Gallupit veikkaavat punamultahallitusta. Pienyrittäjä on huolestunut. Antti Rinne on vaatinut pääomatuloille samaa kohtelua kuin on ansiotuloilla. Samaan aikaan tiedetään että pienet ja keskisuuret yritykset ovat suurin potentiaalinen työllistäjä. Haluaisinkin kysyä Rinteeltä että mistä hän kuvittelee saavansa uusia yrittäjiä, jos yrittäjien verotuksellista asemaa heikennetään koko ajan. Yrittämiseen täytyy liittyä menestymisen mahdollisuuden, joka merkitsee myös taloudellista menestymistä. Rinne on tässä vahvasti kaventamassa yrittäjän mahdollisuutta taloudelliseen menestykseen, joka ei varmasti lisää halukkuutta yrittämiseen.
Otetaan esimerkki; 20 vuotta yrittäjänä toiminut, pitkää päivää ja viikkoa tehnyt yrittäjä on nostanut tavallista palkkaa ja yritys on vähitellen kehittynyt ja työllistänyt kenties muutamia henkilöitä. Kun yrittäjä sitten 20 vuoden työn jälkeen myy yrityksensä esimerkiksi miljoonalla, olisi tämä miljoona ilmeisesti sitten rinnastettavissa normaaliin ansiotuloon ja sitä verotettaisi sen mukaan. Tämä merkitsisi sitä että yrittäjän elämäntyöstä menisi veroa yli 50%, eli yli 50% yrityksen kauppahinnasta. Yritys on kasvaessaan maksanut veroa jatkuvasti, sekä yritysverotuksen, arvonlisäverotuksen että työntekijöidensä ja yrittäjän itsensä palkoista ja osingoista. Yrityksen myynnistä ansaittava kertaluontoinen tulo käsitellään Rinteen mallissa ansiotulona, jonka seurauksena yrittäjät hakeutuvat sinne, missä yrittämisellä on mahdollisuus saavuttaa myös vaurastumista. Miljoonasta jäisi tämän päivän progressiolla 20% kunnallisveroprosentilla yrittäjälle käteen n. 487 000€.
Nykyisellä mallilla miljoonan kauppasummasta maksetaan veroa seuraavasti: Hankintameno-olettaman mukaan 40% miljoonasta jätetään verottamatta jos yritys on ollut yrittäjän omistuksessa yli 10 vuotta. Verotettavaa jää siis 600 000€, josta ensimmäiset 40 000€ verotetaan 30% mukaan, veroa 12 000€ ja loput 560 000 verotetaan 32% mukaan, veroa 179 200€. Nykymallilla yrittäjä siis saisi käteen elämäntyöstään 808 800e.
Vaalien alla vähän pelottaa myös Rinteen matematiikka. Veronkiristyksiä yli 65000 vuodessa ansaitseville ja muille verohelpotuksia. Käytännössä Rinteen pitäisi myös pystyä osoittamaan mistä verohelpotuksiin otetaan rahat. On illuusio ajatella että suuritulosten veronkorotuksilla olisi mahdollista kuitata keski ja pienituloisten verohelpotukset. Toinen Rinteen lamalääke on vientiyritysten tukeminen ja sitä kautta työllisyyden lisääminen. Mitä nämä yritykset ovat noin isossa kuvassa, miten niitä tuetaan ja miten tuettavat "löydetään"? Valitettavasti tuo kuullostaa unelmahötöltä. En usko hetkeäkään että valtio voi ottaa roolia viejänä. Yritysten toimintaedellytykset ovat se ratkaiseva asia siinä että vientituotteita syntyy. Rinne ei suinkaan ole parantamassa yritysten toimintaedellytyksia, vaan päin vastoin heikentämässä niitä!
perjantai 17. huhtikuuta 2015
lauantai 7. helmikuuta 2015
Urheilijan ja vähän valmentajankin polulla
Palasin Suomeen parin Tshekkikauden ja parin Belgialaisten valmentajana vietetyn kauden jälkeen syksyllä 2012, samoihin aikoihin kuin Suomalaisen Urheilun Muutostyöryhmä viimeisteli ja jalkautti ohjelmaansa jossa keskeisenä osana on juuri "urheilijan polku" ja sivuraiteena valmentajan polku.
Tällä hetkellä teen töitä omassa maahantuontiyrityksessäni, kuten olen tehnyt lähes koko valmentajaurani ajan. Valmennus"työni" rajoittuu keskusteluun muutaman urheilijan kanssa. Urheilijan polkua pääsen seuraamaan läheltä 17 ja 10 vuotiaiden tyttärieni kautta. Ida harrastaa Beach Volleytä ja asuu tätä nykyä Prahassa, "pääaineenaan" Beach Volley. Ida asustelee Prahassa ystävänsä ja Beach Volleyparinsa Niinan kanssa. Tyttöjä voi seurata Faceboogissa sivulla https://www.facebook.com/BeachvolleyteamSinisaloAhtiainen ja blogi löytyy sivulta: http://girlswithsandytoes.blogspot.fi/
Sara puolestaan opettelee Tenniksen alkeita, hänkin Imatralaistuneen Tshekkivalmentaja Oldich Simekin kanssa. Perheellämme on merkillinen rakkaussuhde Tshekkiin, joka on hieno maa, ja jossa asuu yritteliäs urheilukansa.
Täysillä Biitsiä
Ida ja Niina satsaavat Beachiin täysillä. Harjoitustunteja tulee viikoittain yli 20. Heidän valmentajansa on Pavel Krc ja Tshekissä he edustavat Pankrac Beach Klubia. Tähtäimessä tytöillä on ennen muuta kehittyä lajissa sekä fyysiesti, taidollisesti että pelin ymmärtämisen kautta hyviksi pelaajiksi.
Viime kaudella tytöt saavuttivat U18 EM-pronssia joka on ainut lentopalloliiton saavuttama arvokisamitali viime vuonna. Tälle kaudelle Lentopalloliitto tukee heitä yhdellä turnausmatkalla U20 EM-kisoihin ja he saavat liitolta myös 4 palloa harjoituksiaan varten. Siinä kaikki, kustannus liitolle jää alle 1000€:n.
Lentopalloliitolle Beach Volley on uusi laji ja siellä on tehty asioita sisälentopalloilun tapaan; Seurat vastaavat suuresta osasta urheilijan polkua, ja mitään pienille ryhmille sopivaa stipendijärjestelmää ei ole olemassakaan. Pitäisikö olla? Veikkaan että tuki Junioreiden mitalisteille, jotka ovat sitoutuneita ja hakeutuneet hyviin harjoitusolosuhteisiin harjoittelemaan, olisi monessa muussa lajissa reilumpi. Puhutaan urheilijan polkujen kehittämisestä mitä tahansa, niin kovin kiviseltä vaikuttaa ainakin tähän asti.
Kiitosta Märskyn Lukiolle!
Tytöt kävivät lukion ensimmäisen luokan Märskyssä ennen lähtöään, siellä urheilua ja opiskelua vietiin oikeasti käsi kädessä. Se palanen polusta oli positiivinen kokemus. Toivottavasti lukion käymistä ei rajoiteta 3 vuoteen, se heikentäisi Märskynkin toimintaa olennaisesti.
Suomessa vaikuttaa olevan niin että lajit ovat monesti niin pieniä että muutama ihminen pyörittää niitä mielensä mukaan. Päätökset tehdään sillä perusteella mikä on itselle eduksi, lajin etua ajattelematta. Olennaista on säilyttää oma asema ja palkka. Muiden osaaminen on usein uhka ja "väärien henkilöiden" osaaminen pyritään siksi kyseenalaistamaan erilaisissa kuppikunnissa, osaajat jätetään lajin ulkokehälle ja leimataan yhteistyökyvyttömiksi. Kannattaa kysyä, onko tämä lajin etu?
Uskon että suuremmissa lajeissa kulttuuri on suurempi, ja sitä kautta siellä on tilaa osaajille. Urheilijan ja valmentajan polkujen kulkemista tämä kuppikuntaisuus ainakin hankaloittaa. Eikö uuden oppiminen ole rikkaus? Eikö meidän pitäisi pyrkiä kriittiseenkin keskusteluun jotta pystymme kehittymään ja kehittämään lajejamme? Oman valmentajaurani osalta juna meni jo, siksi vastenmielistä toimintaa MelontajaSoutuliitossa on harrastettu, mutta eihän sitä saa ääneen sanoa, eihän? Nyt on aika tukea jälkikasvua heidän poluillaan.
Tällä hetkellä teen töitä omassa maahantuontiyrityksessäni, kuten olen tehnyt lähes koko valmentajaurani ajan. Valmennus"työni" rajoittuu keskusteluun muutaman urheilijan kanssa. Urheilijan polkua pääsen seuraamaan läheltä 17 ja 10 vuotiaiden tyttärieni kautta. Ida harrastaa Beach Volleytä ja asuu tätä nykyä Prahassa, "pääaineenaan" Beach Volley. Ida asustelee Prahassa ystävänsä ja Beach Volleyparinsa Niinan kanssa. Tyttöjä voi seurata Faceboogissa sivulla https://www.facebook.com/BeachvolleyteamSinisaloAhtiainen ja blogi löytyy sivulta: http://girlswithsandytoes.blogspot.fi/
Sara puolestaan opettelee Tenniksen alkeita, hänkin Imatralaistuneen Tshekkivalmentaja Oldich Simekin kanssa. Perheellämme on merkillinen rakkaussuhde Tshekkiin, joka on hieno maa, ja jossa asuu yritteliäs urheilukansa.
Täysillä Biitsiä
Ida ja Niina satsaavat Beachiin täysillä. Harjoitustunteja tulee viikoittain yli 20. Heidän valmentajansa on Pavel Krc ja Tshekissä he edustavat Pankrac Beach Klubia. Tähtäimessä tytöillä on ennen muuta kehittyä lajissa sekä fyysiesti, taidollisesti että pelin ymmärtämisen kautta hyviksi pelaajiksi.
Viime kaudella tytöt saavuttivat U18 EM-pronssia joka on ainut lentopalloliiton saavuttama arvokisamitali viime vuonna. Tälle kaudelle Lentopalloliitto tukee heitä yhdellä turnausmatkalla U20 EM-kisoihin ja he saavat liitolta myös 4 palloa harjoituksiaan varten. Siinä kaikki, kustannus liitolle jää alle 1000€:n.
Lentopalloliitolle Beach Volley on uusi laji ja siellä on tehty asioita sisälentopalloilun tapaan; Seurat vastaavat suuresta osasta urheilijan polkua, ja mitään pienille ryhmille sopivaa stipendijärjestelmää ei ole olemassakaan. Pitäisikö olla? Veikkaan että tuki Junioreiden mitalisteille, jotka ovat sitoutuneita ja hakeutuneet hyviin harjoitusolosuhteisiin harjoittelemaan, olisi monessa muussa lajissa reilumpi. Puhutaan urheilijan polkujen kehittämisestä mitä tahansa, niin kovin kiviseltä vaikuttaa ainakin tähän asti.
Kiitosta Märskyn Lukiolle!
Tytöt kävivät lukion ensimmäisen luokan Märskyssä ennen lähtöään, siellä urheilua ja opiskelua vietiin oikeasti käsi kädessä. Se palanen polusta oli positiivinen kokemus. Toivottavasti lukion käymistä ei rajoiteta 3 vuoteen, se heikentäisi Märskynkin toimintaa olennaisesti.
Suomessa vaikuttaa olevan niin että lajit ovat monesti niin pieniä että muutama ihminen pyörittää niitä mielensä mukaan. Päätökset tehdään sillä perusteella mikä on itselle eduksi, lajin etua ajattelematta. Olennaista on säilyttää oma asema ja palkka. Muiden osaaminen on usein uhka ja "väärien henkilöiden" osaaminen pyritään siksi kyseenalaistamaan erilaisissa kuppikunnissa, osaajat jätetään lajin ulkokehälle ja leimataan yhteistyökyvyttömiksi. Kannattaa kysyä, onko tämä lajin etu?
Uskon että suuremmissa lajeissa kulttuuri on suurempi, ja sitä kautta siellä on tilaa osaajille. Urheilijan ja valmentajan polkujen kulkemista tämä kuppikuntaisuus ainakin hankaloittaa. Eikö uuden oppiminen ole rikkaus? Eikö meidän pitäisi pyrkiä kriittiseenkin keskusteluun jotta pystymme kehittymään ja kehittämään lajejamme? Oman valmentajaurani osalta juna meni jo, siksi vastenmielistä toimintaa MelontajaSoutuliitossa on harrastettu, mutta eihän sitä saa ääneen sanoa, eihän? Nyt on aika tukea jälkikasvua heidän poluillaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
