Jälkimainingit

Marathonista on muutama päivä ja elämä alkaa voittaa. Jalat ovat tietysti edelleen kipeät, mutta eilen ajelin Wattbikella jo puoli tuntia ja hiihtelin päälle pari kilometriä. Toivon että kevyt liikunta edistää palautumista tässäkin tapauksessa.

Jälkikäteen kun juoksua miettii, on ensiksi tietysti tyytyväinen siihen että se tuli juostua. 15km jälkeen keskityin lähinnä askeleeseen ja siihen että olin mutkissa aina sisäkurvissa. En halunnut juosta liian pitkää Marathonia ja jalat olivat jo 15km jälkeen niin kipeät että yritin säästää niitä mahdollisimman taloudellisella askeleella! Join jokaisella juomapaikalla vähän, vessahätä ei päässyt yllättämään ja tuntui että nesteet riittivät. Sää oli erinomainen; auringonpaiste ja n. 18 astetta lämmintä. 25km kohdalla otin energiageelin jossa oli myös tauriinia ja kofeiinia, geeli piristi psyykettä ehkä liikaakin, sillä seuraavalla vitosella tuli paljon selkiä vastaan ja sitten 30km jälkeen vauhti notkahti, huolimatta Duklan fysioterapeutin tarjoamasta toisesta geelistä 32km kohdalla. Vaikein osuus oli 30-38km, sillä pätkällä kilometrivauhtikin oli ylivoimaisesti hitain. Viimeiselle neljälle kilometrille pystyin hieman jopa nostamaan vauhtia, ja selkiä tuli jälleen vastaan runsain mitoin. 39km kohdalla tervehdin Pekka Rätyä, joka valitteli että ei pysty vauhtiini ja kehotti menemään.... Ei voi sanoa että juoksu olisi mennyt mukavasti, sillä jalat olivat kipeät ja itseä sai potkia koko ajan. Sykemittari pätki hieman jostain syystä ja en saanut reissusta kunnon dataa. Sykkeet kuitenkin olivat alkumatkalla n. 135 luokkaa, ja nousivat tasaisesti niin että parin kympin jälkeen mittarissa oli n. 150 ja lopussa tietysti enemmän.

Marathonin jälkeen virittäydyimme Slavian kahvilaan pitkähkölle lounaalle, ja aloitimme palautumisen kohti tulevaisuuden koitoksia, joihin näillä näkymin kuuluvat sekä Jukolan Viesti että New Yorkin Marathon 5 vuoden kuluttua. Sinne täytyy kyllä treenata vähän enemmän, jotta matkasta nauttii pidemmälle. Sijoitus oli 2757. Alla vähän muuta numeroita jotka löysin kisajärjestäjien datasta.

Start number: 3417 - SINISALO VEIKKO
Category: MM45
Year of birth: 1964

Split min/Km RealTime
10 Km_ 5,49/ 0:58:14
20 Km_ 5,53/ 1:57:12
1/2M _5,47/ 2:03:33
30 Km _5,50/ 2:55:29
40 Km _6,06/ 3:56:39
Finish _5,45/ 4:09:17

4:09:17

Tavoite saavutettu, jalat tiltissä, mutta eiköhän elämä voita. Jalat alko kipeytyä jossain 15km kohdalla. Vauhti pysy tasasena aina 30km saakka, jonka jälkeen meinasi vähän notkahtaa. Viimeiset 4km maalin läheisyys avitti ja selkiä tuli vastaan paljonkin. Viimeisellä suoralla oli mahtava fiilis. Kuten Panu kommentoi, täytyy Marathon juosta ainakin kerran elämässä! En kuitenkaan neuvo ketään lähtemään Marathonille 9 päivän valmistautumisella.

4:20

Kävin juoksulenkillä viime viikon perjantaina, eli vappuaattona. Juoksu Kuntraticen metsässä kulki mukavasti ja sain idean ottaa osaa 9.5. juostavalle Prahan Maratonille. En ole koskaan juossut Marathonia ja nuoruusvuosien jälkeen juoksua on harjoitusohjelmassa ollut kovin niukalti. Nuorena juoksin sen verran että 2 mailia taittui aikaan 10:45 ja 2,43km (Hakunilan vanha puru) aikaan 7:45. Näistä tuloksista on kuitenkin vierähätänyt jo reilut 20 vuotta.

Viime vuonna pari Imatralaista kaveria kävi kokeilemassa Prahan Marathonin lenkkiä, ja kisan jälkeen tapasimme kaupungilla. Kokemus jätti positiivisen muistijäljen. Täytyy myöntää että ajatus oli juosta kevään aikana enemmän, mutta jostain syystä heräsin vasta vappuna siihen, että josko vielä ehtisi. Juoksukilometrejä vuonna 2010 on koossa vähän reilun maratonin verran, mutta kuitenkin alle 100. Perjantain ja lauantain ilmoittautumisen jälkeen harjoittelu on kulkenut seuraavia latuja.

1.5. Pyöräilyä Racicen souturadan varressa, ehkä n. 40-50km rauhallisesti kisoja seuraillen
2.5. Soutu 10km
3.5. 16 km lenkki n. 6:05 kilometrivauhtia, jalat puuta 14km kohdalla
4.5. Soutu 20min + hiihto 20min, + venyttely päälle
5.5. Juoksu 25min + 20 min hiihto
6.5. Juoksu 8,3 km 43:45, eli 5:15 kilometrivauhtia, päälle palauttava pyörä 20min.

Huomenna perjantaina palauttelen aamulla soutaen kevyen vitosen ja lauantaina huilaan. Pohjia kestävyyslajeista Marathonin juoksuun on tietysti sen verran että verenkierto ja hengitys taatusti toimivat, mutta kovana haasteena on jalkojen lihaskunto. Jalkojen lihaskunnon vuoksi olen yrittänyt juosta vielä tänäänkin. Toivottavasti parin päivän huili riittää palauttamaan jalat siihen kuntoon että niillä selviää Marathonista. Valmistautuminen on ollut kovin niukka ja siksi tavoite täytyy asettaa riittävän alas. 16km lenkillä syke hakkasi n. 130-135 ja tämän päivän lenkillä syke oli n. 155. Kunraticen metsälenkki on melkoisen mäkinen, joten sydän saa siellä ihan hyvää kyytiä. Yritän lähteä 130-135 sykkeellä matkaan toivoen että jalat kantavat sitä tahtia maaliin saakka tuo syke/vauhti veisi tuonne 4:20 haarukkaan...