Yksikköjermut kasiin

Pekingin Olympialaisten kahdeksan parasta miesten yksikkösoutajaa ottaa mittaa toisistaan ja Cambridgen kahdeksikosta maaliskuun puolen välin jälkeen Lontoossa. Yksikkömiehistä paikalle on kutsuttu Tufte, Synek, Drysdale, Mayens, Campbell, Karonen, Hackert ja Griskonis. On mielenkiintoista nähdä millä tavalla yksikkömiehet saavat kahdeksikon liikkeelle. Kaikki lienevät joskus kasissa istuneet, Synek on jopa lajin Euroopan mestari ja olisikin loistava tahtiairo tälle kahdeksikolle. Fysiikkaa luulisi ainakin ryhmästä löytyvän. Ymmärtääkseni porukalla on muutama päivä aikaa hitsautua yhteen ennen kilpailua. Valmistautumisajan lyhyydestä johtuen valmentajan rooli yksikkömiesten veneessä korostuu. Istumajärjestys ja säädöt on saatava tasapainoon nopeasti ja oikea tahtiairo valittava. Joukkueessa on melkoisen erikokoista porukkaa, Karonen on reilusti yli 100kg ja Mayens vastaavasti lähempänä kahdeksaakymmentä. Tekniikka ei ehdi hioutua yhteen, joten ratkaisevaa on kuinka hyvin yksikkömiehet aistivan veneesä rytmin ja pystyvät souamaan yhteen. Huono keli saattaa suosia Cambridgeä, ja vastaavasti hyvät olosuhteet antavat yksikkösoutajille mahdollisuuden. Jäämme odottaaan mielenkiinnolla.

Pari viikkoa takana

Pari viikkoa on luikahtanut siitä kun laskeuduimme tänne Prahaan. Työt ovat alkaneet ihan mukavasti, ekat testitkin on jo vedetty. Työviikko on kuusipäiväinen, tosin päivät eivät ole ihan työpäivän mittaisia, mutta kuitenkin. Aikaa ja kiireettömyyttä on ollut täällä paremmin kuin suomessa vuosiin ja ehkä siksi elämä tuntuu aika mukavalta. Vien aamuisin Idan kouluun matkalla töihin. Töissä aamutreeni alkaa yleensä klo 9:00 joten se ei paljoa suomen oloista poikkea. Asumme Kunraticen metsän vieressä, mukava juttu koska siellä on erinomaiset lenkkimaastot. Pari ergoakin tuli tänne tuotua ja autotallista on muodostunut oma Fight Clubimme. Sara käy Suomalaista leikkikoulua lauantaisin ja Idan Suomi-koulu on pari tuntia maanantai-iltaisin. Idan lentopalloharrastus jatkunee alkavalla viikolla, mielenkiintoista nähdä millä tavoin se lähtee luistamaan vieralla kielellä.

Prahaan tutustuminen vienee aikaa paljon, sillä kaupunki on aika iso. Sinänsä työpaikka joen varrella antaa hyvän ikkunan kaupunkiin. Kaikki on suhteellisen lähellä ja Stare Mestoon, joka on tyypillisin paikka johon Prahassa turisti eksyy, on matkaa autolla 5-10 minuuttia. Stare Mesto on myös kaupungin kalleimpia alueita, joten maksanee vaivan käydä muuallakin. Ruoka ja juomat ovat edullisia, juomista etenkin olut on halpaa. Julkinen liikenne toimii erinomaisesti ja on myös halpaa käyttää.

Souturintamalla mielenkiintoisia juttuja ovat muun muassa se, että Tsekin naisten kaksikko on hajonnut kahdeksi yksiköksi, jotka tavoittelevat paikkaa U23 MM-kisoissa. Naiset täyttävät todellakin vasta 22 tänä vuonna, vaikka ovat olleet aikuisten kisoissakin mukana jo muutaman vuoden. Synek on hyvässä kunnossa, 6km taittui keskivauhdilla joka on hieman alle 1:32. Miesten kevyen duppelin veljekset vetivät testissä reilusti alla 20 minuutin, tosin slideilla. Tekniikassa riittää etenkin kevyen kavereilla kyllä töitä, myös minulla vaikka kevyet eivät suoraan mun hanskassa olekaan, mutta kevyiden koutsi pyysi jeesaamaan, joten niin tehdään.

Kaiken kaikkiaan, ei valittamista Tsekinmaalla. Onnittelut Suomen Tallinnassa käyneelle joukolle. Menestystä tuli komeasti ja hyviä aikoja, etenkin Pekka Mutasen 3min alitus on suomalaisittain junioreille aika harvinaista herkkua. Tsemppiä kohti ergo SM-mittelöitä. Tsekin vastaavat kisat ovat vuorossa viikkoa myöhemmin, siellä nähdään mm. se mihin vuonna -67 syntynyt soutuikoni Vaclav Chalupa pystyy.

Fight Club

Jari Sarasvuon Trainers Housen lanseeraama Fight Club on ikään kuin uuden ajan urheilutoimintaa. Urheilun sosiaalisuus, tavoitteellisuus, sitoutuneisuus, ravintovalinnat ja niin edelleen kuuluvat urheilijoiden arkeen. Parhaimmillaan urheilijoiden arkeen kuuluu myös uuden oppiminen ja oman itsen kehittäminen samoin kuin Fight Clubissa. Perinteisestä urheiluseuratoiminnasta toiminta eroaa sekä hinnan että uskoakseni laadun puolesta. Perinteisten urheiluseurojen on varmasti vaikea luoda yhtä laadukasta prosessia kuin Fight Clubilla on tavoitteena. Entä jos olisi?

Opin itse aamuherätyksen jo vuonna 1982 vaihto-oppilasvuotenani. Soutajien oli oltava vesillä klo 6:00. Opin nauttimaan aamuharjoittelusta, tavoitteellisuudesta, yhteisistä juhlista ja kaikesta muusta urheilun tuomasta hyvästä silloin. Sen jälkeen aamutreenit ovat olleet tärkeä osa elämääni. Treenin sosiaalisuus iskee suoraan siihen suoneen jota pitäisi huippu-urheilussakin käyttää enemmän. Vastuun kantaminen kaverin treeneistä ainakin kannustavalla tasolla tuo taatusti laatua myös huippu-urheiluun. Ollappa suomalainen urheiluseuratoiminta niin ammattimaista että se pystyisi hoitamaan leiviskänsä niin ettei tällaista Fight Clubia edes tarvittaisi. Urheiluseuratoiminta on pääsääntöisesti sen verran heikoilla hartioilla että laatua pitää etsiä bisneksen puolelta. Toivon että tämä klubi herättää myös ne seurat joilla toimintaresursseja olisi, sillä formaatti on mielenkiintoinen.

Toivotan Sarasvuon tervetulleeksi huippu-urheilun pariin, kenties herralla olisi annettavaa suomalaisurheilijoiden ja valmentajien henkiseen valmennukseen laajemminkin. Jos olisin pääkaupunkiseudulla, olisi mielenkiintoista olla mukana Fight Clubissa, mutta nyt yritän luoda täällä Tsekissä taisteluilmapiiriä harjoituksiin jotta saisimme pariaironelosen lentoon ensi kesänä.