torstai 15. syyskuuta 2011

Soudun suunta

Kohtaa totuus, aseta tavoite ja toimi!
(Lainaus Iron Coaching sivustolta)

Soutu on aina toiminut marginaalissa ja tulemme olemaan pienehkö laji tulevaisuudessakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että emme voisi menestyä tai voida hyvin lajina lajien joukossa. Meidän on käytettävä vahvuuksiamme, jotta voimme luoda edellytyksiä lajin hyvinvoinnille.

Heikkoutemme on toiminnan pienuus, organosoimattomuus, epäyhtenäisyys ja kaikkinainen laadun puute harjoittelussa. Toimivat valmentajat varmasti loukkaantuvat tästä kommentista, mutta tulokset kertovat tasomme, turha sitä on kaunistella. Valmennusjärjestelmämme ei ole ajan tasalla, eikä kilpailukykyinen, eikä ole ollut sitä kymmeniin vuosiin! Näennäisesti meillä saattaa olla tietoa valmennuksesta ja soututekniikasta, mutta pelkkä tieto ei kuljeta venettä yhtään nopeammin eteenpäin. Meidän täytyy käyttää tietoa mahdollisimman suureen joukkoon soutajia jotta saamme tuloksia aikaan.

Tärkein vahvuutemme on se, että soutu on harvinainen kestävyyslaji jota voi harrastaa ja jossa voi kilpailla joukkueena. Ihminen on sosiaalinen ja etenkin nuorille on tärkeää kuulua joukkoon. Suuri osa suomalaisesta soutumenestyksestä on saavutettu yksiköillä, mutta ei ilman joukkueen, eli harjoituskavereiden tukea. Haasteemme on ruokkia sosiaalisuutta ja tehdä sen avulla harjoittelusta laadukasta, motivoivaa ja kehittävää.

Uuden-Seelannin soutajat harjoittelivat kanssamme Hazewinkelissä kolme viikkoa ja Tim vietti talvesta 8 viikkoa Uudessa - Seelannissa harjoittelemassa heidän kanssaan. Uuden-Seelannin soudun kulmakivi on ryhmäharjoittelu. Dick Tonks vastaa neljästä veneestä itse, M1x, W1x, M2- ja W4x. Nämä veneet harjoittelivat yhdessä 1-2 kertaa päivässä sekä harjoituskaudella että kilpailukaudella. Suuri osa harjoittelusta oli erilaisia harjoitteita vene venettä vastaan tasoituslähtöinä, eri tehoalueilla. Sama toistui KAIKISSA ryhmissä. M2x ja LM2x muodostivat yhden ryhmän. Näiden kahden harjoitusryhmän ryhmän tulos on mykistävä; 3 kultaa, 1 hopea ja 2 pronssia, mitaliprosentti siis tasan 100% ja voittoprosenttikin 50%! Ryhmäharjoittelun voima näkyi myös Tshekissä ja aikanaan LW2x projketissa - urheilijoiden kehityksenä.

Kysymykseni kuuluu, millä tavoin voisimme toimia suomalaisessa soudussa siten että parannamme harjoittelun laatua, vähennämme drop - outtia ja teemme lajistamme enemmän kiinnostavan nuorille ja aikuisillekin, esitän vakavissani suomalaiselle soudulle alla olevaa kehityssuunnitelmaa ja väitän että se on realistinen. Tämä järjestelmä olisi suunnattu nuorille, mutta siitä voisivat hyötyä kaikki soutajat. Rakenne tarvitsee yläpuolelleen hyvän huippu-urheilujärjestelmän, johon nykyiset huiput voivat kiinnittyä, mutta huippuryhmää on saatava suuremmaksi muutaman vuoden marginaalilla ihan yksinkertaisesti tekemisen tasoa nostamalla. Huippuryhmä tarvitsee myös oman valmentajansa.

Ehdotan vakavissani myös että projektin valmentaja-postia tarjotaan Australiassa hyviä tuloksia saavuttaneelle Jani Heinolle, ja alkavan talven aikana kartoitetaan mukaan lähtevät seurat / alueet ja varmistutaan niiden resursseista.



Soutu takaisin suomalaiselle urheilu- kartalle – pysyväisluotoinen toimintamalli
1. Jaetaan suomi alueiksi/alueellisiksi harjoituskeskuksiksi sen mukaan mitkä seurat pystyvät tarjoamaan kohtuulliset harjoitusolosuhteet ja valmennuksen. (esim. Helsinki, Hämeenlinna, Turku, Tampere, Jämsänkoski, Porvoo, Imatra, Lappeenranta)

2. Liitto osallistuu palkkaamalla päätoimisen valmentajan ja OTO – valmentajat projektiin sitoutuviin seuroihin. Korvaus OTO valmennuksesta esimerkiksi 250 - 500€/kk. Päätoimisen valmentajan palkkakulu n. 40 000€ - 50 000€. Yhteensä palkkakulut vuosittain n. 70 000 – 90 000€.

3. Edellytetään että keskuksissa toimitaan tietyllä formaatilla ja toteutetaan yhteisiä harjoitusohjelmia ja testejä joihin kaikki sitoutuvat. Ohjelma sisältää myös uusien soutajien rekrytoinnin. Jos seura tai alue ei sitoudu, niin se on ulkona systeemistä. Lahjakkuuksien etsintään käytetään esimerkiksi sisäsoutulaitteilla soudettavaa suunnattua kotirata-kilpailujärjestelmää kaikilla ohjelmaan osallistuvilla paikkakunnilla.

4. Liitto ja yhteistyötahot palkkaavat yhdessä valmentajan pyörittämään tätä toimintaa ja valvomaan sitä että homma toimii, johtamaan oman alueensa toimintaa ja myöhemmin junioreiden ja U23 maajoukkue toimintaa. Valmentajan vastuuna on yhden alueen pyörittäminen, valmentajien kouluttaminen ja yhteisten harjoitusohjelmien tekeminen asiantuntijoiden kanssa ja seuratoiminnan laadun seuranta. Testauksen toteutus kuuluu valmentajan rooliin yhdessä paikallisten valmentajien kanssa.

5. 16-18v. / Siinä vaiheessa kun oikeasti tähdätään junioreiden ja U23 arvokilpailuihin soutajat on koottava yhteen harjoittelemaan päivittäisellä tasolla. Siihen tarvitaan kaupunki jossa on hyvät olosuhteet lajin harjoitteluun sekä talvella että kesällä ja jossa on opiskelupaikkoja. (Tampere – Turku?)
Tavoite on että jokaisella paikkakunnalla on aina vähintään 6-8 nuorta soutajaa jotka harjoittelevat nyt perustettavassa valmennusryhmässä. Ajan myötä olisi suotavaa että ryhmäkoko kasvaisi lähemmäs kymmentä, resurssien riittäessä suuremmaksikin. ”Keskusjohtoisen” valmennuksen avulla helpotamme paikallisten valmentajien työtä ja varmistamme että saamme saatettua alulle suomalaisen tavan tavoitella palkintosijoja soudussa sekä fyysisellä sektorilla että soututekniikan osalta. Yhteinen näkemys harjoittelusta, tekniikasta, ravitsemuksesta ja ylipäänsä huippu - urheilun filosofiasta on olennainen osa toimintamallia.

6. Tehdään päätös projektin aloittamisesta NYT ja aloitetaan se 2012 syksyllä.

Perusteet:
1. Jokainen menestyksekäs soutuvalmennusjärjestelmä maailmassa perustuu hyvien sisältöjen lisäksi yhdessä harjoittelemiseen ja kilpailuun. Ryhmät toimivat sekä jatkuvana harjoitus ja kilpailuympäristönä, että motivaation lähteinä nuorille, menestyäksemme meidän tulee harjoitella yhdessä PÄIVITTÄIN!
2. Tällä hetkellä urheilijamme harjoittelevat liian yksin ja uskon että yhdessä voimme kehittää myös harjoitussisältöjä vastaamaan kilpailun asettamiin haasteisiin.
3. Ilman radikaalia kehitystä putoamme lopullisesti kansainvälisestä kilpailusta.

Ei kommentteja: