Saimme mitä ansaitsimme

Rio de Janeiron olympialaisten jälkihöyryissä keskustellaan taas urheilun toimintatavoista ja resursseista kriittiseen sävyyn, syytä onkin. Menestys jäi laihaksi, mutta totuuden nimessä tulos ei valehtele. Suomalainen urheilu ei toimi. Suomalaista huippu-urheilua rahoitetaan vähän reilulla 10 miljoonalla eurolla vuosittain, summaa voi pitää isona vain se, joka ajattelee että tämä 10 miljoonaa olisi omassa taskussa. Jos ajatellaan sitä kuinka paljon tällä 10 miljoonalla saa aikaan keskustelua ja sisältöä mediaan niin summa on mitätön. Mitätön se on myös suhteessa siihen mitä prosesseja ja kuinka paljon urheilu vaatisi jos siihen oikeasti haluttaisi satsata. 

Vertailun vuoksi Imatran 28 000 asukkaan kaupungin terveydenhuollon menot ovat vuodessa n. 80 miljoonaa euroa, ja nousua pari miljoonaa vuodessa. Nousun loppua ei näy. 

Kaikki kulminoituu valmennukseen Sanna Kämäräinen kertoo Ylen haastattelussa  siitä miten hänen silmansä aukesivat Berliinissä ammattivalmentajan johtamaan ryhmäharjoitteluun. Uskon itsekin vahvasti toimiviin harjoitusryhmiin, joissa urheilija viihtyy, ja haastaa itseään ja muita. 

Linkki haastatteluun

 

Jotta tuottavia prosesseja =harjoitusryhmiä, syntyy, on meillä ensin oltava ne jotka luovat nämä prosessit = valmentajat

Kun prosessit on luotu tarvitsemme ne, ketkä ylläpitävät prosesseja = valmentajat

Prosessien ja yksilöiden kehittyeessä tarvitsemme ne, ketkä kehittyvät prosessien mukana ja edelleen pystyvät ylläpitämään, nyt jo vaativaa prosessia = valmentajat

Valmentaja on myös se, joka vastaa toimivan kokonaisuuden luomisesta urheilijan ympärille. Valmentaja on parhaimmillaan monipuolinen huippuosaaja joka kehittää itseään sekä lajitaidoissa, palautteen antamisessa, psyykkisessä valmentamisessa jne jne...

Urheilijan ura on pitkä ja oman potentiaalinsa saavuttaakseen on treenattava vuosia, menestyvä valmentaja on se, joka pystyy pitämään prosessin mielenkiintoisena ja kokonaisuuden hanskassa vuosikaudet. Nykyjärjestelmä valitettavasti olettaa että tämä onnistuu talkoovoimin. Marko Malvela kuvaa tätä omassa blogissaan. Oman valmentajapolkuni mahdollisti oma maahantuontiyritykseni jonka aikaa käytin surutta valmennukseen vuosikaudet. 

Marko Malvelan blogi

Maailmalla huippuvalmentajat ovat kysyttyjä luennoitsijoita, ja suomessa koulutusfirmat ottavat oppia maailman johtavista valmentajaguruista, koska meillä ei ole omia, ehkä Dettmania ja Tammista lukuun ottamatta. Väitän että jos suomalaista valmentajaa arvostettaisiin maksamalla heille palkkaa, meillä olisi myös työelämän ongelmiin urheilun prosesseissa opittuja ratkaisuja huomattavasti enemmän ja koko työelämä ja yhteiskunta voisivat paremmin. 

Olisi kovin suotavaa että yhteiskunta rahoittaisi valmennusta työllisyydenhoito-, terveydehoito, ja syrjäytymisen ehkäisyyn käytettävistä varoista. Tai käyttäisi veikkausvoittovaroista vähintään 100% urheiluun, valmennuksen ollessa yksi selkeä tuen kohde. 

Sisäsoudun SM / Finnish Open / Nordic Open

Olimme järjestämässä ensimmäisiä C2 laitteilla käytyjä sisäsoudun SM-kilpailuja vuonna 1988. Silloin kisan voitti Pertti Karppinen ajalla 5:52,0. Laitteet olivat mallia B ja suomalaissoutajillekin melkoisen uusia. Tämä näkyi usein napakkana alkuvahtina ja hyytymisenä loppua kohti.



Tammikuun lopussa järjestettävät kilpailut ovat järjestyksessään 28:s SM-tapahtuma. Olen ollut järjestelyissä mukana joko henkilökohtaisesti tai yritykseni kautta joka kerta. Meillä on ollut soutuliiton kanssa "löyhä" yhteenliittymä joka on syntynyt meidän halustamme tukea suomalaista soutua. Tästä syystä kilpailuissa vaaditaan lisenssi ja seurajäsenyys. Suomi taitaa olla maailman ainut maa jossa lajiliitolla on jokin rooli, ja jossa osallistumista rajoitetaan vaatimalla lisenssi. Soutu - tai nykyisellään Melonta - ja Soutuliiton rooli on ottaa vastaan lisenssimaksut ja tuottaa tapahtumaan mitalit. Pelkästään sisäsoutuun osallistuvia on lienee muutama kymmenen, joten taloudellisesti liiton "menetys" olisi pieni vaikka lisenssipakosta luovuttaisiin. Lisenssipakon poistamisen seurauksena sisäsoudusta tulisi kaikille avoin kilpailumuoto, todellinen matalan kynnyksen laji joka palvelisi sekä huippusoutua että eri ikäisi harrastajia.

Olisiko aika käyttää sisäsoutua soudun markkinointiin?

Soudulla ja soututapahtumilla on CrossFit salien ja CF kilpailutoiminnan kehittymisen kautta suuri potentiaali. Tällä hetkellä osallistumiseen vaaditaan lisenssi joka tekee kilpailemisen vaikeasti lähestyttäväksi. Olisiko aika kääntää kelkka ja pyrkiä markkinoimaan soutua sisäsoudun avulla? Suuntaviivoja alla:

- Poistaa lisenssipakko
- Markkinoida tapahtumia hyvissä ajoin ja aktiivisesti kuntosalimaailmaan, erityisesti CrossFit saleille.
- Rekrytoida potentiaalisia urheilijoita soutuseuroihin.
- Pyrkiä ruokkimaan tapahtumien kansainvälisyyttä markkinoimalla kilpailuja esimerkiksi Pietariin ja Viroon
- Liittää tapahtuma jossain vaiheessa osaksi kotiratasoutuja. (Kotiratakausi 1. voisi alkaa vaikka syksyllä ja päättyä tähän tapahtumaan). Ei olisi poissuljettua jatkaa yhteistyötä myöskään kevään KLL:n tapahtuman kanssa.

Uskon että näillä toimenpiteillä talven kilpailut kasvaisivat suomalainen soutu kasvaisi myös. Kasvua soutu totisesti tarvitsisi!

Maailma kehittyy ja suomalaisen soudun etu olisi jos soutajia olisi enemmän, itse asiassa se on elinehto. Mikäli temme asiat kuten aina ennenkin, katoaa potentiaalinen menestyslaji marginaaliin, häipyäkseen vähitellen sieltäkin.