Wattbike kilpailut

Olemme pyrkineet tarjoamaan haastavia hetkiä kestävyysurheilijoille Wattbike kisojen muodossa. Olemme ajatelleet että kilpailut tarjoavat osallistujille mahdollisuuden testata itseään kilpailussa muita vastaan koska tiedämme että kilpailu kehittää. Haluamme osaltamme olla kehittämässä suomalainen kestävyysurheilua. Olemme olleet innostuneita järjestämään tapahtumia koska olemme itse kokeneet kilpailut mielekkäiksi. Uskon itse vakaasti siihen että kilpailut tarjoavat mielekkäitä haasteita sekä urheilijoille että kuntoilijoille. Olen pitänyt palkintoja toissijaisina. Olenko väärässä, mene ja tiedä. Kenties emme ole satsanneet tarpeeksi palkintoihin, mutta tässä kohden rahkeet eivät vain riitä. Kilpailujen kustannukset ylittävät nyt jo reilusti tulopuolen ja se pistää miettimään koko homman järjellisyyttä. Onko järkeä olla viikonloppu töissä ja maksaa siitä!

Wattbike kilpailujen taso on ollut kova. Muutama huippukuski, Halmeen veljeksistä Jesse Uusiperheeseen ja Heidi Ongeriin ovat paikalla lähes poikkeuksetta ja esimerkiksi 10km matkalla 12 minuutin raja miehissä (n.450W) ja 14 minuutin raja naisissa (n.300W) on jo rikottu Sasu Halmeen ja Heidi Ongerin toimesta.

Olemme uskoneet että Wattbike kisoilla olisi enemmän annettavaa suuremmalle joukolle pyöräilyn, triathlonin ja ylipäänsä kestävyysurheilun harrastajia. Toivomme palautetta siitä mihin suuntaan kilpailutapahtumia pitäisi kehittää.

Totta kai haluaisimme että Pyöräilyunioni näkisi Wattbiken tuomat mahdollisuudet ja osaltaan rohkaisisi pyöräilijöitä ottamaan osaa. Parhaimmillaan Wattbike kilpailu on loistavaa kykyjenetsintää ja uskomme vahvasti että se palvelee pyöräilijöiden kehitystä kohti kesän kilpailuja. Olemme soudussa nähneet valtavan kehitysharppauksen Concept2 sisäsoutulaitteiden kaytön alettua. Suomen talven hyödyntäen Pyöräilyllä olisi loistava mahdollisuus kehittyä nimenomaan suomalaisessa talvessa ja viitekehyksessä. UCI on nähnyt Wattbiken tuomat mahdollisuudet ja tekee yhteistyötä Wattbiken kanssa. Me olemme valmiita yhteistyöhön eri tahojan kanssa myös Suomessa. Wattbike alkaa saada jalansijaa kuntosalilla , (jo lähes 50 salia Suomessa!) ja niitä on vuokrattu runsaasti myös koteihin. Luulisi siis osallistujamäärien nousevan, mutta toisin on käynyt.

Tämän talven osalta olemme olleet kovin pettyneitä osanottoon, ja miettineet että olemmeko tehneet jotain väärin.

Ensi talveksi olemme alustavasti suunnitelleet Helsinkiin viikonlopputapahtumaa jossa Lauantaina soudetaan 2000m SM-kisa, Joukkuekilpailut ja 4k Wattbike ja Sunnuntaina 10k Wattbike ja Tryathlon, sekaan saattaisi mahtua myös 500m Koululaissoutu.

Kokonaisuus ratkaisee!

Lahjakkuus ja kova työ ovat suuri osa menestystä, mutta pitkä, menestyksekäs ura vaatii paljon muutakin. Vierailin tammikuussa Prahassa käydessäni entisellä työpaikallani ja surukseni suurin osa 2009-2010 valmentamistani urheilijoista oli lopettanut. Ainut porukka joka oli edelleen kasassa oli omia polkujaan kulkenut kevyen luokan 4-.

Valmensin silloin lahajakkaita urheilijoita, jotka olivat jo 2011 mitaleilla nuorten MM-kilpailuissa, ja jotka kilpailivat olympiapaikoista jo 20-22 vuotiaina. Voisi kuvitella että he olisivat luoneet hyvät urat, mutta toisin kävi. Urheilijoiden asenne harjoittelua kohtaan ja lahjakkuus olivat kunnossa. Harjoittelun sisällöt olivat äärimmäisen kovia, joillekin liian kovia. Leiritystä oli tarpeeksi ja kalusto oli varmasti kunnossa.



Valitettavasti Tsekistä puuttui ja puuttuu edelleen pitkäjänteinen systeemi jossa urheilijan omaan motivaatioon luotetaan ja urheilijaa pyritään tukemaan siten että urheilijan arjesta ja harjoittelusta tehdään toimiva kokonaisuus. Ainut tie urheilija omien valintojen kunnioittamiseen on äärimmäisen kova menestys jo nuorena, mielellään yksiköllä. Tällä tiellä Ondrej Synek ja Mirka Knapkova ovat edelleen ja paperilla tilanne Tshekissä näyttää hyvältä, mutta joukkueveneissä paketti on totaalisen levällään. Ehkä surullisinta on että paketti on hajonnut valmentajien ja johdon keskinäisiin riitoihin ja omiin valtapyrkimyksiin. Urheilu on jäänyt taka-alalle. Tämä näkyy myös esim top 20 Miesten ergoaikojen keskiarvon radikaalina putoamisena.

Jos ajattelee tätä ja suomalaista soutuskeneä, niin täällä lahjakkuuksista on pulaa, ja nämä kaverit olisivat hyvinkin pystyneet täällä luomaan pitkän ja menestyksekkään uran. Paradoksaalista on tietysti se, että Suomessa kilpailun vähyys on ongelma, ja Tshekissä kilpailua on jopa liian kanssa. Suomessa huippujen taustat ovat paremmassa jamassa, mutta olosuhteet huonommat sekä rahoituksen että päivittäisen harjoittelun laadun (kovatasoisten harjoitusryhmien puute) kautta. Tshekissä järjestelmä kasaa esteitä urheilijoiden tielle ja vain kovapäisimmät selviävät.

Eri maissa on eri ongelmat ja eri kulttuureissa eri asiat painottuvat. Uskon että on olemassa jonkinlainen huippu-urheilun optimaali, joka koostuu eri tekijöistä, jotka pitäisi saada kohdalleen. Tämä optimaali on monisäikeinen kokonaisuus, johon pitäisi pyrkiä vaikuttamaan laajemmin kuin mitä usein pystymme. Pienessä maassa on mahdollista luoda polku joka palvelee melko kokonaisvaltaisesti, ja tätä etua Suomessa soisi käytettävän enemmän. Suurin ongelmamme on harrastajamäärien pienuus, ehkä jääkiekkoa lukuun ottamatta. Riittävän tasokasta seuraa on vain kovin vähän. Joskus tämäkin onglema on ratkaistavissa siten että muuttaa sinne missä harjoituskavereita riittää, tai järjestää leirityksiä niin että pääsee todella haastamaan.

On helppo luetella asiat joiden täytyy olla kunnossa, mutta ryhdypä laittamaan niitä kuntoon! Oman potentiaalin maksimointi ei siedä kompromisseja, mutta vaatii tosiasioiden tunnustamista, realismia ja etenemistä sekä tieteellisellä että emotionaalisella otteella. Urheilijan usko valmennukseen ja taustojen toimivuuteen ei saa horjua, ja jo siksikin valmennuksessa ja taustalla asiat on tehtävä hyvin ja rehellisesti. Uskon että nykyiset nuoret urheilijat haluavat maksimoida kehityksensä. Uni, ravitsemus, harjoittelu, lajin ymmärtäminen, ryhmässä toimiminen ja käytännössä koko urheilijan arki kannattaa rakentaa marginal gains periaatteella, eli otetaan kehitystä kaikkialta, mistä sitä on otettavissa. Pyritään katsomaan asiaa laajemmin. Tieteen ongelma on se, että sitä tarvitaan, monesti yksilöllisyys tekee toiselle mahdolliseksi sen, joka ei toisella toimi lainkaan. Ylenmääräinen pedanttisuus ja pyrkimys laajaan kontrolliin ei sekään johda optimaaliseen loppputulokseen. Usein harjoitusryhmä on tässä tilanteessa korvaamaton, se tuo tekemiseen huumoria, rentoutta ja väljyyttä, kilpailun lisäksi. Positiivinen kannustava ilmapiiri vaikuttaa enemmän kuin uskommekaan.

Pienyrittäjän kannanotto - Rinne vie alaspäin

Gallupit veikkaavat punamultahallitusta. Pienyrittäjä on huolestunut. Antti Rinne on vaatinut pääomatuloille samaa kohtelua kuin on ansiotuloilla. Samaan aikaan tiedetään että pienet ja keskisuuret yritykset ovat suurin potentiaalinen työllistäjä. Haluaisinkin kysyä Rinteeltä että mistä hän kuvittelee saavansa uusia yrittäjiä, jos yrittäjien verotuksellista asemaa heikennetään koko ajan. Yrittämiseen täytyy liittyä menestymisen mahdollisuuden, joka merkitsee myös taloudellista menestymistä. Rinne on tässä vahvasti kaventamassa yrittäjän mahdollisuutta taloudelliseen menestykseen, joka ei varmasti lisää halukkuutta yrittämiseen.

Otetaan esimerkki; 20 vuotta yrittäjänä toiminut, pitkää päivää ja viikkoa tehnyt yrittäjä on nostanut tavallista palkkaa ja yritys on vähitellen kehittynyt ja työllistänyt kenties muutamia henkilöitä. Kun yrittäjä sitten 20 vuoden työn jälkeen myy yrityksensä esimerkiksi miljoonalla, olisi tämä miljoona ilmeisesti sitten rinnastettavissa normaaliin ansiotuloon ja sitä verotettaisi sen mukaan. Tämä merkitsisi sitä että yrittäjän elämäntyöstä menisi veroa yli 50%, eli yli 50% yrityksen kauppahinnasta. Yritys on kasvaessaan maksanut veroa jatkuvasti, sekä yritysverotuksen, arvonlisäverotuksen että työntekijöidensä ja yrittäjän itsensä palkoista ja osingoista. Yrityksen myynnistä ansaittava kertaluontoinen tulo käsitellään Rinteen mallissa ansiotulona, jonka seurauksena yrittäjät hakeutuvat sinne, missä yrittämisellä on mahdollisuus saavuttaa myös vaurastumista. Miljoonasta jäisi tämän päivän progressiolla 20% kunnallisveroprosentilla yrittäjälle käteen n. 487 000€.

Nykyisellä mallilla miljoonan kauppasummasta maksetaan veroa seuraavasti: Hankintameno-olettaman mukaan 40% miljoonasta jätetään verottamatta jos yritys on ollut yrittäjän omistuksessa yli 10 vuotta. Verotettavaa jää siis 600 000€, josta ensimmäiset 40 000€ verotetaan 30% mukaan, veroa 12 000€ ja loput 560 000 verotetaan 32% mukaan, veroa 179 200€. Nykymallilla yrittäjä siis saisi käteen elämäntyöstään 808 800e.

Vaalien alla vähän pelottaa myös Rinteen matematiikka. Veronkiristyksiä yli 65000 vuodessa ansaitseville ja muille verohelpotuksia. Käytännössä Rinteen pitäisi myös pystyä osoittamaan mistä verohelpotuksiin otetaan rahat. On illuusio ajatella että suuritulosten veronkorotuksilla olisi mahdollista kuitata keski ja pienituloisten verohelpotukset. Toinen Rinteen lamalääke on vientiyritysten tukeminen ja sitä kautta työllisyyden lisääminen. Mitä nämä yritykset ovat noin isossa kuvassa, miten niitä tuetaan ja miten tuettavat "löydetään"? Valitettavasti tuo kuullostaa unelmahötöltä. En usko hetkeäkään että valtio voi ottaa roolia viejänä. Yritysten toimintaedellytykset ovat se ratkaiseva asia siinä että vientituotteita syntyy. Rinne ei suinkaan ole parantamassa yritysten toimintaedellytyksia, vaan päin vastoin heikentämässä niitä!

Urheilijan ja vähän valmentajankin polulla

Palasin Suomeen parin Tshekkikauden ja parin Belgialaisten valmentajana vietetyn kauden jälkeen syksyllä 2012, samoihin aikoihin kuin Suomalaisen Urheilun Muutostyöryhmä viimeisteli ja jalkautti ohjelmaansa jossa keskeisenä osana on juuri "urheilijan polku" ja sivuraiteena valmentajan polku.

Tällä hetkellä teen töitä omassa maahantuontiyrityksessäni, kuten olen tehnyt lähes koko valmentajaurani ajan. Valmennus"työni" rajoittuu keskusteluun muutaman urheilijan kanssa. Urheilijan polkua pääsen seuraamaan läheltä 17 ja 10 vuotiaiden tyttärieni kautta. Ida harrastaa Beach Volleytä ja asuu tätä nykyä Prahassa, "pääaineenaan" Beach Volley. Ida asustelee Prahassa ystävänsä ja Beach Volleyparinsa Niinan kanssa. Tyttöjä voi seurata Faceboogissa sivulla https://www.facebook.com/BeachvolleyteamSinisaloAhtiainen ja blogi löytyy sivulta: http://girlswithsandytoes.blogspot.fi/

Sara puolestaan opettelee Tenniksen alkeita, hänkin Imatralaistuneen Tshekkivalmentaja Oldich Simekin kanssa. Perheellämme on merkillinen rakkaussuhde Tshekkiin, joka on hieno maa, ja jossa asuu yritteliäs urheilukansa.

Täysillä Biitsiä

Ida ja Niina satsaavat Beachiin täysillä. Harjoitustunteja tulee viikoittain yli 20. Heidän valmentajansa on Pavel Krc ja Tshekissä he edustavat Pankrac Beach Klubia. Tähtäimessä tytöillä on ennen muuta kehittyä lajissa sekä fyysiesti, taidollisesti että pelin ymmärtämisen kautta hyviksi pelaajiksi.

Viime kaudella tytöt saavuttivat U18 EM-pronssia joka on ainut lentopalloliiton saavuttama arvokisamitali viime vuonna. Tälle kaudelle Lentopalloliitto tukee heitä yhdellä turnausmatkalla U20 EM-kisoihin ja he saavat liitolta myös 4 palloa harjoituksiaan varten. Siinä kaikki, kustannus liitolle jää alle 1000€:n.

Lentopalloliitolle Beach Volley on uusi laji ja siellä on tehty asioita sisälentopalloilun tapaan; Seurat vastaavat suuresta osasta urheilijan polkua, ja mitään pienille ryhmille sopivaa stipendijärjestelmää ei ole olemassakaan. Pitäisikö olla? Veikkaan että tuki Junioreiden mitalisteille, jotka ovat sitoutuneita ja hakeutuneet hyviin harjoitusolosuhteisiin harjoittelemaan, olisi monessa muussa lajissa reilumpi. Puhutaan urheilijan polkujen kehittämisestä mitä tahansa, niin kovin kiviseltä vaikuttaa ainakin tähän asti.

Kiitosta Märskyn Lukiolle!






Tytöt kävivät lukion ensimmäisen luokan Märskyssä ennen lähtöään, siellä urheilua ja opiskelua vietiin oikeasti käsi kädessä. Se palanen polusta oli positiivinen kokemus. Toivottavasti lukion käymistä ei rajoiteta 3 vuoteen, se heikentäisi Märskynkin toimintaa olennaisesti.

Suomessa vaikuttaa olevan niin että lajit ovat monesti niin pieniä että muutama ihminen pyörittää niitä mielensä mukaan. Päätökset tehdään sillä perusteella mikä on itselle eduksi, lajin etua ajattelematta. Olennaista on säilyttää oma asema ja palkka. Muiden osaaminen on usein uhka ja "väärien henkilöiden" osaaminen pyritään siksi kyseenalaistamaan erilaisissa kuppikunnissa, osaajat jätetään lajin ulkokehälle ja leimataan yhteistyökyvyttömiksi. Kannattaa kysyä, onko tämä lajin etu?

Uskon että suuremmissa lajeissa kulttuuri on suurempi, ja sitä kautta siellä on tilaa osaajille. Urheilijan ja valmentajan polkujen kulkemista tämä kuppikuntaisuus ainakin hankaloittaa. Eikö uuden oppiminen ole rikkaus? Eikö meidän pitäisi pyrkiä kriittiseenkin keskusteluun jotta pystymme kehittymään ja kehittämään lajejamme? Oman valmentajaurani osalta juna meni jo, siksi vastenmielistä toimintaa MelontajaSoutuliitossa on harrastettu, mutta eihän sitä saa ääneen sanoa, eihän? Nyt on aika tukea jälkikasvua heidän poluillaan.

Sisäsoudun SM / Finnish Open / Nordic Open

Olimme järjestämässä ensimmäisiä C2 laitteilla käytyjä sisäsoudun SM-kilpailuja vuonna 1988. Silloin kisan voitti Pertti Karppinen ajalla 5:52,0. Laitteet olivat mallia B ja suomalaissoutajillekin melkoisen uusia. Tämä näkyi usein napakkana alkuvahtina ja hyytymisenä loppua kohti.



Tammikuun lopussa järjestettävät kilpailut ovat järjestyksessään 28:s SM-tapahtuma. Olen ollut järjestelyissä mukana joko henkilökohtaisesti tai yritykseni kautta joka kerta. Meillä on ollut soutuliiton kanssa "löyhä" yhteenliittymä joka on syntynyt meidän halustamme tukea suomalaista soutua. Tästä syystä kilpailuissa vaaditaan lisenssi ja seurajäsenyys. Suomi taitaa olla maailman ainut maa jossa lajiliitolla on jokin rooli, ja jossa osallistumista rajoitetaan vaatimalla lisenssi. Soutu - tai nykyisellään Melonta - ja Soutuliiton rooli on ottaa vastaan lisenssimaksut ja tuottaa tapahtumaan mitalit. Pelkästään sisäsoutuun osallistuvia on lienee muutama kymmenen, joten taloudellisesti liiton "menetys" olisi pieni vaikka lisenssipakosta luovuttaisiin. Lisenssipakon poistamisen seurauksena sisäsoudusta tulisi kaikille avoin kilpailumuoto, todellinen matalan kynnyksen laji joka palvelisi sekä huippusoutua että eri ikäisi harrastajia.

Olisiko aika käyttää sisäsoutua soudun markkinointiin?

Soudulla ja soututapahtumilla on CrossFit salien ja CF kilpailutoiminnan kehittymisen kautta suuri potentiaali. Tällä hetkellä osallistumiseen vaaditaan lisenssi joka tekee kilpailemisen vaikeasti lähestyttäväksi. Olisiko aika kääntää kelkka ja pyrkiä markkinoimaan soutua sisäsoudun avulla? Suuntaviivoja alla:

- Poistaa lisenssipakko
- Markkinoida tapahtumia hyvissä ajoin ja aktiivisesti kuntosalimaailmaan, erityisesti CrossFit saleille.
- Rekrytoida potentiaalisia urheilijoita soutuseuroihin.
- Pyrkiä ruokkimaan tapahtumien kansainvälisyyttä markkinoimalla kilpailuja esimerkiksi Pietariin ja Viroon
- Liittää tapahtuma jossain vaiheessa osaksi kotiratasoutuja. (Kotiratakausi 1. voisi alkaa vaikka syksyllä ja päättyä tähän tapahtumaan). Ei olisi poissuljettua jatkaa yhteistyötä myöskään kevään KLL:n tapahtuman kanssa.

Uskon että näillä toimenpiteillä talven kilpailut kasvaisivat suomalainen soutu kasvaisi myös. Kasvua soutu totisesti tarvitsisi!

Maailma kehittyy ja suomalaisen soudun etu olisi jos soutajia olisi enemmän, itse asiassa se on elinehto. Mikäli temme asiat kuten aina ennenkin, katoaa potentiaalinen menestyslaji marginaaliin, häipyäkseen vähitellen sieltäkin.

Wattbike kilpailutoiminta

Yritykseni aloitti Wattbiken maahantuonnin vuonna 2009. Olen monen mielestä jäävi puhumaan Wattbikesta urheilutoiminnassa, mutta samalla olen asiantuntija, sillä olen ollut touhussa mukana sen alusta lukien ja nähnyt sekä sisäsoudun että Wattbiken tulon sekä globaalisti että Suomen näkökulmasta.

Foorumeilla kirjoitellaan kaikenlaista kilpailutoiminnasta ja itse pyörästä, sekä asiallista että asiatonta, ajattelin vähän avata Wattbike - maailmaa.

Wattbike on Brittien pyöräilyliiton valmentajien vaatimuslistan mukaan rakennettu yhteistyössä heidän kanssaan. British Cycling käyttää pyörää harjoitteluun, testaukseen ja kykyjenetsintään. UCI:n alainen organisaatio World Cycling Centre käyttää Wattbikea valmentajien koulutuksessa. Nämä kaksi globaalisti katsottuna maailman johtavaa organisaatiota pyrkivät hyötymään Wattbiken tarjoamista mahdollisuuksista. Me haluamme nähdä Suomalaisen pyöräilyn kehittyvän ja olemme siksi luoneet esimerkiksi Wattbike kilpailusarjan. Tavoitteenamme on saada Suomeen lisää Wattbike-harjoituskeskuksia ja auttaa pyöräilijöitä kehittymään. Aivan, tavoitteemme on myös myydä ja vuokrata pyöriä, jotta voisimme elättää itsemme ja perheemme!

1. Tehon suhde vauhtiin

Wattbike mittaa aidosti ja oikeasti tehoa. Tehon mittaus tapahtuu nykyaikaisen voima-anturin avulla joka mittaa ketjuun kohdistuvaa voimaa. Tässä Wattbike poikkeaa edukseen spinning-pyöristä ja vanhan liiton kuntopyöristä. British Cycling oli pyörän kehitystyössä voimakkaasti mukana, ja heiltä on kotoisin muun muassa tehon muuntaminen vauhdiksi. Tämä perustuu seuraavaan oletukseen; "70kg pyöräilijä ajaa tuulettomalla velodromilla täydellisellä ajotekniikalla." Tästä johtuu se, että vauhti suhteessa normaaliin maantien vauhtiin on Wattbikella suurempi. Kannattaa huomata se, että oli oltava lähtökohta jonka avulla vauhtia ruvetaan mittaamaan. On sanomattakin selvää että ison ja painavan pystyssä ajavan kaverin ilmanvastus ja vierintävastus vaikuttavat maantiellä vauhtiin enemmän kuin Wattbikella. Wattbike ei sakota huonosta ajoasennosta eikä suuresta kehon painosta.

2. Painoluokat Wattbike kilpailuissa?

Soudussa on ulkona ja sisällä kaksi painoluokkaa, avoin ja kevyt. Miehillä vesillä kevyt on yksikössä 72,5, muissa keskipaino 70kg ja maksimi 72,5kg, sisäsoudussa 75kg. Naisilla kevyen naisiston keskipaino 57kg , 1x ja joukkueen maksimi 59kg ja sisäsoutu 61,5kg) Tekeekö tämä homman oikeudenmukaiseksi. Valmensin Lontoon Olympialaisissa 84 kg:n painosta Belgialaista soutajaa Tim Maeyensia joka souti alkuerien pienessä myötätuulessa uuden olympiaennätyksen ja karsiutui sitten välierässä finaalista. Välierä soudettiin vastatuuleen. Oliko tämä oikeudenmukaista? Mielestäni ei, Timin vastustajat olivat isokokoisia ja painavampia, (osa jopa 20kg painavampia) jolloin heidän veneensä vauhti hidastui palautuksen aikana vähemmän kuin Timillä. Tietty epäoikeudenmukaisuus on osa urheilun tarinaa, olosuhteet geenit, fyysinen koko, luontainen hapenottokyky jne. On mahdoton tehdä urheilua täydellisen oikeudenmkaiseksi. Mikäli meillä olisi Wattbike kisoissa kilosarjat, mihin rajat vedettäisiin? Pitäisikö olla 5kg välein vai 10kg välein, joka tapauksessa sarjajako ei olisi kaikille sopiva. Tietysti, jos jokaiselle olisi oma kilo / ikäsarja, kaikki voittaisivat, mutta olisiko se tarkoituksenmukaista?

3. Tehon ja painon suhde (W/KG)

Pyöräilyssä hyvä menestyksen ennustaja on tehon suhde painoon eli w/kg. Voisimme teoriassa syöttää kisasoftaan jokaisen osallistujan painon ja määrätä sijoitukset sen perusteella kenellä on paras w/kg. Tämä tekisi itse kilpailusta "teennäistä" ja usein kävisi niin että voittaja ei olisi se, joka on ensimmäisenä maalissa. Olemme tietoisesta valinneet näkökannan joka perustuu siihen että Wattbike kisailu on oma kilpailumuotonsa, se voittaa joka on ensimmäisenä maalissa, kuten muussakin urheilussa. Uskomme, että parhaiten Wattbike palvelee kilpapyöräilyä talven harjoitus ja kilpailumuotona oman henkilökohtaien kehityksen motivaattorina ja työkaluna. Jos katsomme alkukauden kisoja niin Halmeen veljekset ovat olleet vahvoilla, Kaverit ovat normaalikokoisia ja normaalipainoisia, siis 70-80kg. Heidän menestyksensä ei parustu voimaan ja lihasmassaan vaan hyvään pyöräilykuntoon. 63kg painava Sakari Lehtinen teki Hyvinkään 10km kisassa tuloksen 12:54,7. (w/kg arvo 5,88). Tuon perusteella tiedämme että hän on jo hyvällä tasolla fyysisesti, mutta tiedämme myös että huipulle nouseminen vaatii muutakin kuin hyvän w/kg suhteen!

4. Tapahtumat

Wattbike tarjoaa sekä pyöräseuroille että tapahtumille mahdollisuuden toimintaan muuten hiljaisella talvikaudella. Tapahtumina kisat ovat haastavia ja hauskoja, jos ne sillä tavoin haluaa nähdä. Jos joku ei voi sen takia osallistua että q - factori on niin suuri että lonkat menevät sijoiltaan, niin on parempi jäädä kotiin. Tapahtumiin osallistuvien määrä on vähitellen kasvanut, mutta uskomme että se voi kasvaa paljon enemmänkin jos pyöräilijät ottaisivat osallistumisen haastavana harjoitteena enemmän kuin kilpailuna joka olisi pakko voittaa. Tapahtumat tarjoavat urheilullisen sosiaalisen viitekehyksen kavereiden tapaamiseen ja muiden suoritusten seuraamiseen. Kannustan ihmisiä rohkeasti ottamaan osaa kisoihin, elämykset kertovat sitten että miksi se kannattaa!

5. Kilpailun tarkoitus

Lähestyn urheilua siitä näkökulmasta että kilpailen itseäni vastaan. Wattbike kilpailuissa sijoitukseni on yleensä lähdön viimeinen, mutta se ei himmennä minulle itselleni hyvää suoritusta. Poljin Pyöräliike Lundbergissa ennätykseni 4km kisassa. En kilpailun aikana katsonut kertaakaan screenille enkä monitoristakaan seurannut muuta kuin kilometrivauhtia. Tasainen OMA suoritus toi ennätyksen. Kilpailutilanne antaa kyllä virtaa omaan suoritukseen, mutta Wattbikella ajaessa kisaan ei vaikuta peesi eikä ajosilmä. Laji mittaa sitä tehoa jonka olet onnistunut itseesi harjoittelun avulla rakentamaan, ei muuta. Haasteena on aina se, miten pystyä rakentamaan lisää tehoa seuraaviin kisoihin ja ensi vuoteen...

6. Wattbiken mahdollisuudet kehittää suomalaista pyöräilyä

British Cycling ja UCI käyttävät pyörää projekteissaan, mielestämme tämä osoittaa sen, että Wattbikella on annettavaa pyöräilylle. Kykyjenetsintä toimii pienessä mittakaavassa jo nyt, Wattbike treeneissä ja kisoissa paljastuu pyöräilyyn lahjakkaita tyyppejä, joilla on mahdollisuuksia nousta kansalliselle ja kansainvälisellekin tasolle. Olisi hyvä jos kykyjenetsintä olisi laajempaa ja organisoidumpaa, silloin lahjakkuuksia löytyisi enemmän! Wattbike tarjoaa mahdollisuuden pienryhmäharjoitteluun joka tuo mielekkyyttä ja seurattavuutta talviharjoitteluun. Sisäsoudun harjoittelu mullistui sisäsoutulaitteen tulon myötä ja fyysisesti tarkka yhteisharjoittelu on vienyt urheilijoita uudelle tasolle. Miksi tämä ei voisi tapahtua pyöräilyssä? Me tiedämme että kehitystä ei tapahdu sohvan nurkasta huutelemalla.

”Käyppäs pyörällä”

Pekka kysyi minulta talvella mahdollisuudestamme lainata pyörää erityisluokalle. Päättelimme että mikä ettei, kokeillaan vaan. Olemme itse niin innostuneita Wattbikesta että päättelimme että kyllä siitä innostuvat koululaisetkin. Aika kului ja saimme koulusta positiivista palautetta pitkin kevättä. Tänään vastaanotimme alla olevan kirjoituksen, ja pyysimme luvan sen julkaisemiseen. Kirjoitus kertoo siitä millä tavoin liikunta parhaimmillaan voi vaikuttaa nuoren koulunkäyntiin ja kehitykseen. Meillä on kaikki mahdollisuudet ja resurssit tarjota nuorille positiivisia kokemuksia liikunnan parissa, miksi emme yhdessä pyrkisi tekemään näistä positiivisista kokemuksista mahdollisia!


Imatralainen Wattbikea maahantuova yritys lainasi kevätlukukaudella 2014 lappeenrantalaisen erityisluokan käyttöön Wattbike -kuntopyörän. Luokassa oli kevään aikana 18 oppilasta ja 5 aikuista. Oppilaat olivat 11 - 16-vuotiaita. Tässä luokkamme kokemuksia sisäpyöräilystä:

- on perjantai-iltapäivä. Kotiinlähdön aika on jo ohitettu, silti makaamme luokan lattialla. Joku oppilaista yrittää nousta ylös, loput venyttelevät jalkojaan. Olemme viikon päätteeksi ajaneet pyörällä kilpaa: kuka ajaa pisimmän matkan kahdessa minuutissa. Olemme kokeilleet useampia kaksiminuuttisia ja nyt jalkamme ovat tärisevät. Nauramme yhdessä ja vertailemme jalkojamme. Pyörä on koonnut meidät yhteen, toiminut sosiaalistajana ja yhdistävänä tekijänä luokassa, jossa joidenkin oppilaiden pulmana on syrjään vetäytyneisyys. Olemme myös näiden lyhyiden kilpa-ajotuokioiden aikana harjoitelleet sietämään voittamista ja häviämistä. Tai olemme ylittäneet itsemme tulemaan mukaan kilpaan. Jollekin oppilaalle se, että hän tuli seuraamaan luokkakaverin polkemista, oli jo itsensä voittamista, uskaltautumista muiden seuraan.

- pyörää hyödynnettiin jännitystilojen tai paniikkikohtausten lievittämiseen tai poistamiseen: hiljalleen polkiessa tai kovaa polkiessa oppilas pystyi unohtamaan oman jännityksen tai pelon. Oppilaat kertoivat myös, että polkeminen helpottaa masennuksen ja ahdistuksen oireita. Oppilaat polkivat pyörää siirtääkseen pakko-oireita tai korvatakseen pakko-oireensa.

- anoreksiaan ja muihin syömishäiriöihin liittyy luuntiheyden muutokset ja osteoporoosi. Päivittäinen pyöräily on toiminut somaattisten oireiden tukimuotona.

- fysioterapeutti suositteli pyörän käyttöä autismikuntoutuksessa. Autisminkirjoon liittyvää ahdistusta, joka ilmenee kehän kiertämisenä, voidaan kanavoida ikätasoa vastaavaan tekemiseen ohjaamalla autistinen oppilas pyöräilemään. Pyörän polkeminen rauhoittaa autistia mielekkäämmällä tavalla kuin kehäkävely.

- kömpelö ja ylipainoinen oppilas ei halunnut osallistua liikuntatunteihin: oman kehon ja omien taitojen vertailu ikätovereihin ei kannustanut mukaan. Vakaasti seisovalle ja jämäkälle pyörälle oli kuitenkin mukava kiivetä ja polkea oman kunnon mukaan. Oppilaasta oli mukava huomata, kuinka matka taittui helpommin ja kunto kohosi kevään edetessä. Näin pyörä toimi nuoren liikunta-aktiivisuuden motivoijana.

- mielenterveyden ongelmista johtuen osa oppilaista liikkuu liian vähän: seuraukset näkyvät heikentyneenä yleiskuntona, minä- ja kehonkuvan muuttumisena ja edelleen itsetunnossa. Oppilaat kertoivat, että pyörällä ajo lisäsi itsen hallinnan tunnetta, varmuutta ja voiman ja vahvuuden kokemusta.


- joidenkin oppilaiden ongelmana on tarkkaavuuden kohdentamisen ja ylläpitämisen vaikeus, keskittymiskykyyn liittyvät pulmat tai vireystilan säätelyyn liittyvät ongelmat. Se, että pyörä on luokassa, lähellä, mahdollistaa kesken tunnin tapahtuvan ripeän liikunnan, joka lisää aivojen verenkiertoa, välittäjäaineiden määrää ja vahvistaa hermosolujen välisiä yhteyksiä. Näin oppilas pystyy itse hallitsemaan omaa vireyttään ja aktiivisuuttaan. Tällä on luokkahuonekäyttäytymistä merkittävästi parantava vaikutus: vaikutus näkyy oppilaan käytöksessä sekä tehtäviin keskittymisessä. Tämä hallinnan tunne helpottaa myös niitä oppilaita, joiden pulmana on sosiaalinen tai aggressiivinen käytöshäiriö.

- oppilaat viettävät luokassa paikallaan suuren osan koulupäivästä. Pyörä on tarjonnut hyvät puitteet fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen. Tämä on opettajan mielestä tukenut oppilaan oppimista, sillä lyhyelläkin liikuntasuorituksella on myönteinen vaikutus oppimisvalmiuksiin ja kognitiiviseen toimintaan. Neuropsykologiasta tiedämme, että liikunta stimuloi niitä aivojen osia, jotka vastaavat kognitiivisista toiminnoista, kuten muisti ja keskittyminen.

- opetushallituksen toive on, että liikuntaa pitäisi lisätä helpolla ja mielekkäällä tavalla oppilaan koulupäivään. Tämä on nyt mahdollistunut. Liike on lisännyt monen oppilaan kouluviihtyvyyttä. Pyöräilemällä oppilas on voinut purkaa ylimääräistä energiaa. Pyörä on tarjonnut myös hyvän mahdollisuuden rentoutumiseen intensiivisen opiskelun lomassa. Samoin se on tarjonnut vaihtoehtoista tekemistä tauoille sähköisten viestimien lomaan. Taukotekemisenä pyörä onkin ollut kovassa pyörityksessä.

Koulumme on köyhä ja siksi se jää. Toivomme, että edellä mainituista tulisi sellainen tuntuma, että Wattbikea maahantuovan Indoor Sports Oy Finlandin hyväntekeväisyys yhden erityisluokan oppilaiden päivään on ollut iso kädenojennus. Uskomme niin, että apu tähän hetkeen on iso satsaus oppilaan elämään.

Kiitos!

Terveisin opettajat ja oppilaat

Tämän kirjoituksen luettuamme ja keskusteltuamme yrityksessäni pyörän merkityksestä tälle oppilasryhmälle, päätimme lahjoittaa pyörän ko. koululle. Näin haluamme osaltamme tukea nuorten kehitystä ja koulun toimintaa. Toivomme että muutkin yritykset lähtevät tukemaan liikuntaa kouuissa, ihan vain yleisen hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden lisäämiseksi.

Veikko, Pekka & Markku