Liikunta ja kulttuurileikkuri

Olen saanut olla mukana oppimassa kunnallista päätöksentekoa nyt vuoden päivät, olen siis rookie politiikan näyttämöllä.
Ymmärrän että säästää pitää, mutta en ymmärrä sitä mistä säästetään. Näen myös että jokaisen Imatralaisen olisi hyvä osallistua säästötalkoisiin huolehtimalla itsestään.

Meidät on kulttuuri- ja liikuntalautakunnassa asetettu tiukkojen säästövelvoitteiden eteen. Hyvin pienestä toiminnasta pitäisi säästää 300 000€, joka on kolmannes operatiivisesta budjetista. Valtaosa lautakunnan varoista menee suoraan vuokriin ja palkkoihin, joita voidaan pitää jokseenkin kiinteinä kuluina. Vaakalaudalla ovat esimerkiksi kaikkien urheiluseurojen avustukset, kesäyliopiston määrärahat, kirjaston hankintamäärärahan korotus jne.

Lasten ja nuorten lautakunnassakin päätetään Liikunnan ja kulttuurin asioista; Lautakunta päätti omassa esityksessään vetää punakynällä yli urheiluakatemian tuen. Suomalaista urheilua rakennetaan aketemioiden avulla ja olympiakomitean tuella. Haluammeko olla osa suomalaista urheiluverkostoa vai emme? Akatemiat mahdollistavat sen että nuorilla olisi mahdollista harjoitella ohjatusti hieman enemmän ja yhdessä muiden urheilijoiden kanssa. En ymmärrä, enkä hyväksy lautakunnan päätöstä lainkaan. En ymmärrä sitäkään miksi Lasten ja Nuorten lautakunta päättää tästä, jonka pitäisi kuulua Kulttuuri- ja Liikuntalautakunnan alle. Lautakuntien vastuujako vaikuttaa kovin kummalliselta, näkisin mieluummin suurempia kokonaisuuksia. Lasten ja Nuorten lautakunta ja Kulttuuri ja Liikuntalautkaunta voisivat hyvin muodostaa sivistyslautakunnan kuten edellisellä kaudella olikin... olisi enemmän kokonaiuudenhallintaa päätöksenteossa.

Kaupunkimme strategiassa puhutaan järjestötoiminnan tukemisesta koska sitä kautta saadaan esimerkiksi liikuntaa ja hyvinvointia luotua kustannustehokkaasti. Järjestöjen tuet ovat nyt vaakalaudalla. Tämä on kaupungin strategian vastaista.

Liikunnassa liikutettavat summat ovat naurettavan pieniä. Akilleen kantapää on Imatralla Sosiaali ja terveydenhuollon kustannusten nousu, joka tunnutaan hyväksyvän kiltisti. Mielestäni tätä nousua ei saa vain kiltisti hyväksyä. Suurin osa Imatran kaupungin menoista kohdistuu SoTe kulujen kattamiseen. Valitettavasti nyt on käymässä niin että muu, yhteiskunnan kannalta terveyttä ylläpitävä toiminta on jäämässä SoTen jalkoihin, puhumattakaan muista toimialoista.

Lääketeollisuus on onnistunut lobbaamaan valtiot ja lääketieteen harjoittajat niin hyvin että esimerkiksi kolestrolilääkitystä syö turhaan lähes 400 000-500 000 suomalaista, (yli 700 miljoonan turhat kustannukset veronmaksajille valtakunnallisella tasolla vuosittain). Muilla sektoreilla toiminta on aivan samanlaista, satoja miljoonia, jopa miljardeja valuu hukkaan, lähinnä lääkejättien taskuihin. Sikainfluenssarokotuksiin upposi 100 miljoonaa. Uusia korvattavuuden piiriin tulevia pitkäaikaissairauksiin ja massarokotuksiin myytäviä lääkkeitä kehitetään koko ajan. Tuntuu että teollisuuden pyrkimys on hoitaa vain oireita, mutta pitää itse sairaus hereillä niin että lääkitystä pitää nauttia lopun ikää. Me veronmaksajat rahoitamme globaalien lääkejättien toimintaa, nämä jättiläiset eivät pyri edistämään globaalia terveyttä vaan maksimoimaan voittojaan. Tiedän että emme ratkaise tätä ongelmaa Imatralla, mutta tämä täytyy ratkaista jotta verotulot riittävät valtakunnallisella tasolla muuhunkin kuin sinänsä tärkeään Sosiaali - ja Terveydenhuoltoon.

Tutkimukset jotka kertovat että liikunta ja hyvälaatuinen ravinto hoitavat masennusta tehokkaammin kuin mikään lääkitys jäävät valitettavan vähälle huomiolle.

Kouluruoan laadun merkitys lasten syrjäytymisen ehkäisyssä ja masennuksen hoidossa voi olla ratkaisevassa asemassa, samoin kuin koululiikunta. Parantamalla kouluruoan laatua (lisää tuoreita marjoja, vihanneksia ja hedelmiä) ja lisäämällä liikuntaa kouluissa ehkäisemme syrjäytymistä erittäin kustannustehokkaasti. Ottaisin tästä vielä askelen eteenpäin, ravinto-oppi voisi olla perusteltu kouluaine ja ala-asteella. Vanhemmille meidän on vaikea opettaa uusia ruokatottumuksia, mutta lasten kautta sekin voisi onnistua!

Näen että pitkässä juoksussa voimme, ja meidän täytyy elää terveemmin jotta voimme ylläpitää hyvinvointiyhteiskuntaa, ja opettaa lapsemmekin elämään terveemmin. Samalla eduskunnassa tulee tehdä tiukkaa syyniä medikalisaation ehkäisemiseksi. Meidän on pakko saada sosiaali- ja terveydenhuollon kulujen kasvu loppumaan mikäli mielimme ylläpitää tervettä yhteiskuntaa. Melkoinen paradoksi tälle rookielle!

Itse säästäisin SoTe kuluista ja satsaisin ennaltaehkäisyyn, hyvään kouluruokaan ja liikuntaan, yhteistyössä järjestöjen kanssa.