavuosi selittää osan niistä, osa selittyy sillä että harjoittelu kehittyy ja kykyjenetsintä toimii. Tanskan Henrik Stephansenin kevyen ME 5:57 on uskomaton tulos 75 kiloiselle miehelle. Anne Watkinsin vitonen 16:56 ja osia on uskomaton, suorastaan miehekäs, tulos naiselle! Eric Murrayn tunnin ennätys Dynamicilla ja Ondrej Synekin uusi Tshekin ennätys 5:40,9 kertovat siitä että Lontoossa soutajat tulevat olemaan todella kovassa kunnossa. Kaksinkertainen Olympiavoittaja Olof Tuftekin vertyi vetämään 5:46,9, joka lienee hänen ennätyksensä tai ainakin lähellä sitä. Samoissa Norjan mestaruuskilpailuissa Ruotsin vuoden 2010 maailmanmestari Frida Svensson kellotti 6:48,2.
Kotimaisissa sisäsoudun SM-kilpailuissa tulostaso ei huimannut. Hyviä suorituksia nähtiin, mutta vertailussa maailman tasoon olemme kaukana. Tämä tosiasia ei saa aiheuttaa tuhkan sirottelua ja lapun laittamista luukulle, vaan aitoa ja oikeaa toiminnan kehittämistä ja kykyjen etsimistä haastamaan maailman valioita. Urheilu, suomalainenkin, elää huippu-urheilusta ja haasteista jota huippu-urheilu tarjoaa.
Täällä Avisin harjoituskeskuksessa, Portugalissa, jossa jälleen leireilemme pääsee seuraamaan myös muiden soutumaiden tekemistä. Tällä hetkellä täällä leireilevät Tanskan ja Sveitsin joukkueet ja heidän lisäkseen Marcel Hacker ja Lassi Karonen. Kilpailuhengen voidaan sanoa kukkivan näissä joukueissa. Satuin eräänä iltana vetämään omaa ergotreeniäni Tanskan kevyiden miesten rivistöön, joka veti 40 minuutin siivua, koko 10-12 äijän joukkue tasan samaan tahtiin ja riittävän kovalla vauhdilla. Valmentaja oli mukana rivistössä ja kun jälkeenpäin keskustelin hänen kanssaan aiheesta hän sanoi että on hyvä tietää miltä urheilijoista tuntuu...niinpä. Pienet asiat, kuten yhtenäinen tahti ja liike imevät mukaansa ja toimivat todella hyvinä motivaattoreina. Kun joukkue pysähtyi, ei pariin minuuttiin kuulunut muuta kuin puuskutusta, jonka jälkeen vähitellen alkoi iloinen puheensorina.
Näen että yhdessä harjoittelu luo tunnelmaa joukkueeseen. Kehitys näkyy kaikille ja ruokkii itse itseään. Ei ole ensimmäinen, eikä viimeinenkään kerta kun korostan ryhmässä harjoittelun voimaa kehityksen moottorina, ja sosiaalisuuden voimaa motivaation kehittäjänä ja ylläpitäjänä. Suomessa talvi on pitkä ja meidän on pakko kehittyäksemme laajemmalla rintamalla pyrkiä harjoittelemaan ryhmissä, organisoidusti ja avoimesti. Maailman taso tarjoaa hyvän vertailun siihen missä menemme, ja kansainväisen menestyksen tulee olla yhteinen tavoitteemme. Soutua pidetään yksilölajina, mutta se ei ole sitä. Soutu on joukkuelaji, jossa joukkueissa ja ryhmissä tapahtuvan harjoittelun avulla noustaan huipulle. Poikkeuksia toki on, näitä yksinäisiä puurtajia jotka menevät läpi harmaan kiven, kaikki kunnia heille. Kulttuurin syntyminen vaatii kuitenkin enemmän, isomman joukon urheilijoita ja valmentajia ja ennen kaikkea YHTEISEN suunnan ja toteutuksen.
perjantai 10. helmikuuta 2012
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Maaritin haukkari
Kyllä riittää porua yhden naisurheilijan hauiksesta. Mietitäänpä asiaa hieman tarkemmin, ottamatta kantaa Marit Björgenin lihasten kasvuun katsotaan asiaa yleisemmin. Valtaosa ihmisistä näyttää olevan sitä mieltä että ilman kiellettyjä tai vähintään kyseenalaisia menetelmiä tai aineita ei saisi senkaltaisia lihaksia joita monilla huippu-urheilijoilla on. (Iltalehden kyselyssä 89% lähes 10 000 vastanneesta on sitä mieltä että moisen hauislihaksen kasvattaminen ei onnistu puhtain keinoin.)
Väite on silkkaa pötyä.
Rakkaan vaimoni hauis ei hänen soutu-uransa aikana hävennyt lainkaan Marit Björgenin hauikselle ja vaimoni puhtaudesta voin mennä takuuseen. Jos joku haluaa nähdä lihaksikkaita naisia, niin tervetuloa tai menoa joko melonnan tai soudun MM-kilpailuihin. Urheilullisuus on täysin luonnollista!
Keskustelu on sikäli hakoteillä, että huippu-urheilijaa verrataan keskivertosohvaperunaan. On kohtuullisen luonnollista että haukkari eivätkä muutkaan lihakset sohvalla kovin tehokkaasti kehity, huippu-urheilussa harjoitellessa tilanne on täysin toinen. Urheilija elää tavoitteelleen, syö, nukkuu ja harjoittelee urheilun määräämässä rytmissä, ja elimistö vastaa kehittymällä. Hommaan ei aikuisten oikeasti tarvita mitään kiellettyjä aineita, paremminkin erinomaista luonnollista ravintoa, unta, mielen tasapainoa ja hyvää harjoittelua. Kestävyyslajeissakin tarvitaan voimaa, ehkä Maritin ohjelmassa on voimaharjoittelua enemmän kuin keskivertohiihtäjän, tai ehkä Norjalaisilla on käytössään sivistyneet harjoitusmenetelmät ja tarkoitustaan palveleva ravitsemus paremmin kuin suomalaisilla? Ehkä Norjassa hiihto nähdään piirun verran enemmän voimalajina kuin Suomessa? Onko syytä olla kateellinen? Mielestäni ei. Meidän tulisi keskittyä enemmän oman suorituksen, valmentautumisen ja valmentamisen optimoimiseen kuin vastustajan tekemisten miettimiseen. Vastustajan puhtautta arvuutellessamme teemme valtavan karhunpalveluksen oman maamme nuorille urheilijoille.
Lahjakkuus on monisäikeistä. Oma haukkarini (kuvassa) on varsin vaatimattoman kokoinen, eikä minua ole koskaan lihaksikkaaksi voinut sanoakaan, pikemminkin ruipeloksi. Samaa tai samantyylistä harjoitusohjelmaa noudattaneita on sekä lihaksikkaita, että kaltaisiani rimppakinttuja, miksi? Yhtälö on helppo, meidän tarvitsee hyväksyä se, että toiset saavat synnyinlahjanaan enemmän kehityspotentiaalia kestävyyteen tai voimaan kuin toiset. Parhaassa tapauksessa joku saa extra kauhallisen molempia ja nauttii lapsena paljosta liikunnasta ja löytää teini-iässä itsestään urheilijan joka sitten harjoittelee hyvässä valmennuksessa kohti unelmiaan. Lahjakas kehittyy nopeammin, palautuu paremmin ja saavuttaa parempia tuloksia. Se on luonnollista, ja täysin normaalia urheilun maailmassa. Lahjakkuudella ja hyvällä harjoittelulla voi saavuttaa suorituskyvyn, josta muut voivat vain nähdä unta. On kohtuullisen pöljää pitää puhtain keinoin saavuttamattomana sellaista ulkomuotoa joka esimerkiksi Björgenillä on, urheilussa se on arkipäivää!
Jaha, täytyy lähteä salille vääntämään vähän haukkaria ettei vaimo selätä kun taasen palaan kotimaisemiin muutaman viikon kuluttua ;)
Väite on silkkaa pötyä.
Rakkaan vaimoni hauis ei hänen soutu-uransa aikana hävennyt lainkaan Marit Björgenin hauikselle ja vaimoni puhtaudesta voin mennä takuuseen. Jos joku haluaa nähdä lihaksikkaita naisia, niin tervetuloa tai menoa joko melonnan tai soudun MM-kilpailuihin. Urheilullisuus on täysin luonnollista!
Keskustelu on sikäli hakoteillä, että huippu-urheilijaa verrataan keskivertosohvaperunaan. On kohtuullisen luonnollista että haukkari eivätkä muutkaan lihakset sohvalla kovin tehokkaasti kehity, huippu-urheilussa harjoitellessa tilanne on täysin toinen. Urheilija elää tavoitteelleen, syö, nukkuu ja harjoittelee urheilun määräämässä rytmissä, ja elimistö vastaa kehittymällä. Hommaan ei aikuisten oikeasti tarvita mitään kiellettyjä aineita, paremminkin erinomaista luonnollista ravintoa, unta, mielen tasapainoa ja hyvää harjoittelua. Kestävyyslajeissakin tarvitaan voimaa, ehkä Maritin ohjelmassa on voimaharjoittelua enemmän kuin keskivertohiihtäjän, tai ehkä Norjalaisilla on käytössään sivistyneet harjoitusmenetelmät ja tarkoitustaan palveleva ravitsemus paremmin kuin suomalaisilla? Ehkä Norjassa hiihto nähdään piirun verran enemmän voimalajina kuin Suomessa? Onko syytä olla kateellinen? Mielestäni ei. Meidän tulisi keskittyä enemmän oman suorituksen, valmentautumisen ja valmentamisen optimoimiseen kuin vastustajan tekemisten miettimiseen. Vastustajan puhtautta arvuutellessamme teemme valtavan karhunpalveluksen oman maamme nuorille urheilijoille.
Lahjakkuus on monisäikeistä. Oma haukkarini (kuvassa) on varsin vaatimattoman kokoinen, eikä minua ole koskaan lihaksikkaaksi voinut sanoakaan, pikemminkin ruipeloksi. Samaa tai samantyylistä harjoitusohjelmaa noudattaneita on sekä lihaksikkaita, että kaltaisiani rimppakinttuja, miksi? Yhtälö on helppo, meidän tarvitsee hyväksyä se, että toiset saavat synnyinlahjanaan enemmän kehityspotentiaalia kestävyyteen tai voimaan kuin toiset. Parhaassa tapauksessa joku saa extra kauhallisen molempia ja nauttii lapsena paljosta liikunnasta ja löytää teini-iässä itsestään urheilijan joka sitten harjoittelee hyvässä valmennuksessa kohti unelmiaan. Lahjakas kehittyy nopeammin, palautuu paremmin ja saavuttaa parempia tuloksia. Se on luonnollista, ja täysin normaalia urheilun maailmassa. Lahjakkuudella ja hyvällä harjoittelulla voi saavuttaa suorituskyvyn, josta muut voivat vain nähdä unta. On kohtuullisen pöljää pitää puhtain keinoin saavuttamattomana sellaista ulkomuotoa joka esimerkiksi Björgenillä on, urheilussa se on arkipäivää!
Jaha, täytyy lähteä salille vääntämään vähän haukkaria ettei vaimo selätä kun taasen palaan kotimaisemiin muutaman viikon kuluttua ;)
lauantai 31. joulukuuta 2011
I Vuoksi Indoor Tryathlon
Indoor Tryathlon pitää sisällään 3 lajia; 5km soudun, 10km pyöräilyn ja 2km hiihdon, aiemmissa blogeissa olen kirjoittanut lajista Autotallitriathlonina. Soutu ja hiihto sujuvat Concept 2 laitteilla ja pyöräily Wattbikella. Lajissa monitoreihin asetetaan ensimmäisen lajin matka, ja sen jälkeen mitataan vain suoraa aikaa, tuloksen lajissa voi siis tehdä vaikka yksin omassa autotallissaan.
Vuoksen soutajien "Endurance Fanatics" salille kokoontui viiden miehen joukko viettämään vuoden viimeistä aamupäivää, sekoitus menneisyyttä ja tulevaisuutta, kaikki vuoden viimeisen päivän kunnossa. Samuli Cederström on Vuoksen Soutajien juniori, mm. viime vuoden Suomen Mestari vesiltä. Kenneth Eklund, entinen maajoukkuesoutaja, jonka uralta löytyy myös PM-voitto perämiehettömässä kaksikossa, Jari Hirn, Jukka Hasu ja allekirjoittanut.
Kilpailumatkat olivat soutu 5km, pyöräily 10km ja hiihto 2km. Hasu, Eklund ja Hirn soutivat ensin, siirtyivät siitä pyörälle ja hiihtivät viimeiseksi. Sinisalo ja Cederström puolestaan hiihtivät ensin ja jatkoivat pyörän kautta soutuun. Tämä siksi että pystyimme kaikki vetämään kisan samaan aikaan, koska hiihtolaitteita on salilla vain 4.
Tulokset;
1. Veikko Sinisalo 8:42 23:22 43:11 (Hiihto - Pyörä - Soutu)
2. Samuli Cederström 8:06 23:50 44:07 (Hiihto - Pyörä - Soutu)
3. Jukka Hasu 18:57 35:22 44:10 (Soutu - Pyörä - Hiihto)
4. Jari Hirn 19:22 36:48 44:48 (Soutu - Pyörä - Hiihto)
5. Kenneth Eklund 19:07 36:13 45:55 (Soutu - Pyörä - Hiihto)
Omat tunnelmat olivat etenkin pyöräilyn kannalta positiiviset. Hitaan hiihto-osuuden jälkeen pyörä kulki hyvin. Soutu olikin kohtuullisen raskas. Olen joskus vetänyt soudun ensimmäisenä osuutena aikaan 19:03,7, nyt siihen kului viimeisenä leginä 19:37. Pyöräilyn Watit olivat 275, joka ei lipeä ennätyksestäkään kovin paljoa, joten se kulki todella hyvin. Odotin että Samuli menee menojaan pyöräosuudella, mutta juniori kärsi nenäverenvuodosta eikä oikein päässyt lentoon. Olin soutanut 100m kun Samppa pääsi viereiseen laitteeseen vetämään 5km osuuttaan ja ajattelin että tulee kova taistelu, koska uskoin Sampan olevan vahvempi soudussa, mutta Samppa jäi tasaisesti.... Epoc lopussa reilusti yli kahden sadan ja syke 190. Pari vuotta sitten maaliskuussa parametrit olivat hiukan paremmat; 5km soutu sujui aikaan 19:03,7, 10km pyörä 14:43 ja 2km hiihto 8:57. Kokonaisaika pari vuotta sitten siis 42:59,07. Vanhuus ei tule yksin...
Kisa oli hyvä tapa vetää tiukempi kestävyysharjoitus vuoden loppuun...ensi vuonna uudelleen. Valmistautuminen alkaa maanantaina!
Huippusoutajan vauhti olisi n. Soutu 16:30 + Pyörä 13:20 + Hiihto 7:20 ja siihen 20 sekuntia vaihtoaikaa tekisi 37:30. Eli raskaan sarjan tosi urheilija ehtisi nauttia kahvit ennen kuin meidän porukka ehti maaliin.
Vuoksen soutajien "Endurance Fanatics" salille kokoontui viiden miehen joukko viettämään vuoden viimeistä aamupäivää, sekoitus menneisyyttä ja tulevaisuutta, kaikki vuoden viimeisen päivän kunnossa. Samuli Cederström on Vuoksen Soutajien juniori, mm. viime vuoden Suomen Mestari vesiltä. Kenneth Eklund, entinen maajoukkuesoutaja, jonka uralta löytyy myös PM-voitto perämiehettömässä kaksikossa, Jari Hirn, Jukka Hasu ja allekirjoittanut.
Kilpailumatkat olivat soutu 5km, pyöräily 10km ja hiihto 2km. Hasu, Eklund ja Hirn soutivat ensin, siirtyivät siitä pyörälle ja hiihtivät viimeiseksi. Sinisalo ja Cederström puolestaan hiihtivät ensin ja jatkoivat pyörän kautta soutuun. Tämä siksi että pystyimme kaikki vetämään kisan samaan aikaan, koska hiihtolaitteita on salilla vain 4.
Tulokset;
1. Veikko Sinisalo 8:42 23:22 43:11 (Hiihto - Pyörä - Soutu)
2. Samuli Cederström 8:06 23:50 44:07 (Hiihto - Pyörä - Soutu)
3. Jukka Hasu 18:57 35:22 44:10 (Soutu - Pyörä - Hiihto)
4. Jari Hirn 19:22 36:48 44:48 (Soutu - Pyörä - Hiihto)
5. Kenneth Eklund 19:07 36:13 45:55 (Soutu - Pyörä - Hiihto)
Omat tunnelmat olivat etenkin pyöräilyn kannalta positiiviset. Hitaan hiihto-osuuden jälkeen pyörä kulki hyvin. Soutu olikin kohtuullisen raskas. Olen joskus vetänyt soudun ensimmäisenä osuutena aikaan 19:03,7, nyt siihen kului viimeisenä leginä 19:37. Pyöräilyn Watit olivat 275, joka ei lipeä ennätyksestäkään kovin paljoa, joten se kulki todella hyvin. Odotin että Samuli menee menojaan pyöräosuudella, mutta juniori kärsi nenäverenvuodosta eikä oikein päässyt lentoon. Olin soutanut 100m kun Samppa pääsi viereiseen laitteeseen vetämään 5km osuuttaan ja ajattelin että tulee kova taistelu, koska uskoin Sampan olevan vahvempi soudussa, mutta Samppa jäi tasaisesti.... Epoc lopussa reilusti yli kahden sadan ja syke 190. Pari vuotta sitten maaliskuussa parametrit olivat hiukan paremmat; 5km soutu sujui aikaan 19:03,7, 10km pyörä 14:43 ja 2km hiihto 8:57. Kokonaisaika pari vuotta sitten siis 42:59,07. Vanhuus ei tule yksin...
Kisa oli hyvä tapa vetää tiukempi kestävyysharjoitus vuoden loppuun...ensi vuonna uudelleen. Valmistautuminen alkaa maanantaina!
Huippusoutajan vauhti olisi n. Soutu 16:30 + Pyörä 13:20 + Hiihto 7:20 ja siihen 20 sekuntia vaihtoaikaa tekisi 37:30. Eli raskaan sarjan tosi urheilija ehtisi nauttia kahvit ennen kuin meidän porukka ehti maaliin.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Tiivistettyjä leiriajatuksia
Leirillä on aikaa vähän ajatellakin. Joskus se on tietysti hyvä, näinä eurokriisin kurjistamina aikoina joskus vähän tuskallistakin...
Ensimmäinen ajatus koskee eurokriisiä. Viisaat esittävät pateviä ratkaisuja, mutta mikä on pätevää tilanteessa jossa kukaan ei oikeasti tiedä mitä puhuu. Mikä on Suomen etu ja miten se saavutetaan? Hallittavien asioiden ja muuttujien määrä on liian suuri jotta vastausta voi edes olla. Tiedämme että velkaa ei voi olla liikaa, mutta tiedämme myös että kulutuksen loppuminen lisää velan tarvetta josta seuraa lisää kurjistumista. Miten pysäyttää kierre johon Suomi muiden muassa on joutunut? Konkurssiaalto saattaa pyyhkäistä mennessään terveelle pohjallekin rakennettuja yrityksiä, seurauksena työttömyyttä ja kurjistumista. On nähtävissä että yhteisenä "potilaana" pidetty Kreikka ei kansana halua parantua. Poliitikot antavat lupauksia kansan lakkoillessa säästöjä vastaan. Yhtälö on mahdoton. Suuri kysymys on; Miten saada kansa sitoutumaan oman maansa nostamiseen pois talouskurimuksesta, sama pätee koko eurooppaan. Poliitikot yrittävät löytää keinot ratkaisuihin mutta kansat ovat liian eripuraisia ottaakseen keinot käyttöönsä. Agitaattorit kylvävät eripuraa tavoitellen itselleen joko asemaa tai taloudellista hyvää. Ei hyvä.
Suomen työmarkkinaneuvonpidossa oli samanlaisia piirteitä. Halutaan lisää palkkaa silläkin uhalla että yrityksillä ei ole varaa siihen. Niinhän se on että liittojen pomot vastaavat jäsenistölleen, mutta ketään ei taida kiinnostaa suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointi noin kokonaisuutena. Lakkoilu olisi syytä unohtaa ja nauttia kohtuullisuudesta vaurastumisen sijaan.
Ihmisten onnellisuus ei kuitenkaan ole talouteen sidottu, vaan myös toimintaan. Urheilu voi tarjota mielekästä tekemistä ihmisille jotka ovat tekemistä vailla, entä jos saisimme ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen, motivoitumaan liikkumaan enemmän ja liikuttamaan muita.
Yhteiskunnan rahojen vähetessä vähät rahat pitäisi osata kohdistaa oikein. Medikalisaation kitkeminen, liikuntareseptien lisääminen, urheilun käyttäminen yhteistyössä terveydenhuollon kanssa voisivat parantaa hyvinvointia ja säästää terveydenhollon kustannuksia todella paljon. Rahaa jäisi enemmän työllisyyden hoitoon, veroprosentin kohtuullisena pitämiseen puhumattakaan koulutuksen ja infrastruktuurin kustantamisesta.
Saattaa kuullostaa naurettavalta, mutta uskon että Suomi tarvitsee talvisodan henkeä jossa ei ajatella mitä Suomi voi antaa minulle, vaan mitä voin itse tehdä maani eteen.
Taloudellinen katastrofi on myös mahdollisuus. Monet ihmiset nauttivat haasteista elämän saadessa uusia merkityksiä. Näennäisen hyvinvoinnin laskiessa esim. bruttokansantuotteen muodossa ei ole lainkaan sanottua että ihmisten onnellisuus laskisi, voi hyvin käydä päinvastoin. Jos vain osaisimme edelleen puhaltaa yhteen hiileen...
Tietysti täällä on tullut mietittyä biitsihallikuvioitakin. Edelleen hanke on tapetilla, ja päässä surraa ajatuksia siitä miten vaadittavan rahoituksen saisi toteutumaan. Nämä ajat eivät ainakaan helpota tehtävää. Rakentamisen hinta tosin saattaa laskea markkinoiden hiljentyessä, mutta itse rahoituksen saaminen on kiven alla. Yritetään kaikesta huolimatta.
Vuosi 2012 tulee olemaan monella tapaa mielenkiintoinen;
- Näemme alkutahdit siitä mihin Euro menee
- Olympialaiset pidetään Lontoossa, suomalaismenestys uhkaa jäädä kovin vaatimattomaksi, mutta ehkä se on sitten se pohja jolta ponnistetaan
- Suomi saa 12 vuoden jälkeen uuden presidentin
- Melonta- ja Soutuliitto aloittaa toimintansa jalkapallovalmentaja toiminnanjohtajanaan
- Oma kansainvälinen valmentajaura jää hyllylle syyskuussa 2012, ellei sitä ennen tule kenkää ;)
- HuMu työryhmä jatkaa Suomalaisen urheilun uudistamista haastavana taloudellisena aikana
- Näemme saammeko todellista kantopintaa Biitishallin rakentamista varten
Vaihteleva vuosi siis edessä. Toivottavasti Lontoossa ja Luzernissa on tyyntä soutukilpailujen aikaan ja urheilijat terveinä. Toivottavasti myös Biitsihalli saa tuulta purjeisiinsa ja saamme homman toden teolla käyntiin. Olisin myös kovin iloinen jos onnistuisin ensi vuonna saamaan Vuoksesta lohen ja vieläpä valmistamaan sen herkulliseksi ateriaksi.
Ensimmäinen ajatus koskee eurokriisiä. Viisaat esittävät pateviä ratkaisuja, mutta mikä on pätevää tilanteessa jossa kukaan ei oikeasti tiedä mitä puhuu. Mikä on Suomen etu ja miten se saavutetaan? Hallittavien asioiden ja muuttujien määrä on liian suuri jotta vastausta voi edes olla. Tiedämme että velkaa ei voi olla liikaa, mutta tiedämme myös että kulutuksen loppuminen lisää velan tarvetta josta seuraa lisää kurjistumista. Miten pysäyttää kierre johon Suomi muiden muassa on joutunut? Konkurssiaalto saattaa pyyhkäistä mennessään terveelle pohjallekin rakennettuja yrityksiä, seurauksena työttömyyttä ja kurjistumista. On nähtävissä että yhteisenä "potilaana" pidetty Kreikka ei kansana halua parantua. Poliitikot antavat lupauksia kansan lakkoillessa säästöjä vastaan. Yhtälö on mahdoton. Suuri kysymys on; Miten saada kansa sitoutumaan oman maansa nostamiseen pois talouskurimuksesta, sama pätee koko eurooppaan. Poliitikot yrittävät löytää keinot ratkaisuihin mutta kansat ovat liian eripuraisia ottaakseen keinot käyttöönsä. Agitaattorit kylvävät eripuraa tavoitellen itselleen joko asemaa tai taloudellista hyvää. Ei hyvä.
Suomen työmarkkinaneuvonpidossa oli samanlaisia piirteitä. Halutaan lisää palkkaa silläkin uhalla että yrityksillä ei ole varaa siihen. Niinhän se on että liittojen pomot vastaavat jäsenistölleen, mutta ketään ei taida kiinnostaa suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointi noin kokonaisuutena. Lakkoilu olisi syytä unohtaa ja nauttia kohtuullisuudesta vaurastumisen sijaan.
Ihmisten onnellisuus ei kuitenkaan ole talouteen sidottu, vaan myös toimintaan. Urheilu voi tarjota mielekästä tekemistä ihmisille jotka ovat tekemistä vailla, entä jos saisimme ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen, motivoitumaan liikkumaan enemmän ja liikuttamaan muita.
Yhteiskunnan rahojen vähetessä vähät rahat pitäisi osata kohdistaa oikein. Medikalisaation kitkeminen, liikuntareseptien lisääminen, urheilun käyttäminen yhteistyössä terveydenhuollon kanssa voisivat parantaa hyvinvointia ja säästää terveydenhollon kustannuksia todella paljon. Rahaa jäisi enemmän työllisyyden hoitoon, veroprosentin kohtuullisena pitämiseen puhumattakaan koulutuksen ja infrastruktuurin kustantamisesta.
Saattaa kuullostaa naurettavalta, mutta uskon että Suomi tarvitsee talvisodan henkeä jossa ei ajatella mitä Suomi voi antaa minulle, vaan mitä voin itse tehdä maani eteen.
Taloudellinen katastrofi on myös mahdollisuus. Monet ihmiset nauttivat haasteista elämän saadessa uusia merkityksiä. Näennäisen hyvinvoinnin laskiessa esim. bruttokansantuotteen muodossa ei ole lainkaan sanottua että ihmisten onnellisuus laskisi, voi hyvin käydä päinvastoin. Jos vain osaisimme edelleen puhaltaa yhteen hiileen...
Tietysti täällä on tullut mietittyä biitsihallikuvioitakin. Edelleen hanke on tapetilla, ja päässä surraa ajatuksia siitä miten vaadittavan rahoituksen saisi toteutumaan. Nämä ajat eivät ainakaan helpota tehtävää. Rakentamisen hinta tosin saattaa laskea markkinoiden hiljentyessä, mutta itse rahoituksen saaminen on kiven alla. Yritetään kaikesta huolimatta.
Vuosi 2012 tulee olemaan monella tapaa mielenkiintoinen;
- Näemme alkutahdit siitä mihin Euro menee
- Olympialaiset pidetään Lontoossa, suomalaismenestys uhkaa jäädä kovin vaatimattomaksi, mutta ehkä se on sitten se pohja jolta ponnistetaan
- Suomi saa 12 vuoden jälkeen uuden presidentin
- Melonta- ja Soutuliitto aloittaa toimintansa jalkapallovalmentaja toiminnanjohtajanaan
- Oma kansainvälinen valmentajaura jää hyllylle syyskuussa 2012, ellei sitä ennen tule kenkää ;)
- HuMu työryhmä jatkaa Suomalaisen urheilun uudistamista haastavana taloudellisena aikana
- Näemme saammeko todellista kantopintaa Biitishallin rakentamista varten
Vaihteleva vuosi siis edessä. Toivottavasti Lontoossa ja Luzernissa on tyyntä soutukilpailujen aikaan ja urheilijat terveinä. Toivottavasti myös Biitsihalli saa tuulta purjeisiinsa ja saamme homman toden teolla käyntiin. Olisin myös kovin iloinen jos onnistuisin ensi vuonna saamaan Vuoksesta lohen ja vieläpä valmistamaan sen herkulliseksi ateriaksi.
torstai 1. joulukuuta 2011
Treeniä....
Taitaa olla ensimmäinen kerta kun olen avovesileirillä jo ennen joulua. Belgiassa pääsi hyvin treenaamaan syksyn ja nyt ollaan sitten Portugalissa, Avizaqua nimisessä harjoituskeskuksessa. Vesialue on laaja, ja uskon että olosuhteet säilyvät hyvinä huolimatta siitä että Saksan maajoukkue saapuu tänne huomenna, veneet juuri äsken. Padotussa tekoaltaassa on 3 haaraa jotka jokainen on niin pitkä että vähintään 40 minuuttia voi vetää suuntaansa. Vesille on rakenneltu myös 2000m rata, jossa voi tarkistella vauhtia sitten kun sen aika on. SpeedCoach kertoo vauhdin tosin joka treenissä tarkkaan joten emme juurikaan tässä vaiheessa rataa tarvitse. Lassi K från Sverige saapuu treenikaveriksi lähipäivinä ja sitten täytyy katsoa osaammeko sovitella harjotusohjelmia yhteen yhteisharjoittelua varten. Tim on tutustunut täällä numeroa pienempään Filippiin, eli F22:n. (Viime kesän F14 on 8,3m pitkä siinä missä tämä F22 on 8,00m.) Vene tuntuu hyvältä, ainut miettimisen paikka on sen kanssa Etonin kovin todennäköiset kovat tuuliolosuhteet. Loppuvedossa keula käy aika matalalla ja saattaa aallokossa sukeltaa.... Normaalioloissa ongelmaa ei olisi, mutta Etonin tuntien asia täytyy ottaa huomioon.
Tim oli tänne tullessa toipumassa flunssasta, joten nyt on otettu aika iisisti. Eilen oli ensimmäinen vähän suuremmalla intensiteetillä vedetty treeni, joka meni ihan ok, eikä tautikaan iskenyt takaisin joten eiköhän tästä päästä vetämään ihan normitreeniä. Teknisenä tavoitteena on saada vedestä suoremmin kiinni, ilman valusaumaa ja pitää penkin liike tasaisena alkuvetoon mennessä, samalla käsiä vähän ylös vieden jotta vedestä kiinniotto tapahtuisi suoraviivaisesti ja tehokkaasti. Fyysinen tavoite on aerobisen kapasiteetin kehittäminen ja anaerobisen kapasiteetin ylläpitäminen. Palauttavat lenkit olemme normaaliolosuhteissa tehneet pyöräillen, mutta täällä meillä ei ole pyöriä mukana, joten teemme ne vesillä erittäin kevyillä välityksillä. Otin Imatralta sitä varten airotkin mukaan, C2 SMvtex Low-i 284/88,5. Eilen kokeiltiin ensimmäistä kertaa moisia säätöjä, eikä se hullummin mennyt, vaikka ei kauhean suurta suosiota Timiltä saanutkaan. Tavoitteena tossa kohden on että palauttavassakin harjoittelussa olisi korkeampi tahti, jaloille nopeampi liike ja lavalla pitäisi tehdä töitä jotta ote veteen löytyy. Palauttava lenkki tahdilla 22! Tähän mennessä olosuhteet ovat olleet erinomaiset kuten kuvasta voi jokainen soudusta jotain ymmärtävä päätellä!
Talven ohjelma on fyysiseltä sisällöltään suhteellisen normaali; 44 viikon aikana ennen Lontoon kinkereitä tunteja tulee n. 700. En usko mihinkään jättiharppauksiin treenimäärissä, tehoissa tai suorituskyvyssäkään. Vuodessa voi säätää hieman ja vähän kiristää tehoruuvia, mutta jos koittaa liian aggressiivisesti ottaa suuren askelen eteenpäin johtaa se yleensä ongelmiin. Tähtäämme pienen kehityksen saavuttamiseen ja kunnon ajoittamiseen oikein, niillä eväillä tulos on sitten se mikä se on. Keväällä on syytä herkistyä vetämään paikasta Luzernissa toukokuun lopulla ja sitten uudestaan Lontoossa. Yhtälö on sinänsä hankala, Karsinnoista on Lontooseen 10 viikkoa, eli samalla kunnolla ei kannata yrittää, vaan pienempi herkistely Luzerniin, sitten ikään kuin paluu sorvin ääreen perusharjoitteluun hetkeksi ja siitä sitten uuteen nousuun Lontooseen, tilanne on aika uusi, sillä normaalisti karsinnoista kisoihin on muutama viikko vähemmän aikaa.
perjantai 4. marraskuuta 2011
Mihin menossa?
Kreikka täyttää tiedotusvälineet sekä Suomessa että Belgiassa, ja varmasti muuallakin Euroopassa. Velkaonglemat tulevat muuttamaan maailmaa melkoisesti, tai näin ainakin oletan. Yhteiskunnalla on valtavasti sopeutumista edessään. Huippu-Urheilun muutostyöryhmän työn valmistuminen osuu hankalaan paikkaan. Saadaanko liikuntaan enemmän varoja tällaisena aikana? Toivottavasti vastaus on kyllä, mutta vaakakupeissa on paljon tärkeitä asioita.
Ihmisten usko markkinatalouteen heikkenee, mutta millaisia ovat realistiset vaihtoehdot? Työn hinta on Suomessa kova. Palkkaamisen kynnys nousee jatkuvasti yleisen talouden mennessä huonoon suuntaan, ja samalla vaaditaan melkoisia palkankorotuksia, joka nostaa kynnystä ensitstään. Jokainen järkevä pienyritys firma pyrkii turvaamaan olemassaolonsa minimoimalla henkilökunnan. Yritä siinä sitten parantaa työhyvinvointia ja nostaa eläkeikää kun ne kenellä töitä on, on niitä uupumukseen saakka.
Kuntien ja valtion taloudenpito ei voi suunnitella kaikkea ikuisen kasvun strategialla. (enää) Mitä saadaan tilalle jotta hyvinvointi säilyy tai lisääntyy. Alla on pari ajatusta, siitä miten sekä urheilua että koko yhteiskuntaa voisi kehittää.
Verotus - nykyaikaiset tietokonejärjestelmät mahdollistavat, tai ainakin niiden tulisi mahdollistaa paljon sellaisia vaihtoehtoja jotka eivät ennen olleet mahdollisia. Näitä voisi verotuksessa hyödyntää.
Verouudistus
Veronmaksajille jätetään varojen käyttökohde, pieneltä osin itse päätettäväksi, esimerkiksi kunnallisveron lisäprosentti. Lisäprosentin maksaja saisi itse päättää mihin raha menee, tyyliin koulutus, taide, kulttuuri, urheilu jne. Mahdolliset rahan saajat joutuisivat tietysti luomaan mahdollisimman tehokkaita toimintamalleja jotta saisivat toimintaansa markkinoitua siten että verovaroja sataisi laariin. Urheilulla olisi tällaisessa mallissa loistavat edellytykset kehittyä; Maksaisinko itse kunnallisveroa prosentin verran lisää jos tietäisin että se menee junnuvalmentajien palkkaamiseen, entä maksaisitko Sinä? Mallilla saavutettaisiin huimasti lisää toimintaa harrastesektorille ja sinne syntyisi myös ihan oikeita työpaikkoja.
Alumni - toiminta
Amerikkalaiset yliopistot rahoittavat urheilutoimintaansa Alumni toiminnalla, joka tarkoittaa sitä että yliopistossa urheillut maksaa kuukausittain automaattisesti pienen summan tärkeäksi kokemalleen yliopiston urheilulajille. Suomalaisessa soudussa viritellään samanlaista mallia ja toivottavasti myös onnistutaan siinä. Sama voisi hyvinkin toimia myös seuratoiminnassa. Yksilön kokiessa että toiminta on lähellä sydäntä, olisi helppo tapa maksaa pieni kuukausittainen summa urheiluseuralle, tai seuran säätiölle.
Kovia haasteita tulee riittämään yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Yksilön vastuu omasta itsestään ja lähipiiristään tulee kasvamaan, yhteiskunnalla ei tule olemaan varaa kaikkeen. Toisaalta ihmisten hyvinvointi on yhteiskunnan olemassaolon perusta, ja haaste on siinä miten hyvinvointia voidaan ylläpitää ja kehittää. Rahasta se ei ole kiinni, vaan siitä että tiedostamme yhteisöllisyyden voiman ja pystymme yhdessä luomaan positiivisia rakenteita uuden teknologian ja uusien ajatusmallien avulla.
Ihmisten usko markkinatalouteen heikkenee, mutta millaisia ovat realistiset vaihtoehdot? Työn hinta on Suomessa kova. Palkkaamisen kynnys nousee jatkuvasti yleisen talouden mennessä huonoon suuntaan, ja samalla vaaditaan melkoisia palkankorotuksia, joka nostaa kynnystä ensitstään. Jokainen järkevä pienyritys firma pyrkii turvaamaan olemassaolonsa minimoimalla henkilökunnan. Yritä siinä sitten parantaa työhyvinvointia ja nostaa eläkeikää kun ne kenellä töitä on, on niitä uupumukseen saakka.
Kuntien ja valtion taloudenpito ei voi suunnitella kaikkea ikuisen kasvun strategialla. (enää) Mitä saadaan tilalle jotta hyvinvointi säilyy tai lisääntyy. Alla on pari ajatusta, siitä miten sekä urheilua että koko yhteiskuntaa voisi kehittää.
Verotus - nykyaikaiset tietokonejärjestelmät mahdollistavat, tai ainakin niiden tulisi mahdollistaa paljon sellaisia vaihtoehtoja jotka eivät ennen olleet mahdollisia. Näitä voisi verotuksessa hyödyntää.
Verouudistus
Veronmaksajille jätetään varojen käyttökohde, pieneltä osin itse päätettäväksi, esimerkiksi kunnallisveron lisäprosentti. Lisäprosentin maksaja saisi itse päättää mihin raha menee, tyyliin koulutus, taide, kulttuuri, urheilu jne. Mahdolliset rahan saajat joutuisivat tietysti luomaan mahdollisimman tehokkaita toimintamalleja jotta saisivat toimintaansa markkinoitua siten että verovaroja sataisi laariin. Urheilulla olisi tällaisessa mallissa loistavat edellytykset kehittyä; Maksaisinko itse kunnallisveroa prosentin verran lisää jos tietäisin että se menee junnuvalmentajien palkkaamiseen, entä maksaisitko Sinä? Mallilla saavutettaisiin huimasti lisää toimintaa harrastesektorille ja sinne syntyisi myös ihan oikeita työpaikkoja.
Alumni - toiminta
Amerikkalaiset yliopistot rahoittavat urheilutoimintaansa Alumni toiminnalla, joka tarkoittaa sitä että yliopistossa urheillut maksaa kuukausittain automaattisesti pienen summan tärkeäksi kokemalleen yliopiston urheilulajille. Suomalaisessa soudussa viritellään samanlaista mallia ja toivottavasti myös onnistutaan siinä. Sama voisi hyvinkin toimia myös seuratoiminnassa. Yksilön kokiessa että toiminta on lähellä sydäntä, olisi helppo tapa maksaa pieni kuukausittainen summa urheiluseuralle, tai seuran säätiölle.
Kovia haasteita tulee riittämään yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Yksilön vastuu omasta itsestään ja lähipiiristään tulee kasvamaan, yhteiskunnalla ei tule olemaan varaa kaikkeen. Toisaalta ihmisten hyvinvointi on yhteiskunnan olemassaolon perusta, ja haaste on siinä miten hyvinvointia voidaan ylläpitää ja kehittää. Rahasta se ei ole kiinni, vaan siitä että tiedostamme yhteisöllisyyden voiman ja pystymme yhdessä luomaan positiivisia rakenteita uuden teknologian ja uusien ajatusmallien avulla.
maanantai 31. lokakuuta 2011
Syksyä
Soutajan syksy on yleensä kohtuu rauhallista treeniä. Niin nytkin. Tim on vetänyt harjoituskaverinsa Karelin kanssa treeniä lokakuun alusta ja viime viikolla oli ensimmäisten testien aika. 6km testi slideilla taipui ihan mukavasti, joten jos jostain aikatauluista urheilun suhteen voi puhua, niin aikataulussa ollaan. Kanava jolla treenaamme on suojainen ja viime päivinä tuulet ovat olleet niin kevyitä että treeniä on vedetty lähes optimaalisissa olosuhteissa. Timin Seura "Bruggen kuninkaallinen soutuseura" noin vapaasti suomennettuna järjsti viime viikonloppuna varainkeruubileet. Veneet tyhjennettiin kakkosvajaan, lattialle tehtiin tanssilattia, 3 baaria pystytettiin, WC vaunu ja lipunmyyntikoju ja vuokrakylmiö saapuivat pihaan pihaan, vaja maalattiin sisältä ja somistettiin discoksi trussikehikoiden ym kilkkeen avulla. Yläkerrassa soi 70-90 lukujen musiikki ja alakerrassa nuoriso"tekno". Satoja bilettäjiä oli kuulemma paikalla. Toden teolla bileet alkoivat vasta puolenyön jälkeen jolloin vanha päätti lähteä nukkumaan. Merkittävää projektissa oli että talkooväki oli hyvin liikkellä sekä valmisteluissa, itse tapahtumassa että homman purussa. Hatunnosto toimivalle urheiluseuralle!
Syksyn kelit Belgiassa ovat olleet ihan mukavat tähän asti ainakin. Sunnuntaina koneen nokka suuntaa kohti Lanzarotea Belgian olympiajoukkueen leirille, siellä pitäisi vielä olla kohtuullisen kesäistä. Ohjelmassa Lanzarotella on uintia, ergoa, punttia ja pyöräilyä. Timin polvi ei oikein tykkää juoksusta, joten triathlon on jätettävä väliin. Toivon tietysti että Aikaa liikenisi hieman vaikka Beachin peluuseen, toivotaan että kavereitakin siihen löytyisi...
Suomen Melonta ja Soutuliiton strategia poiki ainakin keskutelua, mutta korviini ei ole kantautunut sitä missä hankkeen osalta nyt mennään. Mielenkiinnolla odotan liiton johdolta kunnollisia avauksia kohti parempaa tulevaisuutta.
Blogin lukijoille hyvää syksyn jatkoa, toivottavasti hiihtokausi pääsee pian alkuun. Olen itsekin "hiihdellyt" jo pariin otteeseen sauvojen kanssa De Haanin dyyneille ja hiekkarannalla...
Syksyn kelit Belgiassa ovat olleet ihan mukavat tähän asti ainakin. Sunnuntaina koneen nokka suuntaa kohti Lanzarotea Belgian olympiajoukkueen leirille, siellä pitäisi vielä olla kohtuullisen kesäistä. Ohjelmassa Lanzarotella on uintia, ergoa, punttia ja pyöräilyä. Timin polvi ei oikein tykkää juoksusta, joten triathlon on jätettävä väliin. Toivon tietysti että Aikaa liikenisi hieman vaikka Beachin peluuseen, toivotaan että kavereitakin siihen löytyisi...
Suomen Melonta ja Soutuliiton strategia poiki ainakin keskutelua, mutta korviini ei ole kantautunut sitä missä hankkeen osalta nyt mennään. Mielenkiinnolla odotan liiton johdolta kunnollisia avauksia kohti parempaa tulevaisuutta.
Blogin lukijoille hyvää syksyn jatkoa, toivottavasti hiihtokausi pääsee pian alkuun. Olen itsekin "hiihdellyt" jo pariin otteeseen sauvojen kanssa De Haanin dyyneille ja hiekkarannalla...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
