Luzernin maailmancup
Jos Hampurin maailmancup oli pieni, samaa ei voi sanoa Luzernin maailmancupista. Lähtöjä riitti aamusta iltaan ja riitti kyllä tasoakin. Uusi-Seelanti jatkaa valitsemallaan hämmästyttävän nopealla tiellä. M2x, LM2x, Emma Twigg, M2-, Mahe Drysdale ja liuta muita pitivät huolen siitä että vastustajat ovat varpaillaan mustaa nähdessään. Suomen kokoinen kansa, mutta menestys soudussa hieman parempaa.
Omat soutajani vetivät kisoissa vaihtelevasti, joka tuottaa valmentajalle aina päänvaivaa. Soutu on kohtuullisen ennustettava laji ja jos suoritusten taso kovasti vaihtelee, voidaan aina esittää kysymys "miksi?". Miesten kevyt kaksikko veti perjantain lähdöt erittäin positiivisesti ja hoiti itsensä välieriin. B-finaali oli huono kisa, joita niitäkin matkan varrelle sattuu. Kaikkiaan kuitenkin kaksikon suoritus oli hyvä.
Tim veti omat kisansa vielä enemmän vaihtelevasti, ja kertoi että koitti kyllä painaa huonoissakin vedoissa, mutta ei vaan mennyt. Teimme analyysin ja uskomme että syy heikkoihin vetoihin selvisi, mutta totuuden näemme vasta Bledissä. Onneksi hyvät vedot olivat hyviä, joten vauhtia on, ja labratestitkin näyttävät ihan kelvollista fysiikkaa joten on turha vielä alkaa sirotella tuhkaa ylleen. Timin sijoitus Luzernissa 8. ja MC kauden saldo 7. ja 8. sija. Blediä kohti harjoittelemme vielä viikon Bruggessä ja siirrymme sitten Hazewinkeliin Uusi-Seeelantilaisten seuraksi. Ihan mielenkiintoista on nähdä miten mustapukuiset siellä treenailevat. Tim harjoitteli talven Uudessa-Seelannissa, joten hänellä on joukkueessa paljon tuttuja.
Hannes De Reu veti hänkin hyvän perjatain miesten yksikössä ja selvitti itsensä C-finaaliin, mutta siellä paukkuja ei sitten lievän sairauden vuoksi ollut lainkaan. Sairaus on nyt voitettu kanta ja treenit jatkuvat as usual.
Nuorten MM-kisat alkoivat Amsterdamissa keskiviikkona ja matkustan huomenna sinne seuraamaan Bram Duboisin otteita yksikössä. Taatusti tulee seurattua myös Tshekkien pariaironelosta joka Bramin lailla voitti alkueränsä. Bram voitti sittemmin myös puolivälieränsä, nyt jäljellä on enää ne kovemmat kisat, välierät, ja toivottavasti finaalit.
Luzernin jälkeen minulla oli mukava tilaisuus käydä kotona perhettä tapaamassa. Säät suosivat, mutta vieläkään kalaonnea ei ollut vaikka yksissä tuumin Saran kanssa koitimme Ahtia narrata. Kalatili Vuoksesta on edelleen avaamatta, mutta sekin aika koittaa vielä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti