It ain't easy

Säät Sabaudiassa ovat olleet mainiot. Hieman viileää, mutta usein tyyntä ja kaunista. Sabaudia on lisännyt suosiotaan leiripaikkana. Nyt täällä ovat leirillä Saksan, Itävallan, Sveitsiläisten seurojen ja Suomen lisäksi myös Valkovenäjän soutajat. Heillä on melkoisen ios operaatio. Reilut 20 soutajaa 5-6 valmentajaa ja huoltajaa, uusia veneitä. Kaikkiaan ihan toimivan näköinen systeemi. Mielenkiintoa on herättänyt se että Valkovenäjän naisten kahdeksikossa on 3 ja nelospaikoilla hankaimet molemmin puolin. Harjoituksissa siinä soutaa olympiapaikkaa tavoitteleva pariairoksksikko. Kahdeksikossa soutaa myös Valkovenäjän perämiehetön kaksikko joka on heidän suurin mitalitoivonsa Pekingissä. Kysyin valmentajalta homman tavoitteesta ja hän kertoi että tavoitteena ovat sekä nopeampi liike että ylikuormituksen välttäminen. Periaatteessa ei ollenkaan hullu ajatus. Valmentajan mukaan vene on myös hyvä soutaa ja soutajat pitävät siitä. Neljä muuta soutajaa ovat varamiehiä joista kasvatetaaan tulevaisuuden menestyjiä.

Oma projektimme ei ole talven aikana edennyt ihan onnellisten tähtien alla. Kaikki ovat vuorollaan olleet sairaana. Nyt naiset ovat kuitenkin kaikki päässeet harjoittelemaan mutta aivan normaaliin rytmiin ei ole vielä päästy. Vuosi on kuitenkin vasta nuori ja tavoitteet kaukana edessä. Sairastaminen kuuluu valitettavasti elämään ja sitä ei voi välttää vaikka laadukkaan ravinnon avulla vastustuskykyä voikin parantaa. On aina melkoista tasapainoilua palata sairasvuoteelta treenien pariin. Ahneus kostautuu ja silloin seurauksena on paluu sairasvuoteelle. Onneksi naisilla on vankka pohja ja mitään ei ole menetetty vaikka harjoittelu on alkutalven ollut hieman repaleista. Pienet vastoinkäymiset pitävät jalat tukevasti maassa. Kovin haaste on aina harjoittelun aloittaminen oikeaan aikaan riittävän kevyesti. Jouduin perumaan perinteisen 5km leirikisankin koska valmiutta siihen ei vielä ole. Toivottavasti pääsemme vetämään sen maalis-huhtikuun vaihteessa. Sairastelun venyessä vielä pidemmälle voimme tarvittaessa siirtää hapenottoharjoittelun aloittamista hieman eteenpäin jolloin meillä on hyvin aikaa hioa suortuskyky kohdalleen Pekingiin, mutta kuten sanottu, nyt vaikuttaa siltä että normaaliin rytmiin päästään loppuleirin ajaksi ja toivottavasti maaliskuussa kotimaan lumilla.

Voihan Venäjä, Kaisa

Varis on lentonsa lentänyt. On säälittävää että urheilija ja hänen taustajoukkonsa eivät usko siihen että puhtaana voi pärjätä. En tunne Kaisaa enkä hänen taustojaan mutta voisin arvata, että syy douppaamiseen on kertakaikkinen usko siihen että kaikki menestyvät urheilijat käyttävät kiellettyjä keinoja. Johtopäätös edellisestä on väistämättä se, että menestyäkseen on itsekin käytettävä, surullista. Suomalainen urheilu olisi mukava saada pois muinaisen DDR:n henkisen ikeen alta. Olisi korkea aika nauttia puhtaasta urheilusta, etsiä kykyjä ja saada nuoriso ja poliitikot innostumaan urheilusta. Kaisa, Sinä et tässä asiassa meitä auttanut.

Venäläisessä soudussa on tehty 9 dopingrikkomusta vuoden sisällä. Doping on systemaattista ja siellä näemmä uskotaan myös että puhtaana ei pärjää. Kun olen seurannut Venäläisiä soutajia leireillä ja kilpailuissa niin rohkenen sanoa että heidän ravitsemuksessaan ja harjoittelussaan on niin paljon kehitettävää että sekunteja löytyisi siltä sektorilta paljon enemmän kuin eporuiskusta. Valitettavaa sekä soudun että Veneläisen urheilun kannalta.

Ilmeisesti Doping on muodostunut maan tavaksi joissakin paikoissa, lajeissa ja piireissä. Ajatusta siitä että ilman Dopingia ei pärjää on vaikea karistaa kun se on läpäissyt koko järjestelmän. Miten velmentaja joka on aiemmin doupannut urheilijoitaan oppii valmentamaan ilman nappia. Doping antaa anteeksi valmentajan virheet. Urheilija voi harjoitella kovempaa ja valmentajan ammattitaito painottuu enemmän kemiaan kuin valmentamiseen. Tavallaan voi ajatella että dopingin käyttö antaa anteeksi myös järjestelmän huonouden. Huippulahjakkuuksia ei tarvitse etsiä kun lahjakkuuksien kehitystä ryyditetään dopingilla.

Parhaimmillaan urheilu on hieno ja haastava ammatti sekä valmentajille että urheilijoille, ja miksei koko urheiluorganisaatioille. Olen ollut iloinen siitä että oma lajimme on pysynyt kohtuullisen puhtaana mitä käryjen määrään tulee. Yhdeksän venäläiskäryä rikkoo tätäkin idylliä. Jäämme odottamaan sulkeeko Fisa Venäläiset kv. Kilpailutoiminnan ulkopuolelle neljäksi vuodeksi. Isku olisi kova etenkin niille ketkä ovat Venäjällä soutaneet puhtain eväin. Tampereen kv. Kilpailuista puuttuisi osallistujia ja muutamat Pietarilaiset ystäväni eivät pääsisi osallistumaan veteraanien MM-kilpailuihin. Neljä vuotta on pitkä aika. Pieniä asioita mutta suuria periaatteellisia kysymyksiä. Suuria kysymyksiä myös lajimme tulevaisuuden kannalta. Riskejä on ilmassa, Fisan maailmancup - sirkuksen pääsponsori on venäläinen yritys...

Täytyy toivoa että maailma muuttuisi tässäkin suhteessa, eikä olisi pahitteeksi jos muutos olisi parempaan päin.