torstai 25. kesäkuuta 2009

Joukkue Luzerniin ja Tsekin mestaruuskisoihin

Joukkueen valinta on aina haastava tehtävä. Nopeimman yhdistelmän löytäminen ei ole lähellekään niin yksinkertaista kuin luulisi. On ensiarvoisen tärkeää tehdä kaikki siten että joukkueen luottamus säilyy ja että kaikki ovat tasavertaisessa lähtökohdassa. Päätin että etenemme seuraavasti: 1. Tahtairo voitti yksikkökarsinnat ja oli selvää että hän kuuluu joukkueeseen. Tahtiaron taakse piti löytää fyysisesti ja teknisesti vahva soutaja. Tomas lunasti paikkansa kevään aikana sekä harjoituksissa että kilpailuissa ja testeissä. Avoimeksi jäi kaksi paikkaa, joille valittiin soutajat neljästä muusta ryhmän jäsenestä.

Säät Prahassa ovat olleet ok harjoitteluun, mutta vauhdin testaamiseen erittäin hankalat. Tuulet ovat kääntyilleet ja olleet puuskittaisia niin että testipäiviä on lähes mahdoton löytää. Tänään Barrandovin sillan yli pyöräillessäni ilma seisoi paikallaan. Edelliset kovat oli vedetty Münchenissä lauantaina, joten fyysinen valmiuskin testeihin oli olemassa.

Tein pienille lapuille kuusi yhdistelmää, eli kaikki mahdolliset parit neljästä miehestä, ja arvoimme suoritusjärjestyksen. Testimatka oli olosuhteiden pakosta lyhyt, eli 500m, josta jättäisin ensimmäisen satasen pois. Ohjeistus oli että soudetaan kilpailun matkavauhtia. Pidempi matka olisi ollut mahdoton koska Davidille ja Tomakselle tuli näinkin jo 6x500m kovaa + jokaisen parin kohdalla tarvittava lämmittely. Testaamiseen meni 2,5h ja sää säilyi koko ajan tyynenä. Käytimme testauksessa SpeedCoach Excel 4 nopeusmittaria, joka tallesi nopeuden ja tahdin kaikilta pätkiltä purettavaksi tietokoneelle.

400m keskivauhdeissa eri yhdistelmillä oli eroa suurimmillaan lähes 4sek/500m. Kahdessa nopeimmassa parissa souti Petr Vitasek, ja hänen valintansa oli melko lailla selvä. Nopeimmassa parissa souti myös Petr Buzrla, joka on ryhmän vahvin jos ergotulos suhteutetaan kehonpainoon. (Ergotuloksen voi laskennallisesti suhteuttaa painoon laskemalla painon lisäyksen kasvattaman märkäpinnan aiheuttaman lisäkitkan ajaksi joka lisätään raakaan ergotulokseen)

Voidaan tietysti kritisoida sitä että onko 400m riittävän pitkä matka, tai että jaksavatko tahtipään soutajat vetää 6x500m samalla teholla. Pomminvarmaa tapaa testaukseen ei ole, mutta on tärkeää että soudussa on tietty helppouden ja rentouden tuntu. Ilman sitä menestystä on mahdoton saavuttaa. Niinikään on tärkeää että veneen hetkellinen nopeus voi olla erittäin kova, se kuvastaa yhteissoudun saumattomuutta ja rentoutta. Jokainen testattava sai soutaa 3x500m, joka mittaa kyllä kestävyyttäkin. Mainittakoon että selvästi nopein vauhti löytyi vasta viidennessä pätkässä! Painoon suhteutettujen ergotulosten valossa ja myös yksiköllä tehtyjen harjoitusten ja kilpailujen perusteella ryhmän jokaisen jäsenen fysiikka oli kohtuullisen lähellä toisiaan. Lähtöoletus oli että kaikki pärjäävät itse kilpailussa, mutta haluttiin löytää se ryhmä joka toimii parhaiten yhdessä.

Nelosesta karsiutuneille päivä oli pettymys, mutta urheilu on urheilua ja numerot puhuivat puolestaan. Nyt on aika harjoitella kohti Luzernia ja toivoa että siiheksi saisimme hiottua muutaman sekunnin pois Münchenin kilpailuvauhdista nelosen osalta ja että saisimme myös kaksikon hyvin liikkeelle. Kaksikossa on raakaa potentiaalia vaikka muille jakaa, kunhan saamme sen valjastettua kuljettamaan venettä.

Nelosta (M4x) soutavat Luzernissa
Petr Buzrla, Petr Vitasek, Tomas Karas ja David Jirka

Pariairokaksikkoa, (M2x)
Milan Dolecek, Jakub Houska

lauantai 20. kesäkuuta 2009

B-finaalit soudettu

Münchenin Maailmancup tarjosi hyvän tarkistuksen siihen missä tällä hetkellä mennään. Olen aika tyytyväinen pariaironelosen kehitykseen viikonlopun aikana. B-finaalin voitto ja keräilyssä taistelu finaalipaikasta osoittivat että latu on oikea. Saa nähdä kuinka pitkälle latua riittää tänä kesänä, mutta on syytä muistaa että tavoite on vasta Lontoossa. B-finaalissa voitimme pari Kiinan joukkuetta, joita valmentaa kuuluisa soutuguru Igor Grinko itänaapuristamme.

Sällit vaikuttivat itsekin tyytyväisiltä kisaan, ja kertoivat että soutu oli myös teknisesti parempaa. Tsekeistä sunnuntain finaalissa nähdään M4-,Miesten kevyt nelonen, Miesten yksikössä Synek, naisten yksiköissä sekä Knapkova että Antosova ja tietysti ikisoutaja Vachlav Chalupa perämiehettömässä kaksikossa Jakub Mackovickan kanssa. Tsekin kevyet yksiköt ottivat jo mitalit sekä naisten että miesten luokissa. Suuressa joukkueessa sattuu ja tapahtuu koko ajan, sekä radalla että sen ulkopuolella.

Sunnuntai-aamun palauttavan treenin jälkeen meillä on maanantai lepoa ja tiistaina palamme airon varteen. Tiistaina alkaa myös uuden veneen säätäminen kohti Tsekin mestaruuskisoja heinäkuun 1. viikonloppuna ja Luzernia. Luzernin miehistön valinta on jälleen aika haasteellinen tehtävä, mutta niitä tuntuu riittävän.

perjantai 19. kesäkuuta 2009

MC München

Ratzeburgista on aikaa kolme viikkoa ja töitä on riittänyt. Töitä on ollut myös organisaation sektorilla. Sain ryhmääni jälleen kuudennen miehen, viikko sitten. Tänään pariairokaksikkoni jäi kisan viimeiseksi 13. (viikon yhteisharjoittelun jälkeen). Sijoitus on huono, mutta olen näkevinäni siksi paljon kehitystä että en murehdi tulevaisuudesta. Työnantajakin tuntuu ymmärtävän että tuloksia saattaa joutua odottamaan. Nelonen oli alkuerässä neljäs, jääden keulalle 9 sekuntia. Kaikkien soutajien mukaan fysiikka toimii hyvin, mutta yhteissoutu ei vielä toimi.

Yhteissoudun toimivuudesta kertoo myös maanantaina tekemämme voimakäyräanalyysi. Tällä hetkellä nelosessa istuu 4 täysin erilaisen voimakäyrän omaavaa soutajaa, ja kun palautuskaan ei ole yhtenäinen ja harmoninen niin minkäs teet. Ensi viikolla kokeilemme ennen kokeilematonta miehistöä nelosessa ja voimakäyräanalyysin perusteella uskon että se saattaisi toimia. Teknisen suoritustason parantaminen on ollut aika kova haaste kevään ja alkukesän aikana. Ryhmää valmensi ennen minua valmentaja joka näki soututekniikan eri tavalla kuin itse sen näen. Haasteeni on saada kaikki soutajat kehittymään teknisesti sille tasolle että menestys on mahdollista.

Saimme tänne myös uuden veneen joka on vielä Filipin trailerissa. Siinä on uusi Aliante hankainsysteemi, eli hankain kiinnittyy soutajan selkäpuolelle. Olen vakuuttunut että se teoriassa toimii hyvin, mutta vaatinee paneutumista ja säätämistä joukkueen kanssa jotta homma rupeaa toimimaan oikein kunnolla. Suunta on kuitenkin selvä, ja vaikka paperilla tulokset näyttävät huonoilta usko huomiseen on vahva.

Rannassa oli mukava nähdä pitkästä aikaa myös suomalaisia soutajia, juhannuksen vietossa saksan maalla.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

http://www.ruder-bundesliga.de/

Soutuliigaa Saksalaiseen tyyliin

Törmäsimme Ratzeburgissa kisareissulla mielenkiintoiseen tuttavuuteen;
Soutuliigaa soudettiin siellä Saksalaiseen tapaan. Kilpailumatka oli 350m ja lähtöjä tuli musiikin pauhatessa 3 minuutin välein. Kilpailut käytiin miesten ja naisten kahdeksikoilla ja hauskaa näytti joukkueilla olevan. Karsintoja käytiin ensin aikojen perusteella 2-4 joukkuetta kerrallaan perjantai-iltana ja lauantaina olivat vuorossa pudotuskisat, naisten joukkueet 2 kerrallaan ja miesten joukkueet 4 kerrallaan. En osaa kaaviota ulkoa, mutta se selvinnee yllä olevasta linkistä. Parhaille joukkueille tuli kuitenkin vetoja viikonlopun aikana reilusti. Sunnuntaina naisten ja miesten liigaykköset haastoivat maajoukkuekahdeksikot näiden ensin vedettyä 2000m kisat. Naisten maajoukkue veti selvän voiton, mutta miesten lippulaiva joutui nöyrtymään liigavoittajan edessä. Voitto maajoukkueesta maistui sprinttereille!

Ratzeburgin kisat olivat osaltamme hieman kaksijakoinen kokemus. Lauantain kaksikossa sijat 1. ja 2. eivät kerro koko totuutta ryhmäni tämänhetkisestä iskukyvystä sillä vastustajat eivät olleet parhaasta päästä. Kisa siirrettiin tuuliolosuhteiden vuoksi iltaan ja vedettiin läpi klo 20:00-21:50. Miesten pariairokaksikko vedettin 21:35. David naureskeli että voi lähettää kotiin hyvänyön toivotukset jossa sitten kertoo että lähtee itse kisoihin. Illan viimeisessä lähdössä yökiikari olisi ollut paikallaan. Tulokset Ratzeburgista löytynevät jossain vaiheessa saksan soutuliiton sivuilta.

Sunnuntain kisa siirrettiin osaltamme aamuun joten palautumisaikaa kisasta toiseen oli n. 12 h. Nelonen oli kolmas, 6sek Saksan jälkeen. Edelle kiilasi myös Saksan U23 vene. Joukkueen tuntemus oli sama kuin Essenissäkin, fysiikka toimii, mutta yhteissoutu takkuaa siten että startti ei lähde "helposti" vaan soutu on hieman painavaa alusta saakka ja palautus ei ole rento. Käytännössä ero Saksaan oli sama kuin Essenissäkin, eli liian suuri jotta tällä vauhdilla olisimme mukana mitalikamppailuissa. Tekniikkaa täytyy pyrkiä kehittämään ja veneen säätöjä täytyy saada paremmin kohdalleen jotta tie kovempaan vauhtiin aukeaa.

Täytyy toivoa että Tsekit jättävät Münchenin kahdeksikkokokeilunsa väliin jotta voimme tämän kahden ja puolen viikon jakson ennen Münchenin maailmancupia keskittyä harjoitteluun koko joukkueen voimalla, ei niin että muutama mies vetää suuren osan kahdeksikossa ja osan pariairoveneellä. Tosin tähän päätökseen en pysty vaikuttamaan, joten sitä on aika turha murehtia, mutta se kyllä vaikuttaa olennaisesti siihen mitä valmistautuminen MÜncheniin pitää sisällään.

Soutuliitto ja Kanoottiliitto yhteen?

Näin sunnuntain Urheiluruutua TV-kaistalta katsellessani että neuvottelut yhdistymisestä ovat käynnissä. Asiaa tuntematta toivon että osalliset tekevät viisaita päätöksiä jotka tuovat molemmille lajeille synergiahyödyn, mutta samalla säilyttävät itsenäisyyden. Suurempi kokonaisuus ei aina ole toimiva, sen näemme esimerkiksi hiihtoliiton jakautumisessa ja lajiryhmien hakiessa lisää itsenäisyyttä!