Pari viikkoa sitten tsekkiläinen 23 vuotias lahjakas yksikkösoutaja kuoli Duklan venevajaan Prahassa. Lehdissä olleiden tietojen mukaan mitään ulkoista syytä ei näkynyt. Tunsin kaverin niin että tavatessa moikattiin, hän oli nuorempaa ikäluokkaa kuin valmennettavani Tsekissä aikanaan. Nuoren ihmisen poismeno järkyttää, ja nuoren urheilijan poismeno laittaa miettimään syitä. Turha spekuloida kun ei vain tiedä, tuskin kukaan tietää. Koskaan ei tiedä mikä päivä on viimeinen. Otamme huomisen itsestään selvänä, mutta ei pitäisi - kuolema on elämässä läsnä.
Imatralla viime lauantai ilta päättyi kamalalla tavalla. Kolme yhteiskunnallisesti aktiivista, hyvää ihmistä tuli tiensä päähän, mutta kukaan ei tiedä miksi. On ollut vaikea ajatella syitä, tai koko asiaa, samalla kun ei ole voinut olla ajattelematta. Olimme tapahtuman aikaan naapuriravintolassa ja näimme kun katu täyttyi sinisistä valoista. Kävelimme kadulla tuntia ennen murhia. Elämän täytyy jatkua, mutta se ottaa aikansa kaikilta, omaisten ja läheisten suru on elämänmittainen, meidän muiden tuomio lievempi. Usko inhimilliseen hyvään on koetuksella. Omaiset tarvitsevan valtavasti voimaa jaksaakseen, otan osaa heidän suruunsa, kuten niin moni imatralainen ja suomalainen. Olen pitänyt termiä inhimillisyys synonyyminä positiiviselle ymmärtämiselle ja empatialle, entä jos nykyinen inhimillisyys onkin täydellistä välinpitämättömyyttä, itsekkyyttä ja kyvyttömyyttä empatiaan ja yhteistyöhön. Ei ole enää objektiivista totuutta, vaan jokaisen oma totuus, jotka saa somessa vahvistusta samanmielisiltä.
Maailmaa pyritään hallitsemaan pelolla, ja näyttää siltä että pelon ruokkiminen herättää vastakaikua. Trump valittiin USAn presidentiksi pelottavan kampanjan seurauksena, totuutta ei kampanjassa tarvittu, tarvittiin ”totuus” joka palveli kampanjaa. Brexit saatiin aikaan valheella ja pelolla, Italiassa ja Ranskassa yhteisöä huonona vaihtoehtona pitävät puolueet ovat vahvoilla seuraavissa vaaleissa. EU-on onnistunut rauhan ylläpitäjänä, mutta näkyykö pelko myös näiden maiden vaalituloksissa. Mitä sitten jos yhteisö hajoaa? Elämä varmaan jatkuu sittenkin mutta tuskin se hyvinvointia lisää.
Maailman suunta on monelta osin hukassa ja Joulukuu vaikuttaa kovin pimeältä.
Toivoa Euroopalle antaa Itävalta, joka oli ensimmäisiä oikeistopopulismin nousun maita Euroopassa, sinne valittiin nyt vihreä presidentti! Toivottavasti tämä on alku sille aallolle että jälleen halutaan yhdessä rakentaa Eurooppaa ja maailmaa kestävien arvojen pohjalta, pelkoa vähentäen.
