Saimme mitä ansaitsimme

Rio de Janeiron olympialaisten jälkihöyryissä keskustellaan taas urheilun toimintatavoista ja resursseista kriittiseen sävyyn, syytä onkin. Menestys jäi laihaksi, mutta totuuden nimessä tulos ei valehtele. Suomalainen urheilu ei toimi. Suomalaista huippu-urheilua rahoitetaan vähän reilulla 10 miljoonalla eurolla vuosittain, summaa voi pitää isona vain se, joka ajattelee että tämä 10 miljoonaa olisi omassa taskussa. Jos ajatellaan sitä kuinka paljon tällä 10 miljoonalla saa aikaan keskustelua ja sisältöä mediaan niin summa on mitätön. Mitätön se on myös suhteessa siihen mitä prosesseja ja kuinka paljon urheilu vaatisi jos siihen oikeasti haluttaisi satsata. 

Vertailun vuoksi Imatran 28 000 asukkaan kaupungin terveydenhuollon menot ovat vuodessa n. 80 miljoonaa euroa, ja nousua pari miljoonaa vuodessa. Nousun loppua ei näy. 

Kaikki kulminoituu valmennukseen Sanna Kämäräinen kertoo Ylen haastattelussa  siitä miten hänen silmansä aukesivat Berliinissä ammattivalmentajan johtamaan ryhmäharjoitteluun. Uskon itsekin vahvasti toimiviin harjoitusryhmiin, joissa urheilija viihtyy, ja haastaa itseään ja muita. 

Linkki haastatteluun

 

Jotta tuottavia prosesseja =harjoitusryhmiä, syntyy, on meillä ensin oltava ne jotka luovat nämä prosessit = valmentajat

Kun prosessit on luotu tarvitsemme ne, ketkä ylläpitävät prosesseja = valmentajat

Prosessien ja yksilöiden kehittyeessä tarvitsemme ne, ketkä kehittyvät prosessien mukana ja edelleen pystyvät ylläpitämään, nyt jo vaativaa prosessia = valmentajat

Valmentaja on myös se, joka vastaa toimivan kokonaisuuden luomisesta urheilijan ympärille. Valmentaja on parhaimmillaan monipuolinen huippuosaaja joka kehittää itseään sekä lajitaidoissa, palautteen antamisessa, psyykkisessä valmentamisessa jne jne...

Urheilijan ura on pitkä ja oman potentiaalinsa saavuttaakseen on treenattava vuosia, menestyvä valmentaja on se, joka pystyy pitämään prosessin mielenkiintoisena ja kokonaisuuden hanskassa vuosikaudet. Nykyjärjestelmä valitettavasti olettaa että tämä onnistuu talkoovoimin. Marko Malvela kuvaa tätä omassa blogissaan. Oman valmentajapolkuni mahdollisti oma maahantuontiyritykseni jonka aikaa käytin surutta valmennukseen vuosikaudet. 

Marko Malvelan blogi

Maailmalla huippuvalmentajat ovat kysyttyjä luennoitsijoita, ja suomessa koulutusfirmat ottavat oppia maailman johtavista valmentajaguruista, koska meillä ei ole omia, ehkä Dettmania ja Tammista lukuun ottamatta. Väitän että jos suomalaista valmentajaa arvostettaisiin maksamalla heille palkkaa, meillä olisi myös työelämän ongelmiin urheilun prosesseissa opittuja ratkaisuja huomattavasti enemmän ja koko työelämä ja yhteiskunta voisivat paremmin. 

Olisi kovin suotavaa että yhteiskunta rahoittaisi valmennusta työllisyydenhoito-, terveydehoito, ja syrjäytymisen ehkäisyyn käytettävistä varoista. Tai käyttäisi veikkausvoittovaroista vähintään 100% urheiluun, valmennuksen ollessa yksi selkeä tuen kohde. 

Urheiluvalmennus

Kiitos Islannin jalkapallojoukkueelle siitä että Suomessa käydään nyt keskustelua ammattivalmentamisesta. On aikakin. 

Islantilaisessa jalkapallossa valmentajat ovat ammattilaisia joille maksetaan palkkaa. Suomalaisessa urheilussa valmennus hoidetaan vähintään 95% talkoovoimin. Usein urheilevien lasten isien ja äitien toimesta. Kaikki kunnia valmennuksen talkootyölle, mutta usein siinä laatu ei ole läsnä. Seuroissa kehitellään kaikenlaisia vuorottelujärjestelmiä jotta vanhempien arki ei kuormitu liikaa. Tämä on lähinnä liikunnallista lapsiparkkitoimintaa, ei valmennuksellisesti toimivaa urheilua. Valmentajan tulee olla läsnä ja tuntea valmennettavansa ja olla heidän kehityksessään mukana ja vieläpä innostunut siitä, päivästä toiseen. 

Nyt jos jollakulla menee porot sieraimiin siitä että vaadin lisää ammattivalmennusta myös lapsille, olkaa rauhassa, en vaadi sitä pihapelihöntsien sijaan vaan niiden lisäksi. Valmennuksessa taidot kehittyvät paremmin ja nopeammin, näitä taitoja voi sitten pihahöntsäilyssä jalostaa. Yksin eivät ammattivalmennus tai pihapelit / aktiivinen arkiliikunta riitä, tarvitaan molempia. - jos halutaan huipulle!

Suomalainen liikuntalaki on aikaansa jäljessä, ja ennaltaehkäisee liikuntakulttuurin kehittymistä. Laissa säädetään että kuntien vastuulla ovat liikuntapaikat ja seurojen vastuulla toiminta. Seurojen rahkeet eivät riitä valmentajien palkkaamiseen ja kunnilta ei apua heru, juuri tämän lain vuoksi. Ehkä olisi syytä käyttää syrjäytymisen ehkäisyyn tai työllisyyden hoitoon käytettävia varoja myös valmennukseen. Kehittelin pari vuotta sitten ajatusta valmentajien palkkausta tukevaa säätiötä, joka kaatui poliittiseen haluttomuuteen. (jos kiinnostaa, niin lue muutama blogi taaksepäin) Säätiön avulla olisi mahdollista ohjata varoja ja myös kerätä niitä nimenomaan valmentajien palkkaamiseen. 

Seuratoimijat näkevät usein ammattilaisuuden mahdottomana taloudellisista syistä. Palkan maksaminen merkitsisi lisää talkoita, ja porukka vetää nytkin äärirajoilla, on luonnollista etsiä muita teitä. yhtä luonnollista olisi tajuta, että muita teitä ei ole. - jos halutaan huipulle. Ammattilaisuuden myötä syntyy kilpailua, valmentamisen kulttuuria, laatua ja tuloksia, missä tahansa lajissa. Nyt seurat rekrytoivat nuoria intohimoisia valmentajia, jotka polttavat itsensä loppuun ja seura rekrytoi uusia. Osaaminen ei kumuloidu, kypsä urakehitys, kilpailu parhaista valmentajien paikoista, ja kokonainen valmentamisen ja opettamisen kulttuuri jää syntymättä koska valmentajuus ei ole uravaihtoehto. Hankittu tieto ja kokemus valuvat hukkaan. 

Koko liikuntalaki pitää muuttaa toimintaa, ohjaamista ja valmentamista palvelevaksi. Suomi käyttää liikutarakennusten seiniin vertailussa muihin paljon rahaa, mutta vertailussa muihin sen tärkeimmän, eli toiminnan tukeminen on lähes olematonta. 

 

Wattbike kilpailutoiminta

Yritykseni aloitti Wattbiken maahantuonnin vuonna 2009. Olen monen mielestä jäävi puhumaan Wattbikesta urheilutoiminnassa, mutta samalla olen asiantuntija, sillä olen ollut touhussa mukana sen alusta lukien ja nähnyt sekä sisäsoudun että Wattbiken tulon sekä globaalisti että Suomen näkökulmasta.

Foorumeilla kirjoitellaan kaikenlaista kilpailutoiminnasta ja itse pyörästä, sekä asiallista että asiatonta, ajattelin vähän avata Wattbike - maailmaa.

Wattbike on Brittien pyöräilyliiton valmentajien vaatimuslistan mukaan rakennettu yhteistyössä heidän kanssaan. British Cycling käyttää pyörää harjoitteluun, testaukseen ja kykyjenetsintään. UCI:n alainen organisaatio World Cycling Centre käyttää Wattbikea valmentajien koulutuksessa. Nämä kaksi globaalisti katsottuna maailman johtavaa organisaatiota pyrkivät hyötymään Wattbiken tarjoamista mahdollisuuksista. Me haluamme nähdä Suomalaisen pyöräilyn kehittyvän ja olemme siksi luoneet esimerkiksi Wattbike kilpailusarjan. Tavoitteenamme on saada Suomeen lisää Wattbike-harjoituskeskuksia ja auttaa pyöräilijöitä kehittymään. Aivan, tavoitteemme on myös myydä ja vuokrata pyöriä, jotta voisimme elättää itsemme ja perheemme!

1. Tehon suhde vauhtiin

Wattbike mittaa aidosti ja oikeasti tehoa. Tehon mittaus tapahtuu nykyaikaisen voima-anturin avulla joka mittaa ketjuun kohdistuvaa voimaa. Tässä Wattbike poikkeaa edukseen spinning-pyöristä ja vanhan liiton kuntopyöristä. British Cycling oli pyörän kehitystyössä voimakkaasti mukana, ja heiltä on kotoisin muun muassa tehon muuntaminen vauhdiksi. Tämä perustuu seuraavaan oletukseen; "70kg pyöräilijä ajaa tuulettomalla velodromilla täydellisellä ajotekniikalla." Tästä johtuu se, että vauhti suhteessa normaaliin maantien vauhtiin on Wattbikella suurempi. Kannattaa huomata se, että oli oltava lähtökohta jonka avulla vauhtia ruvetaan mittaamaan. On sanomattakin selvää että ison ja painavan pystyssä ajavan kaverin ilmanvastus ja vierintävastus vaikuttavat maantiellä vauhtiin enemmän kuin Wattbikella. Wattbike ei sakota huonosta ajoasennosta eikä suuresta kehon painosta.

2. Painoluokat Wattbike kilpailuissa?

Soudussa on ulkona ja sisällä kaksi painoluokkaa, avoin ja kevyt. Miehillä vesillä kevyt on yksikössä 72,5, muissa keskipaino 70kg ja maksimi 72,5kg, sisäsoudussa 75kg. Naisilla kevyen naisiston keskipaino 57kg , 1x ja joukkueen maksimi 59kg ja sisäsoutu 61,5kg) Tekeekö tämä homman oikeudenmukaiseksi. Valmensin Lontoon Olympialaisissa 84 kg:n painosta Belgialaista soutajaa Tim Maeyensia joka souti alkuerien pienessä myötätuulessa uuden olympiaennätyksen ja karsiutui sitten välierässä finaalista. Välierä soudettiin vastatuuleen. Oliko tämä oikeudenmukaista? Mielestäni ei, Timin vastustajat olivat isokokoisia ja painavampia, (osa jopa 20kg painavampia) jolloin heidän veneensä vauhti hidastui palautuksen aikana vähemmän kuin Timillä. Tietty epäoikeudenmukaisuus on osa urheilun tarinaa, olosuhteet geenit, fyysinen koko, luontainen hapenottokyky jne. On mahdoton tehdä urheilua täydellisen oikeudenmkaiseksi. Mikäli meillä olisi Wattbike kisoissa kilosarjat, mihin rajat vedettäisiin? Pitäisikö olla 5kg välein vai 10kg välein, joka tapauksessa sarjajako ei olisi kaikille sopiva. Tietysti, jos jokaiselle olisi oma kilo / ikäsarja, kaikki voittaisivat, mutta olisiko se tarkoituksenmukaista?

3. Tehon ja painon suhde (W/KG)

Pyöräilyssä hyvä menestyksen ennustaja on tehon suhde painoon eli w/kg. Voisimme teoriassa syöttää kisasoftaan jokaisen osallistujan painon ja määrätä sijoitukset sen perusteella kenellä on paras w/kg. Tämä tekisi itse kilpailusta "teennäistä" ja usein kävisi niin että voittaja ei olisi se, joka on ensimmäisenä maalissa. Olemme tietoisesta valinneet näkökannan joka perustuu siihen että Wattbike kisailu on oma kilpailumuotonsa, se voittaa joka on ensimmäisenä maalissa, kuten muussakin urheilussa. Uskomme, että parhaiten Wattbike palvelee kilpapyöräilyä talven harjoitus ja kilpailumuotona oman henkilökohtaien kehityksen motivaattorina ja työkaluna. Jos katsomme alkukauden kisoja niin Halmeen veljekset ovat olleet vahvoilla, Kaverit ovat normaalikokoisia ja normaalipainoisia, siis 70-80kg. Heidän menestyksensä ei parustu voimaan ja lihasmassaan vaan hyvään pyöräilykuntoon. 63kg painava Sakari Lehtinen teki Hyvinkään 10km kisassa tuloksen 12:54,7. (w/kg arvo 5,88). Tuon perusteella tiedämme että hän on jo hyvällä tasolla fyysisesti, mutta tiedämme myös että huipulle nouseminen vaatii muutakin kuin hyvän w/kg suhteen!

4. Tapahtumat

Wattbike tarjoaa sekä pyöräseuroille että tapahtumille mahdollisuuden toimintaan muuten hiljaisella talvikaudella. Tapahtumina kisat ovat haastavia ja hauskoja, jos ne sillä tavoin haluaa nähdä. Jos joku ei voi sen takia osallistua että q - factori on niin suuri että lonkat menevät sijoiltaan, niin on parempi jäädä kotiin. Tapahtumiin osallistuvien määrä on vähitellen kasvanut, mutta uskomme että se voi kasvaa paljon enemmänkin jos pyöräilijät ottaisivat osallistumisen haastavana harjoitteena enemmän kuin kilpailuna joka olisi pakko voittaa. Tapahtumat tarjoavat urheilullisen sosiaalisen viitekehyksen kavereiden tapaamiseen ja muiden suoritusten seuraamiseen. Kannustan ihmisiä rohkeasti ottamaan osaa kisoihin, elämykset kertovat sitten että miksi se kannattaa!

5. Kilpailun tarkoitus

Lähestyn urheilua siitä näkökulmasta että kilpailen itseäni vastaan. Wattbike kilpailuissa sijoitukseni on yleensä lähdön viimeinen, mutta se ei himmennä minulle itselleni hyvää suoritusta. Poljin Pyöräliike Lundbergissa ennätykseni 4km kisassa. En kilpailun aikana katsonut kertaakaan screenille enkä monitoristakaan seurannut muuta kuin kilometrivauhtia. Tasainen OMA suoritus toi ennätyksen. Kilpailutilanne antaa kyllä virtaa omaan suoritukseen, mutta Wattbikella ajaessa kisaan ei vaikuta peesi eikä ajosilmä. Laji mittaa sitä tehoa jonka olet onnistunut itseesi harjoittelun avulla rakentamaan, ei muuta. Haasteena on aina se, miten pystyä rakentamaan lisää tehoa seuraaviin kisoihin ja ensi vuoteen...

6. Wattbiken mahdollisuudet kehittää suomalaista pyöräilyä

British Cycling ja UCI käyttävät pyörää projekteissaan, mielestämme tämä osoittaa sen, että Wattbikella on annettavaa pyöräilylle. Kykyjenetsintä toimii pienessä mittakaavassa jo nyt, Wattbike treeneissä ja kisoissa paljastuu pyöräilyyn lahjakkaita tyyppejä, joilla on mahdollisuuksia nousta kansalliselle ja kansainvälisellekin tasolle. Olisi hyvä jos kykyjenetsintä olisi laajempaa ja organisoidumpaa, silloin lahjakkuuksia löytyisi enemmän! Wattbike tarjoaa mahdollisuuden pienryhmäharjoitteluun joka tuo mielekkyyttä ja seurattavuutta talviharjoitteluun. Sisäsoudun harjoittelu mullistui sisäsoutulaitteen tulon myötä ja fyysisesti tarkka yhteisharjoittelu on vienyt urheilijoita uudelle tasolle. Miksi tämä ei voisi tapahtua pyöräilyssä? Me tiedämme että kehitystä ei tapahdu sohvan nurkasta huutelemalla.