Tällä hetkellä teen töitä omassa maahantuontiyrityksessäni, kuten olen tehnyt lähes koko valmentajaurani ajan. Valmennus"työni" rajoittuu keskusteluun muutaman urheilijan kanssa. Urheilijan polkua pääsen seuraamaan läheltä 17 ja 10 vuotiaiden tyttärieni kautta. Ida harrastaa Beach Volleytä ja asuu tätä nykyä Prahassa, "pääaineenaan" Beach Volley. Ida asustelee Prahassa ystävänsä ja Beach Volleyparinsa Niinan kanssa. Tyttöjä voi seurata Faceboogissa sivulla https://www.facebook.com/BeachvolleyteamSinisaloAhtiainen ja blogi löytyy sivulta: http://girlswithsandytoes.blogspot.fi/
Sara puolestaan opettelee Tenniksen alkeita, hänkin Imatralaistuneen Tshekkivalmentaja Oldich Simekin kanssa. Perheellämme on merkillinen rakkaussuhde Tshekkiin, joka on hieno maa, ja jossa asuu yritteliäs urheilukansa.
Täysillä Biitsiä
Ida ja Niina satsaavat Beachiin täysillä. Harjoitustunteja tulee viikoittain yli 20. Heidän valmentajansa on Pavel Krc ja Tshekissä he edustavat Pankrac Beach Klubia. Tähtäimessä tytöillä on ennen muuta kehittyä lajissa sekä fyysiesti, taidollisesti että pelin ymmärtämisen kautta hyviksi pelaajiksi.
Viime kaudella tytöt saavuttivat U18 EM-pronssia joka on ainut lentopalloliiton saavuttama arvokisamitali viime vuonna. Tälle kaudelle Lentopalloliitto tukee heitä yhdellä turnausmatkalla U20 EM-kisoihin ja he saavat liitolta myös 4 palloa harjoituksiaan varten. Siinä kaikki, kustannus liitolle jää alle 1000€:n.
Lentopalloliitolle Beach Volley on uusi laji ja siellä on tehty asioita sisälentopalloilun tapaan; Seurat vastaavat suuresta osasta urheilijan polkua, ja mitään pienille ryhmille sopivaa stipendijärjestelmää ei ole olemassakaan. Pitäisikö olla? Veikkaan että tuki Junioreiden mitalisteille, jotka ovat sitoutuneita ja hakeutuneet hyviin harjoitusolosuhteisiin harjoittelemaan, olisi monessa muussa lajissa reilumpi. Puhutaan urheilijan polkujen kehittämisestä mitä tahansa, niin kovin kiviseltä vaikuttaa ainakin tähän asti.
Kiitosta Märskyn Lukiolle!
Tytöt kävivät lukion ensimmäisen luokan Märskyssä ennen lähtöään, siellä urheilua ja opiskelua vietiin oikeasti käsi kädessä. Se palanen polusta oli positiivinen kokemus. Toivottavasti lukion käymistä ei rajoiteta 3 vuoteen, se heikentäisi Märskynkin toimintaa olennaisesti.
Suomessa vaikuttaa olevan niin että lajit ovat monesti niin pieniä että muutama ihminen pyörittää niitä mielensä mukaan. Päätökset tehdään sillä perusteella mikä on itselle eduksi, lajin etua ajattelematta. Olennaista on säilyttää oma asema ja palkka. Muiden osaaminen on usein uhka ja "väärien henkilöiden" osaaminen pyritään siksi kyseenalaistamaan erilaisissa kuppikunnissa, osaajat jätetään lajin ulkokehälle ja leimataan yhteistyökyvyttömiksi. Kannattaa kysyä, onko tämä lajin etu?
Uskon että suuremmissa lajeissa kulttuuri on suurempi, ja sitä kautta siellä on tilaa osaajille. Urheilijan ja valmentajan polkujen kulkemista tämä kuppikuntaisuus ainakin hankaloittaa. Eikö uuden oppiminen ole rikkaus? Eikö meidän pitäisi pyrkiä kriittiseenkin keskusteluun jotta pystymme kehittymään ja kehittämään lajejamme? Oman valmentajaurani osalta juna meni jo, siksi vastenmielistä toimintaa MelontajaSoutuliitossa on harrastettu, mutta eihän sitä saa ääneen sanoa, eihän? Nyt on aika tukea jälkikasvua heidän poluillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti