Suomalainen Urheilu

Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua suomalaisen urheilun kehittämisestä, perustetusta työryhmästä ja urheilumenestyksestä. E ole kovinkaan vaikeaa analysoida sitä miksi emme menesty. Kovempi juttu on sitten kääntää kelkka kohti kestävää ja jatkuvaa menestystä. Vastaan alla kuitenkin kysymykseen: "Miksi emme menesty?". Perustetun työryhmän tehtäväksi jää löytää ratkaisut.

- Kykyjenetsintä on puutteellista, tai sitä ei tehdä lainkaan. Fyysinen lahjakkus on määräävä tekijä sen suhteen, onko eväitä huipulle vai ei. Huippuun viety valmennus ja sen tukitoimet eivät voi korvata lahjakkuutta. Kilpailijamailta löytyy aina lahjakkuus, jonka valmennus ja muut tukitoimet ovat kunnossa.

- Harjoittelu ei ole optimaalista. Harjoittelua voidaan kehittää monelta kannalta. Voidaan pyrkiä parantamaan sisältöjä, harjoitusten laatua, palautumista jne.

- Ravitsemus on heikolla tasolla. Väitän että lähes 100% suomalaisista urheilijoista ei ymmärrä ravitsemuksen markitystä terveydelleen ja suorituskyvylleen. Pitkässä juoksussa ravitsemuksen merkitys vain korostuu.

- Prosesseissa ei ole riittäväasti laatua ja valmentajilla ei ole resursseja kehittää prosesseja laadukkaammiksi. On kova haaste ymmärtää sitä maailmaa jossa urheilijat elävät. Arjesta täytyy yrittää rakentaa sellainen että urheilija viihtyy siinä, ja ravitsemus, lihashuolto, harjoitukset, uni, ystävät, opiskelu tai työ ja ystävät täytyy saada mahtumaan arkeen. Totta kai urheilija joutuu tekemään valintoja, mutta hyvin etenevä prosessi auttaa urheiijaa valitsemaan oikein. Kukaan ei voi eikä saa valita urheilijan puolesta. Urheilijaa tulee auttaa monin tavoin, mutta samaan aikaan urheilijan on säilytettävä itsenäisyytensä ja otettava vastuu tekemisistään, harjoittelustaan ja valinnoistaan. Kilpailutilanteessa itsenäinen urheilija on voimakkaampi. Parasta psyykkistä valmennusta on pitkä laadukas prosessi, jonka loppupäässä kilpailuun asettuu itsenäinen ajattelava ja voimakastahtoinen urheilija, jonka motivaatio hyvään suoritukseen kumpuaa täysin urheiijan omasta halusta.

- Valmentajien puute. Kaikissa seuroissa on pulaa ohjaajista ja valmentajista. Yhteiskunta on muuttunut ja talkootyö urheiluseroissa ei ole enää samassa suosiossa kuin joskus aiemmin. Valmentamisen motivaatio on yhä useammin se, että halutaan antaa omille lapsille mahdollisuus koetella rajojaan.

- Koululiikunnan vähyys. Liikunnan vähyys kouluissa leipäännyttää myös liikunnan opettajat. Tuntimäärät ovat niin pieniä, että mitään ei ehdi opettaa. Tähän samaan liittyy koulujen liikuntakerhojen rahoituksen karsiminen. Ei tunteja, ei kerhoja...

- Heikot organisaatiot. Riitely urheiluorganisaatioissa eri intressipiirien välillä syö urheilijan ja kaikkien muidenkin toimijoiden luottamusta organisaatiota kohtaan.

Haluan uskoa että suomalainen huippu-urheilu menestyy jatkossakin, mutta on todettava että pieni korjausliike ei riitä mihinkään. On pakko luoda rakenteita, lisätä rahoitusta ja muuttaa suuria linjoja jotta edes jotain saadaan muutettua.

Tämä blogi on kirjoitettu yhdeltä istumalta, joten ei ole mikään ihme jos siitä puuttuu jotain olennaistakin. Lukijat voivat sitten täydentää!