"Viimeiset viisi kilometriä"

Lauloi Puolikuu joskus, fiilis on nyt vähän sama. Edessä on puolentoista viikon tiukempi jakso jonka jälkeen viimeinen puolitoista viikkoa mennään kevyesti. So far so good, terveyttä on on riittänyt ja vene on kulkenut ihan mukavasti. Normaalit kestolenkit Tim tekee 20 tahdilla ja vauhdit huitelevat 2:05-2:08 välillä.

Moni kyselee odotuksista ja vastustajista; Vastus on todella kova. Taso on leventynyt vuosista 2004 ja 2008, uusina suosikkeina vanhojen lisäksi ovat Kuuba ja Azerbaijan. Jos ajatellaan tämän olympiadin näyttöjä niin finaalistit löytynevät tästä joukosta:

Ondrej Synek, jatkuvasti ykkönen tai kakkonen, tänä kesänä Amsterdamissa pieni notkahdus.

Mahe Drysdale, jatkuvasti ykkönen tai kakkonen, pyöräonnettomuus juuri ennen Muncheniä on tehdyt valmistautumisen haastavaksi, huhujen mukaan olkapää ei ole vieläkään täysin kunnossa.

Alan Campbell, viime vuoden kolmonen, tänä vuonna joutunut taipumaan Kuuban Angel Fournier Rodriguezille, eikän Munchenin viimeinen cuppi mennyt mitalisijasta huolimatta kovin hyvin.

Angel Fournier Rodriguez, lähtee kisaan jopa mitalisuosikkina. Iso Kuubalainen oli mitaleilla kahdessa MC:ssä ja säilytti tasonsa kaikissa kilpailemissaan lähdöissä.

Marcel Hacker, Münchenin selvä ykkönen todella hyvällä tekniikalla. Marcel on ollut ailahteleva, mutta vauhtia on ja sitä kautta edellytykset finaaliin.

Lassi Karonen, Münchenin mitalisti, Pekingin finalisti, Bledin finalisti jne. Saumat ovat, mutta ei ole ollut ihan samalla tasolla yllä listattujen herrojen kanssa.

Olaf Tufte, olympiadin, (Pekingin jälkeisten) näyttöjen perusteella ulkona finaalista, mutta kuka ei ottaisi hallitsevaa olympiavoittajaa vakavasti. Pekingin kisan viimeiset 300m ovat yksi osoitus siitä mikä Olaf on miehiään.

Alexandar Alexandrov, kilpailee alkavalla viikolla U23 kisoissa mm. Suomen Robert Veniä ja Belgian Hannes Obrenoa vastaan. Poikkeuksellisen kova kilpailija, jonka kyllä uskon hoitelevan U23 kinkerit Trackaissa. Esiintyi finaalissa Begradissa, eikä lainkaan huonosti.

Mindaugas Griskonis Belgradissa loistava välierä, mutta finaalissa täysin ulkona. Vauhtia on, mutta tasaisuutta ei ole ainakaan vielä ollut.

Liang Chang, usein finaalissa, mutta todelliset onnistumiset antavat odottaa.

Tim Maeyens, olympiadin näyttöjen perusteella ei ole syytä odottaa paljoakaan. Herjoittelu on mennyt hyvin, kisoissa tänä kesänä usein alle 6:50. Tim on hyvä kilpailija ja saa lähteä kohtuu paineettomana kisoihin.

Tässä on koko lailla top 10 mun papereissa. Olympialaisia kohti mentäessä harjoittelu tiivistyy ja kaikki yrittävät puristaa lisää tehoa harjoittelun, korkealla asumisen, tarkan ravitsemuksen jne. avulla, "to gain the edge" englantilainen sanoisi, niin mekin. Tämä johtaa väistämättä siihen että joku puristaa liikaa ja harjoittelu menee liian kovaksi ja suorituskyky hajoaa. Tiedämme että menestyminen kisoissa joissakin maissa tekee urheilijoista ja valmentajista paitsi kuuluisia, myös rikkaita. Tämä luo todella kovat paineet finaalia ajatellen, niinpä finaaleissa ja joskus jo välierissä joku hajoaa paineen alla, ja näemme yllätyksiä. Valmennus voi mennä överiksi myös siitä syystä että valmentaja paineiden alla tekee virhearvioinnin ja yrittää liikaa, seurauksena se, että urheilijan suorituskyky hajoaa. Pelissä ovat monille työpaikat, tehty työ ja tulevaisuus, ei siis kovin paineetonta tekemistä tämäkään.