Ergotuloksia

Viime aikoina on sisäsoudussa tehty loistavia tuloksia. Olympiavuosi selittää osan niistä, osa selittyy sillä että harjoittelu kehittyy ja kykyjenetsintä toimii. Tanskan Henrik Stephansenin kevyen ME 5:57 on uskomaton tulos 75 kiloiselle miehelle. Anne Watkinsin vitonen 16:56 ja osia on uskomaton, suorastaan miehekäs, tulos naiselle! Eric Murrayn tunnin ennätys Dynamicilla ja Ondrej Synekin uusi Tshekin ennätys 5:40,9 kertovat siitä että Lontoossa soutajat tulevat olemaan todella kovassa kunnossa. Kaksinkertainen Olympiavoittaja Olof Tuftekin vertyi vetämään 5:46,9, joka lienee hänen ennätyksensä tai ainakin lähellä sitä. Samoissa Norjan mestaruuskilpailuissa Ruotsin vuoden 2010 maailmanmestari Frida Svensson kellotti 6:48,2.

Kotimaisissa sisäsoudun SM-kilpailuissa tulostaso ei huimannut. Hyviä suorituksia nähtiin, mutta vertailussa maailman tasoon olemme kaukana. Tämä tosiasia ei saa aiheuttaa tuhkan sirottelua ja lapun laittamista luukulle, vaan aitoa ja oikeaa toiminnan kehittämistä ja kykyjen etsimistä haastamaan maailman valioita. Urheilu, suomalainenkin, elää huippu-urheilusta ja haasteista jota huippu-urheilu tarjoaa.

Täällä Avisin harjoituskeskuksessa, Portugalissa, jossa jälleen leireilemme pääsee seuraamaan myös muiden soutumaiden tekemistä. Tällä hetkellä täällä leireilevät Tanskan ja Sveitsin joukkueet ja heidän lisäkseen Marcel Hacker ja Lassi Karonen. Kilpailuhengen voidaan sanoa kukkivan näissä joukueissa. Satuin eräänä iltana vetämään omaa ergotreeniäni Tanskan kevyiden miesten rivistöön, joka veti 40 minuutin siivua, koko 10-12 äijän joukkue tasan samaan tahtiin ja riittävän kovalla vauhdilla. Valmentaja oli mukana rivistössä ja kun jälkeenpäin keskustelin hänen kanssaan aiheesta hän sanoi että on hyvä tietää miltä urheilijoista tuntuu...niinpä. Pienet asiat, kuten yhtenäinen tahti ja liike imevät mukaansa ja toimivat todella hyvinä motivaattoreina. Kun joukkue pysähtyi, ei pariin minuuttiin kuulunut muuta kuin puuskutusta, jonka jälkeen vähitellen alkoi iloinen puheensorina.

Näen että yhdessä harjoittelu luo tunnelmaa joukkueeseen. Kehitys näkyy kaikille ja ruokkii itse itseään. Ei ole ensimmäinen, eikä viimeinenkään kerta kun korostan ryhmässä harjoittelun voimaa kehityksen moottorina, ja sosiaalisuuden voimaa motivaation kehittäjänä ja ylläpitäjänä. Suomessa talvi on pitkä ja meidän on pakko kehittyäksemme laajemmalla rintamalla pyrkiä harjoittelemaan ryhmissä, organisoidusti ja avoimesti. Maailman taso tarjoaa hyvän vertailun siihen missä menemme, ja kansainväisen menestyksen tulee olla yhteinen tavoitteemme. Soutua pidetään yksilölajina, mutta se ei ole sitä. Soutu on joukkuelaji, jossa joukkueissa ja ryhmissä tapahtuvan harjoittelun avulla noustaan huipulle. Poikkeuksia toki on, näitä yksinäisiä puurtajia jotka menevät läpi harmaan kiven, kaikki kunnia heille. Kulttuurin syntyminen vaatii kuitenkin enemmän, isomman joukon urheilijoita ja valmentajia ja ennen kaikkea YHTEISEN suunnan ja toteutuksen.