Vastus hahmottuu
Luzern on soutumaailman mekka. Syvässä laaksossa oleva Rotsee, (joka on kylläkin vihreä enemmän kuin punainen), tarjoaa erinomaiset puitteet soutukilpailuille. Järvi sijaitsee lähes kaupungin keskustassa ja on silläkin tavoin mukava kohde soutumatkailijalle. Luzernin kilpailuihin on matkattu jo useita vuosikymmeniä antamaan MM- ja olympianäyttöjä. Vastus on aina ollut taatusti kova. Viimeksi suomalaisista Luzernissa on yltänyt voittoon Laila Finska-Bezerra vuonna 2000, sitä ennen muuan Pertti Karppinen voitti useampaankin otteeseen. Minnan ja Sannan paras noteeraus on 2. sija.
Tänä vuonna Luzern on olympiaregatan vuoksi aikaisessa. Normaaliaikataulu olisi heinäkuun toinen viikonloppu, lähes aina Sulkavan Suursoutujen kanssa samana viikonloppuna. Minna ja Sanna soutavat edelleen avoimessa painoluokassa, mutta nyt jo paljon kevyempinä kuin Münchenissä. Ilona vetää jo omassa luokassaan. Avoimeen kaksikkoon ovat kevyistä ilmoittautuneet myös viime vuoden maailmanmestaripari Australiasta Amber Halliday / Marguerite Houston ja USAn kaksikko Jennifer Goldsack / Renee Hykel. (Goldsack oli viime vuonna kevyessä yksikössä toinen ja Hykel on kevyen pariairokaksikon MM-hopeamitalisti Gifun 2005 MM-karkeloista.) Näistä joukkueista saamme hyvin vertailukohtaa omaan vauhtiimme. Australia on ilmoittautunut myös kevyeen, joten he tulevat pelaamaan osallistumisensa painon mukaan. Suomalaisten vauhti on parempaa kuin Münchenissä, ainakin uskon ja toivon niin. Kisat tietysti näyttävät ja niitä odotellaankin taas vesi kielellä.
Karsinnat lähestyvät
On tietysti mukavaa katsella niitä joukkueita joiden olympiakarsinnat lähestyvät, tietäen kilpailun huiman tason ja sen, että vain kaksi joukkuetta paikan, saa olen iloinen siitä että niihin kinkereihin ei tarvitse osallistua. Hollanti on vahva, Puola kohtuullisen hyvä, Uusi-Seelanti ja USA toistaiseksi arvoituksia. Kaverini USA.n karsinnoista kertoi että Goldsack - Hykel pari olisi hyvässä vauhdissa ja veikkaile kaksikkoa Pekingissä aina finaaliin asti, mutta mene ja tiedä. Jenkkien taso vahtelee vuosittain aika rutkasti ja vaikka tämä kaksikko karsinnat voittikin 8 sekunnin erolla seuraaviin, on mahdoton sanoa kuinka kovia he oikeasti ovat.
torstai 22. toukokuuta 2008
perjantai 9. toukokuuta 2008
Odotusten mukaan
Munchenin maailmancupin alkuerät on soudettu. Suomalaisveneet jäivät ulos 12 parhaan joukosta, mutta onko tulos huono, keskinkertainen vai jopa hyvä? Maallikolle vaikea kysymys johon on syytä antaa hieman taustaa.
Faktat
- kilpailu on suomalaisten kesän ensimmäinen, muilla on kilpailuja alla, eteläeurooppalaisilla paljonkin. Puntit tasoittuvat seuraavissa MC osakilpailuissa touko-kesäkuun vaihteessa ja juhannuksena. Kilpailemisen myötä sekä soudussa vaadittava suorituskyky terävöityy että tekninen suoritus rentoutuu ja taloudellistuu. Näiden tekijöiden kehittyessä vauhdit paranevat reilusti
- vastatuuli hidastaa pienikokoisen soutajan etenemistä enemmän kuin suurikokoisen. Kaikki suomalaiset näissä kisoissa ovat melko pienikokoisia ja eivät taatusti hyödy tuulesta.
- Ulla Varvio tähtää alle 23 vuotiaiden MM-kilpailuihin ja käyttää MC - kilpailuja kasvattamaan kovuutta ja kilpailukokemusta. Hän ei ole vielä valmis menestymään aikuisten joukossa, mutta se ei ole hänen tavoitteensakaan - vielä.
- Kevyen luokan naiset palaavat omaan luokkaansa jossa he ovat olleet kilpailukykyisiä, uskon että he tulevat olemaan kilpailukykyisiä myös tänä vuonna.
- Soutu on erittäin ennustettava laji; on tietyt joukkueet tai soutajat joiden suoritus on lähes aina hyvä. Esimerkkinä Puolan miesten pariaironelonen joka on voittanut viimeisen 3 vuoden aikana kaikki kilpailunsa. Tätä ei tapahdu hiihdossa tai pallopeleissä. Tämä ei kerro lajin huonosta tasosta vaan enemmänkin sen haastavuudesta. Fyysisesti kova yhteen hitsautunut joukkue on vaikea voittaa. Yhteen hitsautuminen vie yleensä paljon aikaa, siksikin tähdenlennot ovat harvassa.
Erien välinen aikavertailu on täällä ollut hankalaa vaihtelevan tuulen voimakkuuden vuoksi mutta uskon tämän päivän tulosten perusteella Minnan ja Sannan olevan kilpailukykyisiä kevyen luokan kilpailuissa. Ilona on vetänyt vasta yhden lähdön, joten hänen osakkeistaan en tiedä vielä. Ilona sairasteli keväällä sen verran että hän ei ole sitäkään vertaa valmis vielä kuin muut mutta uskon homman paranevan kisa kisalta.
Huono - keskinkertainen - hyvä
Sanoisin että odotettu. En voi sanoa että huono koska en odottanut parempaa, en voi sanoa että hyvä koska en voi olla tyytyväinen niihin sijoituksiin joista nyt taistellaan. Toisaalta keskinkertaisuuskaan ei kuvaa suorituksia koska kuitenkin hyvääkin vauhtia nähtiin. Sanoisin että tulos oli business as usual. Saatiin mitä tilattiin, kovia vetoja valmistamaan urheilijoita kovempiin vetoihin jotka sitten valmistavat kovempiin vetoihin...
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
Attention .... plinggg....
Kilpailukausi alkaa sitten toden teolla huomenna. Soutajalle talvi on pitkä. Muutama testi ja muutama sitäsoutukilpailu ovat ainoat kosketukset kovaan kilpailuun talven aikana. Niin kuuluu ollakin. Kehoon ladataan talven aikana niitä voimia mistä kesällä sitten ammennetaan. Mitä paremmin malttaa ladata, sitä peremmin saa ammennettua.
Ei vielä valmista
Suomalaisten suoritukset eivät ole vielä lähelläkään valmista. Muualla kilpailukausi on avattu jo muutama viikko sitten ja siksi heillä touhu on jo vähän terävämpää. Jos ensimmäisissä kisoissa on hyvin mukana, lupaa se kesälle hyvää, ja toisaalta jos ei ole, niin siinäkään tapauksessa ei ole syytä huoleen. Nyt on aika palauttaa mieliin ja jalkoihin sitä mitä kilpaileminen on. Avoimessa luokassa kevyillä soutajilla menestymisen kynnys on korkealla, etenkin täällä vallitsevina puhaltaviin vastaisiin tuuliin. Kilpailu on se josta urheilu elää, soutajalle kilpailut ovat niin harvassa että ne ovat todellisia juhlapäiviä, odotukset, jännitys ja startin ja kilpailun tunnelma ovat tuntemuksia vertaansa vailla. Uskon että urheilijoilla on niitä ikävä pitkän talven aikana. Huomenna ei enää ole ikävä. Huomenna on juhlapäivä. Alkava kausi on myös juhlallinen. Suomalainen venekunta asettuu Olympialaisten lähtöviivalle ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen! Jos jotain saisin toivoa niin toivoisin urheilijoille terveyttä ja rentoa liukua veneeseen.
Ei vielä valmista
Suomalaisten suoritukset eivät ole vielä lähelläkään valmista. Muualla kilpailukausi on avattu jo muutama viikko sitten ja siksi heillä touhu on jo vähän terävämpää. Jos ensimmäisissä kisoissa on hyvin mukana, lupaa se kesälle hyvää, ja toisaalta jos ei ole, niin siinäkään tapauksessa ei ole syytä huoleen. Nyt on aika palauttaa mieliin ja jalkoihin sitä mitä kilpaileminen on. Avoimessa luokassa kevyillä soutajilla menestymisen kynnys on korkealla, etenkin täällä vallitsevina puhaltaviin vastaisiin tuuliin. Kilpailu on se josta urheilu elää, soutajalle kilpailut ovat niin harvassa että ne ovat todellisia juhlapäiviä, odotukset, jännitys ja startin ja kilpailun tunnelma ovat tuntemuksia vertaansa vailla. Uskon että urheilijoilla on niitä ikävä pitkän talven aikana. Huomenna ei enää ole ikävä. Huomenna on juhlapäivä. Alkava kausi on myös juhlallinen. Suomalainen venekunta asettuu Olympialaisten lähtöviivalle ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen! Jos jotain saisin toivoa niin toivoisin urheilijoille terveyttä ja rentoa liukua veneeseen.
perjantai 2. toukokuuta 2008
Kilpailukauden kynnyksellä
Maailmancup alkaa tutulla radalla
Münchenin Oberschleissheimissa sijaitseva souturata on suomalaisille lähes kotirataa vastaava paikka. Suurimmaksi osaksi radalla on onnistuttu vetämään hyviä kilpailuja, mutta muutama pettymyskin joukkoon mahtuu. 2006 olimme juuri kyseisellä radalla avaamassa kilpailukautta. Koko suomalaisjoukkue oli suorittanut urakkansa jo perjantai- iltana ja päätimme kotiutua ensimmäisellä lennolla. Kukaan ei siis selvinnyt 12 parhaan joukkoon. Säät eivät suosineet ja soutajatkin taisivat silloin olla kohmeessa. Positiivinen sarake on paljon mukavampi. Minnan ja Sannan ensimmäinen MC-osakilpailuvoitto, MM-hopea viime syksyltä ja jos historiaa pengotaan ovat mm. Laila Finska-Bezerra ja Tomas Haltsonen kirjanneet nimiinsä voitot Münchenissä vuonna 2000 Mike D´Ereditan valmennuksessa ollessaan. Minna avasi myös voittotilinsä yksikössä vuonna 2001 tosin silloin B-finaalissa naisten kevyessä yksikössä. Müncheniin on aina mukava lähteä koska paikka tuttu; tietää mitä tuleman pitää. Dachaun pikkukaupunki on myös mukavan rauhallinen paikka majoittua ja keskittyä kilpailuun.
Aikainen aloitus
Maailmancupin avaus on kolme viikkoa normaalia aiemmin. Meille se on melkoisen aikaisin. Emme ole valmistautuneet olemaan huippukunnossa näin alkukeväästä vaan tavoitteena on saada muutama kova startti alle jotta sitten homma lähtee kevään ja kesän edetessä rullaamaan paremmin. Aikainen aloitus on johtanut myös siihen että kaikki, Minna ja Sanna kaksikolla ja Ilona yksiköllä, on ilmoitettu naisten avoimeen luokkaan. Tämä siksi että tässä vaiheessa on olympialaisia silmällä pitäen järkevää keskittyä harjoitteluun. Painonpudotus kylmissä olosuhteissa ei ole järkevää ja terveyttä ylläpitääksemme painot pudotetaan vasta lähempänä kauden päätavoitetta. Paljon muitakin kevyen luokan joukkueita on ilmoittautunut avoimeen luokkaan joten emme me mitään kummajaisia ole. Täytyy vain toivoa että Ilona Hiltunen 171cm ja 62kg ei saa viereensä Ekaterina Karstenia, 185cm ja 82kg, sillä Ekaterinan aallokossa Ilona voi vaikka kaatua :).
Huomenna tiukempi treeni
Kirjoittelen tätä perjantai-itana ja lauantai-aamuna on tarkoitus vetää tiukempi rypistys jotta pientä herkkyyttä olisi jänetereissä jo Münchenissä. Vedämme nk. syketreenin joka vedetään sillä tavoin että naiset soutavat kilpailuvauhtia kunnes syke ylittää n. ANK + 5 lyöntiä. Sitten huilia kunnes laskee n. MAXsyke - 60 lyöntiä. Tuota jatketaan yleensä 3-5 km. Niille joilla on vene tai ergo käytössään suosittelen treeniä kokeiltavaksi. Olo alkaa treenin loppua kohden muodostua hapokkaaksi mutta taukoja tulee sen verran tiheään että uuteen lentoon on aina mukava lähteä. Samalla kilpailuvauhtista soutua tulee harjoiteltua ihan reilun mittainen pätkä.
Münchenin Oberschleissheimissa sijaitseva souturata on suomalaisille lähes kotirataa vastaava paikka. Suurimmaksi osaksi radalla on onnistuttu vetämään hyviä kilpailuja, mutta muutama pettymyskin joukkoon mahtuu. 2006 olimme juuri kyseisellä radalla avaamassa kilpailukautta. Koko suomalaisjoukkue oli suorittanut urakkansa jo perjantai- iltana ja päätimme kotiutua ensimmäisellä lennolla. Kukaan ei siis selvinnyt 12 parhaan joukkoon. Säät eivät suosineet ja soutajatkin taisivat silloin olla kohmeessa. Positiivinen sarake on paljon mukavampi. Minnan ja Sannan ensimmäinen MC-osakilpailuvoitto, MM-hopea viime syksyltä ja jos historiaa pengotaan ovat mm. Laila Finska-Bezerra ja Tomas Haltsonen kirjanneet nimiinsä voitot Münchenissä vuonna 2000 Mike D´Ereditan valmennuksessa ollessaan. Minna avasi myös voittotilinsä yksikössä vuonna 2001 tosin silloin B-finaalissa naisten kevyessä yksikössä. Müncheniin on aina mukava lähteä koska paikka tuttu; tietää mitä tuleman pitää. Dachaun pikkukaupunki on myös mukavan rauhallinen paikka majoittua ja keskittyä kilpailuun.
Aikainen aloitus
Maailmancupin avaus on kolme viikkoa normaalia aiemmin. Meille se on melkoisen aikaisin. Emme ole valmistautuneet olemaan huippukunnossa näin alkukeväästä vaan tavoitteena on saada muutama kova startti alle jotta sitten homma lähtee kevään ja kesän edetessä rullaamaan paremmin. Aikainen aloitus on johtanut myös siihen että kaikki, Minna ja Sanna kaksikolla ja Ilona yksiköllä, on ilmoitettu naisten avoimeen luokkaan. Tämä siksi että tässä vaiheessa on olympialaisia silmällä pitäen järkevää keskittyä harjoitteluun. Painonpudotus kylmissä olosuhteissa ei ole järkevää ja terveyttä ylläpitääksemme painot pudotetaan vasta lähempänä kauden päätavoitetta. Paljon muitakin kevyen luokan joukkueita on ilmoittautunut avoimeen luokkaan joten emme me mitään kummajaisia ole. Täytyy vain toivoa että Ilona Hiltunen 171cm ja 62kg ei saa viereensä Ekaterina Karstenia, 185cm ja 82kg, sillä Ekaterinan aallokossa Ilona voi vaikka kaatua :).
Huomenna tiukempi treeni
Kirjoittelen tätä perjantai-itana ja lauantai-aamuna on tarkoitus vetää tiukempi rypistys jotta pientä herkkyyttä olisi jänetereissä jo Münchenissä. Vedämme nk. syketreenin joka vedetään sillä tavoin että naiset soutavat kilpailuvauhtia kunnes syke ylittää n. ANK + 5 lyöntiä. Sitten huilia kunnes laskee n. MAXsyke - 60 lyöntiä. Tuota jatketaan yleensä 3-5 km. Niille joilla on vene tai ergo käytössään suosittelen treeniä kokeiltavaksi. Olo alkaa treenin loppua kohden muodostua hapokkaaksi mutta taukoja tulee sen verran tiheään että uuteen lentoon on aina mukava lähteä. Samalla kilpailuvauhtista soutua tulee harjoiteltua ihan reilun mittainen pätkä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
