Valmentajaksi Belgiaan

Sain tammikuussa facebookkiin viestin Belgialaissoutajalta joka leireili silloin Uudessa - Seelannissa. Kaveri oli valmentajaa vailla ja kysyi kiinnostaisiko minua ryhtyä toimeen.

Hetken emmittyäni ja Päivin kanssa keskusteltuani vastasin varovaisen myönteisesti. Kyllähän soutuvalmennus kiinnostaa. Kävin maaliskuussa seuraamassa muutaman harjoituksen ja keskustelemassa liiton johdon kanssa. Käynnin lopuksi he tarjosivat hommaa minulle.

Aloitin työt vähän reilu viikko sitten Varesessa leirillä, ja nyt ryhmä on siirtynyt kesäiseen Belgiaan. Ryhmään kuuluvat M1x, Tim Maeyens, M2x Hannes De Reu ja Bram Dubois, ja LM2x Thies Obreno ja Hannes Obreno, yhteistyövalmentajana toimii Frans Claes. Asemani organisaatiossa on miesten päävalmentaja.

Viikko on lyhyt aika oppia tuntemaan urheilijoita. Tavoitteena on kuitenkin osaltani yrittää auttaa urheilijoita kehittymään niin että olympiapaikkoja olisi Bledin MM-kilpailuissa mahdollista lunastaa. Tim Maeyens on kokenut soutaja, jolla on meriitteinän mm. 2 olympiafinaalia, muilla ei kokemusta Olympia tai aikuisten MM-tasolta ole.

Homma on haastava, miinupuolena tässä on tietysti se, että perhettä näkee karmaisevan vähän. Olemme kuitenkin sopineet työnantajani kanssa että pitkiä viikonlopppuja ja väliin viikkojakin on Suomessa mahdollista viettää, toki odottelen perhettä ja kavereita käymään myös näillä kulmilla. Huomenna menemme katsomaan asuntoa, jonka ollessa kelvollinen, saan käyttööni heinäkuun loppuun saakka, jolloin siirrymme viimeistelyleirille, joko Hazewinkeliin tai Vareseen. Muutaman seuraavan kuukauden asustelen siis pääasiassa kaupungissa nimeltä Brugge. Oluiden, ranskanpottujen ja vohveleiden lisäksi kaupungilta saa eräästä ravintolasta erinomaista vuohenjuustosalaattia, jossa vuohenjuusto on paistettu hunajalla kuorrutetun ruisleivän päällä. Suosittelen kokeilemaan!

Wattbike ennätyskoe 2.4.2011

Soudin Markku Jokisipilän Oxford - Cambridge Concept2 sisäsoutuhaastekisan 26.4. 252W keskivauhdilla ja päättelin että alla on sen verran kovia vetoja että kannattaa vielä vetää kevään viimeinen koitos ja katsoa josko saisi 10km Wattbike ennätystä hilattua vähän säädyllisempiin lukemiin. Edeltävä treeniviikko oli kovin repaleinen ja palautuminen mainitusta haasteesta kesti muutaman päivän. Keskiviikkona vedin kohtuullisen parinkympin Wattbiken, watit 222, muuten alle tuli aika kevyt viikko.

Ennätyskoe tapahtui Vuoksen Soutajien salilla Niemisen Pekan treenatessa vieressä. Päätin että törttöilyt ja hurjastelut ovat taaksejäänyttä elämää ja otin realistisen lähestymistavan. Ensin tietysti kunnon lämpö ja sitten itse asiaan. Laskin ennätykseen vaadittavan kilometrivauhdin (1:25-1:26) ja lähdin vetämään sitä tasaisesti. Ensimmäinen tonni meni hyvin -> toinen tonni hyvin -> kolmas tonni alkoi painaa ja vauhti heilui 1:25-1:27 välillä, neljäs painoi vielä enemmän. Vitosen kohdalla olin hyvin epävasrma siitä pystynkö vetämään loppuun asti. Päätin jatkaa poljinkierros kerrallaan. Kun pääsin kymmeneen minuuttiin ylittyi jokin henkinen kynnys ja aloin uskoa siihen että selviän maaliin saakka. Suljin silmät ja keskityin tekniikkaan, laskin poljinkierroksia ja silmät avatessani taulussa oli 1:23. Päätin jatkaa silmät kiinni. Avasin silmät aina 100 poljinkierroksen jälkeen ja hyvä vauhti säilyi, taulussa edelleen 1:23. Viimeiset pari kilometriä menin samalla sapluunalla. Loppukiri saisi alkaa 13:30 kohdalla, koska niitä oli maaliin maksimissaan 45 sekuntia. Loppukirissä vauhti parani 1:19-1:20:n ei siis mitään hillitöntä revitystä, mutta riittävää. Monitori pysäytti minut ajassa 14:10,52, joka oli uusi ennätykseni. Watteina tämä merkitsi 288w keskiarvoa. Olin tyytyväinen sekä aikaan, että siihen että en antanut itselleni periksi 4-7km välillä, joka oli täyttä tuskaa. Ennätysparannus oli lopulta hiukan alle 7 sekuntia.

Sergey puhui hapenoton kinestiikasta, veikkaanpa että itselläni kestää kauan ennen kuin pääsen työskentelemään lähelle maksimaalista hapenottokykyäni, ja siksi nytkin alkuvauhti meinasi hyydyttää, vaikka lopussa pystyi vielä puristamaan jopa selvästi kovempaa. Asiaan liittyen lukijoille kysymys hapenoton kinestiikasta.

Oletan että hapenoton kinestiikkaan voi vaikuttaa sekä lämmittelyllä että harjoittelun avulla. Kysymykset kuuluvat: Miten lämmittelyä ja herjoitelua kehittämällä hapenoton kinestiikkaa voi kehittää niin että tulos paranisi? Onko muita tapoja parantaa Hapenoton kinestiikkaa palvelemaan esimerkiksi 2000m soutua?

Tässä iässä täytyy olla tyytyväinen jokaiseen ennätykseen, sillä jokainen ennätys voi olla viimeinen.

Puuhastelua

Olen seurannut mielenkiinnolla julkisuudessa käytyä ravintokeskustelua, sekä ravinnon lisäaineista, rokotuksista, että viimeisimpänä prosessoidun maidon mahdollisista terveyshaitoista. Ei pitäisi olla kenellekään yllätys että aspartaami ei ole ihmisen ravinnoksi kelpaavaa, tai että lisäaine-, ja lääkecoctail kuormittavat urheilijankin elimistöä turhaan.

Ravitsemus koetaan niin henkilökohtaiseksi että monen on vaikea puhua siitä suoraan, ihmiset loukkaantuvat ja kokevat syyllisyyttä kun asiasta keskustellaan. Miksi hitossa? Kysymys on siitä, että meillä on tilaisuus kehittää itseämme ja toimintatapojamme parempaan ja terveempään suuntaan.

Kaikki terveyttä käsittelevä tutkimustieto osoittaa pelkistettynä siihen suuntaan että terveys pysyy yllä parhaiten kun sitä ylläpidetään nauttimalla runsaasti vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, ja vain vähäisessä määrin valkoista vehnää, sokeria jne. Suomessa urheilijoiden ravitsemus on surkealla tasolla, ja suoraan sanoen minua valmentajana ja veronmaksajana hävettää se, että olemme urheilevinamme tavoitteellisesti ja samaan aikaan sahaamme oksaamme heikolla ravitsemuksella. Ihmettemme miksi sairaudet vievät parhaan terän suorituksistamme, emmekä kuitenkaan huolehdi vastustuskyvystämme koska haluamme suut makeaksi. Menestys syntyy toimivasta kokonaisuudesta, ei siitä että poimimme ainoastaan rusinat pullasta.

Urheilijan ja kansan terveys syntyvät samasta lähteestä, joten näen että urheilun tulisi tavoitteellisena toimintana olla etujoukoissa uudistamassa suomalaista ravitsemusta.

Vanhemmat; Te olette oikeasti vastuussa siitä minkälaisen ravitsemuksen nuoret urheilijanne kokevat oikeaksi. Te olette muutoksen käyttövoima ja Teillä on mahdollisuus kehittää myös itseänne nuorta urheilijaanne tukiessanne! Käyttäkää tilaisuus hyväksenne!

Otetaan esimerkiksi Juice Plus ravintolisä joka maksaa käyttäjälleen vähemmän kuin espressokupillinen päivässä. Oikeista hedelmistä, vihanneksista ja marjoista valmistettava Juice Plus on kehitetty varmistamaan auttava vihannesten, hedelmien ja marjojen saanti. Sitä käyttävät mm. Saksan, Itävallan ja Ranskan olympiajoukkueet. Juice plussan avulla siis pyritään näissä maissa varmistamaan urheilijan riittävä antioksidantti, vitamiini, entsyymi ja fytokemikaalikokonaisuuden saanti ja turvaamaan urheilijoiden jokapäiväisen harjoittelun laatu. Lopusta heidänkin tulee huolehtia tekemällä oikeita valintoja aterioilla ja välipaloilla.

Suomalaisurheilijat, jotka aivät kiinnitä riittävää huomiota ravitsemukseen antavat hymysuin edun kilpailijoille. Urheilu voisi parhaimmillaan olla loistava koulu oman elimistön tuntemiseen ja terveyden hallintaan, mutta jätämme ainutkertaisen tilaisuuden tähän merkittävään elämänkouluun käyttämättä.

Voiko rasitusvamma syntyä heikkolaatuisen ravinnon ja harjoittelun yhteisvaikutuksesta?

KYLLÄ VOI! Aineenvaihdunta ja solun laadukkaat rakennusaineet ovat olennaiset elementit palautumisessa ja rasitusvammojen välttämisessä. Asiasta on runsaasti tutkimustietoa, mutta yleinen käsitys on se, että lihakset tai jänteet vain ylirasittuvat ja että sille ei muka voisi mitään! Ei voikkaan jos asiaa tutkii muutaman tunnin tai päivän marginaalilla, mutta jos asiaa katsoo kuukausien tai vuosien marginaalilla niin varmasti voi! Kuinka kauan kestää päästä huipputasolle urheilussa? Miksi emme tavoittelisi erinomaisuutta kaikilla suoritukseen vaikuttavilla sektoreilla koko tuon matkan ajan ja nauttisi samalla sataprosenttisesta heittäytymisestä siihen mitä teemme?

Lähitulevaisuudessa tulen olemaan harjoittelun ohessa piikki muutaman belgialaissoutajan ravitsemuksellisessa lihassa. Belgiahan on tunnetusti oluen, vohvelien, kerman, ja ranskanpottujen luvattu maa.

Lisää ajatuksiani myös ravinnosta löydät osoitteesta:http://www.finnrowing.com