Koutsista olisi ollut apua

Ensin Osloon

Marit Björgen pesi jälleen koko Suomen joukkueen sekä mitalien määrässä että laadussa. Arvostan suomalaisten urheilijoiden suorituksia, mutta mistä tulee tällainen ylivoima jota Björgen on esittänyt. Björgen ei ole ainut, Petter Nordhug, Ole Einar Björndalen ja kumppanit ovat myös melkoisen hyvällä tasolla. Miten saamme suomalaisen kulttuurin sille tasolle että huippulahjakkuudet pääsevät heille optimaalisiin tuloksiin, tai edes lähelle niitä.

Sitten Imatralle...

Olen nyt päässyt harrastamaan liikuntaa hieman normaalia enemmän ja päätin kokeilla josko saavuttaisin uuden ennätyksen Wattbikella 10km matkalla. Lämmittely tuntui hyvältä ja olin optimistinen sen suhteen että viime talvena polkemani 14:17,66 ei kokeilun jälkeen enää olisi ennätykseni.

Amatöörin puuhastelua

Entisen ennätykseni keskiwatit olivat 275W. alle on listattu minuuttien keskivauhdit päivän kokeilussani:
1. 316,6 (aivan liian kovaa)
2. 281,19 (korjausliike)
3. 279,24 (edelleen reilusti entistä ennätystä kovempaa)
4. 281,0 (lopun alkua)
5. 287,06 (silmät kiinni taistelua)
6. 278,14 (alkaa hyytyä)
7. 272,82 (Eväät syöty)
8. ennätyskoe ohi, lian kova alku, hapot ja "keskeytys" Poljin loppuun ilman draivia, keskiwatit 260 ja aika 14:49 ja osia.

Mihin tässä valmentajaa olisi tarvittu?

Olen tällä hetkellä siinä kunnossa että 14 minuutin vetäminen 300w teholla ergolla on mahdotonta. Vauhtina tuo olisi 1:45. Olen aika tyytyväinen siihen että pystyin vetämään lähelle 300w keskitehoilla lähes 7 minuuttia. Olen siis ennätyskunnossa. Jos olisi osannut lähteä liikkeelle ensimmäisen minuutin ehkä 290w ja sen jälkeen vetää tasaista 275w 8-9 km saakka ja sitten lähteä kirraamaan kohti loppua. Lopputuloksena olisin ehkä pystynyt parantamaan ennätystäni muutaman sekunnin. Valmentajan olisi ensimmäisen 20 sekunnin jälkeen pitänyt kertoa minulle että nyt mennään 275W tehoilla, eikä yhtään kovempaa. 15W:n ennätysparannus on haaveilua!

Luulisi että olisin parinkymmenen vuoden valmentajakokemuksista oppinut jotain, mutta pyörä on minulle edelleen uusi testi- ja urheilumuoto. Jos olisin lähtenyt vetämään soutulaitteella 4km maksimia olisin lähtenyt liikkelle n. 1:52 vauhtia, en 1:45! En tehnyt strategiaa testiä varten vaan lähdin vain liikkeelle ja uskoin että homma menee kuten soutulaitteellakin, jolla on tullut soudettua tuhansia kilometrejä! Pitkissä souduissa en ole koskaan nitkahtanut, joten tämä oli minulle täysin uusi kokemus. Pyörällä oli helppo lähteä liian kovaa, ensimmäisen minuutin tuntemus oli jopa lennokas. Toisen minuutin jälkeen aloin tajuta että startti oli liian kova, ja loppumatka olikin sitten taistelua ja lopullinen taipuminen tapahtui 7 ja 8 minuutin välillä. 4km väliaika oli lähes sama kuin matkan ennätykseni, sekin kertoo siitä että liian kovaa mentiin. Kun on hapoilla on homma aika lailla siinä.

Pyöräilytekniikkani on polarisaation perusteella kehittynyt, siten että kuljetan poljinta paremmin ja voimakäyrän muoto on parempi, mutta edelleen oikea jalka tekee enemmän töitä käytännössä koko ajan kuin vasen. Koko vedon suhde oli 48/52%, mutta poljinkierroksia analysoimalla näkee että siellä on vasemman jalan kannalta todella heikkoja hetkiä joukossa. (45/55%)

Täytynee kokeilla vielä uudelleen tässä kevään aikana jos saisi hilattua ennätystä muutaman sekunnin paremmaksi. Palveli yritys ainakin kovana treeninä. Pitäisi olla vähän parempi niin kehtaisi lähteä kokeilemaan 13.3. Ensimmäisiin sisäpyöräilyn SM-kisoihin. Näillä tuloksilla on kuitenkin parempi pysyä järjestelyorganisaatiossa.