Olaf Tuften harjoittelu, kaukaa katsottuna

Viittaan edellisen Blogini keskusteluun, joka jatkuu täällä.

Olaf Tufte on eräs tämän aikakauden menestyneimmistä soutajista. Hän on myös soutaja joka soutaa hieman omintakeisella tekniikalla ja rytmillä, joka kuitenkin normalisoituu sitten kun mennään kilpailuvauhtia. Alhaisilla tahdeilla omintakeisuus korostuu. Myönnettävä on että tehoa ja onnistumisia Tuften uralle mahtuu, joten kokonaisuus toimii. Olaf kuuluu niihin soutajiin jotka näkee kisaradalla anivarhain, takuuvarmasti. Tufte on myös kuuluisa kovasta asenteestaan ja suurista harjoitusmääristään. Vuonna 2004 Tuften valmentaja Tore Övrebo piti Fisan valmentajakongressissa luennon Tuften harjoittelusta kohti Ateenan olympialaisia. Suunnitelma oli tehty n. 1200 tuntiin ja toteutus jäi hieman alle johtuen muutamista sairaspäivistä. En tiedä miltä vuodelta kaavio on ja olettaisin että siniset tehoalueet ovat puhtaasti aerobisia, mutta kysymys kuuluu, mistä alkaa punainen tehoalue?


Tuften vapaa-ajankäyttökin on mielenkiintoista, sillä rentoutuakseen hän harrastaa metsätöitä ja pyöräilyä. (Nykyään tosin lastenhoidon lomassa) Juttelin Tuften kanssa keväällä 2010 Bledissä ja hän kertoi että lasten myötä hän on sairastellut hieman enemmän ja harjoitusmäärät ovat hieman laskeneet. Uskon kuitenkin että tilanne tasoittuu taas kohti 2012 olympialaisia, ja näemme kovassa vedossa olevan Tuften metsästämässä kolmatta peräkkäistä yksikkökultaansa. Ondrej Synek ja Mahe Drysdale eivät tule olemaan helppoja vastuksia. Olaf joutuu näiden herrojen lisäksi kamppailemaan myös ikääntymistä vastaan, joka tuskin paljoa vaikuttaa, mutta kun mennään pienillä marginaaleilla, näen että nuoremmilla herroilla on pieni etu.

Kilpasoudun fyysisistä vaatimuksista

Huomasin pettymyksekseni että Soutuliiton sivuilta on poistunut taulukko joka kertoo huippusoudun vaatimuksista kehon painon ja tuotetun tehon suhteen. Olen vahvasti sitä mieltä että tehon ja painon suhde on merkittävä tekijä vauhtia ennustettaessa ja erinomaisen tärkeä tekijä myös voimaharjoittelua ja ravitsemusta suunniteltaessa.
Taulukko löytyy Finnrowingin sivujen kilpasoudun vaatimuksista. (linkki alla)

Soutuergometrillä soudettaessa suuremmasta massasta ei ole lainkaan haittaa koska soutaja ei kanna omaa painoaan, eikä suurempi massa lisää kitkaa millään tavalla. Vesillä kaikki on toisin. Painavampi venekunta uppoaa syvemmälle ja näinollen joutuu tuottamaan enemmän tehoa päästäkseen samaa vauhtia. Painon lisäyksen tuottama lisäkitka on laskettavissa kun tiedetään veneen kokonaismassa, (vene+airot+soutajat) vauhti (suurin piirtein) ja massan lisäys. Olen omassa valmennustyössäni kiinnittänyt asiaan paljon huomiota ja samalla seurannut kilpailutuloksia tästä näkökulmasta. Yllätyksiä ei ole juurikaan matkan varrella tullut, päin vastoin. Viime kesänä oli mielenkiintoista seurata ja vertailla aikoja miesten perämiehettömässä nelosessa ja kevyessä perämiehettömässä nelosessa. Kevyet olivat usein nopeampia. Miksi? Luonnollisesti kovassa vastatuulessa kevyet häviävät hieman koska tuuli vaikuttaa pienempään massaan enemmän kuin suurempaan. Kevyet tekee teoriassa hitaammiksi se, että heillä kehon painon suhde välineen painoon on epäedullinen avoimen luokan soutajiin verrattuna. Mielestäni kevyet ovat "parempia urheilijoita" koska heillä painon ja tehon suhde on parempi. Kevyet joutuvat harkitsemaan ravitsemuksensa tarkemmin ja täyttämään painokriteerin ennen kilpailua.

Otetaan muutama esimerkki elävästä elämästä: 1. Frida Svensson, ergoennätys 6:48 ja paino kilpailuissa 71kg. Frida mainitsi FISAn haastattelussa myös että hän oli näissä MM-kilpailuissa kevyempi kuin koskaan aiemmin. EM-kisojen 3. sija ja maailmanmestaruus puhuvat omaa kieltään soutajan tasosta. Huippuluokan kevyet naiset vetävät n. 60 kiloisina 7:00 ja naisten suurempikokoiset huiput vetävät lähelle 6:30 vauhtia. Heitä en ole päässyt punnitsemaan, mutta veikkaisin että 80-85kg on aika lähellä totuutta.

Ondrej Synek voitti tänä vuonna kaikki maailmancupit, EM-kilpailut ja MM-kilpailut. Ondrejn ennätys 2000m sisäsoudussa on 5:41 ja paino kilpailuissa kesällä n. 100kg. Kilpailukykyiset kevyet vetävät ergolla 70kg painoisina 6:15 molemmin puolin, parhaat alle 6:10. Valmensin viime kesänä U23 pariaironelosta joka sijoittui MM-kilpailuissa neljänneksi, jossa kevyin kaveri painoi 82kg ja painavin 94kg ja kaksi muuta kaveria 85kg ja 89kg. Keskipaino oli siis 87kg. Sisäsoudussa joukkueen keskiarvo oli n. 6:05. Kannattaa huomata että tässä on kyseessä nuorten sarja. Sama joukkue oli aikuisten EM-kilpailuissa 7.Uskon että esimerkiksi pariaronelosessa on mahdollista menestyä joukkueella, jonka keskipaino on 80-82kg, edellyttäen kuitenkin että keskiarvotulos ergolla on alle 6:05! Uskon että aikanaan tekemämme taulukko on edelleen paikkansapitävä, tai jos ei ole niin sitä kannattaa päivittää! Siinähän oli eritelty juniorit, nuoret ja aikuiset ja myös kevyet. On turhaa rakentaa illuusiota siitä että menestyäkseen soutajan tulee olla tavattoman suurikokoinen tai painava. Silloin pärjää kun tehon ja painon suhde, soututekniikka ja psyyke ovat hyvässä kunnossa. Soutujoukkuetta koottaessa on luonnollisesti edullista jos soutajat olvat suhteellisen saman kokoisia, jolloin on helpompi saada porukka soutamaan yhteen.

Uskon vahvasti että tulevaisuudessa menestyvien soutajien tehon ja painon suhde on parempi etenkin avoimessa luokassa. Liikkuvuuteen ja voimaharjoittelun tarkoituksenmukaisuuteen tullaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Terveenä säilyminen läpi harjoitus- ja kilpailukauden tulevat olemaan arvossaan sekä ravitsemusta että voimaharjoittelua suunniteltaessa.

www.finnrowing, kilpasoudun fyysisistä vaatimuksista