Näytetään tekstit, joissa on tunniste triathlon. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste triathlon. Näytä kaikki tekstit

tiistai 23. elokuuta 2016

Saimme mitä ansaitsimme

Rio de Janeiron olympialaisten jälkihöyryissä keskustellaan taas urheilun toimintatavoista ja resursseista kriittiseen sävyyn, syytä onkin. Menestys jäi laihaksi, mutta totuuden nimessä tulos ei valehtele. Suomalainen urheilu ei toimi. Suomalaista huippu-urheilua rahoitetaan vähän reilulla 10 miljoonalla eurolla vuosittain, summaa voi pitää isona vain se, joka ajattelee että tämä 10 miljoonaa olisi omassa taskussa. Jos ajatellaan sitä kuinka paljon tällä 10 miljoonalla saa aikaan keskustelua ja sisältöä mediaan niin summa on mitätön. Mitätön se on myös suhteessa siihen mitä prosesseja ja kuinka paljon urheilu vaatisi jos siihen oikeasti haluttaisi satsata. 

Vertailun vuoksi Imatran 28 000 asukkaan kaupungin terveydenhuollon menot ovat vuodessa n. 80 miljoonaa euroa, ja nousua pari miljoonaa vuodessa. Nousun loppua ei näy. 

Kaikki kulminoituu valmennukseen Sanna Kämäräinen kertoo Ylen haastattelussa  siitä miten hänen silmansä aukesivat Berliinissä ammattivalmentajan johtamaan ryhmäharjoitteluun. Uskon itsekin vahvasti toimiviin harjoitusryhmiin, joissa urheilija viihtyy, ja haastaa itseään ja muita. 
Linkki haastatteluun

 

Jotta tuottavia prosesseja =harjoitusryhmiä, syntyy, on meillä ensin oltava ne jotka luovat nämä prosessit = valmentajat
Kun prosessit on luotu tarvitsemme ne, ketkä ylläpitävät prosesseja = valmentajat
Prosessien ja yksilöiden kehittyeessä tarvitsemme ne, ketkä kehittyvät prosessien mukana ja edelleen pystyvät ylläpitämään, nyt jo vaativaa prosessia = valmentajat
Valmentaja on myös se, joka vastaa toimivan kokonaisuuden luomisesta urheilijan ympärille. Valmentaja on parhaimmillaan monipuolinen huippuosaaja joka kehittää itseään sekä lajitaidoissa, palautteen antamisessa, psyykkisessä valmentamisessa jne jne...

Urheilijan ura on pitkä ja oman potentiaalinsa saavuttaakseen on treenattava vuosia, menestyvä valmentaja on se, joka pystyy pitämään prosessin mielenkiintoisena ja kokonaisuuden hanskassa vuosikaudet. Nykyjärjestelmä valitettavasti olettaa että tämä onnistuu talkoovoimin. Marko Malvela kuvaa tätä omassa blogissaan. Oman valmentajapolkuni mahdollisti oma maahantuontiyritykseni jonka aikaa käytin surutta valmennukseen vuosikaudet. 
Marko Malvelan blogi

Maailmalla huippuvalmentajat ovat kysyttyjä luennoitsijoita, ja suomessa koulutusfirmat ottavat oppia maailman johtavista valmentajaguruista, koska meillä ei ole omia, ehkä Dettmania ja Tammista lukuun ottamatta. Väitän että jos suomalaista valmentajaa arvostettaisiin maksamalla heille palkkaa, meillä olisi myös työelämän ongelmiin urheilun prosesseissa opittuja ratkaisuja huomattavasti enemmän ja koko työelämä ja yhteiskunta voisivat paremmin. 

Olisi kovin suotavaa että yhteiskunta rahoittaisi valmennusta työllisyydenhoito-, terveydehoito, ja syrjäytymisen ehkäisyyn käytettävistä varoista. Tai käyttäisi veikkausvoittovaroista vähintään 100% urheiluun, valmennuksen ollessa yksi selkeä tuen kohde. 

torstai 18. joulukuuta 2014

Wattbike kilpailutoiminta

Yritykseni aloitti Wattbiken maahantuonnin vuonna 2009. Olen monen mielestä jäävi puhumaan Wattbikesta urheilutoiminnassa, mutta samalla olen asiantuntija, sillä olen ollut touhussa mukana sen alusta lukien ja nähnyt sekä sisäsoudun että Wattbiken tulon sekä globaalisti että Suomen näkökulmasta.

Foorumeilla kirjoitellaan kaikenlaista kilpailutoiminnasta ja itse pyörästä, sekä asiallista että asiatonta, ajattelin vähän avata Wattbike - maailmaa.

Wattbike on Brittien pyöräilyliiton valmentajien vaatimuslistan mukaan rakennettu yhteistyössä heidän kanssaan. British Cycling käyttää pyörää harjoitteluun, testaukseen ja kykyjenetsintään. UCI:n alainen organisaatio World Cycling Centre käyttää Wattbikea valmentajien koulutuksessa. Nämä kaksi globaalisti katsottuna maailman johtavaa organisaatiota pyrkivät hyötymään Wattbiken tarjoamista mahdollisuuksista. Me haluamme nähdä Suomalaisen pyöräilyn kehittyvän ja olemme siksi luoneet esimerkiksi Wattbike kilpailusarjan. Tavoitteenamme on saada Suomeen lisää Wattbike-harjoituskeskuksia ja auttaa pyöräilijöitä kehittymään. Aivan, tavoitteemme on myös myydä ja vuokrata pyöriä, jotta voisimme elättää itsemme ja perheemme!


1. Tehon suhde vauhtiin

Wattbike mittaa aidosti ja oikeasti tehoa. Tehon mittaus tapahtuu nykyaikaisen voima-anturin avulla joka mittaa ketjuun kohdistuvaa voimaa. Tässä Wattbike poikkeaa edukseen spinning-pyöristä ja vanhan liiton kuntopyöristä. British Cycling oli pyörän kehitystyössä voimakkaasti mukana, ja heiltä on kotoisin muun muassa tehon muuntaminen vauhdiksi. Tämä perustuu seuraavaan oletukseen; "70kg pyöräilijä ajaa tuulettomalla velodromilla täydellisellä ajotekniikalla." Tästä johtuu se, että vauhti suhteessa normaaliin maantien vauhtiin on Wattbikella suurempi. Kannattaa huomata se, että oli oltava lähtökohta jonka avulla vauhtia ruvetaan mittaamaan. On sanomattakin selvää että ison ja painavan pystyssä ajavan kaverin ilmanvastus ja vierintävastus vaikuttavat maantiellä vauhtiin enemmän kuin Wattbikella. Wattbike ei sakota huonosta ajoasennosta eikä suuresta kehon painosta.

2. Painoluokat Wattbike kilpailuissa?

Soudussa on ulkona ja sisällä kaksi painoluokkaa, avoin ja kevyt. Miehillä vesillä kevyt on yksikössä 72,5, muissa keskipaino 70kg ja maksimi 72,5kg, sisäsoudussa 75kg. Naisilla kevyen naisiston keskipaino 57kg , 1x ja joukkueen maksimi 59kg ja sisäsoutu 61,5kg) Tekeekö tämä homman oikeudenmukaiseksi. Valmensin Lontoon Olympialaisissa 84 kg:n painosta Belgialaista soutajaa Tim Maeyensia joka souti alkuerien pienessä myötätuulessa uuden olympiaennätyksen ja karsiutui sitten välierässä finaalista. Välierä soudettiin vastatuuleen. Oliko tämä oikeudenmukaista? Mielestäni ei, Timin vastustajat olivat isokokoisia ja painavampia, (osa jopa 20kg painavampia) jolloin heidän veneensä vauhti hidastui palautuksen aikana vähemmän kuin Timillä. Tietty epäoikeudenmukaisuus on osa urheilun tarinaa, olosuhteet geenit, fyysinen koko, luontainen hapenottokyky jne. On mahdoton tehdä urheilua täydellisen oikeudenmkaiseksi. Mikäli meillä olisi Wattbike kisoissa kilosarjat, mihin rajat vedettäisiin? Pitäisikö olla 5kg välein vai 10kg välein, joka tapauksessa sarjajako ei olisi kaikille sopiva. Tietysti, jos jokaiselle olisi oma kilo / ikäsarja, kaikki voittaisivat, mutta olisiko se tarkoituksenmukaista?

3. Tehon ja painon suhde (W/KG)

Pyöräilyssä hyvä menestyksen ennustaja on tehon suhde painoon eli w/kg. Voisimme teoriassa syöttää kisasoftaan jokaisen osallistujan painon ja määrätä sijoitukset sen perusteella kenellä on paras w/kg. Tämä tekisi itse kilpailusta "teennäistä" ja usein kävisi niin että voittaja ei olisi se, joka on ensimmäisenä maalissa. Olemme tietoisesta valinneet näkökannan joka perustuu siihen että Wattbike kisailu on oma kilpailumuotonsa, se voittaa joka on ensimmäisenä maalissa, kuten muussakin urheilussa. Uskomme, että parhaiten Wattbike palvelee kilpapyöräilyä talven harjoitus ja kilpailumuotona oman henkilökohtaien kehityksen motivaattorina ja työkaluna. Jos katsomme alkukauden kisoja niin Halmeen veljekset ovat olleet vahvoilla, Kaverit ovat normaalikokoisia ja normaalipainoisia, siis 70-80kg. Heidän menestyksensä ei parustu voimaan ja lihasmassaan vaan hyvään pyöräilykuntoon. 63kg painava Sakari Lehtinen teki Hyvinkään 10km kisassa tuloksen 12:54,7. (w/kg arvo 5,88). Tuon perusteella tiedämme että hän on jo hyvällä tasolla fyysisesti, mutta tiedämme myös että huipulle nouseminen vaatii muutakin kuin hyvän w/kg suhteen!

4. Tapahtumat

Wattbike tarjoaa sekä pyöräseuroille että tapahtumille mahdollisuuden toimintaan muuten hiljaisella talvikaudella. Tapahtumina kisat ovat haastavia ja hauskoja, jos ne sillä tavoin haluaa nähdä. Jos joku ei voi sen takia osallistua että q - factori on niin suuri että lonkat menevät sijoiltaan, niin on parempi jäädä kotiin. Tapahtumiin osallistuvien määrä on vähitellen kasvanut, mutta uskomme että se voi kasvaa paljon enemmänkin jos pyöräilijät ottaisivat osallistumisen haastavana harjoitteena enemmän kuin kilpailuna joka olisi pakko voittaa. Tapahtumat tarjoavat urheilullisen sosiaalisen viitekehyksen kavereiden tapaamiseen ja muiden suoritusten seuraamiseen. Kannustan ihmisiä rohkeasti ottamaan osaa kisoihin, elämykset kertovat sitten että miksi se kannattaa!

5. Kilpailun tarkoitus

Lähestyn urheilua siitä näkökulmasta että kilpailen itseäni vastaan. Wattbike kilpailuissa sijoitukseni on yleensä lähdön viimeinen, mutta se ei himmennä minulle itselleni hyvää suoritusta. Poljin Pyöräliike Lundbergissa ennätykseni 4km kisassa. En kilpailun aikana katsonut kertaakaan screenille enkä monitoristakaan seurannut muuta kuin kilometrivauhtia. Tasainen OMA suoritus toi ennätyksen. Kilpailutilanne antaa kyllä virtaa omaan suoritukseen, mutta Wattbikella ajaessa kisaan ei vaikuta peesi eikä ajosilmä. Laji mittaa sitä tehoa jonka olet onnistunut itseesi harjoittelun avulla rakentamaan, ei muuta. Haasteena on aina se, miten pystyä rakentamaan lisää tehoa seuraaviin kisoihin ja ensi vuoteen...

6. Wattbiken mahdollisuudet kehittää suomalaista pyöräilyä

British Cycling ja UCI käyttävät pyörää projekteissaan, mielestämme tämä osoittaa sen, että Wattbikella on annettavaa pyöräilylle. Kykyjenetsintä toimii pienessä mittakaavassa jo nyt, Wattbike treeneissä ja kisoissa paljastuu pyöräilyyn lahjakkaita tyyppejä, joilla on mahdollisuuksia nousta kansalliselle ja kansainvälisellekin tasolle. Olisi hyvä jos kykyjenetsintä olisi laajempaa ja organisoidumpaa, silloin lahjakkuuksia löytyisi enemmän! Wattbike tarjoaa mahdollisuuden pienryhmäharjoitteluun joka tuo mielekkyyttä ja seurattavuutta talviharjoitteluun. Sisäsoudun harjoittelu mullistui sisäsoutulaitteen tulon myötä ja fyysisesti tarkka yhteisharjoittelu on vienyt urheilijoita uudelle tasolle. Miksi tämä ei voisi tapahtua pyöräilyssä? Me tiedämme että kehitystä ei tapahdu sohvan nurkasta huutelemalla.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Autotallitriathlon, pidempi versio; Soutu 5km, Wattbike 10km ja C2Hiihto 2km

Lähdimme perjantaina klo 13:00 kohti Prahaa Duklan bussilla, saavuimme Prahaan n. 5:30 lauantai-aamuna. Trailerin purku ja kotiin hetkeksi nukkumaan, oli mukava palata kotosalle parin viikon leiriltä! Lauantai kului Idan Beach Volley turnausta katsellen, täytyy todeta että jos ottaisimme Idan kanssa pelin, niin kaksi Veikkoa häviäisi kahdelle Idalle, pystyyn. Nuoren ihmisen urheilullinen kehitys on hämmentävän nopeaa!

Lueskelin tänä aamuna aikani kuluksi Markku Jokisipilän Blogin, tuttu haaste osui ja upposi. Päätin ryhtyä rakentamaan kahden viikon pikakuntoa kohti Markun Boat Race haastetta ajatellen. Haastehan on soutaa C2 soutulaitteella Boat Racen kilpailumatka, eli 6779m, ja kilpailupäivä 3.4. Pikakunnon rakentamiseen on aikaa siis 2 viikkoa. Siihen mahtuu 2 kovaa harjoitusta, joista toinen on jo siis pulkassa ja toinen täytyy vetää ensi viikonloppuna, ehkä kilpailumatka 1:54 vauhdilla, väliin kestävyysharjoittelua vaihtelevalla intesiteetillä, juosten, pyöräillen, soutaen ja hiihtäen + 3-4 voimaharjoitusta joissa on pitkät lämmittelyt ja jäähdyttelyt. Kisaa edeltävälle päivälle lepo... jospa se siitä

Valmistautuminen alkoi pidemmän kaavan autotallitriathlonilla. Ajattelin ottaa suhteellisen kevyesti, mutta mopo karkasi käsistä jo soutuosuudella. 5km soutu sujui aikaan 19:03,7, 10km pyörä 14:43 ja 2km hiihto 8:57. Olen tyytyväinen soutuun ja pyöräilyyn, pyörässä toinen vitonen oli jo todella painavaa. Hiihtoharjoittelun olemattomuus Italian leirillä kostautui, sillä hiihto oli todella tahmeaa taaperrusta. Keskivauhti juuri ja juuri alle 2:15! Kokonaisaika 42:59,07, EPOC 191 ja harjoitusvaikutus 4,6. Vaihdot sujuivat tällä kertaa sujuvasti ja pyöräkengät napsahtivat polkimiin kiinni nopeasti. (Lisäys 22.3.):Ajoin Suunnon syketiedoston Firstbeatiin ja huomasin että hiihdon puolivälissä paita oli ilmeisesti jo niin märkä että sykesignaali oli kadonnut. Tuossa vaiheessa Epoc oli 234, ja jos katsoo mihin käyrä olisi yltänyt niin totuus on n. 250. Harjoitusvaikutus 5, eli "overreaching". Täytyy ottaa pari palauttavaa päivää tähän väliin...

Onnistuneet soutu - ja pyöräosuudet valoivat uskoa siihen että Markun heittämä haaste on mahdollinen vetää n. 1:53 vauhdilla, hyvällä onnistumisella hieman allekkin!