Beach Volley halli Imatralle - näkökulma urheiluhankkeiden rahoitukseen

Olisi mukavaa jos Imatralla olisi Beach Volleyhalli, eikö totta?

- Beach volley on nuorison suosiossa oleva kilpa- ja kuntourheilulaji, joka nauttii myös olympialajin statusta
- Beachia voi harrastaa iäkkäämpikin palloilija, koska hiekka on nivelille pehmeää
- Imatra tarvitsee turismin kehittämiseksi sellaisia liikuntamahdollisuuksia joita muilla ei ole, Beach halli on tällainen. Suomessa (Helsingissä) on tällä hetkellä yksi halli jossa pelaamisen hinta on 240-294€ / 90min.
- Beach volley sopii koululaisille ja koulujen liikuntakerhoille mainiosti
- 3-kenttäisessä hallissa voisi järjestää myös turnauksia, jokamiehen turnauksista kansallisten huippujen kutsuturnauksiin
- Halliin voisi kehitellä maajoukkuetoimintaa eri ikäryhmissä
- Ajatuksena on rakentaa halli jossa pääsisi pelaamaan kohtuuhinnalla
- Venäjä on lentopallon suurmaa ja sieltä löytyisi varmasti myös pelaajia ja leireilijöitä Beach halliin

Törmäsin Brisbanessa upeaan urheiluhalliin joka rahoitettiin puoliksi lahjoituksin.(hinta 16 miljoonaa) Hallin oven vieressä on tiiliseinää jossa on ihmisten nimiä. Tiiliä on kaikkiaan 1068 kpl. Oman nimensä tiileen sai 300 aussidollarin hinnalla, joka on pyöreästi 250€. Tiiliseinä tuotti liikuntahallin tekemiseen 320 400 AUD. Hallin päälahjoittaja antoi yksin 1,5 miljoonaa, ja koko halli kantaa tämän lahjoittajan nimeä. Jani Heino kertoo tästä hallista lähemmin blogissaan. http://www.jampanmietteet.blogspot.com/

Meillä Suomessa odotamme että yhteiskunta rakentaa urheilijoille tilat, mutta monessa paikassa olemme tilanteessa joissa hankejonot ovat liian pitkiä ja on mietittävä tosissaan muita rahoitusmalleja, mikäli ylipäänsä haluamme toimintaa tehdä. Suuri kysymys suomalaisen urheilun kehittämiseksi onkin se, olisivatko yksityiset suomalaiset laajemmin valmiita rahoittamaan hankkeita jotka parantavat paikallisten nuorten ja aikuistenkin harrastusmahdollisuuksia? Olisi mukavaa jos olisivat. Mikäli Imatran seudulta löytisi 1000 henkeä jotka ovat valmiita lahjoittamaan hankkeeseen 300€, olisi meillä kasassa jo n. 75% kustannuksista...Ja saisiko loppuosan kasaan myymällä hallin nimen vaikka jollekkin paikalliselle yritykselle?

Imatralla on kokemusta tämäntyyppisistäkin hankkeista, muistaakseni ensilumenladun valaistukseen kerättiin rahoitusta keräämällä 500€ / yritys ja valotolpissa oli sitten yritysten mainoksia. Vuoksen Soutajien venevajasta löytyy tammilankku johon on kiinnitetty hopealaattoja joissa seisovat lahjoittayritysten nimet. Erona entiseen tässä on se, että yrityksiä on rajallinen määrä, mutta yksityisiä on enemmän. Uskon että yksityiset ihmiset ovat valmiita panostamaan kotiseutunsa kehittämiseen ja nuorison harrastusmahdollisuuksiin samalla tavoin kuin yrityksetkin. Lahjoitus on investointi tulevaisuuteen. Henkistä tukea hankkeelle voit antaa facebookissa liittymällä ryhmään Beach volley Halli Imatralle.

Soutuliitto 100v. Juhlaseminaari 20.11.2010

Soutuliiton 100-vuotisjuhlaseminaarin pääteema oli yhteistyö höystettynä soudun tulevaisuudennäkymin. Suuri kysymys meille kaikille on se, miten saamme soudun kasvamaan ja voimaan hyvin muuttuvassa toimintaympäristössä. Kari Niemi-Nikkola kiteytti asian sanomalla että soutu on vajoamassa marginaaliin. On meistä kiinni vajoammeko me sinne.

Akateeminen soutu

Soutuliiton ex puheenjohtaja (2000-2003), joka sai soutuinnostuksensa Princetonin yliopstossa 1980-1984, Erik Anderson käytti seminaarin aluksi puheenvuoron Akateemisesta soudusta, siitä mitä tapahtui 10 vuotta sitten Turussa, mitä tapahtuu anglo-saksisissa maissa ja miten se voisi edistää suomalaista soutua ja liikuntakulttuuria ylipäänsä. Soutu tarvitsee vauhtipyörän tai pumpun joka tuo väkeä lajin pariin ja yliopistomaailma tarvitsee opiskelijoille hengenravinnon lisäksi myös ruumiinkulttuuria. Soutu ei ole yliopistolaji sattumalta, vaan sille on kasvatukselliset parusteet; soutu kasvattaa toimimaan osana joukkuetta, peräänantamattomuuteen ja pitkäjännitteisyyteen. Olen itse peräänkuuluttanut valmentajien pallkkaamista, ja tätä akateeminen soutu toisi lajiin. Luonnollisesti näkisin mielelläni palkattuja valmentajia myös seuroissa, mutta mikä estää seuroja kehittymästä niin että niillä on varaa palkata valmentajia. Akateemisen soudun todellinen läpimurto vaatisi opinahjoa kohden käytännössä aluksi yhden päätoimisen ja 3 sivutoimista valmentajaa. Hintalappu tälle on n. 70 000€/vuosi. Optimaalista olisi 4 päätoimista valmentajaa / koulu tai paikkakunta jolloin toimintabudjetteineen hinta olisi n. 200 000€ / vuosi. Kalusto on olemassa seuroilla, samoin kuin muut fasiliteetit. Akateeminen soutu ei ole huippu-urheilua, eikä suoraan tähtääkkään siihen. Joukossa on kuitenkin aina niitä jotka haluavat enemmän, ja 4 vuoden yliopistouran jälkeen he olisivat varmasti valmiita haastamaan itseään seuroissa ja maajoukkueessa.

Think big, outside the box!

Suuri kysymys on se, miten saada rahoitus kestävälle pohjalle, niin ettei akateemisen soudun olemassaolo riipu suhdanteista. Eräs tutkimisen arvoinen rahoituksessa on yksityisen rahoituksen kehittäminen. Erik kertoi USAn yliopistojen alumni-toiminnasta, jonka kautta yliopistourheilu USAssa saa tukea. Onko mahdollista että saisimme Suomessa kasaan suuren joukon ihmisiä, jotka tukisivat vaikkapa entistä opinahjoaan 5-10 euron kuukausipanostuksella? 2000 tällaista lahjoittajaa heittäisi lahjoitusten kokonaismäärän jo yli sataantuhanteen euroon/vuosi. Seurojen valmennuksen rahoitus voisi toimia samalla periaatteella. Esteenä tämänkaltaisen tulorahoituksen syntymiselle on itsekkyys, vai onko sittenkään. Urheilua seuraa ja siitä välittää valtaosa Suomen kansasta. Monet maksavat siitä että näkevät urheilua TV:stä. Osaisimmeko myydä tämänkaltaisen rahoituksen heille ketkä urheilusta välittävät, niin että suomalainen urheilu eläisi suomalaisten ihmisten halusta tukea suomalaista yhteiskuntaa, urheilua ja liikuntaa? Voisiko paikallinen tai yliopistourheilu tarjota tukijoilleen paikallisia elämyksiä tai hyvinvointipalveluja esimerkiksi verkon kautta?

Vastaukseni esittämiini kysymyksiin on ehdottomasti KYLLÄ. Jos osaamme myydä tämän jokaiselle entiselle soutajalle ja kaikkien nykyisten soutajien sukulaisille ja muuten soudusta kiinnostuneelle ihmiselle pääsemme hyvään alkuun. Seuraava askel on myydä se kaikille niille jotka katsoivat Pekingin soudun suomalaisfinaalin ja nauttivat siitä. Sen jälkeen meillä olisikin eväät menestyä kaikissa Olympialaisissa. Meillä olisi kymmeniä valmentajia, tuhansia soutajia ja vahva lajjikulttuuri, ja soutu olisi eturivissä luomassa suomalaista kestävyyslajien valmennuskulttuuria. Miksi ei?