EM-Pronssia, David Jirka - Petr Vitasek

Valmentajaurani Tshekin maajoukkueessa päättyi tiimimme osalta EM- pronssiin miesten pariairokaksikossa loistavalla (6:13,57) ajalla ja kahteen B-finaalin voittoon (M4x ja LM 4-) . Tiimimme tarkoittaa sitä että vastasin koko ryhmän ohjelmoinnista ja teimme harjoittelun seurannassa, leirityksissä ja tekniikkavalmennuksessa yhteistyötä Rudolf Koprivan kanssa, joka vastasi viimeiset kaksi kuukautta M2x:n tekniikkavalmennuksesta, ja koko kauden LM 4- tekniikasta, toki teimme yhteistyötä myös tällä sektorilla. Ohjelmat kohti Uutta-Seelantia on tehty samalla periaatteella ja Ruda matkaa paikan päälle joukkueen kanssa.

Kaikkiaan voin katsoa aikaani Tshekissä taaksepäin hyvillä mielin. Saavutimme jonkin verran menestystä ja paljon kehitystä. Joukkueemme kehityksestä ja marginaalien pienuudesta kertoo sekin että meidät finaalista 0,46 sekunnin erolla pudottanut Ukraina otti finaalissa pronssia! Kokemukseni yhteistyöstä ja keskusteluistamme Rudan kanssa olivat valmennuksellisesti hyvää antia, ja urheilijoilta sekä liiton johdolta saatu positiivinen palaute lämmittää. On turha kiistää sitä että jätän tehtävän hieman haikein mielin, sillä ryhmän kehitys on niin hyvässä vaiheessa, että hyvät tulokset laajemmallakin rintamalla olisivat vuoden tai kahden kuluttua mahdollisia. Pariaironelonen mahtuu kokonaisuudessaan vielä ensi vuonna alle 23 vuotiaiden sarjaan ja oli tämän luokan näiden kisojen nuorin joukkue. On kuitenkin asetettava asiat järjestykseen, perheellisen miehen on sekä miehen itsesä että perheen kannalta turhan rankkaa työskennellä paria vuotta yksinään ulkomailla, kun siihen ei ole välitöntä pakkoa. Nyt on edessä vielä muutamia tehtäviä Suomen ulkopuolella, ja myös työskentelyä yritykseni kanssa Suomessa ennen kuin palaan Imatran maisemiin pysyvämmin helmikuussa. Imatralle paluu tuntuu mukavalta, ovathan siellä ystävät ja tutut, Buttenhoff ja puhdas luonto. Ehkä lähivuosina Imatralla vierailee myös Tshekkejä...Pariaironelosen keulamies on innokas kalastaja, jonka silmät alkoivat loistaa kun kerroin hänelle Vuoksen ja Saimaan kalastusolosuhteista.

Soudun EM-kilpailut, Portugal

Soudun EM-kilpailut pidetään Portugalin Montemor-o-Velhossa 10-12.9. Kilpailut ovat mielenkiintoiset, sillä normaalisti EM-kisat ovat kauden viimeinen koitos, mutta nyt MM-kilpailut pidetään Uuudessa-Seelannissa vasta 31.10.-7.11. Ohjelmointi on haastavaa; mikäli venekunta haluaa menestyä maailmancupissä, EM-kilpailuissa ja MM-kilpailuissa on ohjelmoinnissa omat riskinsä. Kilpailukauden pituudeksi tulee normaalin 3-4kk:n sijaan puolisen vuotta! Uskon että tämä problematiikka tulee tuottamaan yllätyksiä sekä MM-, että myös EM-kilpailuissa. Omalta osaltani tämä on merkinnyt sitä että Uuteen-Seelantiin lähtevä pariairokaksikko Petr Vitasek - David Jirka on Luzernin jälkeen keskittynyt yhden kuuden viikon jakson ajan aerobisen kapasiteetin harjoitteluun ja EM-kisat ovat heille vain välitavoite matkalla MM-kilpailuihin. Nuori pariaironelonen on pyrkinyt jatkamaan kilpailukautta kautta heinäkuun U23MM-kilpailuista kohti EM-kisoja. Kausi on heillekin pitkä, teknisesti olemme menneet eteenpäin, mutta saa nähdä miten aerobinen kapasiteetti kestää pitkän kilpailukauden. Harjoitukset ovat menneet ihan kohtuulisesti, ainakin tähän saakka. Yksi kova harjoitus on vielä jäljellä ennen Portugalin matkaa. Totuuden nimessä täytyy sanoa että emme kuulu ennakkosuosikkeihin tässä kilpailuissa, vaan nuoriin haastajiin. U23MM-kilpailujen 4. sija oli hyvä suoritus, mutta matkaa huipulle on vielä sekä fyysisesti että teknisesti. Joukkueen tavoitteena on yksinkertaisesti kehittyä optimaalisesti jotta olympiapaikan lunastaminen Bledissä ensi kesänä olisi mahdollista.

Euroopan parhaimmisto tulee olemaan viivalla ykkösjoukkueillaan, ja monet jopa jättävät MM-kilpailut kokonaan väliin ja keskittyvät EM-kisaan päätavoitteenaan, esimerkkinä Puola joka on voittanut pariaironelosissa kaikki MM-kisat ja Pekingin Olympialaiset Ateenan nelossijan jälkeen. Pariaironelosessa Kroatia on tänä vuonna puolestaan voittanut kaikki Maailmancupit ja myös U23MM-kilpailut, ja heillä on tavoitteenaan voittaa myös EM-ja MM-kilpailut. Mikäli tämä onnistuu on kvartetti mielestäni myös ansainnut vuoden venekunnan tittelin Fisan vuotuisessa palkintogaalassa.

Portugalin kilpailuilla on omat riskinsä. Rata on uusi ja rakennustyöt eivät ole olleet aivan aikataulussa. Rata on myös lähellä rannikkoa, mikä ylensä merkitsee haastavia tuulioloja. Kilpailuohjelma on tiivis; koko ohjelma vedetään kolmessa päivässä viikon kestävien MM-kilpailujen sijaan. Tuttua hommaahan se on Maailmancup-kilpailuista, mutta kun osanottajia on paljon ja aikaa vähän, ei huonoon keliin voida reagoida siirtämällä kilpailuja.

MM-kilpailut Uudessa-Seelannissa ovat soutuyhteisölle kalliit. Majoittuminen Uudessa-Seelannissa on poikkeuksellisen kallista, vuorokausihinta on jopa 150€, ja paikalla täytyy olla aikaeroon sopeutumisen vuoksi hyvän aikaa ennen itse kilpailuja. Lennot Uuteen-Seelantiin ovat myös kalliita puhumattakakaan venekuljetuksista. Soutuliittojen kustannusrasitusta lisäävät myös Portugalin EM-klpailut, Portugal on Euroopan laidalla ja lähes kaikki joutuvat lentämään sinne, toisin kuin normaalisti Keski-Euroopassa bussikyydin ollessa riittävä. MM-kilpailuilla on tänä vuonna vaara kuihtua osanottajamääriltään kovin pieniksi, yksinkertaisesti siksi että liitoilla ei ole rahaa. Esimerkkinä Tshekki, joka jättää kotiin muiden muassa miesten kevyen nelosen joka sijoittui kolmanneksi Münchenin maailmancupissa ja on osoittanut olevansa huippujoukkue kaikilla mittareilla mitattuna, fyysinen suorituskyky, vauhti vesillä jne. 2009 Poznanissa Tshekin joukkueessa oli yli 30 urheilijaa, ja nyt joukkueessa on urheilijoita vain kuusi! Itse en kuulu joukkueeseen; sovimme kollegani Rudolf Koprivan kanssa että hän matkustaa Uuteen-Seelantiin pariairokaksikon valmentajana lähinnä siitä syystä että puutteellisen Tshekin kielen taitoni vuoksi kommunikaatio kaksikon kanssa ei suju riittävän hyvin.

Luvassa ovat kuitenkin kaikkien aikojen EM-kilpailut, ilmoittautumiset tulevat nettiin ensi viikolla, odotan mielenkiinnolla.

Suomalainen Urheilu

Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua suomalaisen urheilun kehittämisestä, perustetusta työryhmästä ja urheilumenestyksestä. E ole kovinkaan vaikeaa analysoida sitä miksi emme menesty. Kovempi juttu on sitten kääntää kelkka kohti kestävää ja jatkuvaa menestystä. Vastaan alla kuitenkin kysymykseen: "Miksi emme menesty?". Perustetun työryhmän tehtäväksi jää löytää ratkaisut.

- Kykyjenetsintä on puutteellista, tai sitä ei tehdä lainkaan. Fyysinen lahjakkus on määräävä tekijä sen suhteen, onko eväitä huipulle vai ei. Huippuun viety valmennus ja sen tukitoimet eivät voi korvata lahjakkuutta. Kilpailijamailta löytyy aina lahjakkuus, jonka valmennus ja muut tukitoimet ovat kunnossa.

- Harjoittelu ei ole optimaalista. Harjoittelua voidaan kehittää monelta kannalta. Voidaan pyrkiä parantamaan sisältöjä, harjoitusten laatua, palautumista jne.

- Ravitsemus on heikolla tasolla. Väitän että lähes 100% suomalaisista urheilijoista ei ymmärrä ravitsemuksen markitystä terveydelleen ja suorituskyvylleen. Pitkässä juoksussa ravitsemuksen merkitys vain korostuu.

- Prosesseissa ei ole riittäväasti laatua ja valmentajilla ei ole resursseja kehittää prosesseja laadukkaammiksi. On kova haaste ymmärtää sitä maailmaa jossa urheilijat elävät. Arjesta täytyy yrittää rakentaa sellainen että urheilija viihtyy siinä, ja ravitsemus, lihashuolto, harjoitukset, uni, ystävät, opiskelu tai työ ja ystävät täytyy saada mahtumaan arkeen. Totta kai urheilija joutuu tekemään valintoja, mutta hyvin etenevä prosessi auttaa urheiijaa valitsemaan oikein. Kukaan ei voi eikä saa valita urheilijan puolesta. Urheilijaa tulee auttaa monin tavoin, mutta samaan aikaan urheilijan on säilytettävä itsenäisyytensä ja otettava vastuu tekemisistään, harjoittelustaan ja valinnoistaan. Kilpailutilanteessa itsenäinen urheilija on voimakkaampi. Parasta psyykkistä valmennusta on pitkä laadukas prosessi, jonka loppupäässä kilpailuun asettuu itsenäinen ajattelava ja voimakastahtoinen urheilija, jonka motivaatio hyvään suoritukseen kumpuaa täysin urheiijan omasta halusta.

- Valmentajien puute. Kaikissa seuroissa on pulaa ohjaajista ja valmentajista. Yhteiskunta on muuttunut ja talkootyö urheiluseroissa ei ole enää samassa suosiossa kuin joskus aiemmin. Valmentamisen motivaatio on yhä useammin se, että halutaan antaa omille lapsille mahdollisuus koetella rajojaan.

- Koululiikunnan vähyys. Liikunnan vähyys kouluissa leipäännyttää myös liikunnan opettajat. Tuntimäärät ovat niin pieniä, että mitään ei ehdi opettaa. Tähän samaan liittyy koulujen liikuntakerhojen rahoituksen karsiminen. Ei tunteja, ei kerhoja...

- Heikot organisaatiot. Riitely urheiluorganisaatioissa eri intressipiirien välillä syö urheilijan ja kaikkien muidenkin toimijoiden luottamusta organisaatiota kohtaan.

Haluan uskoa että suomalainen huippu-urheilu menestyy jatkossakin, mutta on todettava että pieni korjausliike ei riitä mihinkään. On pakko luoda rakenteita, lisätä rahoitusta ja muuttaa suuria linjoja jotta edes jotain saadaan muutettua.

Tämä blogi on kirjoitettu yhdeltä istumalta, joten ei ole mikään ihme jos siitä puuttuu jotain olennaistakin. Lukijat voivat sitten täydentää!

4th place finish

4t place often brings certain sadness to athletes faces. After yesterdays final at 4x I did not see this sadness on my athletes faces, in fact they were delighted over their improvement over the season, over every race. Finishing this race, for the 1st time they were able to sprint to the line really together and earn the 4th place by getting half a boat in front of Poland. Boys raced with their heart and soul, and 4th place finish was not disappointment rather than achievement, they know their speed now and yet there is a lot to improve!

These boys are exceptionally mature athletes. They are able to focus to improvement and the quality of training process instead of immediate results. It is a joy for the coach to work with them. Crew has great motivation and good potential for the future.

We will go on to the European Championships this Year, and try to improve further and challenge the mens teams. We know that competition in Portugal will be tough, but if we improve further we are satisfied.

I worked also for last 2,5 weeks with LM2x, that finished 12. This crew has potential for better, but they need more time together in the boat. There was not enough time for a quality process, and the boat never reached such a harmony that would make better results possible. Time will tell weather they will be given opportunity to go on. For this regatta, 12th place wes exactly where they should be on the results sheet.

BREST - U23

Valko-Venäjä kutsuu jälleen maanantai-iltana. Duklan bussi starttaa illalla klo 21:00 ja matka kestänee n. 20 tuntia. Pidimme viikon leiriä Racicessa todella helteisissä olosuhteissa. Aloitimme harjoitukset 6:00-6:30 jotta edes päivän pääharjoitus saataisiin vetää kohtuullisessa lämpötilassa. Uni jäi kuumuuden takia hieman vähiin ja lyhensimme myös iltapäiväharjoituksia, sillä Racicessa oli todella kuuma, yötäpäivää.

Joukkueeni Racicessa ja Brestisssä on jo aiemmista blogeista tuttu M4x ja LM2x, Petr Cabla ja Adam Kapa. LM2x on ollut käsissäni nyt 10 päivää. Viimeistelyharjoitukset sujuivat hyvin, ensimmäistä kertaa M4x pystyi selvään rytminmuutokseen kun päivän pätkissä harjoittelimme loppukiriä. Vauhti heittämällä 1:27:stä 1:21...Selvää kehitystä! Aiemmin rytminvaihdos kyllä tapahtui, mutta vauhti ei muuttunut mihinkään.

U23 kisoissa on pariaironelosia 19 ja kevyitä pariairokaksikkoja 21, joten tekemistä riittää! Pariaironelosessa kovimmat venekunnat lienevät Kroatia, joka on voittanut kaikki starttinsa tänä vuonna, Saksa ja Ukraina. Finaalipaikka vaatii meiltä hyvää onnistumista. Kevyessä pariarokaksikossa minulla ei ole selvää käsitystä kilpailijoiden vauhdista, se, että Cable-Kapa ylsi semifinaaleihin Münchenissä puoltaisi sitä että saumaa on finaaliin saakka, pian näemme.

Henley Royal Regatta

Kävin Henleyssä ensimmäisen kerran kilpailemassa Vuoksen Soutajien kahdeksikolla 6 päivää tyttäremme Saran syntymän jälkeen. Silloin putosimme kisasta ensimmäisellä kierroksella jo keskiviikko-aamuna. Kokemus oli silloinkin hieno. Vene venettä vastaan kapealla radalla, häviäjä katsomoon ja voittaja jatkoon. Katsomo Henleyssä ei olekaan mikä tahansa katsomo. Katsomoa, ravintoloita ja myyntikojuja riittää radan molemmin puolin koko reilun 2112m matkan, joka soudetaan lievään vastavirtaan. Lähtöjä tulee aamusta iltamyöhään, lukuunottamatta lounas, - ja teetaukoa.

Kutsuttuna joukkueena meillä oli pääsy Stewards Enclosure - katsomoon, parhaille paikoille klubijäsenten joukkoon viimeiselle 400m pätkälle. Katsomon lisäksi alueella oli ravintoloita, viinibaareja, myymälä ja soutuaiheinen taidenäyttely. Alueella oli myös tiukka pukeutumissääntö. Naisilla tuli olla polven alapuolelle ulottuva puku ja miesten varustus oli pikkutakki ja kravatti. Pikkutakki tuli myös pitää päällä ja kravatti kaulassa alueella ollessaan. Katsojia tapahtuma kerää kymmeniä tuhansia.

Asuimme perhemajoituksessa kuten myös kesällä 2004. Matkaa rantaan oli n. 10 minuutin kävely idyllisen pikkukaupungin keskustan läpi. Päivi toimi joukkueen kokkina ja hankki myös tarpeet aterioita varten, ja joukkue oli erinomaisen tyytyväinen sekä ruoan laatuun että määrään.

Saavuimme kilpailupaikalle keskiviikkona ja koko päivä meni veneitä virittäessä. Naisten yksikköedustajamme oli Mirka Knapkova ja pariaironelosessa istuivat Petr Buzrla, Martin Basl, Petr Ourednicek ja Jan Andrle. Molemmat venekunnat aloittivat urakkansa perjantaina, Mirka voitti Ison-Britannian M.K Wilsonin isäntien tuomiota mukaillen "helposti". Pariaironelosen vastustaja oli Ranska, jonka veneessä istui kolme viime vuoden U23 veneestä, joka sijoittui Racicessa neljänneksi ja yksi niistä herroista jotka pudottivat venekuntamme MM-finaalista Poznanissa viime kesänä. Hävisimme kisan huonoon starttiin ja ohjausvaikeuksiin, eroa oli lopulta veneenmitta, joka syntyi ensimmäisen 200m aikana. Parhaillaan pääsimme 3m päähän kärkipaikasta. Maalissa eroa oli veneenmitta. Tappio kyllä harmitti, sillä olisi ollut hyvä vetää vielä toinenkin kisa, vaikka totuuden nimessa USA olisi ollut liian vahva.

Mirka jatkoi lauantaina voittamalla Debbie Floodin niinikään helposti = verdict "easily". Lauantain jälkeen alkoi näyttää siltä että Mirka voittaa koko kisan, huolestuttavaa koska lentomme olivat niin aikaisin että Mirka ei pääsisi ottamaan vastaan palkintoja ja suosionosoituksia. Isäntien ja Tshekin liiton myötävaikutuksella siirsimme Prahaan paluun maanantai-aamuksi. Mirka souti sunnuntaina USAn O. Stonea vastaan ja voitti Bostonilaisen 3 1/2 veneenmitan erolla.

Henley näytti muutenkin parastaan, ei sadetta vaan lämpöä ja hyvä kilpailuja. Kaikkiaan reissu oli yhdistetty loma ja työmatka, sekä itselleni että Päiville. Päivi toimi joukkueen kokkina ja itse tuurasin Mirkan valmentajaa ja tietysti valmensin omaa joukkuettani. Oli Henleyssä onneksemme aikaa vähän lomaillakkin.

Munchen World Cup 18-20.6.2010

Perjantain myötätuuli tyyntyi ja lauantain ja sunnuntain kilpailut saatiin vetää erinomaisissa olosuhteissa. Tuulen suunta vaihteli jonkin verran joten ajat eivät ole täysin vertailukelpoisia. Olimme matkassa täysin eri joukkuein kuin Bledissä, U23 M4x souti ensimmäisen MC regattansa ja pariairokaksikkoja soutivat yhdistelmät Vitasek-Jirka ja Houska-Luzek. Luzek liittyi avoimen luokan ryhmään Bledin jälkeen.

Vitasek-Jirka suoriutui kisasta kohtuullisesti, tuloksena 9. Sija 21 joukkueen joukosta. Houska- Luzek yhdistelmä souti heikosti, tosin 95kg ja 77kg painoisten soutajien samaan veneeseen ei onnistunut ainakaan tällä kertaa. Potentiaalia parempaan olisi ollut.

Nuorten nelonen paransi kisa kisalta ja B-finaalissa oli 1000m kohdalla kakkosena. Kokeneemmat venekunnat pystyivät kuitenkin kääntämään matkan viimeisellä neljänneksellä kisan edukseen. Tuloksena 11 sija, mutta vain 1,6 sek kahdeksansille jääneinä. Porukan ensimmäinen kilpailu maailman valioiden joukossa on vedetty, ja se näytti että potentiaalia on. Olen erittäin tyytyväinen ryhmän nousujohteiseen esitykseen viikonlopun aikana. Joukkue mahtuu ikänsä puolesta U23 kisoihin vielä ensi vuonnakin. A-finaalissa Kroatia oli täysin omaa luokkaansa. Yllätys oli myös se, että Puolan viisi peräkkäistä arvokisamitalia voittanut ryhmä hiipui viimeiseksi ja näytti kaiken lisäksi huonolta.

Kevyessä nelosessa sällit vetivät pallille saakka. 3. sija oli erinomainen suoritus ja täytyy toivoa että käyrä Vetesnikin veljeksillä, Jiri Kopacilla ja Miro Vrastililla säilyy nousevana. Joukkue on tällä hetkellä erinomaisessa vauhdissa ja näyttää siltä että alkukesän tekniset ongelmat on saatu ratkaistua. Ryhmä johti parhaillaan kilpailua parilla metrillä, mutta Iso-Britannia ja Tanska saivat puristettua edelle toisella tonnilla, Tanska viimeisellä satasella.

Takaiskuilta ei kisoissa vältytty. Houska ilmoitti että hän siirtyy perämiehettömään kaksikkoon yhdessä Jakub Makovickan kanssa. Houska ei enää mahdu U23 joukkueeseen näin hänellä ei ole paikkaa pariairoveneessä loppukesäksi. Täytyy sanoa että ottaa koville menettää kaveri joka on kehittynyt valtavasti viimeisen vuoden aikana. Tappio tuli siinäkin mielessä että tietokoneeni varastettiin hotellista. Hotellin omistajan mukaan tämä oli ensimmäinen kerta 30 vuoden aikana kuin näin käy. Keneltäkään muulta ei hävinnyt mitään, joten täytyy ihmetellä, miksi 30 tietokoneen joukosta juuri tämä varastettiin. Kämppäkaverini tietokone ja paljon muutakin varkaille kelpaavaa tavaraa oli samassa huoneessa, mutta ne eivät kelvanneet. Olen hämmästynyt.

Sunnuntain aikana jouduin radan varressa todistamaan kolmea pyöräilyonnettomuutta, jotka kaikki johtivat lääkärihoitoon. Saa nähdä milloin pyöräilijöiden määrää lähdöissä rajoitetaan. Pyrin itse pyöräilemään joukon edellä tai jäljessä onnettomuuksia välttääkseni, lähtöjä seuraavat valmentajat eivät juurikaan katso eteensä, vaan sivulle, mittaavat tahtia ja huutavat minkä keuhkoista lähtee, tasapainosta ja ajolinjoista välittämättä, - ei aivan vaaratonta hommaa.