Tiivistettyjä leiriajatuksia

Leirillä on aikaa vähän ajatellakin. Joskus se on tietysti hyvä, näinä eurokriisin kurjistamina aikoina joskus vähän tuskallistakin...

Ensimmäinen ajatus koskee eurokriisiä. Viisaat esittävät pateviä ratkaisuja, mutta mikä on pätevää tilanteessa jossa kukaan ei oikeasti tiedä mitä puhuu. Mikä on Suomen etu ja miten se saavutetaan? Hallittavien asioiden ja muuttujien määrä on liian suuri jotta vastausta voi edes olla. Tiedämme että velkaa ei voi olla liikaa, mutta tiedämme myös että kulutuksen loppuminen lisää velan tarvetta josta seuraa lisää kurjistumista. Miten pysäyttää kierre johon Suomi muiden muassa on joutunut? Konkurssiaalto saattaa pyyhkäistä mennessään terveelle pohjallekin rakennettuja yrityksiä, seurauksena työttömyyttä ja kurjistumista. On nähtävissä että yhteisenä "potilaana" pidetty Kreikka ei kansana halua parantua. Poliitikot antavat lupauksia kansan lakkoillessa säästöjä vastaan. Yhtälö on mahdoton. Suuri kysymys on; Miten saada kansa sitoutumaan oman maansa nostamiseen pois talouskurimuksesta, sama pätee koko eurooppaan. Poliitikot yrittävät löytää keinot ratkaisuihin mutta kansat ovat liian eripuraisia ottaakseen keinot käyttöönsä. Agitaattorit kylvävät eripuraa tavoitellen itselleen joko asemaa tai taloudellista hyvää. Ei hyvä.

Suomen työmarkkinaneuvonpidossa oli samanlaisia piirteitä. Halutaan lisää palkkaa silläkin uhalla että yrityksillä ei ole varaa siihen. Niinhän se on että liittojen pomot vastaavat jäsenistölleen, mutta ketään ei taida kiinnostaa suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointi noin kokonaisuutena. Lakkoilu olisi syytä unohtaa ja nauttia kohtuullisuudesta vaurastumisen sijaan.

Ihmisten onnellisuus ei kuitenkaan ole talouteen sidottu, vaan myös toimintaan. Urheilu voi tarjota mielekästä tekemistä ihmisille jotka ovat tekemistä vailla, entä jos saisimme ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen, motivoitumaan liikkumaan enemmän ja liikuttamaan muita.

Yhteiskunnan rahojen vähetessä vähät rahat pitäisi osata kohdistaa oikein. Medikalisaation kitkeminen, liikuntareseptien lisääminen, urheilun käyttäminen yhteistyössä terveydenhuollon kanssa voisivat parantaa hyvinvointia ja säästää terveydenhollon kustannuksia todella paljon. Rahaa jäisi enemmän työllisyyden hoitoon, veroprosentin kohtuullisena pitämiseen puhumattakaan koulutuksen ja infrastruktuurin kustantamisesta.

Saattaa kuullostaa naurettavalta, mutta uskon että Suomi tarvitsee talvisodan henkeä jossa ei ajatella mitä Suomi voi antaa minulle, vaan mitä voin itse tehdä maani eteen.

Taloudellinen katastrofi on myös mahdollisuus. Monet ihmiset nauttivat haasteista elämän saadessa uusia merkityksiä. Näennäisen hyvinvoinnin laskiessa esim. bruttokansantuotteen muodossa ei ole lainkaan sanottua että ihmisten onnellisuus laskisi, voi hyvin käydä päinvastoin. Jos vain osaisimme edelleen puhaltaa yhteen hiileen...

Tietysti täällä on tullut mietittyä biitsihallikuvioitakin. Edelleen hanke on tapetilla, ja päässä surraa ajatuksia siitä miten vaadittavan rahoituksen saisi toteutumaan. Nämä ajat eivät ainakaan helpota tehtävää. Rakentamisen hinta tosin saattaa laskea markkinoiden hiljentyessä, mutta itse rahoituksen saaminen on kiven alla. Yritetään kaikesta huolimatta.

Vuosi 2012 tulee olemaan monella tapaa mielenkiintoinen;
- Näemme alkutahdit siitä mihin Euro menee
- Olympialaiset pidetään Lontoossa, suomalaismenestys uhkaa jäädä kovin vaatimattomaksi, mutta ehkä se on sitten se pohja jolta ponnistetaan
- Suomi saa 12 vuoden jälkeen uuden presidentin
- Melonta- ja Soutuliitto aloittaa toimintansa jalkapallovalmentaja toiminnanjohtajanaan
- Oma kansainvälinen valmentajaura jää hyllylle syyskuussa 2012, ellei sitä ennen tule kenkää ;)
- HuMu työryhmä jatkaa Suomalaisen urheilun uudistamista haastavana taloudellisena aikana
- Näemme saammeko todellista kantopintaa Biitishallin rakentamista varten

Vaihteleva vuosi siis edessä. Toivottavasti Lontoossa ja Luzernissa on tyyntä soutukilpailujen aikaan ja urheilijat terveinä. Toivottavasti myös Biitsihalli saa tuulta purjeisiinsa ja saamme homman toden teolla käyntiin. Olisin myös kovin iloinen jos onnistuisin ensi vuonna saamaan Vuoksesta lohen ja vieläpä valmistamaan sen herkulliseksi ateriaksi.