Endurance Fanatics - kestävyysurheilun mahdollisuus

Kestävyysurheilun täytyy kehittyä yhteiskunnan muun kehityksen mukana. Kesätävyysurheilussa on valtavasti hyödyntämätöntä potentiaalia, joka on otettava käyttöön jotta voimme menestyä tulevaisuudessa ja palvella kestävyyslajien harrastajia. Olemme miettineet mikä tekee kestävyysurheilusta motivoivaa ja miten voimme hyödyntää löytämiämme asioita harjoitusympäristössämme. Mitkä asiat motivoivat nuoria ihmisiä, huippu-urheilijoita ja harrastajia?

(kuva 21.11.treeneistä)

1. Sosiaalisuus käyttövoimana

- Yksilöurheilijat nauttivat ryhmäharjoittelusta siinä missä joukkueurheilijatkin. Sisätiloissa paikallaan pysyvillä laitteilla voimme tarjota ryhmäharjoittelua hyvin eritasioisille yksilöille erinomaisen motivoivalla tavalla. Riittävän suurissa kestävyysharjoitteluyksiköissä lajien välinen vuorovaikutus ja valmennuksen kehittyminen luovat loistavan pohjan henkilökohtaiselle kehittymiselle.

2. Kykyjenetsintä

- Kun koululuokka käy salissa ja kokeilee lajeja, on luokalle helppo järjestää pieniä kilpailuja jotka kertovat yllättävän paljon nuorten lahjakkuudesta. Lahjakkuuksien löytäminen on helppoa, ja tapahtuu nopeasti ja hauskalla tavalla.

3. Suorituskyvyn seuranta, välitön palaute

- Laitteillamme testataan eri lajien huippu-urheilijoita ja laitteet kertovat meille hyvin tarkasti yksilöiden suorituskyvyn kehittymisestä. Voimme testata urheilijoita hyvinkin sivistyneesti. Jokainen harjoitus on tarpeen vaatiessa kontrolliharjoitus.

4. Nykyaikainen tietotekniikka

- Voimme hyödyntää nykyaikaisia tietokoneohjelmia jotka on tehty antamaan lisäarvoa ja palautetta urheilijoille. Urheilijat saavat palautetta paitsi fyysisen suorituskyvyn kehittymisestä, myös lajitekniikan kehityksestä, jokaisessa harjoituksessa.

5. Kilpailu ja tietotekniikka

- Voimme kilpailla ihan aidosti ja oikeasti lukemattomilla eri tavoilla. On mahdollista simuloida useita ratapyöräilylajeja yhteen kytketyillä Wattbikeilla ja Power Cycling ohelmistolla. Soutu- ja hiihtokilpailuja tai monilajikilpailuja on erittäin helppo järjestää ja näytöt ovat niin visuaalisia että kilpailut ovat myös todellisia yleisölajeja. Urheilijoille kilpailut ja kilpailuhenkiset harjoitukset ovat haasteellisia ja tarvittaessa äärettömän kovia.

6. Tieto lisää tarkkuutta

- Kilpailu huipulla on kovaa. Kun harjoittelet Endurance Fanatics konseptiin hyväksytyillä laitteilla, tiedät mikä on oma tasosi. Kehitys lisää motivaatiota. Harrastajien tilanne on sama, kehitys motivoi kehittymään edelleen!

7. Riittävän suuret yksiköt mahdolistavat asiantuntevan valmennuksen, huipulle asti!

- Mikäli keskuksessa käy riittävästi asiakkaita on ihan oikeasti mahdollisuus palkata valmentajia keskuksiin töihin valmentajiksi. Talvi on suomalaisen kestävyysurheilun yllättävä mahdollisuus!

Olemme perustaneet Endurance Fanatics salin Imatralle, tervetuloa kokeilemaan! Ajatellaanpa tilannetta jossa vastaavia saleja olisi kaikissa Suomen suuremmissa kaupungeissa. Koululuokat voisivat saapua rospuuttokaudella vetämään vaikka ratapyöräilyn eräajokisoja tai soudun kotiratakarkeloita, ja valmentaja poimisi lahjakkuudet kestävyysurheilun pariin!

Huippu-urheilusta

Katselin TV-kaistalta 9.10. tullutta TV2:n keskustelua herättänyttä huippu-urheiluiltaa. Keskustelu pysyi valitettavan pinnallisena. Puhuttiin ilosta, mediasta ja lajien välisestä arvostuksesta ja siitä onko menestytty vai ei. Esiin nostettiin paljon sinänsä hyviä pointteja, mutta jäin silti kaipaamaan kunnon pihviä.

Koko huippu-urheilukeskustelun olennaisin osa on jokapäiväisen harjoittelun laatu. Keskustelussa ei puututtu siihen miten laatua voidaan kehittää. Toisaalta ei puututtu siihenkään miten harrastajien määrää voidaan lisätä. Ei etsitty uusia toimintamalleja harjoittelun järjestämiseen. Muutamassa suuressa palloilulajissa harjoittelu on järjestetty kelvollisella tavalla. Kori- ja lentopallo kaipaavat lisää harrastajia ja vahvempia seurarakenteita, jääkiekko salibandy ja jääkiekko ovat vahvassa asemassa suomalaisessa kulttuurissa, joskaan aina toimintamallit eivät ole nykyajassa.

Yksilölajeissa olemme pudonneet tai putoamassa kansainvälisestä kilpailusta, etenkin jos puhumme kestävyyslajeista. Kesäolympialaisten kestävyyslajien tuloslistat kertovat selvästi tasomme. Talviolympialaisissa hiihdossa pärjätään vielä joten kuten, mutta hiihto ei ole globaali urheilumuoto, vaikka hieno laji onkin.

Kestävyyslajit mielletään suomessa yksin puurtamiseksi, urheilijan ja valmentajan yhtistyö on usein sitä että valmentaja tekee ohjelman ja urheilija toteuttaa ohjelmaa yksin. Jokainen joka on vetänyt kovan hapenoton harjoituksen yksin, tai kilpailunomaisesti ryhmässä tietää kumpi harjoitus on tehokkaampi, motivoivampi, jopa iloisempi. Miksi yritämme yhä edelleen harjoitella yksin? Miksi me valmentajat suostumme edes tekemään harjoitusohjelmia 15 vuotiaille junioreille jotka harjoittelevat yksin?

Voittiko Mo Farah Lontoon vitosen tai 10km kisan yksin harjoittelun tuloksena, ei todellakaan. Voittivatko Mirka Knapkova tai Mahe Drysdale naisten ja miesten yksiköt Lontoossa yksin harjoittelun tuloksena? Eivät todellakaan! Harjoitteleeko Michael Phelps yksinään? EI todellakaan.

Kestävyysurheilussa on aina tasoeroja. Joku menee aina kovempaa kuin joku toinen. Tämän ongelman taklaaminen on oikeasti helppoa. Voimme käyttää tasoituslähtöjä, harjoittelua nykyaikaisilla laitteilla joilla off-season voidaan kääntää eduksi, eikä kaikkia harjoituksia tarvitse tehdä ryhmissä, kunhan valtaosa tehdään. Hyvässä ryhmässä ilo on läsnä, harjoittelu on haastavaa ja kovuus kehittyy. Palautuminen nopeutuu elävässä ja toisiaan tsemppaavassa ryhmässä.

Doping keskustelussa Petteri Sihvonen osoitti kuinka vähän hän ymmärtää suomalaisen urheilun kokonaisuudesta. Hatunnosto Aleksi Valavuorelle ja Mika Kojonkoskelle doping keskustelusta. On kyllä karua jos suomalaisesta urheilusta keskustellaan tunti niin siitä puolet kulutetaan dopingin puimiseen. Todellista keskustelua siitä mitä oikeasti pitäisi tehdä ei käyty lainkaan.

EM - kisat

Tuli käytyä Italiassa jatkamassa kesää. Kohtalaisesti kulkenut välierä nosti toiveita sen verran että finaalin jälkeen olo on pettynyt. Ei tosin pitäisi olla, sillä niin huonolla valmistautumisella tänne tultiin. Kuten aiemmin kirjoittelin niin sovimme näistä kisoista että tullaan kevyellä kaavalla "lopettelemaan kautta, ja ehkä uraakin". Lontoossa Timin kunto oli erinomainen ja huipulta on tultu alas aika lailla ryminällä. Hyvästä kunnosta on jo 6 viikkoa aikaa ja siinä ajassa ehtii aika alas kun harjoittelu on epämääräistä, jos vielä huippukunto onnistuu hyvin, niin ei se loputtomiin kestäkkään...Yksi hyvä veto täällä oli se, mihin fysiikka kaivamalla riitti, mutta ei sitten enää palautumaan siitä seuraavan päivän kisaan. Tim tuumasi että henkinen lataus oli ihan ok, ja että yritystä riitti, huonon startin jälkeen pääsi vielä sellaiseen vauhtiin että tonnilla haisi vielä mitali, mutta sitten olikin eväät syöty. Toinen tonni joka parhaimmillaan on ollut se kisan paras osa oli suoraan sanottuna surkea. Tässä lajissa on turha surffailla, silloin kun menestystä tavoitellaan niin joko vedetään treenit kunnolla tai sitten ei menestystä kannata tavoitella, eikä odottaa.

Olo on nyt aika lailla tyhjä, siitä kertoo sekin että uni ei tule silmään, ja kirjoittelen tätä vähän poikkeukselliseen aikaan aikani kuluksi, suomen laki kun määrittelee väkisin makaamisen rikokseksi.

Tästä kaudesta jäi luu käteen, eväitä olisi ollut paljon parempaan, mutta turha selittää, tulokset ovat taululla ja kausi ohi.

Oheen vielä fisan sivulta ladattu kuva lienee välierästä...

Varese ja EM-kisat

Päivisin lämpö pyyhkii yli 30 asteessa ja järvi on toistaiseksi ollut tyyni. Voisin laittaa vaikka videonpätkää treeneistä, mutta nettiyhteys on italialaista mallia ja sen nopeus ei todellakaan riitä videon lataamiseen. Treenaamme keskiviikkoon saakka Ternatessa, elialueen pienemmällä järvellä. Kisat vedetään toisella järvellä, sielläkin on peräti 2 souturataa, joten parinkymmennen kilometrin säteellä on 3 albanorataa, lienee suurin tiheys peräti koko maailmassa. Mikäs täällä on katamaraanilla ajellessa ja Timin viimeisiä harjoituksia seuraillessa. Treenit ovat menneet vähän omalla painollaan. Paras terä jäi Lontooseen ja kun tänne tulosta puhuttiin niin Tim tuumasi että mennään aika kevyellä otteella...ja niin on menty. Saa nähdä mitä se tuo tullessaan, mutta se otetaan mikä tulee, ja sinne saakka nautitaan keleistä ja hyvistä ruoista.

Kisat alkavat perjataina ja yksikössä on mukana 18 soutajaa joista etukäteen kovin on Azerbeizanin Aleksandar Aleksandrov. Miesten pariairokaksikkokin on ihan mielenkiintoinen veneluokka monestakin syistä. Suomi on mukana, siinä ensimmäinen syy, toinen on Tshekki, Ourednicek - Vitasek, joista Vitasek soutaa tällä tietoa viimeisiä arvokisojaan. Belgia on viivalla myös, Dubois - Obreno parivaljakko koittaa saada veneensä finaalivauhtiin. Finaaliin on kuitenkin tunkua. Croatian M4x:n Sinkovicin veljekset ovat viivalla, Norja, Italia, Puolan pariaironelosen keulamies on uuden parin kanssa ja onhan siellä nippu muitakin. Muutenkin kisoihin tulee mielenkiintoisia venekuntia, Tshekin nuori pariaironelonen on paikalla samoin kuin Ranskan pariaironelonen johon heidän ykköskaksikkonsa on istunut kautta lopettamaan. Pariaironelosissa on mukana tietenkin myös eesti, ja jälleen nippu muita.

Toiveissa on edelleen tyynien kelien jatkuminen, tai vaihtoehtona myötätuuli...

Kotiinpaluu tämän reissun jälkeen pitää hymynkareen suupielessä. Lähes 4-vuoden kiertolaiselämä on viikkoa vaille valmis. On mukava palata Imatralle perheen pariin, omiin töihin, Buterin lounaille ja tuttujen ja ystävien joukkoon. Täytyy nauttia kisoista ja kotiinpaluusta täysin siemauksin, viikon päästä Opelin nokka on jo kohti Suomea!

Olympiaregatta - Eton Dorney

Herätessäni eilen aamulla luulin lähteväni Lontooseen turistiksi. Aamupalan jälkeen löysin itseni kuitenkin radalle menevästä bussista. Perjatain jälkeen luulin kirjoittaneeni viimeisen blogini näistä kisoista, ja tänä aamuna heräsin kirjoittamaan seuraavaa.

Kisat Dorney - järvellä saattoivat onnistua hyvin noin ulkopuolisen silmin. Olen toista mieltä. Sivuvastainen tuuli ja liian myöhään tehdyt ratojen muutokset tekivät kilpailuista vaikeat hyväksyä, ainakin muutaman lähdön osalta. Sivuvastainen tuuli vaikutti kahden ensimmäisen päivän jälkeen jollain tavalla kaikkiin lähtöihin. Radat 4-6 olivat paremmassa asemassa kuin radat 1-3. Soutajille ja valmentajille oli etukäteen sanottu että kannattaa pyrkiä voittamaan erät jotta varmistaa hyvät lähtöasetelmat seuraavalle kierrokselle. Ratamuutoksia alettiin kuitenkin tehdä vasta perjantaina kahden finaalipäivän jälkeen. Miksi vasta sitten? Tiedämme kuitenkin että marginaalit ovat kovin pieniä ja pienikin saavutettu ja menetetty etu vaikuttaa sekä urheilijan pääkopassa että vauhdissa.

M2x

Uusi-Seelanti voitti radalta 5, hävittyään välierässään Argentiinalle joka sai radan 4. Radalta 6 starttasi välierän kolmonen, Italia, ja radalta 3 toisen välierän voittaja Slovenia. Radat olisi ehdottomasti pitänyt tässä lähdössä vaihtaa siten että välierien voittajat olisivat kilpailleet radoilla 5-6. Uusi-Seelanti olisi saanut radan 3 tai 4, ja Italia radan 1 tai 2. Cop ja Spik saattoivat menettää kultamitalin tämän takia. Kaikki kunnia Uuden-Seelannin mahtavalle taistelulle, mutta en ihan purematta tätä lähtöä niele. Toinen hyötyjä oli Italia joka pääsi hyökkäämään tuulen suojasta mukaan kärkikahinoihin.

M1x - Timin kannalta

Timin puolivälierässä saavuttaneen kakkospaikan olisi pätänyt johtaa siihen että hän olisi välierässä ollut radalla 3 tai 4, ja lähdössä Timin "päävastustajana" ollut Aleksandrov olisi saanut radan 1 tai 2. Aleksandrov pääsi vetämään parhaissa olosuhteissa radalta 6 ja Tim oli vitosella. En usko että Tim olisi voittanut Aleksandrovia vastatuuleen ratamuutoksen turvinkaan, mutta olisimme saattaneet nähdä tiukemman taistelun finaalipaikasta. Sitten kun radat B-finaaliin muutettiin ei Timillä todellakaan ollut mitään jakoa kilpailla ratojen 4-6 kanssa. Tufte veti parhaan kisavetonsa ja pystyi vähän haastamaan radalta 1, mutta hän on Timiä suurikokoisempi ja tehoakin löytyy enemmän.

M4-

Miesten perämiehetön nelonen ratkesi välierässä jossa Iso-Britannia voitti Australian ja pääsi loppujen lopuksi radalle 6, Australian joutuessa radalle 4. USA voitti toisen semin ja sai radan 5. Periaatteessa olympiakulta ratkesi semifinaalissa jossa Iso-Britannia voitti paremman radan finaaliin.

Näitä esimerkkejä löytyy liian paljon. Välierän 3 sija saattoi olla avain hyvään lopputulokseen jos sai finaaliin radan 6. Eräs esimerkki tästä on Australian LM4-. Venekunta oli välieränsä 3. mutta taisteli finaalin voitosta radalta 6. Samaan aikaan radalta 2 startannut välieräkakkonen Sveitsi oli täysin ulkona mitalitaistelusta. Toisen välierän kakkonen, Etelä-Afrikka veti hopealle radalta 5. Mikäli tässä lähdössä olisi tehty tarvittavat muutokset, Tanska ja Iso-Britannia olisi sijoitettu radoille 5-6 ja Etelä-Afrikka ja Sveitsi radoille 3-4. Nähdyn perusteella tulokset olisivat olleet hieman erilaiset. Vääryyttä kärsivat GBR, DEN, SUI ja NED.

Olympiaregatta ansaitsee paremman vesialueen mitä tämä järvi voi tarjota. Ei ole oikein että hyvistä alku ja puolivälieristä palkinto tulee satunnaisesti. Sekään ei tosin ole hyvä että kun mennään finaaliin niin sieltä tullaan aina kiilan muodossa ja mitaleista pystyy taistelemaan vain 3-4 joukkuetta. Tällaisten tilanteiden varalle on kehitettävä erilaisia ratkaisumalleja, jopa niin että kisaformaatti voi muuttua sen mukaan millä formaatilla saavutetaan "oikeudenmukaisin" tulos. Lähtöjä voi vetää 2 joukkuetta kerrallaan, siten että voittajat jatkoon ja häviäjät keräilyyn. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olisi mahdollista myös se, että valmentajat valitsevat suojattiensa radat ensimmäisen kierroksen tulosten mukaisessa järjestyksessä tuntia ennen lähtöä. Mikäli olosuhteet ovat hyvät voidaan kilpailut viedä läpi "normaalisti". Aikataulua on myös voitava rukata siten että kilpaillaan siihen vuorokaudenaikaan kun olosuhteet ovat hyvät. Olisi mielestäni ollut täälläkin paikallaan kilpailla 7-10 aamulla, jolloin olosuhteet olivat parhaat ja ennen kaikkea tasapuolisimmat. Uskon että yleisö olisi löytänyt kilpailut siihenkin aikaan ja TV-yleisö olisi voinut nauttia näillä aikavyöhykkeillä soutupainotteista aamupalaa.

Joka tapauksessa eilinen päivä Brittien ohella oli Tanskan ja Tshekin. LM2x voitti britit radalta 5 brittien päästessä kisaan radalta 6. En tiedä mitä briteille tapahtui ensimmäisen startin jälkeen, mutta lähtö uusittiin hieman kyseenalaisesti. Sääntöjen mukaan 100m jälkeen lähtö vedetään maaliin, jos joku keskeyttää niin se on heidän oma asiansa. Tässä tapauksessa tuomari kuitenkin pysäytti koko lähdön. Sitäkin parempi että eivät voittaneet lähtöä. Fie Erichsen voitti Tanskalle hopeamitalin Tshekin Mirka Knapkovan vanavedessä. Mirka oli suvereeni ja voitti ylivoimaisesti, mutta Erichsen teki loistavaa työtä ja pystyi pitämään Australian Kim Crown takanaan.

Suomen koko mitalisaalin näissä karkeloissa on 0. Tanskan soudun saalis on 1-1-1, ja Tshekin soutajien saalis 1-1-0. Toivon että suomalainen urheilu on nyt pohjalla josta saa jaloilla ponnistettua tukevasti ylöpäin.

Day 7 - Blown away, again

Tää homma on sitten tässä. On varmaan helppo ajatella että joku meni totaalisesti vikaan harjoittelussa kun pari ekaa vetoa kulki loistavasti ja sitten tyssäsi.

Tim veneineen painaa n. 100kg ja seuraavaksi kevein vastustaja n. 108kg, raskaimmat n. 120kg. Hommasta pääsee aika hyvin jyvälle jos kokeilee kumpi lentää viiden sekuntimetrin vastatuuleen kauemmas, pingispallo vai squashpallo. Ja sitten sama myötätuuleen. Eihän Timin painoero vastustajiinsa ole prosenteissa lähelläkään sitä eroa joka pingis ja squashpalloilla on, mutta asia sinänsä on sama. Erokin on aika suuri, 8-20%. Olisi mukava jos joku matemaatikko osaisi tuosta laskea kitkan huomioon ottaen sen mikä on teoreettinen totuus. Mulle homma ainakin valkeni.

No, hommaan lähtiessä tiesin että tämä riski tässä on. Olympiaennätys jäi Timille ja sitä voi siinä vaiheessa ehkä jo hymyillen katsoa kun Rion kisoja vedetään niin ainakin ensimmäisissä alkuerissä näkyy ruudussa olympiaennätys, ja toivottavasti sen tekijäkin. Edellinen ennätys kesti vuodesta 1996 saakka, joten voihan se näkyä kuvissa pitkäänkin.

Edessä on kotimatka sunnuntai-aamuna. Sitä odotellessa, end of transmission.

PS. Tänään oli sitten tarjolla koko show, vaihdettiin radat ja niin pois päin...on vaan nieltävä ja hyväksyttävä että tämä on ulkolaji ja siinä kilpaillaan monenlaisissa olosuhteissa. Kysymykseen että tuntuuko nyt mukavalle, voin vastata ihan suoraan että ei tunnu. Tyhjä olo, tuntuu että olisi epäonnistunut, vaikka tietää että ei olekkaan.

Day 6

Katselin lähtöjä pyörän selästä ja jouduin huomaanmaan että kova sivutuuli ja lopussa sivuvastainen tuuli teki tepposet monelle 1-2 radoilla soutaneelle joukkueelle. Näiltä radoilta oli äärimmäisen hankala nousta A-finaaliin tai mitaleille. Radoilta 5-6 nähtiin sensijaan paljonkin yllättävän hyviä suorituksia. Soutu on ulkoilmaurheilua ja se on pitänyt hyväksyä leikkiin ryhtyessään.

Taistelutahto ja viivalle asti kilpaileminen olivat kuitenkin suuremmassa roolissa kuin tuuli. Sekä kevyessä nelosessa että miesten pariairokaksiossa yksi joukkue yritti päästä irti, mutta ajettiin kiinni. Tanska oli kullassa kiinni vielä 250m ennen maalia, mutta Etelä-Afrikka radalta 5 pystyi puristamaan loppumetreillä ohi. Ohi ehti myös Iso-Britannia radalta 3. Erot olivat sekunnin osia, soutuviihdettä parhaimmillaan. Olen iloinen siitä että Ebbesenin mitaliketju ei katkennut.

Pariairokaksikssa Slovenian Cop ja Spik olivat reilusti kärjessä puolivälissä, Italian Sartori-Battisti hivuttautui kuitenkin kohti kärkeä ja taisi jossain kohden johtaakin kilpailua, mutta Uuden-Seelannin Cohenin ja Sullivanin armoton peräänantamattomuus palkittiin jälleen kerran marginaalisella voitolla. En voi muuta kuin ihailla sitä valtavaa määrää sisua ja sydäntä jolla tämä parivaljakko kilpailujaan vetää. Palkintojenjaossa kävi ilmi selvästi myöt yleisölle herrojen koko, kaverit ovat Timin kokoluokkaa, jopa vähän pienempiä, ja kyllä, heillä oli onneakin mukana tuuli kävi sivusta, ei vastaan ja heillä oli rata 5 joka oli paremmin tuulen suojassa loppumetreillä kuin Slovenian rata 3. Slovenian kaksikolle hattu nousee poikkeuksellisen korkealla. Sydneyssä kisat käytiin 12 vuotta sitten ja sama pari otti silloin voiton, nyt pronssin.

Meille päivä oli odottelua, B-finaaliin huomenna ladataan se mitä ladattavissa on. Toivon samalla että radat eivät nouse suureen rooliin huomisessa kilpailussa. Tim on B-finaalissa radalla 6, joten siinä mielessä pientä tuuria kotiin päin. A-finaalissa Lassi on radalla 2. Tuuli käy joka tapuksessa kutosradan puolelta ja ennuste näyttää reipasta tuulta, eli siltä laidalta on piirun verran helpompi tulla. Harmi että Aleksandrov joutuu kisaan radalta 1. Hacker puolestaan pääsee kisaan radalta 6 ja Campbell radalta 5. Huikea kisa tulossa. Turha veikkailla voittajia. Huomenna nähdään, mutta voi olla että tuuli tuo mukanaan yllätyksiä!

Day 5 - blown away

Välierässä Tim joutui taipumaan paremmilleen ja tyytymään paikkaan perjatain B-finaalissa. Analysoin alla hieman tilannetta. En halua selitellä, vaan analysoida. Analyysillä en pyri muuhun kuin siihen että ymmärrämme suoritusta ja siihen vaikuttavia tekijöitä.

Alkuerässä kilpailut käytiin myötätuuleen, puolivälierissä sivutuuleen ja välierissä vastatuuleen. Kilpailun jälkeen Timin ensimmäinen kommentti oli että "I got blown away" lähes samaan hengenvetoon hän kiitti siitä työstä jonka olemme tehneet ja kysyi että olenko pettynyt häneen.

En voi olla pettynyt urheilijaan joka on kilpaillut kykyjensä äärirajoilla ja kehittynyt huimasti viime kesästä tähän kesään. Testit ovat menneet hyvin ja harjoittelu on ollut tasapainoista ja ajoittain todella kovaa. Jos vertaillaan semifinaaleja hieman; Tim 1000m väliajoissa toisessa erässä soutanutta Hackeria 0,4 kymmenystä edellä. Hacker oli tuossa vaiheessa kolmantena ja piti sijansa loppuun. En voi pitää Timin soutua heikkona, hän vain joutui maksamaan hintaa lyhyehköstä varrestaan ja kevyehköstä massastaan.

Fysiikan lait ovat tuulilosuhteiden kannalta lajissamme sellaiset että kilpailijan ja veneen massa yhdessä pitävät yllä vedossa saavutettua nopeutta palautusvaiheen yli. Kitka hidastaa vauhtia joka tapauksessa, mutta suurempi massa pitää nopeutta yllä paremmin suuremmasta kitkasta huolimatta. Tim painaa n. 10-20kg vähemmän kuin hänen kilpakumppaninsa. Pienempään mieheen mahtuu tehoa vähemmän kuin suureen, vaikka suhteellinen teho olisikin suuri. Historia tuntee pienikokoisia olympiavoittajia avoimessakin luokassa, mutta menestystä ei ole saavutettu vastatuulen vallitessa, ainakaan sellaisen 4-5m/s tuulessa joka sääennusteen mukaan radalla oli.

EN sano että myötätuulen tai tyyneen Tim olisi finaaliin päässyt, vaan että hän olisi niissä olosuhteissa ollut paremmin mukana taistelussa finaalipaikasta. Taistelu paikoista on äärettömän kovaa ja pienenkin tasoituksen antaminen johtaa yleensä tappioon. Aleksandrov ei voittanut Timiä tuulen vuoksi vaan omaa hyvyyttään. Huippu-urheilussa marginaalit ovat pienet ja monet asiat vaikuttavat lopputulokseen. Tim ei ole ollut koskaan kotonaan vastatuulessa, mutta olisin toivonut että hän olisi taistellut maaliviivalle asti. Henkinen kantti petti siinä vaiheessa kun Tim yritti hivuttautua Alexanderin rinnalle, ja Alexander vastasi vetämällä lisää kaulaa.

Keskustelimme tehdystä työstä ja totesimme että on aika turhaa olla pettynyt. Harjoittelu sujui hyvin ja Tim on mielestään paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Olemme onnistuneet, mutta tulos jäi realisoitumatta parhaalla mahdollisella tavalla. Vastatuuli sopii toisille urheilijoille ja myötätuuli toisille. Lassi Karoselle (105kg) tämänpäiväinen keli jossa on piukea vastainen, mutta ei isoja aaltoja näytti sopivan erinomaisesti. Toivotaan siis että kelit jatkuvat samanlaisina ja länsinaapuri ottaa mitalin. (ja että Timin olympiaennätys jää näiden kisojen jälkeen voimaan ;)

Perjantaina on edessä B-finaali ja sunnuntaina kotimatka.

Day 4.

Puolivälierä takana ja välierä edessä. Täytyy olla tyytyväinen päivän kisaan vaikka Mahea olisi vähän enemmän voinut lopussa koittaa, erävoitto ei olisi ollut ihan mahdoton hyvällä lopulla, toisaalta välierä on jo huomenna joten ei ole ihan väärin vähän säästääkkään. Aika menee samaan pakkaan muiden kanssa. Tuuli kääntyi tuossa vaiheessa sivuvastaisesta sivumyötäiseksi sellaiset 20-30 astetta, tiedä häntä mitä sillä oli aikoihin vaikutusta. Tufte oli vaikeuksissa Stephansenin kanssa jota täytyy kyllä ihailla. Kaveri vetää sydämen kyllyydestä, eikä luovuta ikinä, ero hallitsevaan olympiavoittajaan tänään 0,59 sekuntia. Kevyen luokan mieheltä todella kova suoritus. Henrik matkustaa täältä Plovdiviin ja vetää siellä kevyttä yksikköä.

Välierässä vastaan tulevat Ondrej Synek, tänään hallitsi eräänsä selvästi, mutta joutui kyllä töihin hänkin, Alan Campbell, hän toimi aivan kuten Synek, mutta töihin joutui hänkin. Näiden kahden todella kivikovan soutajan ohella vastaan asettuvat Azerbeizanin Aleksandrov, Argentiinan Fernandez ja Kiinan Zhang. Kolme viimeksimainittua olisi niistettävä jotta tie finaaliin aukeaisi. Samassa rytinässä voi tietysti niistää Synekin ja Campbellinkin... Tuuliolosuhteet ovat ennusteen mukaan kääntymässä epäedullisempaan suuntaan, mutta ei auta. Rata 5 on hyvä tuulen suuntaan nähden. Fisalla on korkea kynnys muuttaa ratajärjestystä, joten uskon että näin ei huomennakaan tapahdu. Lassi on oikeastaan ainut joka sai vetää kohtuu rauhassa, ja tuntuu olevan hyvässä iskussa. Välierä ei kyllä ole hänelläkään helppo! NOR,GER, NZL,SWE,CUB,LTU. Joku ennakkosuosikeista putoaa finaalista väkisin, tai itse asiassa jopa kaksi. Peli on raakaa, jos Tim olisi laiskotellut tänään kolmanneksi olisi hän tuossa erässä.


Kuvassa Tim valmistautumassa starttiin.

Day 3

Maanantain teema on ollut lähinnä ajan tappo. Aamulla Tim veti 8km joka sisälsi 2x250m kisavauhtia ja alle tietty lämmöt. Molemmat vastatuuleen 52sek ja osia kisatahdeilla. Iltapäivän ohjelmassa oli jälleen kevyt Wattbike sessio olympialaisa TV:stä katsellen. Huomiseksi on luvattu sivutuulta joten Olympiaennätys jäänee voimaan. Yllättävän paljon se on täällä herättänyt huomiota ja onnitteluja asian tiimoilta on tullut kollegoilta ja Timin vastustajilta...Xeno Müller entinen olympiaennätyksen haltija , (Atlanta 1996) noteerasi asian myös facebookissa ja toivoi Timille menestystä loppuun asti.

Huomenna puolivälierissä jälleen mennään. Hyvä niin, kisailemaan tänne on tultu.

Day 2

Harjoittelua, kokoustusta, odottelua lähtöjen seurantaa, normi välipäivä, sanoisin. Aamulla Tim veti radalla paluttavan treenin jonka jälkeen jäin odottelemaan joukkueenjohtajien kokousta ja seurailin päivän keräilyeriä ja alkueriä sekä radan varressa että monitorista. Oli mukava nähdä Tshekkien LM4-:n menevän välieriin kukistamalla Pekingin pronssijoukkue Puolan omassa keräilyssään. Tshekkien tie tässä veneluokassa ei ollut ihan helpommasta päästä; Alkuerässä vastassa olivat AUS (MM 1. 2011) GBR, (MM 1. 2010) ja GER (MM 1. 2009) Alkuerän tuloksena oli vähän reilun puolen sekunnin tappio Saksalle ajalla 5:52,69. Aika on joukkueen ennätys, ja muiden muassa Tanska veti edellisessä lähdössä 4 sekuntia hitaammin. Keräilyssä vastassa olivat sellaiset soudun kääpiövaltiot kuin USA, Italia ja Puola joista yhden niistäminen riitti välieriin. Puola joutui tässä kohden siis laulukuoroon.

Tiistain puolivälierä

Tiistaina klo 11:00 soudettava Timin erä on seuraavanlainen Rata 1. Liettua Mindaugas Griskonis, 2. Kroatia, Mario Vekici, 3. Uuden-Seelannin Mahe Drysdale, 4. Tim, 5. Puola, Pavel Sloma ja 6. Chile, Oscar Vasquez Ochoa. Griskonisilla oli alkuerässään hieman epäonneakin; muutama sata ennen maalia hänellä jäi airo kiinni veteen, vauhti pysähtyi ja Stephansen pääsi iskuetäisyydelle. Hänen mukanaolonsa tekee tästä erästä huomattavasti kovemman. Sääennuste lupaa sivuvastaista. Mikäli ennuste toteutuu, toivon että radat vaihdetaan siten että alkuerien voittajat saavat tuuliolosuhteiltaan edullisimmat radat. Murehdin olosuhteiden tasapuolisuutta joka tapauksessa. Mikäli ratoja ei vaihdeta, menisivät parhaat tuuliolot Chilen Vasquez Ochoan eduksi...aika näyttää. Totuus on kuitenkin se, että tällä radalla on lähestulkoon harvinaista että olosuhteet ovat tasapuoliset niihin keskipäivän aikoihin joihin miesten yksikkökisat täällä asettuvat.

Kaikesta huolimatta toivon edelleen suoraa myötäistä. Tasapuolinen jako puolivälieriin on tarjolla jos vain olosuhteet säilyvät tasapuolisina.

Day 1

Valmentajan näkökulmasta ensimmäinen kisa on aina pieni arvoitus. Edellinen kisa oli Amsterdamissa n. 7 viikkoa sitten. Vastustajien kunto ja oman urheilijan kilpailukunto ovat jonkinmoisia kysymysmerkkejä, vaikka omaa urheilijaa on kellon kanssa seurattukin.

Ensimmäinen veto meni ihan kelvollisesti. Kuuban Fournier-Rodriquez katkesi muutama sata ennen maalia täysin ja Tim hölläili viimeiset 50m myös niin että vauhti ehti ennen maaliviivaa olla kävelyvauhtia jonkin aikaa. Silti Olympiaennätys 6:42,52, joka merkitsee toisaalta sitä että Olympialaisissa ei ole kovin nopeita kelejä ollut, ja toisaalta sitä että Tim on ihan kohtuullisessa iskussa. Viivalle vedettynä aika olisi mennyt johonkin 6:38:n. Ja jos tädillä olisi munat niin täti olisikin setä;). Fournier Rodriquez paukutti matkalla 36-38 tahdeilla vaikka kuuluttaja väitti Timin vetävän kovemmalla tahdilla koska on pienempi. Tim pätki tulemaan 34 tahdeilla kunnes sitten otti pienen kirinpoikasen ja Rodriquez oli myyty. Kuuluttaja oli sitä mieltä että Fournier - Rodriquez vain "seurailee tilannetta". Maalissa Kuuban mies kuitenkin sylki pitkään ja hartaasti, joten kyllä hänkin yritti erää voittaa, ainakin minun näkökulmastani katsottuna.

Yllätyksekseni Timin ennätys jäi voimaan vaikka Tim veti sen ensimmäisessä kuudesta alkuerästä, tosin kelien jatkuessa samanlaisina sitä kyllä korjaillaan vielä. Alkuerien voittajat Timin lisäksi olivat odotettuja, Drysdale, Karonen, Synek, Campbell ja Hacker. Yksi merkittävä yllätys erissä nähtiin myös; Liettuan Griskonis putosi keräilyeriin jäämällä tiukassa kirikamppailussa Tanskan Henrik Stephansenin taakse reilulla kahdella kymmenyksellä. Ajat olivan kuitenkin n. 4 sekuntia Timiä hitaampia. Aikavertailussa 1500m kohdalla Tim oli myös pakan nopein; 5:00,43 toinen Kuuba ja kolmas ajoissa Lassi 5:00,71. Lassi on kunnossa.

Normaalioloissa en suurestikaan välittäisi siitä voittaako urheilijani alkuerän tai ei, mutta täällä epävarmojen tuuliolosuhteiden takia kannattaa voittaa koska on hyvin mahdollista että seuraavissa erissä saa etua. Kelien ollessa epätasaiset pääsevät erävoittajat paremmille radoille.

Pari päivää tässä treenaillaan kevyesti ja valmistaudutaan puolivälieriin, siis 4 erää joista kaikista 3 parasta 12 parhaan joukkoon. Toivelistalla on tasapuoliset puolivälierät ja myötätuuli.

9 päivää kisoihin

Tänään ja huomenna vedetään viimeiset kovat harjoitukset kohti kisoja. Tänään ohjelmassa oli 1500/8` 1000m/8` ja 500m kilpailuvauhtiset pätkät. Hazewinkelissä on tuuli puhallellut jonkin verran ja niin tänäänkin. Vallitseva tuuli on sivumyötäinen metsän takaa joten ei se kovin paljoa ole treenejä häirinnyt. Kellottelin tänään pätkät jotka vedettiin ilman starttia. 1500m meni 5:10, 1000m 3:24 ja 500m 1:36,7. Ihan ok vauhdissa Tim on menossa. Aina voisi tietysti mennä kovempaa, mutta terävää menon täytyy olla vasta puolivälierissä ja välierissä 31.7. ja 1.8. 33 soutajan joukosta pitäisi päästä kohtuu helpolla puolivälieriin, joten kunnonajoitusta yritetään laittaa nimenomaan tuonne puolivälieriin ja välieriin. Finaali menee sitten samoilla lämpöisillä, sillä se soudetaan jo perjantaina 3.8. (Jos finaaliin rahkeet riittävät!) Huomenna vedetään vähän reilun tonnin pätkiä niin että niihin tulee loppuun aina reilu nosto, palautukset näissä vain 2`. Timille tiedossa siis ihan mukava happokylpy.

Matkustamme kisapaikalle keskiviikkona 25.8. ja siellä sitten odottelemme kisojen alkua. Toivelistalla on:
- Jos tuulta on, se on myötäistä, eikä sivumyötäinenkään haittaa.
- Liikenne toimii sujuvasti
- Ruoka on hyvää ja ihmiset kohteliaita.

Ei kai tuo liene paljon pyydetty, vai mitä Joulupukki???

Jep, odotellaan...

"Viimeiset viisi kilometriä"

Lauloi Puolikuu joskus, fiilis on nyt vähän sama. Edessä on puolentoista viikon tiukempi jakso jonka jälkeen viimeinen puolitoista viikkoa mennään kevyesti. So far so good, terveyttä on on riittänyt ja vene on kulkenut ihan mukavasti. Normaalit kestolenkit Tim tekee 20 tahdilla ja vauhdit huitelevat 2:05-2:08 välillä.

Moni kyselee odotuksista ja vastustajista; Vastus on todella kova. Taso on leventynyt vuosista 2004 ja 2008, uusina suosikkeina vanhojen lisäksi ovat Kuuba ja Azerbaijan. Jos ajatellaan tämän olympiadin näyttöjä niin finaalistit löytynevät tästä joukosta:

Ondrej Synek, jatkuvasti ykkönen tai kakkonen, tänä kesänä Amsterdamissa pieni notkahdus.

Mahe Drysdale, jatkuvasti ykkönen tai kakkonen, pyöräonnettomuus juuri ennen Muncheniä on tehdyt valmistautumisen haastavaksi, huhujen mukaan olkapää ei ole vieläkään täysin kunnossa.

Alan Campbell, viime vuoden kolmonen, tänä vuonna joutunut taipumaan Kuuban Angel Fournier Rodriguezille, eikän Munchenin viimeinen cuppi mennyt mitalisijasta huolimatta kovin hyvin.

Angel Fournier Rodriguez, lähtee kisaan jopa mitalisuosikkina. Iso Kuubalainen oli mitaleilla kahdessa MC:ssä ja säilytti tasonsa kaikissa kilpailemissaan lähdöissä.

Marcel Hacker, Münchenin selvä ykkönen todella hyvällä tekniikalla. Marcel on ollut ailahteleva, mutta vauhtia on ja sitä kautta edellytykset finaaliin.

Lassi Karonen, Münchenin mitalisti, Pekingin finalisti, Bledin finalisti jne. Saumat ovat, mutta ei ole ollut ihan samalla tasolla yllä listattujen herrojen kanssa.

Olaf Tufte, olympiadin, (Pekingin jälkeisten) näyttöjen perusteella ulkona finaalista, mutta kuka ei ottaisi hallitsevaa olympiavoittajaa vakavasti. Pekingin kisan viimeiset 300m ovat yksi osoitus siitä mikä Olaf on miehiään.

Alexandar Alexandrov, kilpailee alkavalla viikolla U23 kisoissa mm. Suomen Robert Veniä ja Belgian Hannes Obrenoa vastaan. Poikkeuksellisen kova kilpailija, jonka kyllä uskon hoitelevan U23 kinkerit Trackaissa. Esiintyi finaalissa Begradissa, eikä lainkaan huonosti.

Mindaugas Griskonis Belgradissa loistava välierä, mutta finaalissa täysin ulkona. Vauhtia on, mutta tasaisuutta ei ole ainakaan vielä ollut.

Liang Chang, usein finaalissa, mutta todelliset onnistumiset antavat odottaa.

Tim Maeyens, olympiadin näyttöjen perusteella ei ole syytä odottaa paljoakaan. Herjoittelu on mennyt hyvin, kisoissa tänä kesänä usein alle 6:50. Tim on hyvä kilpailija ja saa lähteä kohtuu paineettomana kisoihin.

Tässä on koko lailla top 10 mun papereissa. Olympialaisia kohti mentäessä harjoittelu tiivistyy ja kaikki yrittävät puristaa lisää tehoa harjoittelun, korkealla asumisen, tarkan ravitsemuksen jne. avulla, "to gain the edge" englantilainen sanoisi, niin mekin. Tämä johtaa väistämättä siihen että joku puristaa liikaa ja harjoittelu menee liian kovaksi ja suorituskyky hajoaa. Tiedämme että menestyminen kisoissa joissakin maissa tekee urheilijoista ja valmentajista paitsi kuuluisia, myös rikkaita. Tämä luo todella kovat paineet finaalia ajatellen, niinpä finaaleissa ja joskus jo välierissä joku hajoaa paineen alla, ja näemme yllätyksiä. Valmennus voi mennä överiksi myös siitä syystä että valmentaja paineiden alla tekee virhearvioinnin ja yrittää liikaa, seurauksena se, että urheilijan suorituskyky hajoaa. Pelissä ovat monille työpaikat, tehty työ ja tulevaisuus, ei siis kovin paineetonta tekemistä tämäkään.

Viimeisellä suoralla

Munchenin maailmancup saatiin tänään päätökseen, mielenkiintoisia lähtöjä, joskin monet huiput loistivat poissaolollaan, mutta se ei taatusti himmennä mitaleita.

Onnittelut Lassille kakkossijasta ja Norjan pariairokaksikolle voitosta, joka asettaa heidät mitalisuosikiksi Lontoota kohti mentäessä. Team Tuftella tuntuu kulkevan, herra Tufte itse oli tosin varjo itsestään. Ilahduin suuresti myös Australian nelosen voitosta. Iso-Britannia yritti varmistella omaa (olympia) voittoaan nelosessa siirtämällä neloseen Andrew Triggs-Hodgen ja Peter Reedin perämiehettömästä kaksikosta. Päävalmentaja Groblerille hopea ei ole minkään arvoinen ja hän katsoi että Triggs-Hodgesta ja Reedistä ei ole vastusta Uuden-Seelannin Hamish Bondille ja Eric Murraylle jotka ovat hallinneet perämiehetöntä kaksikkoa koko olympiadin ajan. Nyt näyttää vahvasti siltä että herra Grobler saa tehdä hartiavoimin töitä nelosensa kanssa voittaakseen. Töitä nelonen tulee taatusti tekemään, paineet kotikisoissa ovat valtavat.

Valmistautuminen käynnissä

Munchen tuli seurattua netin kautta, sillä Tim kisaili viime viikonloppuna Amsterdamissa soutaen kolmanneksi Drysdalen ja Synekin jälkeen. Välimatka Drysdaleen oli 6,58 sekuntia ja Synekiin 1,01 sekuntia. Timin omien sanojen mukaan kisa meni ihan hyvin, tosin alkupätkä oli vähän tahmeaa. olemme treenailleet ihan kunnolla Luzernin jälkeen joten ei ole ihme että herkkyys on kateissa. Treenit jatkuvat Hazewinkelin vaihtelevissa olosuhteissa normaalisti. Harkitsimme viimeistelyleiriä korkealla, mutta korkealla on aina se riski että soutamaan ei pääse kovin hyvissä olosuhteissa varsinkaan iltapäivisin. Livigno, jossa Tshekit ovat olisi ehkä ollut paras vaihtoehto, mutta asiantuntijoiden mukaan on vähän turhan matalalla. (1800m) Livignossa valmistaudutaan kyllä menestyksekkäästi Lontooseenkin, joten asiantuntijoiden lausuma ei tässäkään kohden kerro kaikkea. Livignoon suuntaavat, tai siellä ovat Frida, Olof, Ondrej, Mirka jne...joten hyvää treeniseuraakin olisi siellä tarjolla. Hazewinkeliin tulee Uuden-Seelannin kaksikkoryhmä, joten on sitä treeniseuraa täälläkin. Muncheniin asti täällä oli Tonksin valmennusryhmä, (Drysdale, Twigg, Bond & Murray, W2x ja W4x) ja M4- ja M4x.

Valmistautuminen on sujunut hyvin, lauantaina oli kaiken todennäköisyyden mukaan viimeinen happotesti, jonka tuloksia odottelen huomenna. Amsterdamin kisojen, happotestin ja kevään happotestien perusteella ohjelmoimme sitten tämän loppuajan kohti kauden päätavoitetta. Siinä mielessä Hazewinkelissä on hyvä valmistautua Etonin tuuliin, että täälläkin tuulee aina melko tavalla, tosin rata on puiden suojassa siten että treeniolosuhteet ovat hyvät lähes aina, mitä nyt välillä kastuu tässä Belgian ilmastossa.

Movescount

Tim sai Suunnolta uuden Ambit- kellon ja käyttää nyt movescount liittymää josta blogin lukijat pääsevät seuraamaan myös Timin treenien edistymistä. Tarkistan itsekin Timin harjoituset Movescountista ja puran sinne myös oman Suuntoni. Mikäli Sinulla on Suunnon t6 niin suosittelen käyttämään ohjelmaa, jos ryhdyt seuraamaan allekirjoittanutta niin kostan ja seuraan Sinua! Timin käyttäjätunnus on tmaeyens. Mun treenejä pääset seuraamaan linkistä: Follow my Moves at

Olympiakarsinnat, Luzern 20-23.5.2012

Peli on julmaa. Ulos Lontoon Olympialaisista jäi erinomaisia joukkueita. Päästäkseen karsinnoista itse kisoihin on pääsääntöisesti vedettävä kovempaa kuin jos paikan ottaisi MM-kisoista vuotta ennen olympialaisia.

Tim aloitti kisarupeamansa sunnuntaina 20.5. alkuerällä, joka meni kohtuullisen hyvin. Käytännössä Tim pystyi löysäämään viimeisellä 500m pätkällä, ja siitä huolimatta aika oli kelvollinen 6:53. Kovempaa veti ainoastaan Unkarin kevyen luokan mies Peter Galambos. Erävoitto tiesi suoraa jatkopaikkaa välieriin ja vapaapäivää maanantaille. Maanantai-iltana Tim valitteli vähän flunssan oireita ja niinhän siinä kävi että tiistai-aamuna mies oli pienessä kuumeessa ja räkä valui. Lääketieteen harjoittajia konsultoituamme päätimme että Tim lähtee kisaan mukaan. Välierän voitto pakan nopeimmalla ajalla rauhoitti sekä soutajan että valmentajan mielen sen suhteen, että jos tauti ei pahene niin vauhti 4 parhaan joukkoon riittää. Finaalissa Tim johti koko matkan ja lopussa oli varaa vähän höllätäkin. Tavoitteeseen päästiin ja kilpailukausi jatkuu Amsterdamissa Holland Bekker Regatassa kesäkuussa ja sen jälkeen kauden päätapahtumassa Lontoossa heinä-elokuun vaihteessa. Lähipäivät Tim parantelee flunssaa, toivottavasti treeniin päästään kiinni taas ensi maanantaina. Kisoihin on yhdeksän viikkoa, joten aikaa harjoitteluun on ihan mukavasti.

Vaikuttaa siltä että taso nousee ja myös levenee jatkuvasti, ainakin aina olympiavuosina. On kova haaste kestää kehityksessä mukana. Ulos kisoista jäivät edellisessä Blogissa mainitsemani Tsekkien pariaironelosen lisäksi myös Iva Obranovic ja Kaisa Pajusalu naisten yksiköissä, USAn miesten pariarokaksikko, Valko-Venäjän naisten 2- jolla on taskussaan kaksikin olympiapronssia. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Huomiota herätti AZE M2x, Aleksadar Aleksandrov ja Boris Yotov. Yotovilla on ikää 16 vuotta ja Aleksandrovilla taitaa olla mittarissa vähän reilu parikymmentä. Pari ei Lontoon paikkaa saanut, mutta kauaksi paikasta eivät kaverukset jääneet. Tässä luokassa jaossa oli 2 paikkaa jotka ottivat Italia ja Ukraina. Azerit olivat samalla sekunnilla molempien kanssa, joten taistelu oli kova! On hämmästyttävää että joku voi tässä lajissa 16-vuotiaana vetää noin kovaa! Yotov ei ollut edes ainut ”teinipoika” näissä karkeloissa. Timiä vastaan veti Slovenian 17 vuotias Jemej Markovc joka tosin jäi kohtuu kauas paikasta, mutta oli Slovenian omissa karsinnoissa kepittänyt esimerkiksi Jan Spikin! Mielenkiintoista nähdä mitä nämä sankarit tekevät junnukioissa. Aleksandrovilla on paikka miesten yksikköön hankittuna Bledistä, joten hänenkään ei tarvitse vetelehtiä rannalla turhan panttina.

0,12 - again!

Czech M4x almost made impossible possible at their olympic qualifiacation race on tuesday in Luzern. Boat with Vitasek, Houska, Ourednicek and Jirka lost to French M4x, stroked by olympic champion Adrien Hardy, by 0,12 seconds, after a stunning race. Behind the scenes I see huge improvement of especially Houska and Ourednicek, who during my early time in Czech were brutal workhorses, but so brutal on their technical skills that it hurted the movement of the boats. Young men have improved and are closing the gap to the absolute top. They lost with the same margin as the Finnish LW2x lost the qualification on 2004. I hope their careers will evolve the same way as the Finnish LW2x results evolved after 2004. Czech sculling has 4 years time to work with these guys + Jirka, Vitasek and the U23 M4x, Sterbak, Basl, Buzrla and Andrle. Andrle and Basl raced well at M2x, they were much better in Luzern than In Blegrad, their speed being not much off from the qualifying boats. I can only hope that the Czech administration is clever enough to keep the current coaches working with the group, and give their support to the athletes. I am conviced that if they do so, results will follow. This group has all my sympathy, having seen the race yesterday. 0,12 seconds is not much, but this time it ment a lot.

Flow

Olemme kaikki päässeet seuraamaan Suomen jääkiekkomaajoukkueen edesottamuksia median suurennuslasilla. Tapahtumasta on tehty iso, sitä on hehkutettu ja kaupallistettu enemmän kuin on lajille hyväksi. Fanit kääntävät helposti selkänsä. Urheilun ulkopuolelta kisoihin asetetut odotukset ovat täysin ylimitoitetut siihen nähden mikä on urheilun ydin.

Urheilun hauskuus ja haastavuus on flow. Flow on pelirohkeutta ja vapautta pelata, kilpailla ja leikkiä. Leijonien otteista on leikki kaukana, ja pelirohkeus on leikin katoamisen myötä kadonnut. Miksi?

Mikael Granlund on elävä esimerkki siitä mitä flown katoaminen tarkoittaa. Viime kevään sankari on varjo itsestään. Viime keväänä nuorukainen nautti pelaamisesta ja noususta tähtiin. Viime kesä ja syksy eivät voineet olla kovin helpot; mediarumban, SM-liigan, koulun, ihmissuhteiden ja harjoittelun hoitaminen, ja ennen kaikkea tämän kaiken yhteen sovittaminen ei ole helppoa kenellekään. Miten se voisi onnistua nuorukaiselta jolla ei vielä voi olla elämänkokemusta riittävästi. Nuorten MM-kisoissa Granlundin leikki loppui epäonnistuneeseen rankkariin. Media herkutteli sillä näkemättä että epäonnistuminen kuuluu urheiluun. Vielä enemmän urheiluun kuuluu yrittämisen halu ja uskallus. Viime kevään Granlund halusi ja uskalsi yrittää, tämän kevään Granlund ei.

Meillä suomalaisilla on tapana odottaa että urheilijamme ovat Elmoja jotka ovat ylivoimaisia kaikilla elämän sektoreilla, ennen kaikkea urheilusuorituksissan. Jos jossain piiputtaa niin otsikot kirkuvat romahtamisesta tai karmeista virheistä. Urheiluun ja elämään kuuluu että aina ei voi voittaa. Jos mailaa puristaa niin ei voita silloinkaan kun siihen muuten olisi saumaa. Epäonnistunut rankkari voi hävittää flown pitkäksi aikaa.

Miten löytää flow uudelleen?

Psykologia on yksi tie ja harjoittelu toinen. Itseluottamus ruokkii flowta, hyvä harjoittelu ja tieto siitä että on hyvässä kunnossa vapauttaa kilpailemaan ja tekemään hyviä suorituksia. Kokemuksen karttuminen ja urheilun hyväksyminen leikkinä ja mukavana sivuasiana auttavat osaltaan suhteuttamaan urheilua elämään ja yhteiskuntaan. Urheilun ja urheilumenestys kannattaisi arkipäiväistää. Psykologia auttaa ymmärtämään itseään ja sitä kautta auttaa laittamaan urheilun sille kuuluvalle paikalle. Uskon että molempien, psykologian ja hyvän harjoittelun avulla flow löytyy. Ymmärrystä tarvitaan matkalla todella hyväksi urheilijaksi.

Olympiakarsinnat Luzernin illoissa

Luzernissa on aikaa odotella kisoja, sillä kaikki kilpailut ovat illalla. Normaalisti soutuilpailut käydään päivän aikana aamusta alkaen, mutta Olympiakarsinnat ovat poikkeus. Syy epätavalliseen ajankohtaan selittyy sillä, että kisat vedellään viikolla, ensimmäisiä alkueriä lukuunottamatta, jotka kisaillaan 20.5. sunnuntaina. Se miksi kisat vedetään viikolla selittyy puolestaan sillä että viikonloppuna on maailmancup, ja useat joukkueet vetävät rumban läpi samalla henkilökunnalla. Luzernin luonnonkauniilla järvellä ei myöskään saa moottoriveneillä muuta kuin yhden viikon aikana / vuosi. Se viikko käytetäänkin sitten tehokkaasti sekä olympiakarsintaan että Maailmancupiin. No, jorinat sikseen ja itse asiaan.

Miesten yksikön kolmea paikkaa lähtee tavoittelemaan 22 soutajaa, valtaosa suuntaa siis kotiin pettymys niskassaan. Tuon pettymyksen vuonna 2004 kokeneena tiedän mitä se on. Lähes kaikilta Timin vastustajilta löytyy jokin noteeraus lähimenneisyydestä joka vähän valottaa sitä minkälaisesta kaverista on kyse.

Pika-analyysi kertoo seuraavaa;

AUS, Jared Bidwell
M4x ja M2x varamies, Bledissä C-finaalissa reilusti Timin takana

BUL, Georgi Bozhilov
Bledissä 12. eli ensimmäinen paikatta jäänyt. Tänä vuonna ei ollut Piedilucossa eikä Belgradissa, joten referenssiä vauhtiin ei ole lainkaan. Vuonna 2004 Bulgarian Ivo Yanakiev tuli karsintoihin, voitti ne ja otti pronssia Ateenassa. Arvaamaton vastustaja.

CRO, Mario Vekic
Bledissä Timin takana C-finaalissa, ei vakuuttanut Piedilucossa.

CYP, Valentinos Sofokleos
Bledissä C-finaalissa Timin perässä, Piedilucon kisa näytti että hillitöntä parannusta vauhtiin ei ollut tullut. Treenaa Kreikkalaisten kanssa. Kreikalla menee joukkueveneissä kohtuullisesti, mutta yksiköt eivät ole kovin kovassa vauhdissa, naisten kevyttä lukuun ottamatta.

DEN, Henrik Stephansen
Belgradissa 9. vauhdillisesti hieman Timiä jäljessä. Vuoden 2011 kevyen luokan maailmanmestari, sisäsoudun ME-mies, jne. Loistava fysiikka, pomputtelee tulemaan hyvällä draivilla.

EST, Vladimir Latin
Belgradin C-finaalin 5. Uskoisin miehen olevan reservissä M4x ja M2x venekuntia varten. Pekingissä pariaronelosessa 9.

FRA, Michael Marteau
Belgradin C-finaalin 3. Reservissä M4x ja M2x venekuntia varten. junnupartsarin hopeamies vuodelta 2010

GRE, Dionysos Angelopoulos
Ei ollut Belgradissa eikä Piedilucossa. Paras meriitti vuoden 2010 Junioreiden MM-kisojen hopea yksikössä. Viime vuoden EM-kilpailuissa yksikössä 8.

HUN, Peter Galambos
Belgradissa miesten kevyen yksikön kakkonen pari sekuntia alle 7 minuutin ajalla. Ei huono. Hiukan Stephansenin perässä.

ISR, Dani Fridman
Viime vuonna Bledissä sijalla 22 miesten yksikössä.

ITA, Domenico Montrone
Belgradin C-finaalin kakkonen Timille 5 sekuntia jääneenä. Valmentaja piti suoritusta erinomaisena, siksi monesti hän kisan aikana huusi "fantastico!" Paras noteeraus 2006 MM-kilpailuissa M4x luokassa 4.

LAT, Janis Timofejevs
2010 EM-kilpailuissa yksikön 15.

MDA, Evgeni Sokirka
Tästä miehestä en löydä tietoa.

MON, Mathias Raymond
Monacon mies veti kohtuullisesti Piedilucossa, mutta ei kuitenkaan varteenotettava olympiapaikan lunastaja. Parhaat aikuisten arvokisasijoitukset 20 huonommalla puolella.

POL, Michal Sloma
Viime kesän EM 4. yksikössä. Uralla aiemmin MC ja MM tasolla B-finaalisijoituksia pariairokaksikossa ja EM tasolla muutama finaali pariairokaksikossa ja -nelosessa.

RUS, Artem Kosov
Belgradin maailmancupissa 11. Uralla aiemmin lähinnä M4x ja M2x esityksiä A, B ja C finaaleissa.

SAM, Bradley Jowitt
Karapiron 2010 kisojen miesten yksikön 23.

SLO, Jemej Markovc
Viime vuoden JUN-MM kisojen pariairokaksikon 5.

SRB, Marko Marjanovic
Viime vuoden EM-kakkonen pariairokaksioissa

SVK, Andre Redr
Viime vuoden U23 kisojen 15. Yksikössä, Belgradissa pykälää heikommin.

UKR, Sergii Gumennyi
Vuoden 2010 Jun MM-kisojen 21.

Siis loppupäätelmänä Timin kisaennakosta voidaan todeta että hyvällä itseluottamuksella tulta päin.

Muista luokista
M8+ yhden paikaon vie USA, NZL on täällä treenaamassa, eikä vakuuta, Ranska ei puolestaan vakuuttanut viime kesänä. Naisten yksikössä on kolme paikkaa, joista yksi Australian Kim Crow:lle ja toinen Serbian Iva Obranovicille. Kolmannesta kisaillaan sitten tiukemmin muiden muassa Kaisa Pajusalun ja Tale Grortz-Fiskestrandin voimin. Miesten pariairokaksikossa Italian Sartori-Battisti yhdistelmän jääminen ilman paikkaa olisi yllätys. M2x kisassa on mielenkiintoinen venekunta Azerbaizanista, sillä Aleksandar Aleksandrov vetää pariarokaksikon huolimatta siitä että hänellä on jo paikka yksikköön. Aleksandrov veti Belgradissa vieläpä hyvin, selvittäen tiensä finaaliin ja siinä viidenneksi. Miesten pariaironelosessa yhden paikan ottaa Eesti, ja toisen Ranska ellei Tshekki saa vauhtiaan kohdalleen. Tshekki veti yhden kilpailukykyisen vedon Belgradissa, joten ihan mahdoton Tshekkien tilanne ei ole.

Kisat alkavat siis sunnuntaina 20.5. ja paikat on jaettu 23.5. Stay on tune!

MC Belgrad 4.-6.5.

Soudun Maailmancup -avaus kisailtiin helteisessä Belgradissa erinomaisissa ja tasapuolisissa olosuhteissa. Alla kisatunnelmia;

Tim ja M1x, tulitikkuaskin verran liian hiljaa...

Alkuerään lähtiessä tiesimme Alan Campbellin vahvaksi ja iltapäivän keräilyä ajatellen päätimme että Tim kokeilee Cambellin vauhtia hieman mutta jos toiselle tonnille lähtiessä ei ole hyvää saumaa, niin antaa olla. Suoraan välieriin meni erästä siis vain 1 soutaja. Saksan Brodowski ei halunnut säästellä yhtä paljoa ja meni Timistä ohi toisella tonnilla. Muista alkueristä suoraan Kuuban musta enkeli, Angel Fournier Rodriquez, Olaf Tufte ja Ondrej Synek. Lassi otti kuubalaista vastaan ihan tosissaan ja oli vähän pettynyt kun ei saanut häntä niistettyä. Tufte ja Synek herättivät kanssakilpailijoissa kunnioitusta vähän liikaakin ja haastajia ei juurikaan löytynyt.

Keräilyn arpa

oli Timin osalta kovalle kilpailulle kovinkin suotuinen. Ensimmäisellä 500m:llä Tim jäi veneenmitan Lassiin ja Jurkowskiin. Keskimmäinen tonni sujui samoissa asetelmissa ja viimeinen 500m tultiinkin jo kohtuullisen kovaa. (Tim 1:38,62) Jurkowski pystyi vähän yllättäen pitämään Lassin ja Timin takanaan, ei tosin mitenkään hallitusti, ero Lassiin 0,2 sekuntia ja Timiin 0,22 sekuntia. Kuuluttaja tuumasi viime metreillä Timin voittavan erän ja hetken tuntuikin ihan mukavalta. Tikkari lähti suusta kuitenkin hyvinkin pian. Tim oli ulkona 12 joukosta suorituksella ja vahdilla jolla ei pitäisi sieltä ulos jäädä. Timin aika oli 6:46,98. Muiden erien jatkoon menijät olivat 7-9 sekuntia hitaampia. Jurkowskin esitystä hämmästelen koska mies ei saanut muissa vedoissaan kertakaikkiaan mitään aikaan. Timin C-finaali oli ihan ok, 6:48,39 suurempia yrittämättä. Semifinaaleissa B-finaaliin jääneistä Lassi oli ainut nopeampi. Olympiapaikan kannalta pullat ovat siis uunissa ihan kohtuullisesti. Oma normaalitason suoritus riittää.

Finaali ja välierät yllätyksiä täynnä

Välieristä finaaliin suoriutuivat CUB, AZE, CHN ja LTU, CZE, GBR. Tufte, Stephansen ja Lassi jäivät sees B-finaaliin vetämään PM-kisoja, tällä kertaa ilman suomalaisedustusta. Itse finaalissa Kuuban Fournier Rodriquez piti johtopaikkaa itsellään keskimmäisellä tonnilla Synekin ja Campbellin seuratessa iskuetäisyydellä. Viimeisellä neljänneksellä Synek teki sen mitä pitikin ja veti selvään voittoon, Campbell kakkoseksi ja kuuban mies ensi kertaa finaalissa ja heti mitalin syrjään kiinni, kolmanneksi. Hieman yllättäen finaalissa vetivät myös 5. Aleksandrov (AZE), 4. Zhang (CHN). Liettuan Griskoniksen finaalipaikkaa ei ehkä voinut pitää yllätyksenä, suoritusta finaalissa loistavan välierän (voitto ajalla 6:40,06) jälkeen sensijaan pidän melkoisena pettymyksenä. Viimeinen sija, eikä mitään jakoa edes kilpailun ensimmäisellä neljänneksellä.

B-final for Big Swede

Stephansen osoitti sisua, taistelutahtoa ja suurta sydäntä mutta Lassin ja Brodowskin vauhti oli liikaa. Lassi hallitsi kisaa paukusta alkaen. Olaf Tuften päänahan kevyen luokan maailmanmestari vuodelta 2011 kuitenkin sai, veikkaanpa että kovin moni kevyen luokan mies ei moista temppua ole tehnyt. Jurkowski oli suuri pettymys samoin kuin Venäjän Artem Kosov. Tuftesta en oikein tiedä, miehellä on kumma taipumus olla kunnossa silloin kun kunnossa kannattaa olla, mutta nyt suoritus oli kyllä tahmeaa. Norjalaisittain naisten yksikön olympiakarsinta on myös mielenkiintoinen, sillä Tale Gjortz-Fiskestrand on kohtuu hyvässä lyönnissä ja pientä saumaa on Luzernista paikka ottaa. Kantoina kaskessa ovat ainakin Tanskan Fie Erichsen, Irlannin Sanita Puspure, Eestin Kaisa Pajusalu ja Serbian Iva Obranovic, ellei viimeksi mainittu mene pairiarokaksikkoon suomalaisten kiusaksi.

Brittien kova satsaus näkyi siinä että mitalin joukkue sai melkeinpä lähdössä kuin lähdössä. Eestin M4x on viikon varma olympiapaikan lunastajaksi. Toisesta paikasta kilpailevat Ranska ja Tshekki, ennakkoon vahvempi näistä on Ranska. Pidän Eestiläisiä jopa mitalisuosikkina aikanaan Lontoossa. Toinen vinkki vedonlyöjille on saksan M8+, ja kolmas Brittien W2x.

Kisat jatkuvat parin viikon päästä Luzernissa olympiakarsinnoiden merkeissä. Sitten ratkeaa samalla myös loppukesän työsopimus.

Belgradin ennakot

Kilpailukausi on vihdoinkin alkamassa tode teolla. Belgrad kokoaa jo kohtuullisen otoksen huippusoutajista kisailemaan, ja antaa perspektiiviä pari viikkoa Belgradin jälkeen käytäviin Olympiakarsintoihin. Ohessa pientä ennakkoa, muutamasta luokasta

M1x
Paikalla ihan hyvä otos huipuista, poissa ovat tosin hallitseva maailmanmestari Mahe Drysdale ja Marcel Hacker. Top 10:n kuuluvat mielestäni Maeyens, Synek, Karonen, Tufte, Campbell, Zhang, Fournier Rodriquez, Aleksandrov, Jurkowski ja Stepahnsen. Mustana hevosena kisaan lähteen Brodowski. Kovaa taistelua on siis luvassa. Timille tämä on kauden ainoa MC osakilpailu, sillä Luzernissa hän ei joka tapauksessa kisaile karsintojen jälkeen. Jos Tim kisailisi Luzernissa karsinnan päälle Cupin tulisi viikon sisään vedettyä enimmillään 8 kisaa, ja se on aika paljon. Sanomattakin selvää on että ennakkosuosikin paineet kantaa muuan kultaseppä Prahasta. Olympiapaikka puuttuu yllä olevista vain kahdelta, Tim ja Henrik soutavat Belgradissa olympiakarsintaan valmistautuminen päällimmäisenä mielessä.

M2x
Paikalla Euroopan kerma höystettynä Argentiinalla. ITAlia, (Sartori-Battisti) Vanha herra Sartori on olympiavuonna jälleen motivoitunut. Piedilucossa tämä kaksikko pöllytti Ranskaa joka on myös kohtuullisessa vauhdissa. Ehdottomasti vauhdissa mukana ovat myös Slovenian Cop ja Spik, jotka tuntuvat löytävän toisensa aina tärkeden kisojen alla. Saksan edustus on vahva; 2 joukkuetta - sekä Knittel-Kruger että Gruhne-Rocher, olisi yllätys jos nämä kaksi joukkuetta olisivat ulkona top 10:stä, molemmilla joukkueilla on hyvät edellytykset finaaliin saakka. GBR:n Townsend - Lucas, kokeneita kavereita ja Ison-Britannian vaatimustason tuntien vauhtia pitäisi löytyä. Tshekin molemmat kaksikot ovat U23 venekuntia, 3 näissä veneissä soutavaa kaveria oli hopealla viime kesän U23 MM-kisojen pariaironelosessa, kaikki nuoret herrat soutavat debyyttinsä MC tason kaksikoissa. Norjan Team Tufte - kaksikko saavutti viime vuonna olympiapaikan, on mielenkiintoista nähdä onko vauhti parantunut. Ukrainan soutukulttuuri on vahvaa, joten hyvää vauhtia voimme odottaa kaksikolta Futryk - Dovkodko. Belgia heittää kaksikkoon viime vuonna kevyttä kaksikkoa soutaneen Hannes Obrenon ja Bram Dubois:n, Hannes oli Bledissä veljensä kanssa C-finaalissa ja Bram U23 kisoissa yksikön viides. Ennakkosuosikki Saksa, musta hevonen Slovenia.

M4x

Osanottajalistaa kun katsoo niin näkee että tässä ollaan menossa tositarkoituksella. Olympiapaikkaa vailla ovat Eesti, Tshekki, Ranska, Tanska, Argentiina ja Slovenia. Kuuba ei ole paikalla, viime vuoden MM-kisassahan Kuuba missasi olympiapaikan ensimmäisenä. Näistä joukkueista parhaat saumat Olympaiapaikan ottamiseen ovat Eestillä, Tshekillä ja Ranskalla. Eesti on laittanut kaikki parhaat soutajansa veneeseen, ja se ottanee yhden paikan.

No mutta, jo alkoi keulimaan; nuo kisathan ovat vasta myöhemmin. Näissä kinkereissä vahvoilla ovat alkukaudesta kovassa iskussa oleva Kroatia, omien karsintojen vuoksi pakosti kunnossa oleva Saksa ja tähän olympiavuoteen loistavan uransa päättävä Puola. Iso-Britannian venekunta on muuttunut viime kaudesta, saa nähdä kuinka herra Groblerin opit purevat tässä luokassa. Eesti voi taistella hyvinkin korkealla, veneessä on kova fyysinen potentiaali ja menestystä sekä kaksikosta että nelosesta viime vuosilta. Tshekin joukkue on mielenkiintoinen. Petr Vitasek on yksi parhaista soudun opettajista joita olen tavannut, Vitasek ymmärtää veneen kuljettamisen päälle, ja on opettanut sekä Houskan että Ourednicekin soutamaan. Nyt Vitasek nauttii työnsä hedelmistä ja istuu veneen keulassa. Tahtiairoja heiluttaa Ateenan hopeamitalisti David Jirka. Luonnollisesti toivon että homma kulkee ja Tshekki vetää Belgradissa hyvän tuloksen karsintojen alle. Yhdistelmä on kuitenkin uusi ja kansaivälinen vauhti pienoinen arvoitus.

Kisoja voi seurata www.worldrowing.com osoitteesta 4.5.alkaen. Sitä odotellessa, turvallista vappua!

Belgian Mestaruuskisat 21.-22.4.

Belgiassa maan mestaruudet jaetaan jo alkukeväästä yksiköiden ja kaksikoiden osalta. Kilpailuissa oli kohtuullisesti osanottajia etenkin junioriluokissa. Kilpailut käytiin monelle suomalaiselle tutulla Hazewinkelin souturadalla. Sää ei tällä kertaa suosinut, tuulta, sadetta ja viileää ilmaa oli tarjolla kisailijoille ja rannassa pyöräilevälle yleisölle. Ajankohdasta tulee mieleen ainakin se, että junioreiden kauden soisi olevan pidempi, ja miksi ei myös aikuisten. Suuri osa porukasta siirtyy harjoittelemaan puoliteholla kesäkaudeksi.

Tim voitti yksikön ajalla 7:04,99 n. 11 sekuntia ennen Jean-Benoit Valschaertsia ja reilut 25 sekuntia Bram Dubois´ta. Kaksikossa Obrenon veljekset näyttivät mitä hyvä rytmi ja harmonia soudussa merkitsevät. Reilu voitto heille ajalla 6:42,17. Kakkoseksi veti Tim yhdessä Bastien Hosten kanssa. Bastien on entinen U23 maajoukkuemies, joka harrastelee soutua, ja voittajakaksikon keulamies harrastaa soutua samaan tyyliin.

Timille kisa oli lähinnä tiukka treenipäivä, johon tarkoituksella laitettiin pari veneluokkaa, jotta kovia 2000m vetoja tulee kaksi. Karsinnoissa pääsi vähän helpommalla, joten niitä ei voida koviksi vedoiksi laskea. Tästä etenemme belgradin Maailmancupiin vpun jälkeiseksi viikonlopuksi ja siitä onkin sitten enää pari viikkoa karsintoihin. Vauhti on ollut kelvollista joten nyt odotellaan kisoja ja harjoitellaan hieman talvea kevyemmin jotta saadaan hyvä terä esiin karsintoihin.

Head of the Cork

Portugalissa tuotetaan valtaosa maailman korkista. Korkki tehdään korkkipuun kuoresta, puu kuoritaan 9 vuoden välein ja myydään korkkitehtaisiin jotka sitten valmistavat kuoresta korkkia etupäässä viinin valmistajille. Avis sijaitsee korkkipuun kasvualueella ja siitä regatan nimi. Sopiva suomennos kilpailun nimestä on sikäli hankala, että Head tarkoittaa pitkän matkan soutukilpailua, ja siihen liitetään yleensä joen, kaupungin tai sponsorin nimi. Kysymys kuuluukin miten tuon "head" osion tuossa suomentaisi. Head on Pää tai johtaja, mutta mitä tarkoittaa kilpailun nimenä "Korkin Pää", tai korkin johtaja. Ymmärrän sen mitä tuo tässä kohden tarkoittaa mutta en ole keksinyt soutukilpailuun sopivaa ilmaisua. Jossain mielessä "kuningas" voisi suomessa istua nimeen ja tarkoittaa lähelle samaa. Saimaan kanavaregatan nimi voisi olla Kanavan Kuningas...mene ja tiedä.

Kilpailumatka oli n. 6km, loppuaikojen perusteella hieman alle, sillä mikäli matka oli täysi 6km olivat loppuajat todella kovia. Kilpailun voitti Portugalin kevyessä kaksikossa Lontooseen matkaava Pedro Fraga, ajalla 21:12, (2000m 7:04) kakkoseksi souti Timin kanssa tuiman taiston käynyt Henrik Stephansen (21:35). Tim (21:45) jäi tässä mittelössä kolmanneksi kolaroituaan rannan kanssa pariin otteeseen. Jälkimmäinen kolari sattui Timin ohittaessa Henrikiä 1500m ennen maalia, Henrik onneksi herrasmiehenä varoitti Timiä ja kalustovahingoilta vältyttiin. Tim tuumasi että hän ei oikein ole koskaan ollut hyvä suunnistaja...Onneksi oikeat kisat käydään poijutetulla suoralla radalla. Vauhtiin ja tuntumaan Tim oli tyytyväinen, vaikka eväät parempaan sijoitukseen olivatkin olemassa. Fragan vauhti oli Timille liikaa, joten kakkoseksi olisi ehkä ollut saumaa, ykköseksi ei. Neljänneksi souti Fragan kaksikkokaveri Nuno Mendes ajalla 21:56.

Portugalin Fragan suoritus oli erinomainen. Teknisesti hyvää soutua ja fysiikkaakin on takana ihan mukavasti C2 2000m miehen ennätys on 6:09. Portugalilaisten mukaan Fraga on sitä parempi mitä pidempi matka, mutta kyllä tuo 2k ennätys kertoo että tehoa lyhyempiinkin koitoksiin löytyy. Samuli Cederström oli 14. ajalla 23:33, 3 sekuntia naisten kisan ykkösen, Tanskan Fie Erichsenin jälkeen. Samuli on soutanut avovesillä nyt viikon, joten siihen nähden suoritus oli kelvollinen. Teknisesti Samuli vetää ihan hyvin, tehoa ja fysiikkaa on kehitettävä jotta vauhti kasvaa, tekniikkaa unohtamatta. Fie kertoi kisan jälkeen että Samulilla oli kisassa myös melkoisia suunnistusvaikeuksia, ja että hyvillä linjoilla Samuli olisi vähintäänkin taistellut hänen kanssaan pykälää paremmasta sijoituksesta.

Toinen kisan suomalaisedustaja oli Eeva Karppinen joka selvitti urakkansa naisten sarjan viidentenä ajalla 25:51. Kakkoseksi Fie Erichsenin jälkeen veti Norjan Tale Gjortz 24:07, 3. Tine Hiort Schoyen 25:04, 4. Carla Mendez 25:29. Kaikkiaan kilpailuun otti osaa 67 soutajaa. Tulokset

Edelliseen blogiini viitaten alla vielä pieni aikavertailu parhaisiin 2000m aikoihin;
1. Pedro Fraga 95,94% (LM1x)
2. Henrik Stepahnsen 91,1% (M1x)
3. Tim Maeyens 90,35% (M1x)

...Samuli Cederström 86,33% (LM1x) Samuli on vielä junnu, mutta en löytänyt junioreiden noteerauksia niin käytin miesten aikaa joka on samalla U23 paras aika

Naiset
1. Fie Erichsen 90,98%
2. Tale Gjortz 88,64%
3. Tine Hiort Schoyen 85,32%

...Eeva Karppinen 82,74%

Uskoakseni matka oli 100-150m "lyhyt" sillä vesi on kohtuullisen viileää ja pienestä myötätuulesta huolimatta keli ei ollut erityisen nopea.

Mikä on hyvä suoritus?

Soutu avovesillä ei varsinaisesti ole tulosurheilua, johtuen siitä että keliolosuhteet vaikuttavat olennaisesti loppuaikoihin. Loppuaikoja voi kuitenkin vertailla suhteellisen objektiivisestikin toisiinsa käyttäen hyväksi soudun kaikkien aikojen parhaita aikoja. (World Best Times) Suorituksen "taso" ilmaistaan prosentteina parhaasta ajasta, matkalla ei ole keskinäisessä vertailussa väliä, 6km tulosta voi hyvin verrata maailman parhaaseen 2km aikaan. Olennaista on tietysti se, että olosuhteet säilyvät samoina kaikkien vertailtavien soutajien suorituksen ajan.

Suuret soutumaat käyttävät lahes poikkeuksetta parhaita aikojaan harjoitustensa seurannassa ja myös arvokisavalinnoissa. Otetaan esimerkki eilisistä Seneffen pitkän matkan kilpailuista jotka samalla ovat Belgian maajoukkuekatsastus. Olosuhteet Seneffessä olivat hyvät, keli aurinkoinen, n + 14 astetta. Veden lämpö n. 5-7 astetta. Olosuhteet eivät olleet järin nopeat, mutta soutajien keskinäinen vertailu on olosuhteiden puolesta oikeudenmukaista. Pitkillä matkoilla vesillä soudettaessa kevyen luokan ja avoimen luokan soutajien ero on prosentuaalisesti pienempi kuin 2000m matkoilla.

M1x kolmen parhaan vertailu: (LM = Miesten kevyt luokka jossa vertailuarvo on eri kuin miesten avoimessa)
1. Tim Maeyens 22:17,2 (88,24%)
2. Hannes Obreno 22:56,15 (85,70%)
3. Tim Brys (LM) 23:32,5 (86,41%)

W1x neljän parhaan vertailu: (LW = naisten kevyt luokka, jossa vertailuarvo on eri kuin naisten avoimessa)
1. Jo Hammond (LW) 25:12,45 (88,82%)
2. Eveline Peleman (LW) 25:15,64 (88,68%)
3. Katia Rottiers 25:33,38 (83,65%)
4. Annick De Decker 25:41,86 (83,19%)

Mitä prosentit kertovat

Yksikertaistettuna asia on niin että mitä lähempänä maailman kärkeä ollaan, sitä paremmat ovat prosentit. 100% on yhtä kuin paras aika. Esimerkiksi 500m max vedoissa pitää kärjen vauhdissa ollakseen hyvissä olosuhteissa päästä prosenteissa reilusti yli sadan, jotta pystyy kilpailemaan huipun kanssa.

Tshekissä oli käytössä samantyyppinen järjestelmä, jota Premysl Panuska kävi Suomessa 2006 esittelemässäkin. Tshekit eivät vertaa suoraan maailman parhaisiin aikoihin, he käyttävät omaa, varsin lähellä parhaita aikoja olevaa taluokkoaan. Tshekeillä on tietysti se onni että he voivat käyttää vertailussaan sekä Ondrej Synekiä että Mirka Knapkovaa, jotka ovat ehdotonta eliittiä miesten ja naisten yksiköissä. Vuoden 2010 vertailussa he olivat huhtikuussa molemmat 2000m katsastuksissa n. 94% vauhdissa vertailuaikoihin nähden, (kolmen 2000m kisan keskiarvo). Tshekissä kaikkiaan 14 venekuntaa saavutti yli 90% tason. Näissä karsinnoissa olin itse paikalla ja olosuhteet olivat kohtuullisen hyvät; lievä myötätuuli, lämmin ilma, ja suhteellisen kylmä vesi. (Kylmä vesi jarruttaa enemmän kuin lämmin, siksi hyvät ajat syhtyvät yleensä radoilla joilla myös vesi on lämmintä.)

Miksi vertailuja käytetään?

Vertailuja käytetään toteamaan venekunnan taso vertailussa muihin veneluokkiin ja vertailussa oman veneluokan kansainväliseen tasoon. Oikein käytettynä vertailu antaa hyvää tietoa venekunnan mahdollisuuksista menestyä kv. kilpailussa. Suoudussa joudutaan usien myös valitsemaan esimerkiksi MM-kilpailuihin kahden tai useamman eri veneluokkaa soutavan joukkueen välillä. Vertailu parhaisiin aikoihin tekee mahdolliseksi veneluokkien keskinäisen kilpailun edustuspaikoista. Kun vertailua käytetään jatkuvasti sekä kilpailuissa että harjoituksissa, on valmentajalla ja urheilijoilla jatkuvasti käsitys siitä, millä tasolla he soutavat. Järjestelmän avulla vältytään turhan suurilta ennakko-odotuksilta, parhaimmillaan ajoista ja vauhdeista keskustellaan avoimesti valmentajien ja urheilijoiden kesken. Hyvä esimerkki olivat harjoitusvedot joita teimme Uuden-Seelannin soutajien kanssa viime kesänä. Kaikista pätkistä otettiin ajat, ja harjoitusten jälkeen tulokset ilmestyivät huoltokopin oveen. Sieltä jokainen kävi katsomassa oman, tai venekuntansa vertailun. Tuloksissa joukkueet oli laitettu paremmuusjärjestykseen prosenttien mukaan.


Alla pari tuubiosoitetta joista voi katsoa Avisin harjoitusvetoja, ja vaikka analysoida tekniikkaa ;)

http://www.youtube.com/watch?v=MZZUj6cpL4U&noredirect=1
http://www.youtube.com/watch?v=MnVpWP5BjIw&feature=related

Kilpailukausi avattu

Tänään Tim otti osaa oman seuransa KRB:n 5km kilpailuun Bruggen ja Oostenden välisessä kanavassa. Harjoittelu on tammikuun Sevillan leirillä ja helmikuun Portugalin leireillä sujunut onnistuneesti. Avisissa Tim veti muutaman harjoituksen Hackerin, Stephansenin ja Karosen kanssa. Nämä harjoitukset kertoivat että vauhdissa ollaan. Maksimitehoilla ei vielä menty, mutta tahdeilla 22-28 Tim osoitti olevansa erittäin kilpailukykyinen. Näistä pätkistä löytyy Youtubesta videomateriaalia. Hyvästä kehityksestä kertoi myös perjantain happotesti, joten asiat näillä nurkilla ovat niin kuin tähän aikaan vuodesta kuuluukin olla. Haksimaalinen hapenottokyky ja anaerobinen kapasiteetti ovat kehittyneet hyvässä suhteessa toisiinsa. Ensi viikonvaihteessa kilpailumatka pitenee kilometrillä, Seneffen pitkän matkan kisa on perinteinen Belgian liiton katsastuskilpailu, johon maajoukkuesoutajilla ja maajoukkueeseen pyrkivillä soutajilla on pieni velvoite osallistua. Tämän jälkeen kevääseen mahtuu vielä yksi 6km kilpailu Portugalissa 31.3. "Head of Cork" - kilpailussa vastaan asettuu ainakin Henrik Stephansen ja Portugalin kevyen kaksikon miehet, muut osallistujat näemme viimeistään paikan päällä. Karonen, Hacker ja Tufte eivät ole tuohon aikaan Portugalin maisemissa, joten heitä emme siellä kohtaa.

11 viikkoa karsintaan

Olympiakarsinnat käynnistyvät Sveitsin Luzernissa 20.5. tasan 11 viikon kuluttua. Hapenoton harjoittelu on siis syytä aloittaa, kuten tänään teimme tuossa kilpailussa, jossa Tim veti 5km aikaan n. 19:05. Viralliset tulokset löytyvät seuran sivuilta: täältä Tim itse luonnehti kisaa siten että n. 29 tahti toimi helposti, ja tahtia oli loppua kohti myös helppo nostaa. Teknisesti Timin soutu on mennyt ettnpäin etenkin alkuvedon osalta. Lapa alkaa vähitellen mennä veteen suoraan palautuksesta, jolloin veto alkuvedosta pitenee hiukan ja veneen vauhdin kiihdyttämiselle vedon aikana jää vähän enemmän aikaa.

European solidarity

I am not a politician, nor am I economist, but a rowing coach with a backround of running small business. To me the problem in Greece and the whole Europe brings out, not only worry of Greece and my own country´s, but the whole Europe´s future.

I think politicians and bankers are looking at the whole problem from a far too narrow corner. European Union is demanding impossible savings and cuts from Greek people. Politicians are trying to save their credibility in their own countries, but nobody uses common sense. Saving and cutting will kill what is left from Greek economy. Monetary systems and trick´s, and loans don´t work. Banks are trying to make money on Greek crisis. The problem is complex, not only financial, but also human. Politicians are prisoners of their own thinking. The dimension of the problem makes it impossible to understand completely. The issue is beyond capabilities of politicians.

Greek people are fed up for a reason. They have had incompetent regime in the past and are punished for it. It is the fault of Greek citizens that things are the way they are, but as European politicians try to demand and stay firm on their requirements to look good to their own countries, they punish the normal Greek people. Punishing people brings up hatred in Greek towards the "helpers" who seem to make life in Greece very difficult. Humanity towards Greek may help in releasing tension.

In my simple mind I think that we should try to create demand for Greek goods to enhance their export. European Union should give recommendation to buy Greek goods and travel to Greece, and explain what would be the best ways for individuals to support Greece. This way, Greek people and businesses would not be killed by crisis, and Greek government would have time to adjust the pensions and wages to more sustainable level. There is enough of responsible and intelligent people in Europe to actually turn the page forward and give hope of better future for the Greek. We would not even need a big prosentage of the 850 million European Citizens. Campeign would give the Greek a clear sign of solidarity, and help preventing the riots and demolishing the cities and their businesses.

If European Union would put let´s say 0,5 billion into marketing Greek goods and explaining that buying Greek WILL HELP to to save Greek businesses, I believe they would solve the problem in long term, problem that they are now only making worse. I am ashamed of our politicians. They are afraid to face the truth and they are making stupid demands to cut. That will make the Greek economy collapse, and whole Europe to loose as well. Not only in terms of economy, but also humanity, trust and belief in future.

I think that Greece need´s our solidarity, in fact Greek people deserve it. If we want to have healthy Europe, we should really try to support the Greek economy by our consuming behaviour.

Maybe I should have planned this training camp to Greece as well, in the other hand, at the moment is not bad to support Portugal either.

Ergotuloksia

Viime aikoina on sisäsoudussa tehty loistavia tuloksia. Olympiavuosi selittää osan niistä, osa selittyy sillä että harjoittelu kehittyy ja kykyjenetsintä toimii. Tanskan Henrik Stephansenin kevyen ME 5:57 on uskomaton tulos 75 kiloiselle miehelle. Anne Watkinsin vitonen 16:56 ja osia on uskomaton, suorastaan miehekäs, tulos naiselle! Eric Murrayn tunnin ennätys Dynamicilla ja Ondrej Synekin uusi Tshekin ennätys 5:40,9 kertovat siitä että Lontoossa soutajat tulevat olemaan todella kovassa kunnossa. Kaksinkertainen Olympiavoittaja Olof Tuftekin vertyi vetämään 5:46,9, joka lienee hänen ennätyksensä tai ainakin lähellä sitä. Samoissa Norjan mestaruuskilpailuissa Ruotsin vuoden 2010 maailmanmestari Frida Svensson kellotti 6:48,2.

Kotimaisissa sisäsoudun SM-kilpailuissa tulostaso ei huimannut. Hyviä suorituksia nähtiin, mutta vertailussa maailman tasoon olemme kaukana. Tämä tosiasia ei saa aiheuttaa tuhkan sirottelua ja lapun laittamista luukulle, vaan aitoa ja oikeaa toiminnan kehittämistä ja kykyjen etsimistä haastamaan maailman valioita. Urheilu, suomalainenkin, elää huippu-urheilusta ja haasteista jota huippu-urheilu tarjoaa.

Täällä Avisin harjoituskeskuksessa, Portugalissa, jossa jälleen leireilemme pääsee seuraamaan myös muiden soutumaiden tekemistä. Tällä hetkellä täällä leireilevät Tanskan ja Sveitsin joukkueet ja heidän lisäkseen Marcel Hacker ja Lassi Karonen. Kilpailuhengen voidaan sanoa kukkivan näissä joukueissa. Satuin eräänä iltana vetämään omaa ergotreeniäni Tanskan kevyiden miesten rivistöön, joka veti 40 minuutin siivua, koko 10-12 äijän joukkue tasan samaan tahtiin ja riittävän kovalla vauhdilla. Valmentaja oli mukana rivistössä ja kun jälkeenpäin keskustelin hänen kanssaan aiheesta hän sanoi että on hyvä tietää miltä urheilijoista tuntuu...niinpä. Pienet asiat, kuten yhtenäinen tahti ja liike imevät mukaansa ja toimivat todella hyvinä motivaattoreina. Kun joukkue pysähtyi, ei pariin minuuttiin kuulunut muuta kuin puuskutusta, jonka jälkeen vähitellen alkoi iloinen puheensorina.

Näen että yhdessä harjoittelu luo tunnelmaa joukkueeseen. Kehitys näkyy kaikille ja ruokkii itse itseään. Ei ole ensimmäinen, eikä viimeinenkään kerta kun korostan ryhmässä harjoittelun voimaa kehityksen moottorina, ja sosiaalisuuden voimaa motivaation kehittäjänä ja ylläpitäjänä. Suomessa talvi on pitkä ja meidän on pakko kehittyäksemme laajemmalla rintamalla pyrkiä harjoittelemaan ryhmissä, organisoidusti ja avoimesti. Maailman taso tarjoaa hyvän vertailun siihen missä menemme, ja kansainväisen menestyksen tulee olla yhteinen tavoitteemme. Soutua pidetään yksilölajina, mutta se ei ole sitä. Soutu on joukkuelaji, jossa joukkueissa ja ryhmissä tapahtuvan harjoittelun avulla noustaan huipulle. Poikkeuksia toki on, näitä yksinäisiä puurtajia jotka menevät läpi harmaan kiven, kaikki kunnia heille. Kulttuurin syntyminen vaatii kuitenkin enemmän, isomman joukon urheilijoita ja valmentajia ja ennen kaikkea YHTEISEN suunnan ja toteutuksen.

Maaritin haukkari

Kyllä riittää porua yhden naisurheilijan hauiksesta. Mietitäänpä asiaa hieman tarkemmin, ottamatta kantaa Marit Björgenin lihasten kasvuun katsotaan asiaa yleisemmin. Valtaosa ihmisistä näyttää olevan sitä mieltä että ilman kiellettyjä tai vähintään kyseenalaisia menetelmiä tai aineita ei saisi senkaltaisia lihaksia joita monilla huippu-urheilijoilla on. (Iltalehden kyselyssä 89% lähes 10 000 vastanneesta on sitä mieltä että moisen hauislihaksen kasvattaminen ei onnistu puhtain keinoin.)

Väite on silkkaa pötyä.

Rakkaan vaimoni hauis ei hänen soutu-uransa aikana hävennyt lainkaan Marit Björgenin hauikselle ja vaimoni puhtaudesta voin mennä takuuseen. Jos joku haluaa nähdä lihaksikkaita naisia, niin tervetuloa tai menoa joko melonnan tai soudun MM-kilpailuihin. Urheilullisuus on täysin luonnollista!

Keskustelu on sikäli hakoteillä, että huippu-urheilijaa verrataan keskivertosohvaperunaan. On kohtuullisen luonnollista että haukkari eivätkä muutkaan lihakset sohvalla kovin tehokkaasti kehity, huippu-urheilussa harjoitellessa tilanne on täysin toinen. Urheilija elää tavoitteelleen, syö, nukkuu ja harjoittelee urheilun määräämässä rytmissä, ja elimistö vastaa kehittymällä. Hommaan ei aikuisten oikeasti tarvita mitään kiellettyjä aineita, paremminkin erinomaista luonnollista ravintoa, unta, mielen tasapainoa ja hyvää harjoittelua. Kestävyyslajeissakin tarvitaan voimaa, ehkä Maritin ohjelmassa on voimaharjoittelua enemmän kuin keskivertohiihtäjän, tai ehkä Norjalaisilla on käytössään sivistyneet harjoitusmenetelmät ja tarkoitustaan palveleva ravitsemus paremmin kuin suomalaisilla? Ehkä Norjassa hiihto nähdään piirun verran enemmän voimalajina kuin Suomessa? Onko syytä olla kateellinen? Mielestäni ei. Meidän tulisi keskittyä enemmän oman suorituksen, valmentautumisen ja valmentamisen optimoimiseen kuin vastustajan tekemisten miettimiseen. Vastustajan puhtautta arvuutellessamme teemme valtavan karhunpalveluksen oman maamme nuorille urheilijoille.

Lahjakkuus on monisäikeistä. Oma haukkarini (kuvassa) on varsin vaatimattoman kokoinen, eikä minua ole koskaan lihaksikkaaksi voinut sanoakaan, pikemminkin ruipeloksi. Samaa tai samantyylistä harjoitusohjelmaa noudattaneita on sekä lihaksikkaita, että kaltaisiani rimppakinttuja, miksi? Yhtälö on helppo, meidän tarvitsee hyväksyä se, että toiset saavat synnyinlahjanaan enemmän kehityspotentiaalia kestävyyteen tai voimaan kuin toiset. Parhaassa tapauksessa joku saa extra kauhallisen molempia ja nauttii lapsena paljosta liikunnasta ja löytää teini-iässä itsestään urheilijan joka sitten harjoittelee hyvässä valmennuksessa kohti unelmiaan. Lahjakas kehittyy nopeammin, palautuu paremmin ja saavuttaa parempia tuloksia. Se on luonnollista, ja täysin normaalia urheilun maailmassa. Lahjakkuudella ja hyvällä harjoittelulla voi saavuttaa suorituskyvyn, josta muut voivat vain nähdä unta. On kohtuullisen pöljää pitää puhtain keinoin saavuttamattomana sellaista ulkomuotoa joka esimerkiksi Björgenillä on, urheilussa se on arkipäivää!

Jaha, täytyy lähteä salille vääntämään vähän haukkaria ettei vaimo selätä kun taasen palaan kotimaisemiin muutaman viikon kuluttua ;)