Ratzeburgista on aikaa kolme viikkoa ja töitä on riittänyt. Töitä on ollut myös organisaation sektorilla. Sain ryhmääni jälleen kuudennen miehen, viikko sitten. Tänään pariairokaksikkoni jäi kisan viimeiseksi 13. (viikon yhteisharjoittelun jälkeen). Sijoitus on huono, mutta olen näkevinäni siksi paljon kehitystä että en murehdi tulevaisuudesta. Työnantajakin tuntuu ymmärtävän että tuloksia saattaa joutua odottamaan. Nelonen oli alkuerässä neljäs, jääden keulalle 9 sekuntia. Kaikkien soutajien mukaan fysiikka toimii hyvin, mutta yhteissoutu ei vielä toimi.
Yhteissoudun toimivuudesta kertoo myös maanantaina tekemämme voimakäyräanalyysi. Tällä hetkellä nelosessa istuu 4 täysin erilaisen voimakäyrän omaavaa soutajaa, ja kun palautuskaan ei ole yhtenäinen ja harmoninen niin minkäs teet. Ensi viikolla kokeilemme ennen kokeilematonta miehistöä nelosessa ja voimakäyräanalyysin perusteella uskon että se saattaisi toimia. Teknisen suoritustason parantaminen on ollut aika kova haaste kevään ja alkukesän aikana. Ryhmää valmensi ennen minua valmentaja joka näki soututekniikan eri tavalla kuin itse sen näen. Haasteeni on saada kaikki soutajat kehittymään teknisesti sille tasolle että menestys on mahdollista.
Saimme tänne myös uuden veneen joka on vielä Filipin trailerissa. Siinä on uusi Aliante hankainsysteemi, eli hankain kiinnittyy soutajan selkäpuolelle. Olen vakuuttunut että se teoriassa toimii hyvin, mutta vaatinee paneutumista ja säätämistä joukkueen kanssa jotta homma rupeaa toimimaan oikein kunnolla. Suunta on kuitenkin selvä, ja vaikka paperilla tulokset näyttävät huonoilta usko huomiseen on vahva.
Rannassa oli mukava nähdä pitkästä aikaa myös suomalaisia soutajia, juhannuksen vietossa saksan maalla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti