Soudun EM-kilpailut, Portugal

Soudun EM-kilpailut pidetään Portugalin Montemor-o-Velhossa 10-12.9. Kilpailut ovat mielenkiintoiset, sillä normaalisti EM-kisat ovat kauden viimeinen koitos, mutta nyt MM-kilpailut pidetään Uuudessa-Seelannissa vasta 31.10.-7.11. Ohjelmointi on haastavaa; mikäli venekunta haluaa menestyä maailmancupissä, EM-kilpailuissa ja MM-kilpailuissa on ohjelmoinnissa omat riskinsä. Kilpailukauden pituudeksi tulee normaalin 3-4kk:n sijaan puolisen vuotta! Uskon että tämä problematiikka tulee tuottamaan yllätyksiä sekä MM-, että myös EM-kilpailuissa. Omalta osaltani tämä on merkinnyt sitä että Uuteen-Seelantiin lähtevä pariairokaksikko Petr Vitasek - David Jirka on Luzernin jälkeen keskittynyt yhden kuuden viikon jakson ajan aerobisen kapasiteetin harjoitteluun ja EM-kisat ovat heille vain välitavoite matkalla MM-kilpailuihin. Nuori pariaironelonen on pyrkinyt jatkamaan kilpailukautta kautta heinäkuun U23MM-kilpailuista kohti EM-kisoja. Kausi on heillekin pitkä, teknisesti olemme menneet eteenpäin, mutta saa nähdä miten aerobinen kapasiteetti kestää pitkän kilpailukauden. Harjoitukset ovat menneet ihan kohtuulisesti, ainakin tähän saakka. Yksi kova harjoitus on vielä jäljellä ennen Portugalin matkaa. Totuuden nimessä täytyy sanoa että emme kuulu ennakkosuosikkeihin tässä kilpailuissa, vaan nuoriin haastajiin. U23MM-kilpailujen 4. sija oli hyvä suoritus, mutta matkaa huipulle on vielä sekä fyysisesti että teknisesti. Joukkueen tavoitteena on yksinkertaisesti kehittyä optimaalisesti jotta olympiapaikan lunastaminen Bledissä ensi kesänä olisi mahdollista.

Euroopan parhaimmisto tulee olemaan viivalla ykkösjoukkueillaan, ja monet jopa jättävät MM-kilpailut kokonaan väliin ja keskittyvät EM-kisaan päätavoitteenaan, esimerkkinä Puola joka on voittanut pariaironelosissa kaikki MM-kisat ja Pekingin Olympialaiset Ateenan nelossijan jälkeen. Pariaironelosessa Kroatia on tänä vuonna puolestaan voittanut kaikki Maailmancupit ja myös U23MM-kilpailut, ja heillä on tavoitteenaan voittaa myös EM-ja MM-kilpailut. Mikäli tämä onnistuu on kvartetti mielestäni myös ansainnut vuoden venekunnan tittelin Fisan vuotuisessa palkintogaalassa.

Portugalin kilpailuilla on omat riskinsä. Rata on uusi ja rakennustyöt eivät ole olleet aivan aikataulussa. Rata on myös lähellä rannikkoa, mikä ylensä merkitsee haastavia tuulioloja. Kilpailuohjelma on tiivis; koko ohjelma vedetään kolmessa päivässä viikon kestävien MM-kilpailujen sijaan. Tuttua hommaahan se on Maailmancup-kilpailuista, mutta kun osanottajia on paljon ja aikaa vähän, ei huonoon keliin voida reagoida siirtämällä kilpailuja.

MM-kilpailut Uudessa-Seelannissa ovat soutuyhteisölle kalliit. Majoittuminen Uudessa-Seelannissa on poikkeuksellisen kallista, vuorokausihinta on jopa 150€, ja paikalla täytyy olla aikaeroon sopeutumisen vuoksi hyvän aikaa ennen itse kilpailuja. Lennot Uuteen-Seelantiin ovat myös kalliita puhumattakakaan venekuljetuksista. Soutuliittojen kustannusrasitusta lisäävät myös Portugalin EM-klpailut, Portugal on Euroopan laidalla ja lähes kaikki joutuvat lentämään sinne, toisin kuin normaalisti Keski-Euroopassa bussikyydin ollessa riittävä. MM-kilpailuilla on tänä vuonna vaara kuihtua osanottajamääriltään kovin pieniksi, yksinkertaisesti siksi että liitoilla ei ole rahaa. Esimerkkinä Tshekki, joka jättää kotiin muiden muassa miesten kevyen nelosen joka sijoittui kolmanneksi Münchenin maailmancupissa ja on osoittanut olevansa huippujoukkue kaikilla mittareilla mitattuna, fyysinen suorituskyky, vauhti vesillä jne. 2009 Poznanissa Tshekin joukkueessa oli yli 30 urheilijaa, ja nyt joukkueessa on urheilijoita vain kuusi! Itse en kuulu joukkueeseen; sovimme kollegani Rudolf Koprivan kanssa että hän matkustaa Uuteen-Seelantiin pariairokaksikon valmentajana lähinnä siitä syystä että puutteellisen Tshekin kielen taitoni vuoksi kommunikaatio kaksikon kanssa ei suju riittävän hyvin.

Luvassa ovat kuitenkin kaikkien aikojen EM-kilpailut, ilmoittautumiset tulevat nettiin ensi viikolla, odotan mielenkiinnolla.

Suomalainen Urheilu

Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua suomalaisen urheilun kehittämisestä, perustetusta työryhmästä ja urheilumenestyksestä. E ole kovinkaan vaikeaa analysoida sitä miksi emme menesty. Kovempi juttu on sitten kääntää kelkka kohti kestävää ja jatkuvaa menestystä. Vastaan alla kuitenkin kysymykseen: "Miksi emme menesty?". Perustetun työryhmän tehtäväksi jää löytää ratkaisut.

- Kykyjenetsintä on puutteellista, tai sitä ei tehdä lainkaan. Fyysinen lahjakkus on määräävä tekijä sen suhteen, onko eväitä huipulle vai ei. Huippuun viety valmennus ja sen tukitoimet eivät voi korvata lahjakkuutta. Kilpailijamailta löytyy aina lahjakkuus, jonka valmennus ja muut tukitoimet ovat kunnossa.

- Harjoittelu ei ole optimaalista. Harjoittelua voidaan kehittää monelta kannalta. Voidaan pyrkiä parantamaan sisältöjä, harjoitusten laatua, palautumista jne.

- Ravitsemus on heikolla tasolla. Väitän että lähes 100% suomalaisista urheilijoista ei ymmärrä ravitsemuksen markitystä terveydelleen ja suorituskyvylleen. Pitkässä juoksussa ravitsemuksen merkitys vain korostuu.

- Prosesseissa ei ole riittäväasti laatua ja valmentajilla ei ole resursseja kehittää prosesseja laadukkaammiksi. On kova haaste ymmärtää sitä maailmaa jossa urheilijat elävät. Arjesta täytyy yrittää rakentaa sellainen että urheilija viihtyy siinä, ja ravitsemus, lihashuolto, harjoitukset, uni, ystävät, opiskelu tai työ ja ystävät täytyy saada mahtumaan arkeen. Totta kai urheilija joutuu tekemään valintoja, mutta hyvin etenevä prosessi auttaa urheiijaa valitsemaan oikein. Kukaan ei voi eikä saa valita urheilijan puolesta. Urheilijaa tulee auttaa monin tavoin, mutta samaan aikaan urheilijan on säilytettävä itsenäisyytensä ja otettava vastuu tekemisistään, harjoittelustaan ja valinnoistaan. Kilpailutilanteessa itsenäinen urheilija on voimakkaampi. Parasta psyykkistä valmennusta on pitkä laadukas prosessi, jonka loppupäässä kilpailuun asettuu itsenäinen ajattelava ja voimakastahtoinen urheilija, jonka motivaatio hyvään suoritukseen kumpuaa täysin urheiijan omasta halusta.

- Valmentajien puute. Kaikissa seuroissa on pulaa ohjaajista ja valmentajista. Yhteiskunta on muuttunut ja talkootyö urheiluseroissa ei ole enää samassa suosiossa kuin joskus aiemmin. Valmentamisen motivaatio on yhä useammin se, että halutaan antaa omille lapsille mahdollisuus koetella rajojaan.

- Koululiikunnan vähyys. Liikunnan vähyys kouluissa leipäännyttää myös liikunnan opettajat. Tuntimäärät ovat niin pieniä, että mitään ei ehdi opettaa. Tähän samaan liittyy koulujen liikuntakerhojen rahoituksen karsiminen. Ei tunteja, ei kerhoja...

- Heikot organisaatiot. Riitely urheiluorganisaatioissa eri intressipiirien välillä syö urheilijan ja kaikkien muidenkin toimijoiden luottamusta organisaatiota kohtaan.

Haluan uskoa että suomalainen huippu-urheilu menestyy jatkossakin, mutta on todettava että pieni korjausliike ei riitä mihinkään. On pakko luoda rakenteita, lisätä rahoitusta ja muuttaa suuria linjoja jotta edes jotain saadaan muutettua.

Tämä blogi on kirjoitettu yhdeltä istumalta, joten ei ole mikään ihme jos siitä puuttuu jotain olennaistakin. Lukijat voivat sitten täydentää!