Wattbike - What a bike

Minulla on ollut ainutlaatuinen tilaisuus tutustua Wattbikeen lähemmin parin viikon ajan Nottinghamissa, joka on Wattbiken myyntiorganisaation kotipaikka. Samalla olen päässyt keskustelemaan soudusta, pyöräilystä ja testauksesta asiantuntijoiden ja Wattbiken kehittäjien kanssa.

Olen polkenut pyörällä harjoituksia jo keväästä 2009 saakka, mutta softan läpikäynti asiantuntijoiden kanssa on avannut silmiä niille mahdollisuuksille joita ohjelmisto tarjoaa. Softa mittaa voimantuottoa niin usein (100x/sec) että se pystyy piirtämään pyöräilijän voimakäyrän ruudulle reaaliajassa. Voimakäyrä, samoin kuin soudussakin, tekee tekniikan harjoittelemisen mahdolliseksi. Oma tekniikkani on polarisaationäytön mukaan kohtuullisessa jamassa, vaikka paljon parannettavaakin löytyy, onneksi olen puolentoista vuoden aikana oppinut edes jotain! Opimme myös säätämään ajoasentoa siten että homma toimisi ergonomisestikin oikealla tavalla. Totta kai myös testasimmme...Firstbeatia hyväksi käyttäen.
Poljin kaksi testiä, 3minuutin max testi päätyi lukemaan 340w ja 20 minuuttia sen jälkeen polkemani ramp test päätyi 345w kuormaan, jota siis jaksoin ylläpitää minuutin. Alkuteho oli 160w. Tehoa lisättiin sekä ilmanvastuksen avulla siten että poljin koko testin samalla kadenssilla, viimeinen minuutti meni sitten jo silmät kiinni ruutua tuijottamatta...Firstbeat Sportin testisofta antoi hapenotokseni 57,7ml/kg. Max syke tässä testissä 185.

Concept2 soutulaite muodostui nopeasti lajin standardiksi jolla kilpailtiin ja testattiin. Sisäharjoittelupyörän rakentaminen vastaamaan samoja vaatimuksia osoittautui erittäin haasteelliseksi. Soutulaitteen monitori mittaa vauhtipyörän kiihtyvyyttä ja hidastuvuutta, ja matematiikka laskee näistä tehon joka muutetaan sitten nopeudeksi. Pyörässä, työn ollessa jatkuvaa, on sitä mitattava muulla tavoin, jotta saavutetaan vastaava luotettavuus tehon mittauksessa. Wattbikessa tämä toteutettiin voima-anturin avulla joka mittaa ketjuun kohdistuvaa voimaa. Olen nähnyt vastaavia voima-antureita veneissä ja hankaimissa, mutta on hyvä oivallus käyttää sitä mittaamaan polkijan voiman tuottamaa ketjuun kohdistuvaa jännitettä. Kadenssi tulee mitatuksi perinteisellä magneettianturilla.

Kävimme tutustumassa myös paikalliseen saliin joka on ensimmäinen Wattbike sali. Paikallinen pyöräilyvalmentaja osti keksukseen 10 wattbike ja järjestää seurakisat joka perjantai-ilta. Kisat sinänsä eivät ole lainkaan perinteisiä, vaan valmentaja on kehitellyt omia kisojaan vastaamaan harjoituksellisesti arvokisojen pyöräilyohjelmaa. Eräässä kilpailumuodossa sovitaan matka, esim 1000m, jossa ensin ajetaan 750m siten että kukaan ei saa ohittaa valittua johtajaa, hylkäämisen uhalla. Johtaja voi tietysti valita vauhdin ja muut seuraavat mahdollisimman lähellä, mutta ei edellä. Kun matkan viimeinen neljännes alkaa, avataan pellit ja katsotaan kuka voittaa. Toinen kilpailu on 4x4000m, siten että vain voittaja menee aina erästä jatkoon ylempään finaaliin, mutta finaaliin voi päästä myös keräilyn kautta. Tauot ovat lyhyitä ja ennen finaalia ei ole varaa vetää itseään puhki, mutta jatkoon olisi päästävä. Voin kuvitella että kisan aikana muodostuu monenlaisia taktiikoita, joka on osa pyöräilyä. Olisi mielenkiintoista kokeilla myös soutukisoja samanlaisin maustein varustettuna.

Jo nyt syntyneet Wattbike-harjoituskeskukset yhdistettynä pyörän kestävyyteen ja monipuolisuuteen tulevat tuomaan Wattbiken samanlaiseen asemaan pyöräilyssä, kuin mitä Concept2 soutulaite on soudussa. Tekniikan harjoitteleminen ja toistettava testaus paikasta riippumatta kiinnostavat varmasti pyöräilijöitä ja kuntosaleja. Pyöräilyn fyysinen harjoittelu Wattbikella on tehokkaampaa kuin maantiellä, jopa enemmän sitä kuin soutulaitteen vertaaminen vesillä soutuun. Huippupyöräilyn vaatima ajankäyttö tulee pienenemään harjoitusten laadun parantuessa, sekä tekniikan että fysiologian osalta. Pyöräilyssä Suomessa pitkä talvi on haittatekijä, jonka pyöräilijät voivat nyt kääntää edukseen.

Ja sitten kokonaan toiseen maailmaan...

Soudun MM-kilpailut alkavat sunnuntaina 31.10. Uudessa-Seelannissa. On ensi kerta sitten vuoden 2003 kun en ole paikalla. Tietysti olisi mukava nähdä kisat, mutta aikansa kutakin. Täytynee virittäytyä kotona jollekkin kanavalle kisoja seuraamaan, nythän finaalit on jaettu peräti neljälle päivälle joten seurattavaa riittää. Odotan mielenkiinnolla etenkin Markku Jokisipilän ennakkoanalyysiä ja Petr Vitasekin ja David Jirkan suorituksia miesten pariairokaksikossa. Ondrej Synek on myös ollut elämänsä kunnossa, joten Mahe joutunee todella tiukalle...ja onhan kisoissa myös suomalaissoutajia seurattavana.

Urheilun uudistaminen

Minulla oli tilaisuus osallistua 8.10. järjestettyyn urheilun muutostyöryhmän tiedotustilaisuuteen. Tapahtuma oli hyvin suunniteltu ja lähestymiskulma oli se, että jokaisen läsnäolijan panos halutaan uudistukseen mukaan. Osallistujille jaettiin puulusikat, joiden symboliikkaa voidaan tulkita monella tapaa. "Jokaisen on otettava lusikka kauniiseen käteen", - yhteinen projekti, muutos joka on kaikille tärkeä ja vaatii kaikkien työpanoksen. Toinen tulkinta: "Jos on lusikalla saanut niin ei voi kauhalla ammentaa". - urheilu saa Suomessa verraten vähän julkista tukea, joten loistavia tuloksia on turha vaatia, tai odottaa. Kolmas tulkinta voisi olla vanha sananlasku kokkien määrästä jotka soppaa hämmentävät....

Osallistujille jaettiin myös tussit joilla sitten kirjoitimme ajatuksiamme kysymyksin varustettuihin banderolleihin.

Jukka Uunila kiteytti muutoksen vaikeudet osuvasti; "Lunta tulee tupaan monelta suunnalta." Varmasti näin on, mutta ilman jonkinasteista konsensusta ja merkittävää poliittista tahtoa ei tuloksia tule. Nykyisessä tilassaan Suomi-urheilu on pohjakosketuksessa, jotain on pakko tehdä, tältä kannalta aika muutokselle on otollinen.

Työryhmä on lähtenyt pohtimaan urheilijan latua huipulle pyrkien itse asettumaan nuoren urheilijan asemaan. - Mitä nuori urheilija tarvitsee huipulle päästäkseen? Tulokulma on oikea, mutta muutoksen onnistuminen kulminoituu tulevaisuudessa siihen onko tuolla ladulla hiihtäjiä. Mielestäni kovin haaste on organisoida lasten ja nuorten urheilu uudelleen, siten että se oikeasti tavoittaa kohderyhmänsä. Tulevaisuuden menestyjien tavoittaminen vaatii valmentajien palkkaamista kaikille tasoille, valmentajan ammatin kunniallistamisen ja kunnolliset resurssit.
Käytännössä tämä merkitsee sitä, että valmentajia on pystyttävä palkkaamaan ympäri Suomea riittävän paljon. Onko tämä kuntien, valtion, seurojen vai työväenopistojen vastuulla on yhdentekevää, kunhan se toteutuu. Haaste on kova ja vaatii poliitikoilta ennennäkemätöntä sitoutumista tähän uudistusprojektiin ja oikean napin painamista silloin kun äänestetään urheilun määrärahoista.

Voiko politiikka muuttaa urheilun?

Urheilu voi tarjota yhteiskunnalle enemmän kuin media ja politiikan tekijät näkevät. Suomalaisessa yhteiskunnassa painitaan työuupumuksen, syrjäytymisen ja masennuslääkkeiden kurimuksessa. Uupumusta ja masennusta hoidetaan lääkkeillä jotka ovat veronmaksajille kalliita. Oireiden syitä voisi hoitaa myös liikunnalla ja terveellisellä ravitsemuksella. Urheilu voi parhaimmillaan opettaa nuoria ottamaan vastuuta terveydestään sekä liikkumalla että opettamalla nuoria hoitamaan itseään. Vanha asia, mutta siihen on tartuttava uudesta näkökulmasta, ja tosissaan. Urheilu ja liikunta ovat paljon muutakin kuin huippu-urheilu, mutta koko paletti kulminoituu huippu-urheiluun ja sen tavoiteltavuuteen. Valmentajille tämä näkökulma antaa lisää vastuuta yksilöiden kehittämisessä ihmisinä. Tarvitsemme valmentajakoulutusta, uutta filosofiaa ja laadun vaatimista kaikilla urheilun tasoilla. Tulokset syntyvät pitkällä aikajänteellä monisäikeisen yksilöllisen kehityksen kautta.

Huippu-urheilun muutos voi näkyä tuloksissa jo lähivuosina. Koko liikuntakulttuurin muutoksen onnistumista mitataan paljon pidemmällä aikavälillä. Huipputulosten tekeminen lähivuosina onnistuu joko nykyisillä urheilijoilla tai sitten ei ollenkaan. Mikäli nykyiset urheilijat ja valmentajat terävöittävät asennettaan, ja pyrkivät oikeasti koviin tuloksiin joka päivä on heillä edelleen mahdollisuus menestyä. Suomalainen huippu-urheilu tarvitsee nykyiset urheilijansa pitämään Suomi-urheilun pinnalla kunnes nyt tehtävä muutos tuo kilpakentille uuden sukupolven joka taistelee mitaleista laajemmalla rintamalla. Nykyisen huippu-urheilun osa-alue on haastava, mutta silti helpoin tässä palapelissä. Huippu-urheilun ilmaston kehittäminen ja laadun vaatiminen ei vaadi lisää rahaa eikä poliittisia päätöksiä vaan yksinkertaisesti kyseenalaistamista, tiedon hakemista, kovaa ja älykästä harjoittelua - urheilijoiden ja valmentajien kehittymistä!

Rahoitus

Muutokseen tarvittava rahamäärä on pieni jos sitä verrataan terveydenhuollon menoihin. Mielestäni olisi syytä johdonmukaisesti ohjata ihmisiä ottamaan enemmän vastuuta omasta terveydestään siten että ihmiset hoitaisivat itseään liikunnan ja ravitsemuksen keinoin. Terveydenhuollon menojen kasvu on mahdollista pysäyttää ja jopa kääntää laskuun mikäli ihmiset ottavat enemmän vastuuta itsestään ja elämästään. Säästetyt rahat voisi sitten käyttää urheiluun joka ohjaa jälleen uudet ikäluokat ottamaan vastuuta itsestään.

Henkilökohtaisesti haluan uskoa valoisampaan tulevaisuuteen, haluan osaltani tukea muutostyöryhmän työtä ja näen nyt tehtävän työn suurena mahdollisuutena ehkä jopa ainoana sellaisen minun elinaikanani. Meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa epäonnistua.

Mukavan sävyn tilaisuuteen toi se, että tapasin paljon kavereita ja kolleegoja vuosien varrelta. Tapahtuma kokosi yhteen harvinaisen otoksen suomalaisen urheilun tekijöitä, kannatti käydä katsomassa.