Olemme kaikki päässeet seuraamaan Suomen jääkiekkomaajoukkueen edesottamuksia median suurennuslasilla. Tapahtumasta on tehty iso, sitä on hehkutettu ja kaupallistettu enemmän kuin on lajille hyväksi. Fanit kääntävät helposti selkänsä. Urheilun ulkopuolelta kisoihin asetetut odotukset ovat täysin ylimitoitetut siihen nähden mikä on urheilun ydin.
Urheilun hauskuus ja haastavuus on flow. Flow on pelirohkeutta ja vapautta pelata, kilpailla ja leikkiä. Leijonien otteista on leikki kaukana, ja pelirohkeus on leikin katoamisen myötä kadonnut. Miksi?
Mikael Granlund on elävä esimerkki siitä mitä flown katoaminen tarkoittaa. Viime kevään sankari on varjo itsestään. Viime keväänä nuorukainen nautti pelaamisesta ja noususta tähtiin. Viime kesä ja syksy eivät voineet olla kovin helpot; mediarumban, SM-liigan, koulun, ihmissuhteiden ja harjoittelun hoitaminen, ja ennen kaikkea tämän kaiken yhteen sovittaminen ei ole helppoa kenellekään. Miten se voisi onnistua nuorukaiselta jolla ei vielä voi olla elämänkokemusta riittävästi. Nuorten MM-kisoissa Granlundin leikki loppui epäonnistuneeseen rankkariin. Media herkutteli sillä näkemättä että epäonnistuminen kuuluu urheiluun. Vielä enemmän urheiluun kuuluu yrittämisen halu ja uskallus. Viime kevään Granlund halusi ja uskalsi yrittää, tämän kevään Granlund ei.
Meillä suomalaisilla on tapana odottaa että urheilijamme ovat Elmoja jotka ovat ylivoimaisia kaikilla elämän sektoreilla, ennen kaikkea urheilusuorituksissan. Jos jossain piiputtaa niin otsikot kirkuvat romahtamisesta tai karmeista virheistä. Urheiluun ja elämään kuuluu että aina ei voi voittaa. Jos mailaa puristaa niin ei voita silloinkaan kun siihen muuten olisi saumaa. Epäonnistunut rankkari voi hävittää flown pitkäksi aikaa.
Miten löytää flow uudelleen?
Psykologia on yksi tie ja harjoittelu toinen. Itseluottamus ruokkii flowta, hyvä harjoittelu ja tieto siitä että on hyvässä kunnossa vapauttaa kilpailemaan ja tekemään hyviä suorituksia. Kokemuksen karttuminen ja urheilun hyväksyminen leikkinä ja mukavana sivuasiana auttavat osaltaan suhteuttamaan urheilua elämään ja yhteiskuntaan. Urheilun ja urheilumenestys kannattaisi arkipäiväistää. Psykologia auttaa ymmärtämään itseään ja sitä kautta auttaa laittamaan urheilun sille kuuluvalle paikalle. Uskon että molempien, psykologian ja hyvän harjoittelun avulla flow löytyy. Ymmärrystä tarvitaan matkalla todella hyväksi urheilijaksi.
tiistai 15. toukokuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti