Soudun suunta

Kohtaa totuus, aseta tavoite ja toimi!
(Lainaus Iron Coaching sivustolta)

Soutu on aina toiminut marginaalissa ja tulemme olemaan pienehkö laji tulevaisuudessakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että emme voisi menestyä tai voida hyvin lajina lajien joukossa. Meidän on käytettävä vahvuuksiamme, jotta voimme luoda edellytyksiä lajin hyvinvoinnille.

Heikkoutemme on toiminnan pienuus, organosoimattomuus, epäyhtenäisyys ja kaikkinainen laadun puute harjoittelussa. Toimivat valmentajat varmasti loukkaantuvat tästä kommentista, mutta tulokset kertovat tasomme, turha sitä on kaunistella. Valmennusjärjestelmämme ei ole ajan tasalla, eikä kilpailukykyinen, eikä ole ollut sitä kymmeniin vuosiin! Näennäisesti meillä saattaa olla tietoa valmennuksesta ja soututekniikasta, mutta pelkkä tieto ei kuljeta venettä yhtään nopeammin eteenpäin. Meidän täytyy käyttää tietoa mahdollisimman suureen joukkoon soutajia jotta saamme tuloksia aikaan.

Tärkein vahvuutemme on se, että soutu on harvinainen kestävyyslaji jota voi harrastaa ja jossa voi kilpailla joukkueena. Ihminen on sosiaalinen ja etenkin nuorille on tärkeää kuulua joukkoon. Suuri osa suomalaisesta soutumenestyksestä on saavutettu yksiköillä, mutta ei ilman joukkueen, eli harjoituskavereiden tukea. Haasteemme on ruokkia sosiaalisuutta ja tehdä sen avulla harjoittelusta laadukasta, motivoivaa ja kehittävää.

Uuden-Seelannin soutajat harjoittelivat kanssamme Hazewinkelissä kolme viikkoa ja Tim vietti talvesta 8 viikkoa Uudessa - Seelannissa harjoittelemassa heidän kanssaan. Uuden-Seelannin soudun kulmakivi on ryhmäharjoittelu. Dick Tonks vastaa neljästä veneestä itse, M1x, W1x, M2- ja W4x. Nämä veneet harjoittelivat yhdessä 1-2 kertaa päivässä sekä harjoituskaudella että kilpailukaudella. Suuri osa harjoittelusta oli erilaisia harjoitteita vene venettä vastaan tasoituslähtöinä, eri tehoalueilla. Sama toistui KAIKISSA ryhmissä. M2x ja LM2x muodostivat yhden ryhmän. Näiden kahden harjoitusryhmän ryhmän tulos on mykistävä; 3 kultaa, 1 hopea ja 2 pronssia, mitaliprosentti siis tasan 100% ja voittoprosenttikin 50%! Ryhmäharjoittelun voima näkyi myös Tshekissä ja aikanaan LW2x projketissa - urheilijoiden kehityksenä.

Kysymykseni kuuluu, millä tavoin voisimme toimia suomalaisessa soudussa siten että parannamme harjoittelun laatua, vähennämme drop - outtia ja teemme lajistamme enemmän kiinnostavan nuorille ja aikuisillekin, esitän vakavissani suomalaiselle soudulle alla olevaa kehityssuunnitelmaa ja väitän että se on realistinen. Tämä järjestelmä olisi suunnattu nuorille, mutta siitä voisivat hyötyä kaikki soutajat. Rakenne tarvitsee yläpuolelleen hyvän huippu-urheilujärjestelmän, johon nykyiset huiput voivat kiinnittyä, mutta huippuryhmää on saatava suuremmaksi muutaman vuoden marginaalilla ihan yksinkertaisesti tekemisen tasoa nostamalla. Huippuryhmä tarvitsee myös oman valmentajansa.

Ehdotan vakavissani myös että projektin valmentaja-postia tarjotaan Australiassa hyviä tuloksia saavuttaneelle Jani Heinolle, ja alkavan talven aikana kartoitetaan mukaan lähtevät seurat / alueet ja varmistutaan niiden resursseista.



Soutu takaisin suomalaiselle urheilu- kartalle – pysyväisluotoinen toimintamalli
1. Jaetaan suomi alueiksi/alueellisiksi harjoituskeskuksiksi sen mukaan mitkä seurat pystyvät tarjoamaan kohtuulliset harjoitusolosuhteet ja valmennuksen. (esim. Helsinki, Hämeenlinna, Turku, Tampere, Jämsänkoski, Porvoo, Imatra, Lappeenranta)

2. Liitto osallistuu palkkaamalla päätoimisen valmentajan ja OTO – valmentajat projektiin sitoutuviin seuroihin. Korvaus OTO valmennuksesta esimerkiksi 250 - 500€/kk. Päätoimisen valmentajan palkkakulu n. 40 000€ - 50 000€. Yhteensä palkkakulut vuosittain n. 70 000 – 90 000€.

3. Edellytetään että keskuksissa toimitaan tietyllä formaatilla ja toteutetaan yhteisiä harjoitusohjelmia ja testejä joihin kaikki sitoutuvat. Ohjelma sisältää myös uusien soutajien rekrytoinnin. Jos seura tai alue ei sitoudu, niin se on ulkona systeemistä. Lahjakkuuksien etsintään käytetään esimerkiksi sisäsoutulaitteilla soudettavaa suunnattua kotirata-kilpailujärjestelmää kaikilla ohjelmaan osallistuvilla paikkakunnilla.

4. Liitto ja yhteistyötahot palkkaavat yhdessä valmentajan pyörittämään tätä toimintaa ja valvomaan sitä että homma toimii, johtamaan oman alueensa toimintaa ja myöhemmin junioreiden ja U23 maajoukkue toimintaa. Valmentajan vastuuna on yhden alueen pyörittäminen, valmentajien kouluttaminen ja yhteisten harjoitusohjelmien tekeminen asiantuntijoiden kanssa ja seuratoiminnan laadun seuranta. Testauksen toteutus kuuluu valmentajan rooliin yhdessä paikallisten valmentajien kanssa.

5. 16-18v. / Siinä vaiheessa kun oikeasti tähdätään junioreiden ja U23 arvokilpailuihin soutajat on koottava yhteen harjoittelemaan päivittäisellä tasolla. Siihen tarvitaan kaupunki jossa on hyvät olosuhteet lajin harjoitteluun sekä talvella että kesällä ja jossa on opiskelupaikkoja. (Tampere – Turku?)
Tavoite on että jokaisella paikkakunnalla on aina vähintään 6-8 nuorta soutajaa jotka harjoittelevat nyt perustettavassa valmennusryhmässä. Ajan myötä olisi suotavaa että ryhmäkoko kasvaisi lähemmäs kymmentä, resurssien riittäessä suuremmaksikin. ”Keskusjohtoisen” valmennuksen avulla helpotamme paikallisten valmentajien työtä ja varmistamme että saamme saatettua alulle suomalaisen tavan tavoitella palkintosijoja soudussa sekä fyysisellä sektorilla että soututekniikan osalta. Yhteinen näkemys harjoittelusta, tekniikasta, ravitsemuksesta ja ylipäänsä huippu - urheilun filosofiasta on olennainen osa toimintamallia.

6. Tehdään päätös projektin aloittamisesta NYT ja aloitetaan se 2012 syksyllä.

Perusteet:
1. Jokainen menestyksekäs soutuvalmennusjärjestelmä maailmassa perustuu hyvien sisältöjen lisäksi yhdessä harjoittelemiseen ja kilpailuun. Ryhmät toimivat sekä jatkuvana harjoitus ja kilpailuympäristönä, että motivaation lähteinä nuorille, menestyäksemme meidän tulee harjoitella yhdessä PÄIVITTÄIN!
2. Tällä hetkellä urheilijamme harjoittelevat liian yksin ja uskon että yhdessä voimme kehittää myös harjoitussisältöjä vastaamaan kilpailun asettamiin haasteisiin.
3. Ilman radikaalia kehitystä putoamme lopullisesti kansainvälisestä kilpailusta.

Melonnan ja soudun liitto, mikä on suomalaisen soudun etu?

Olen miettinyt liittojen yhdistymistä sillä kokemuksella mikä minulla on lajistamme suomessa ja maailmalla, ihmisyydestä yleensä ja niistä ihmisistä ketkä soudun parissa toimivat, kilpailusta ja lajin kokonaisuudesta. En edelleenkään ymmärrä sitä miksi yhdistymishanke on ylipäätään aloitettu. Pelkään että eräs syy on näköalattomuus, kyvyttömyys luoda toimivia rakenteita ja kehittää pientä lajia. Onko soutuliiton hallituksella ollut tarve paeta vastuuta kun laji vähitellen katoaa marginaaliin. Olen oman vastuuni soutuliitosta kantanut sekä organisatoorisesti että huippu-urheilullisesti ja katson että siksi olen vapaa kommentoimaan ja herättämään keskustelua. Olen pettynyt siihen että soutuliiton hallitus ja yhdistymisprosessin arkkitehdit ovat olleet kyvyttömiä keskustelemaan aiheesta ääneen ja perustelemaan hankkeen järjellisyyttä.

Soutuliiton istuva hallitus on rampa ankka, joka ei ole pystynyt tuomaan lajiin mitään uutta muutamaan vuoteen, ehkä puuvenesoudun positiivista kehitystä lukuun ottamatta, lasken sen kehityksen kuitenkin puuvenevaliokunnan toimijoiden hyväksi, en niinkään hallituksen. Kaikki aika ja panokset ovat menneet tähän sinänsä järjettömään yhdistymishankkeeseen, tämä huolimatta toimintamäärärahojen huomattavasta kasvusta!

Mitkä ovat vaihtoehtomme tilanteessa jossa yhtäällä Soutuliiton johto on leipääntynyt ja haluaa pois tehtävistään ja toisaalla on yhteistyö uudessa liitossa Melonnan kanssa? Istuva hallitus on osoittanut kyvyttömyytensä ja Facebook- keskustelun eipäs - juupas - väittely antaa ymmärtää että elämä uudessa organisaatiossa ei tule olemaan kitkatonta. Olettakaamme että kaadamme fuusion; mitä sitten? Meillä ei oikeasti ole vaihtoehtoa! Istuva hallitus on kyntensä näyttänyt.

Itse en ole valmis kantamaan vastuuta lähtemällä soutuliiton hallitukseen, enkä usko että kukaan muukaan on, soutuliittoon syntyisi uuden liiton kaatuessa tyhjiö ja toiminta heikentyisi entisestään. Mitä järkeä on yrittää palkeilla puhaltaa henkeä savuaviin raunioihin? En pysty tarjoamaan kokoukselle järkeviä vaihtoehtoja, joten annan olla. Meni sitten syteen tai saveen. Olen huolissani suomalaisesta soudusta ja tulen olemaan, en ainoastaan huippu-urheilusta vaan koko lajista, sekä nuorten harrastuksesta, valmennuksesta että myös puuvenesoudusta, joka on nyt hyvässä nosteessa. Viestini tulevaisuuden päättäjille on se, että kuunnelkaa toimivia sektoreita huolella, älkääkä tuhotko toimivia rakenteita, mutta luokaa uusia järjestelmiä ja rakenteita kehittämään lajikulttuuria ja juniorityötä.

Toivon että ymmärrätte että tie lajin sekä kilpa että harrasteurheilun menestykseen kulkee laadukkaan päivittäisen valmennuksen kautta.

Näyttäkää että muutos kannattaa!

Final days - game over

Not qualifying to the olympic´s and not reaching goals made the final days more work than fun. Tim´s C-final was ok, I am happy with his moral for pushing on the C/D Semifinal and C-final. On C - final the 1000m split was 3:20, so the necessary speed was there to qualify, but as it is he didn´t. LM2x had again good races and bad races. C/D semifinal they had a good race and on the C-final they had a bad race, result 18th place. That was not so good. I thought that they could fight to win the C-final, based on the good races before it, but they did not cathch the good rhythm and eventually lost the race.

There was many good performances from other teams or rowers, here just few of them...
Mirka Knapkova had a new race tactics, and won her 1st world tital after a commanding performance. Australian LM4- shower exceptionally good technique and flew to clear victory at the class that normally is very tight. Greek LW2x won by big margin. They have improved their technique since Beijing a lot, and like I said earlier on my blog, Alexandra Tsiavou is the current queen of LW rowing. They are favourites for London. Race in M1x was really hot, Mahe Drysdale grabbing the title at the line against last years Champion Ondrej Synek, who after one slept night said thet next year he will be better. Personally I am very glad for the Czech LM4- who took a worthy 8 place and qualified to OG. M4x was close, but did not quite have the speed to reach top 11. Hopefully next year in Luzern at final qualification they can nail it , as well as we, and many others, including also Finnish W2x.

I sit now at Ljubljana airport and wait my flight home. I have to admit that I feel exhausted and month

with family feels now like an excellent idea.