Kaikkiaan voin katsoa aikaani Tshekissä taaksepäin hyvillä mielin. Saavutimme jonkin verran menestystä ja paljon kehitystä. Joukkueemme kehityksestä ja marginaalien pienuudesta kertoo sekin että meidät finaalista 0,46 sekunnin erolla pudottanut Ukraina otti finaalissa pronssia! Kokemukseni yhteistyöstä ja keskusteluistamme Rudan kanssa olivat valmennuksellisesti hyvää antia, ja urheilijoilta sekä liiton johdolta saatu positiivinen palaute lämmittää. On turha kiistää sitä että jätän tehtävän hieman haikein mielin, sillä ryhmän kehitys on niin hyvässä vaiheessa, että hyvät tulokset laajemmallakin rintamalla olisivat vuoden tai kahden kuluttua mahdollisia. Pariaironelonen mahtuu kokonaisuudessaan vielä ensi vuonna alle 23 vuotiaiden sarjaan ja oli tämän luokan näiden kisojen nuorin joukkue. On kuitenkin asetettava asiat järjestykseen, perheellisen miehen on sekä miehen itsesä että perheen kannalta turhan rankkaa työskennellä paria vuotta yksinään ulkomailla, kun siihen ei ole välitöntä pakkoa. Nyt on edessä vielä muutamia tehtäviä Suomen ulkopuolella, ja myös työskentelyä yritykseni kanssa Suomessa ennen kuin palaan Imatran maisemiin pysyvämmin helmikuussa. Imatralle paluu tuntuu mukavalta, ovathan siellä ystävät ja tutut, Buttenhoff ja puhdas luonto. Ehkä lähivuosina Imatralla vierailee myös Tshekkejä...Pariaironelosen keulamies on innokas kalastaja, jonka silmät alkoivat loistaa kun kerroin hänelle Vuoksen ja Saimaan kalastusolosuhteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti