Glögillä Buterilla

Yksi kausi elämästä on ohi. Firman henkilökunnalle on annettu ohjeet, Vuoksen Soutajien puheenjohtajuus siirretty, muuttoilmoitus tehdään pian, laukkuja pakataan ja ystäviä hyvästellään, joulunvieton ohessa.

Elämäni on tähän asti ollut lähes pelkkää soutua. Soutuharrastusta, soutuyrittäjyyttä, valmentamista, organisaatiotyötä ja kaikkea lajiin liittyvää. Olen ollut lajissa syvällä, ehkä liiankin. Tuntuu hyvältä että vastedes voi keskittyä yhteen sektoriin ja olla irrallaan kokonaisvastuusta. Vaikka voisi luulla että elämäni on vastedeskin pelkkää soutua, uskon että asetelma on toinen. Näen unta siitä että aikaa jää perheelle ja myös Prahan kulttuurille, taiteelle ja muille harrastuksille. Kunhan saamme tavarat asettumaan Prahaan niin olemme VAPAITA!

Olen oppinut Suomalaisesta urheilusta sen, että tarvitsisimme kipeästi politiikkojen apua urheilun kehittämiseksi. Toivon sinivalkoisen urheilun tähden että niitä päättäjiä löytyisi enemmän jotka näkevät urheilun yhteiskunnan rakennuspalikkana. Kun joskus palaamme, olisi mukava nähdä voimakkaita urheiluorganisaatioita ja ennen kaikkea toimivaa junirityötä.

Suomessa olisi ensimmäiseksi siirryttävä kokonaiskoulupäivään 8-16, joka sisältäisi joka päivä pari tuntia harrastustaineita. Näin saisimme esim. liikunnanopettajat töihin ja perheille yhteistä aikaa iltoihin. Nykytilanteessa harrastavien lasten vanhemmat ovat usein lähinnä autonkuljettajia...

Mutta...oli tarkoitus toivottaa kaikille Hyvää Joulua, Onnellista Uutta Vuotta ja kaikkea hyvää.

Joskus jossain tavataan.

Muutto ja muutos edessä

Imatra - Praha

Kuulostaa samalta kuin Antti Tuiskun levyn nimi, se taisi olla Rovaniemi - New York. Imatralta lähtöön on aikaa pari viikkoa, jonka aikan vietetään joulu ja sitten pakkaudutaan junaan ja lähdetään viikon lomalle ennen töiden aloittamista Prahassa.

Lähtöä on vaikea hahmottaa, onneksi asuntomme Prahassa on kalustettu joten merikonttia ei tarvinne tilata, eikä suurta rekkaakaan. Kävin marraskuussa viemässä yhden pakettiautollisen tavaraa Prahaan, (mm. kaksi yksikköä...) ja nyt lähetämme lavan rahtina siihen päälle. Niillä pitäisi pärjätä. Neljä vuotta on pitkä aika, tietysti neljän vuoden toteutuminen vaatii onnistumista sekä urheilullisessa mielessä että perheen kannalta. Tuntuu siltä että olemme valmiita muutokseen, mutta millä tavoin se realisoituu sitten Prahassa, mene ja tiedä. Ei liene muuta voihtoehtoa kuin heittäytyä mukaan paikalliseen soutukulttuuriin ja pyrkiä tekemään hyvää työtä.

Ensimmäinen työpäiväni on 5.1., samoin Idan ensimmäinen koulupäivä. Päikki ja Sara saavat tutustua ilmapiiriin hieman rauhallisemmin, vailla päiväohjelmaa.

Elämä muuttuu paljon. Imatralla ei ole tarvinnut ruuhkissa istua, Prahassa tarvitsee. Toisaalta kaupungissa on paljon erilaisia tapahtumia ja paljon elämää, Imatra on taatusti sillä sektorilla rauhallisempi. On monessa mielessä mukava lähteä. Tieto kulkee nopeasti ja vaikka Hesarin tilaus Prahaan on turhan kallis, täytynee hankkia nettilehden lukuun tarvittavat tunnukset jotta pysyy jollain tavalla Suomen asioista kartalla. Uutisvuoksikin on nyt netissä joten kotipaikkakunnan polttavat asiat tulee varmasti seurattua sieltä.

Syksy on ollut hektinen ja odotan muuttoa ja muutosta sikälikin mielenkiinnolla, että on mahdollista että yhtä työtä tehdessä elämän hektisyys hieman vähenee. Aika ja tila ajatella ovat tärkeitä asioita, niitä olen jäänyt viime vuosina kaipaamaan. Näen päiväunia kiireettömistä sunnuntai-päivistä perheen kanssa Prahassa, saa nähdä.

Joka tapauksessa joulu tulee ja haluan näin blogini välityksellä toivottaa lukijoille kiireetöntä joulua ja rauhallista uutta vuotta. Blogini kestänee hengissä ja yritän kirjoitella tänne ajatuksia vastakin. Yksi aikakausi elämässäni ja perheemme elämässä alkaa olla ohi, ja nyt alkaa kokonaan uusi vaihe, joka voi johtaa mihin tahansa. Elämisen arvaamattomuus on sen suola.

Vuoden parhaat

Urheilutoimittajien liitolla on jälleen edessään vaativa tehtävä valita vuoden urheilija ja muut oheisvalinnat. Julkistamistilaisuus saa melkoisen paljon huomiota mediassa joka vuosi. Uudistuneen Suomen Urheilugaalan myötä tilaisuuden painoarvo urheilun maailmassa on entistäkin suurempi. Tilaisuus pidetään Hartwall Areenassa 12.1.2009. Viime vuonna äänestykseen osallistui 541 urheilutoimittajaa. Valinta on erityisen haastava, sillä osa lajeista on mediassa jatkuvasti ja osa perin satunnaisesti, kerran neljässä vuodessa.

Mikä riittää valintaan?

Valinnat nostattavat aina keskustelua eri lajiesta ja niiden vaatimuksista. Mikä on huippusuoritus ja mikä ei? Onko voitettava menestyäkseen äänestyksessä vai riittääkö hopea? Mikä laji on riittävän vaativa jotta urheilun maailmassa arvostetun tittelin voi voittaa. Pertti Karppinen on tullut valituksi vuoden urheilijaksi vuosina 1979 ja 1980. Pertti Karppisen valmentajana kunnostautunut Juhani Julku valittiin vuoden valmentajaksi vuonna 1976. Näiden menestysten jälkeen soutu ei ole titteleillä päässyt herkuttelemaan. Tänä vuonna kilpailumenestys antaisi jo aihetta äänestysmenestykseenkin. Satu Mäkelä-Nummela on vuoden ainut olympiavoittaja ja sitä kautta todennäköinen äänestyksen voittaja, eli vuoden urheilija ja vuoden naisurheilija. Leo-Pekka Tähti voitti paralympialaisissa ja on mieleniintoista nähdä millä tavoin hän pärjää äänestyksessä. Vuoden miesurheilijaksi valittanee Tero Pitkämäki tai Mikko Hirvonen.

Soutajien saumat

Soudun kannalta sekaannusta urheilutoimittajien riveissä saattaa aiheuttaa se että naisia on kaksi. Onko kyseessä joukkue vai yksilöt. Vuoden Urheilija-palkinnon on voittanut yhtä poikkeusta (1947; Mikko Hietanen, yleisurheilu ja
Lassi Parkkinen, pikaluistelu) lukuun ottamatta yksi henkilö kerrallaan. Puolestaan vuoden joukkueessa on ollut vähintään neljä jäsentä. Itse valitsisin kaksikkomme vuoden joukkueeksi, mutta minun sanani ei luonnollisestikaan paina. Vuoden joukkueeksi valittanee tiensä EM-lopputurnaukseen raivannut alle 21-vuotiaiden jalkapallomaajoukkue. Jos raati käsittelee kahta naista yhtenä, pitäisi sijoituksen sittenkin olla top kolmessa. Naisten suoritus asettuu perspektiiviin kun ottaa huomioon että se oli ensimmäinen suomalaisnaisten mitali kesäolympialaisten kestävyyslajeissa kautta aikojen.

Vuoden valmentaja

Vuoden valmentajaksi veikkaan Satu Mäkelä-Nummelan valmentajaa, Matti Nummelaa, vahvoja ehdokkaita ovat myös Markku Kanerva, Doug Shedden, Ari Saukko, Job Dragtsma, Kari Jalonen jne. Helsingin Sanomien jutussa tässä taannoin minua veikattiin vahvaksi ehdokkaaksi vuoden valmentajaksi. Todettakoon, kuten Urheilutoimittajien yhdistykseen kuuluva ystäväni minulle kertoi, nimeäni ei urheilutoimittajien kupongilla ole, joten spekulaatio valinnastani on turhaa. Kupongilla on 8-10 nimeä joiden parista valinta tullaan tekemään.