Piediluco 23-25.4.2010

It is always nice to go to Piediluco. We used to spend lot of time there on the 80' s when Thor Nilsen was the head coach for the Italians. This year Paolo D'Aloia Memorial Reagatta was the starting point for our racing season as crews. On saturday races we had small tailwind and on sunday conditions were slower, with some small headwind.

M4x

Saturday we raced against Italian 4x, that seemed quite ready for summer racing. They started out way higher rate than us and were able to create a 3 second lead during the 1st 500. The lead to our U23 boat was bigger, 5sec, due bad start of the crew. After 1st 500m the speed of our faster crew was the same as the Italians and U23 boat lost 1 sec/500m. 1. ITA 5:48,8 2.CZE 5:52,5 3. ITA2 5:57,3 4. CZE 5:57,5 5. ITA3 6:01,7 6. ITAs 6:17,1

2nd day race competition was harder. Croatia showed excellent speed, beating Italy by 6 and us by 9 and 12 seconds. U23 boat had a good start and was 3rd after 1000m. Mens boat had a bad start and was only 5th at this point. 2nd 1000m was a bit too much for the U23 boat that had to start between Italy and Croatia. Mens boat was faster at the last 500m and passed U23 boat and Italy's 2nd boat. We had many problems with some stomach illness and it disturbed our preparation and focus, despite of this our speed is competitive with the Italians during the body of the race, but Croatia was very fast. I think it was not a bad start for the season, knowing that it was the 1st race togeher for both crews and considering the health problems we had. We need races and kilometers to get faster. 1. CRO 5:52,31 2. ITA 5:58,87 3. CZE 6:01,58 4. ITA3 6:04,18 5. CZE 6:05,25 6. ITA2 6:06,64

M2x

First race of the season for Kuba and Vitas as well. New boat felt good, and the heat on saturday was ok. Sunday final was not good rhythmically or speedwise. The speed of the boat is not even close to the potential of this double. On training we try to solve the technical problems that slow the boat down. One good start out of 3 is better than 3 bad ones...

LM 4-

Saturday 2nd place 4,6 seconds behind Italy CZE time 6:05,9. Crew was not satisfied and decided to try higher rate for the sunday. Warmup was good, but at the race the crew was not able to be enough together to have good speed. 4th place 5,7 (6:23,08) seconds behind 2 Italian boats and a spanish boat was not a good result. For some parts of the race speed is there, but not all race.

For me this is quite normal beginning for the season. We haven't done racing nor speedwork. These competitions were the start for the race frequency training. Racing, that will improve both, technical skill at the race rate and physiology.

Croatia

Croatia was on two doubles on saturday, earning 1st and 2nd places. First place by 6:16 time and other 2x 10 sec behind. Sunday these 4 men rowed the M4x and had excellent result. This tells us that we will have to row very fast to beat them, but we are working on it.

Kilpailukausi on aloitettu

Lauantaina 10.4. Horinissa Prahan lähellä järjetetyissä Tshekin pitkän matkan mestaruuskilpailut järjestettiin pohjoismaisten sääolojen vallitessa. Tuuliolosuhteet olivat onneksi kelvolliset, joten kilpailuosuhteita voi pitää kelvollisina. 6km mittainen kilpailu on samalla karsintakilpailu Tshekin 2km kontrolliregattaa varten, joten sillä on merkityksensä myös maajoukkuetta ajatellen; hyvä suoritus 6km kilpailussa ja 2km kontrolliregatassa avaa ovia maajoukkueen suuntaan, jos ei alkavaksi kesäksi niin tulevaisuudessa kuitenkin. Maustetta ksioihin toivat Racicessa leireilevät länsinaapurin soutajat.

Miesten yksikön voitti odotetusti Ondrej Synek, joka jätti kisan moninkertaista voittajaa, Ruotsin Lassi Karosta 26 sekuntia. Oman tiimini paras oli kolmanneksi sijoittunut David Jirka joka jäi Karoselle vain 7 sekuntia. Valmennettavani sijoittuivat kisassa sijoille 3-12, eli tulos oli jokseenkin odotettu, ainakaan suuria pettymyksiä ei tähän lähtöön mahtunut. Positiivisia yllätyksiä olivat David Jirka (3), Petr Vitasek (4), Martin Basl (7) ja esimmäisen yksikökilpailunsa kuukauden pariairoharjoittelun jälkeen soutanut ryhmäni uusin jäsen Jakub Makovicka (9). Muidenkaan osalta suoritukset eivät olleet huonoja, etenkään kun otetaan huomioon että olemme keskittyneet harjoittelussa neloseen ja kaksikkoon. Viimeisen kilometrin hyytyminen pudotti Tomas Karaksen kauas kärjestä, aina 4km saakka Tomas oli Karosen vauhdissa, ja vielä 600m ennen maalia hieman Jirkaa edellä 3. sijalla. Päätavoite täyttyi, sillä koko kymmenen miehen ryhmäni lunasti paikkansa 12 parhaan joukkoon ja kontrolliregattaan joka soudetaan vappuna. Junioreiden yksikön voitti ryhmäni kanssa haroitellut Jakub Podrazil ajalla 23:11,36.

1. SYNEK O. 21:52,46
2. KARONEN L. 22:18,55
3. JIRKA D. 22:25,61
4. VITÁSEK P. 22:33,70
5. KARAS T 22:51,07
6. BUZRLA P. 22:53,11
7. BASL M. 23:01,67
8. HOUSKA J. 23:08,89
9. MAKOVIČKA J. 23:23,41
10. ANDRLE J. 23:35,26
11. ZEJDA J. 23:44,20
12. OUŘEDNÍČEK P. 23:44,41

Miesten kevyessä luokassa nähtiin hieman dramatiikkaakin. Voittaja, Adam Kapa souti erinomaisesti ja olisi sijoittunut avoimessakin yksikössä viidenneksi. Kisan ennakkosuosikki, Odrej Luzek myöhästyi minuutin verran lähdöstä ja jäi lopulta Kapalle 1:08, eli hävisi Kapalle vauhdissa n. 8 sekuntia. Maajoukkueen ulkopuolelta erinomaista vauhtia näytti myös Petr Cabla joka hävisi Kapalle vain 13 sekuntia. Tshekki rakentaa perämiehetöntä kevyttä nelosta joten Vetesnikin veljekset vetivät tässä kisassa kevyttä perämiehetöntä kaksikkoa, sijoittuen siinä toiseksi. 7 sekuntia Kopac - Vrastil parin jälkeen. Sikäli kevyiden tilanne on hyvä; (tämän kisan ja fyysisen suorituskyvyn perusteella) on mahdollista rakentaa myös kevyt pariairokaksikko, jolla on edellytykset menestyä tänä kesänä kohtuullisesti ja tulevaisuudessa hyvinkin. Pieni pettymys kevyessä yksikössä oli Petr Cablan velipojan Vlastimil Cablan hyytyminen yhdeksänneksi 1:40 voittajalle jääneenä.

LM1x
1. KAPA A. 22:46,48
2. ČABLA P. 22:59,73
3. VIKTORA M. 23:30,06
4. FÁBER J. 23:38,01
5. SUSKÝ A. 23:53,90
6. LUŽEK O. 23:55,32

LM2-
1. VRAŠTIL M. KOPÁČ J. 21:51,66
2. VETEŠNÍK J. VETEŠNÍK O. 21:58,29
3. KROULÍK R. GREŇ J. 24:13,09

Miesten perämiehettömässä kaksikossa nähtiin parikin yllätystä. Kisan voitti pari Koloc-Melichar 15 sekuntia ennen viime kesänä JM4x hopeamitalisteja Szabo-Pilciä. Kolmanneksi veti ennakosuosikkipari Gruber-Horvath ja neljänneksi Bruncvik-Dolecek. sijoille 5-7 vetäneet paritkin olivat 40 sekunnin sisällä voittajasta, joten 7 kohtuullisen hyvää perämiehetöntä kaksikkoa on hyvä lähtökohta nelosen rakentamiseen, tai vaikka kahden nelosen, sillä Koloc-Melichar ja Szabo-Pilc ovat vielä parikin vuotta U23 kirjoissa.

M2-
1. MELICHAR P. KOLOC J. 21:26,67
2. PILC J. SZABÓ D. 21:42,51
3. HORVÁTH M. GRUBER J. 21:42,66
4. DOLEČEK M. BRUNCVÍK M. 21:48,09
5. NEFFE K. SRNA J. 21:56,37
6. KLANG M. JANEČEK T. 21:57,40
7. SLAVÍK V. BĚHAL K 22:05,26

Naisten yksikössä Mirka Knapkova voitti 17 sekuntia ennen Jitka Antosovaa, ja 57 sek ennen Lenka Antosovaa. Siskokset muodostanevat tänäkin kesänä kilpailevan venekunnan suomalaisnaisille pariairokaksikkoon. Sisäsoudun MM-kilpailuissa pronssille sijoittunut Pavlina Ziskova jäi hyvästä fysiikasta huolimatta kauas kärjestä. Naisten kevyen yksikön voitti viime kesänä MC kisan palkintokorokkeellakin ollut Klara Janakova, 17 sekuntia ennen Ruotsin Cecilia Liljaa.

W1x
1. KNAPKOVÁ M. 23:54,92
2. ANTOŠOVÁ J. 24:12,16
3. ANTOŠOVÁ L. 25:10,15
4. RADSHOLM K. (SWE)25:23,92
5. ČVANČAROVÁ D. 25:37,36
6. VAŘEKOVÁ G. 25:47,90
7. ŽIŽKOVÁ P. 26:05,24

LW1x
1. JANÁKOVÁ K. 25:11,09
2. LILJA C. (SWE) 25:42,95
3. ZRNOVÁ L. 25:48,64
4. KALSTROM L. (SWE) 25:56,20
5. SAGOVÁ B. 26:03,48
6. FLORIÁNOVÁ L. 26:04,13
7. RICHTEROVÁ N. 26:05,57
8. PAZDERKOVÁ M. 26:08,25

Täydelliset tulokset löytyvät Tshekin soutuliiton sivuilta.Tulokset Lähdöt alkoivat aamulla klo 10 ja jatkuivat minuutin välein muutamia poisjääntejä lukuun ottamatta klo 17:14 saakka

Lähitulevaisuuden suunnitelmat

Parin viikon kuluttua kilpailemme Piedilucossa Italiassa kahden pariaironelosen ja yhden pariairokaksikon voimalla. Toinen nelosista on U23 nelonen ja toinen "aikuisten" nelonen. neloset soutavat seuraavissa kokoonpanoissa: M4x T.Karas, J.Makovicka, J. Podrazil, D. Jirka U23M4x M. Basl, P. Buzrla, P. Ourednicek, J. Andrle. Pariairokaksikkoa vetävät J.Houska ja Petr Vitasek.

Autotallitriathlon, pidempi versio; Soutu 5km, Wattbike 10km ja C2Hiihto 2km

Lähdimme perjantaina klo 13:00 kohti Prahaa Duklan bussilla, saavuimme Prahaan n. 5:30 lauantai-aamuna. Trailerin purku ja kotiin hetkeksi nukkumaan, oli mukava palata kotosalle parin viikon leiriltä! Lauantai kului Idan Beach Volley turnausta katsellen, täytyy todeta että jos ottaisimme Idan kanssa pelin, niin kaksi Veikkoa häviäisi kahdelle Idalle, pystyyn. Nuoren ihmisen urheilullinen kehitys on hämmentävän nopeaa!

Lueskelin tänä aamuna aikani kuluksi Markku Jokisipilän Blogin, tuttu haaste osui ja upposi. Päätin ryhtyä rakentamaan kahden viikon pikakuntoa kohti Markun Boat Race haastetta ajatellen. Haastehan on soutaa C2 soutulaitteella Boat Racen kilpailumatka, eli 6779m, ja kilpailupäivä 3.4. Pikakunnon rakentamiseen on aikaa siis 2 viikkoa. Siihen mahtuu 2 kovaa harjoitusta, joista toinen on jo siis pulkassa ja toinen täytyy vetää ensi viikonloppuna, ehkä kilpailumatka 1:54 vauhdilla, väliin kestävyysharjoittelua vaihtelevalla intesiteetillä, juosten, pyöräillen, soutaen ja hiihtäen + 3-4 voimaharjoitusta joissa on pitkät lämmittelyt ja jäähdyttelyt. Kisaa edeltävälle päivälle lepo... jospa se siitä

Valmistautuminen alkoi pidemmän kaavan autotallitriathlonilla. Ajattelin ottaa suhteellisen kevyesti, mutta mopo karkasi käsistä jo soutuosuudella. 5km soutu sujui aikaan 19:03,7, 10km pyörä 14:43 ja 2km hiihto 8:57. Olen tyytyväinen soutuun ja pyöräilyyn, pyörässä toinen vitonen oli jo todella painavaa. Hiihtoharjoittelun olemattomuus Italian leirillä kostautui, sillä hiihto oli todella tahmeaa taaperrusta. Keskivauhti juuri ja juuri alle 2:15! Kokonaisaika 42:59,07, EPOC 191 ja harjoitusvaikutus 4,6. Vaihdot sujuivat tällä kertaa sujuvasti ja pyöräkengät napsahtivat polkimiin kiinni nopeasti. (Lisäys 22.3.):Ajoin Suunnon syketiedoston Firstbeatiin ja huomasin että hiihdon puolivälissä paita oli ilmeisesti jo niin märkä että sykesignaali oli kadonnut. Tuossa vaiheessa Epoc oli 234, ja jos katsoo mihin käyrä olisi yltänyt niin totuus on n. 250. Harjoitusvaikutus 5, eli "overreaching". Täytyy ottaa pari palauttavaa päivää tähän väliin...

Onnistuneet soutu - ja pyöräosuudet valoivat uskoa siihen että Markun heittämä haaste on mahdollinen vetää n. 1:53 vauhdilla, hyvällä onnistumisella hieman allekkin!

Punaviinillä Lo Spuntinossa

Leirin lopuksi varastin itselleni hetken aurinkoisella terassilla punaviinilasillisella, lisukkeineen, kuten maan tapa on. Lo Spuntino on kahden veljeksen pitämä pieni kuppila torin laidassa, johon paistaa aurinko aina kun aurinko ylipäänsä paistaa. Kun leirille tultuamme kävin täällä jälleen tuli baarimestari kättelemään kuten kantaveikkoa ainakin.

Leirihistoriani Sabaudiassa alkoi 1985 jolloin seurana olivat Aarne Lindroos ja Reima Karppinen, valmentajana Rainer Fredriksson. Veneluokka oli tuolloin kevyt yksikkö. Nyt veneluokka on kumivene jolla ajelen Tsekkien perässä.. Vuosien varrella täällä on tullut vietettyä aikaa leireillä jo lähemmäs vuoden verran. Hotellit ovat tulleet tutuiksi ja aikaa on ollut kehittää yhteistyötä hotellien kanssa. Olen viimeiset 4-5 vuotta nauttinut Verbanian tarjoilusta ja yhteistyö alkaa vähitellen sujua yhä paremmin. Monissa hotelleisa ravinnon laatu ei ole tyydyttänyt, mutta Verbaniassa monivuotinen yhteistyö on johtanut siihen että sekä laatu että määrä alkavat miellyttää miessoutajiakin. Sandro panostaa tosissaan olosuhteiden kehittämiseen ja me sekä nautimme kehityksestä että kehitämme pakettia Sandron kanssa. Harvassa paikassa hinta ja laatu kohtaavat yhtä hyvin kuin täällä.

Laguunista ovat poissa simpukkaviljelmät, tilaa on entistä enemmän ja olosuhteet ovat hyvät. Dukla Prahan suhteet tekevät mahdolliseksi Marina Militaren käytön harjoittelussa. Siellä on hyvä setti sisäsoutulaitteita huonon kelin varalle ja hyvin varustettu punttisali. Canottieri Sabaudia tarjoaa myös hyvän mahdollisuuden voimaharjoitteluun. Kaikkiaan viihdyn Sabaudiassa hyvin. Italialainen espresso maistuu ja kevät on alkanut täältä niin usein että en oikein tiedä mistä muualta sen voisi aloittaa, ehkäpä pohjoisen hangilta sitten joskus.

Harjoittelu on vuosien varrella kehittynyt myös, nykyään pyöräilemme palauttavia treenejä entistä enemmän ja tällä kertaa kaikilla on oma pyörä mukana, valmentajallakin. Monipuolisuus tuntuu sekä miellyttävän että tuovan tuloksia, kesä näyttää kuinka pitkälle pääsemme. Uuden - Seelannin MM-kisoihin vaadittanee sijoitusta kolmen joukkoon Luzernin maailmancupissa, ei mikään läpihuutojuttu, mutta mahdollinen.

Kilpailukausi alkaa kolmen viikon päästä Tsekin 6km mestaruuskilpailuissa, veneluokkina 1x tai 2-. Mukava että alkaa, näemme missä mennään. Olemme tänä keväänä keskittyneet entistä enemmän harjoitteluun nelosella ja kaksikolla, yksikön vauhti saattaa hieman kärsiä, mutta kaksikot je nelonen vastaavasti menevät kovempaa, pian se nähdään. Kansainvälinen kilpailukautemme alkaa Piedilucossa viiden viikon kuluttua, kaksikoilla ja-tai nelosella.

Marit Björgen 5, (3-2-1) – Suomi 5, (0-1-4)

Norja 22, (9-8-6) – Suomi 5, (0-1-4)

Vancouverin talviolympialaiset eivät menneet suomalaisilta odotusten tai virallisten tavoitteiden mukaisesti. Tavoitteena oli voittaa 12 mitalia ja tulos on viisi. Jääkiekko oli ainut suomalaislaji joka poistui kisoista voittajana. Miksi?

Jääkiekko on niitä harvoja lajeja joissa Suomessa on rahaa, kykyjenetsintää, menestymisen kulttuuria, ja kaikkea sitä mistä menestys syntyy, jääkiekon menestys on helppo selittää. Muut lajit tulevat kaukana perässä.

Urheilumme kärki on kapea, ja osaajia on vähän. Osaajien tieto ei jakaudu koko suomalaiselle huippu-urheilulle vaan se pidetään visusti niillä kenellä sitä on. Tiedon jakaminen koetaan uhkana enemmän kuin voimavarana. Vertailu Norjan Olympiatoppeniin osoittaa selvästi tiedon jaon puutteen suomalaisessa huippu-urheilussa. Norjassa Olympiatoppen kokoaa tiedon parhailta osaajilta ja varmistaa sen että tieto hyödyttää koko norjalaista huippu-urheilua. Olympiatoppen myös palkkaa huippu-osaajia jotka toimivat yhteistyössä lajien valmentajien kanssa. Tätä nykyä Olympiatoppenin kestävyyslajien päävalmentajana toimii Tore Övrebo, joka on tunnetaan myös norjalaisen kaksinkertaisen olympiavoittaja Olaf Tuften (soutu, M1x) valmentajana. Övrebo kertoi Olympiatoppenista Fisan valmentajakongressissa Kööpenhaminassa tammikuussa 2010. Övrebo puhui Kööpenhaminassa myös Norjan tavoitteista Vancouveria ajatellen, tavoite oli olla 3 parhaan kansakunnan joukossa ja saavuttaa 20-25 mitalia, tosin hyvällä onnistumisella enemmänkin olisi Övrebon mukaan mahdollista.

Olympiatoppen kerää tiedon onnistujilta ja epäonnistujilta ja pystyy ohjaamaan prosesseja. Sukelluksia, jonka Suomen hiihto Vancouverissa teki, ei tapahdu. Mitä Olympiatoppen sitten tekee? Sivustolta www.olympiatoppen.no löytyy paljon tietoa siitä mikä tekee Norjasta kokoonsa nähden varteenotettavan urheilumahdin. Sivuilta löytyy myös mielenkiintoisia videoklipsejä Marit Björgenin ja muiden norjalaisten harjoittelusta.

Näen että suomessa urheilija – valmentaja parivaljakot tekevät työtään itsenäisesti ja kukin tavallaan. Menestystä tulee joidenkin parivaljakkojen toimesta. Tasokkaat sparraajat kuitenkin puuttuvat useilta sektoreilta ja potentiaalia parempaankin menestykseen olisi. Huippu-urheilun ravitsemus on lapsenkengissään, ei ole olemassa suomalaisen kestävyysurheilun valmennusfilosofiaa. Harjoitusten laatua voidaan taatusti parantaa ja kehonhallintaa kehittää, psykologiasta puhumattakaan. Menestystä tavoiteltaessa keskitytään vain harjoitteluun, ja unohdetaan arjen rakentaminen sellaiseksi että urheilijan on mahdollista tavoitella täyttä potentiaaliaan pitkällä aikajänteellä. Kokonaisuuksien hallinta puuttuu. Näpertelyllä ei voittoja heru. Jokainen urheilija – valmentaja pari tekee paljon virheitä matkallaan huipulle, jos yhteistyö sinne saakka kantaa, turhaan! Yhteistyö ja tiedon jakaminen vähentäisivät virheiden määrää ja nopeuttaisivat nousua huipulle ja pidentäisivät urheilijoiden uraa kansainvälisellä huipulla.

Menestyksen puuttuessa rima laskee koko ajan. Sen sijaan että tavoiteltaisiin voittoa ja laatua kaikessa tekemisessä, ollaan tyytyväisiä yhä vähempään. Kohta tyydytään jo pelkkään osallistumiseen! Pystymme parempaan. Menestyjät maailmalta tekevät asioita paremmin kuin miten asiat suomalaisessa urheilussa tehdään.
Suomen Olympiakomitea on ottanut askelia oikeaan suuntaan suomalaista huippu-urheilua kehittäessään, mutta tehtävää on paljon. Menestymättömyys ei ole johtajien vika, vaan syyt löytyvät suomalaisesta yhteiskunnasta, liikunnan, valmentamisen ja urheilun rahoituksesta. Lajien keskinäinen kilpailu ehkäisee tiedon jakamista ja suomalaisen huippu-urheilukulttuurin kehittämistä, liian harva on huolissaan suomalaisen huippu-urheilun menestyksestä, moni on huolissaan vain omasta lajistaan. Yhteistyötä toki suomessakin on, Olympiakomitean järjestämät valmentajien tapaamiset ovat hyvä alku, mutta raapaisevat vain pintaa. Tarvitaan syvää, todellista ja jokapäiväistä työtä yhteistyön kehittämiseksi.

Olympiatoppenin kaltainen huippu-urheilumenestyksestä vastaava organisaatio tarvittaisiin meillekin. Övrebon esityksestä Kööpenhaminassa paistoi läpi koko organisaation intohimo kehittää koko NORJALAISTA huippu-urheilua. Vahvan kokonaisnäkemyksen lisäksi urheilu tarvitsee intohimoa, Norjassa intohimo kehittää norjalaista urheilua johti Olympiatoppenin syntyyn 1980-luvun lopulla, vuoden 1988 kisojen heikkojen tulosten seurauksena. Suomi on Vancouverissa tehnyt pohjanoteerauksen, ehkä tässä on mahdollisuus uudistaa suomalaista urheilua. Ennen Olympiatoppenin perustamista Norja voitti vuosina 1952-1988 keskimäärin 9 mitalia/ kesä ja talviolympialaisista yhteensä. Olympiatoppenin perustamisen jälkeen keskiarvo on 23, ja noususuunnassa, sillä Vancouverista saalis on 23 mitalia ja Pekingistä Norja voitti 9 mitalia.

Menestymisen kulttuuri syntyy kun laittaa yhteen intohimoisia urheilun eri osa-alueiden osaajia, rahaa, lahjakkaita urheilijoita, järkevän johdon ja pitkän historian josta ammentaa. Poliittista tahtoa urheilumme kehittäminen vaatii, ja toivon että sitä löytyy.

Tsekin mestaruuskilpailut sisäsoudussa, 20.2.2010

Talven sisäsoutuharjoittelu tuli mitatuksi Neratovicessa, lähellä Prahaa käydyissä Tsekin mestaruuskilpailuissa. Sisäsoututulokset kertovat siitä miten talviharjoittelu on osunut ja uponnut, joten ennen kilpailuja pientä jännitystä oli havaittavissa sekä urheilijoissa että valmentajassa. En pyrkinyt ohjelmoinnilla optimaalisiin tuloksiin tässä vaiheessa koska se olisi vaatinut liikaa kompromisseja harjoittelun jaksotuksen kanssa. Pääkilpailut ovat kesällä ja siksi paras mahdollinen kunto suunnataan sinne.

Kevyt luokka oli ensin tulessa. Vetesnikin veljekset ja Ondrej Luzek lähtivät matkaan 1:32 keskivauhdilla, joka veisi heidät reilusti uuteen Tsekin ennätykseen ja aikaan 6:08. Matka kuitenkin näytti että aivan sinne ei kunto lauantaina riittänyt, Jan Vetesnik veti kuitenkin uuden Tsekin ennätyksen 6:10,1. Muutenkin kevyet vetivät kelvollisesti, kaikkiaan 4 omaa ennätystä ja nekin jotka ennätyksistään jäivät pääsivät lähelle niitä.

Avoimen luokan B-finaalissa oli kolme ryhmäni edustajaa. Martin Basl, joka tavallisesti lähtee kuin tykin suusta, otti nyt alun rauhallisemmin ja palkittiin omalla ennätyksellä 6:04,4. Vitasek lähti kovaa, mutta noutaja tuli ja hautasi haaveet hyvästä ajasta. Loppuaika 6:13,7 on selkeä epäonnistuminen. Ryhmääni kesän alussa vakituisesti liittyvä Jan Andrle noteerasi 6:18,5. Hän on kauden aikana parantanut ennätystään 6 sekuntia 6:20 -> 6:14. Lauantaina ei lentoa kuitenkaan ollut.

A-finaalista muodostui jännittävä kamppailu jopa voitosta. Ennakkoon Jakub Houska ja Ondrej Synek olivat tasoissa 500m ennen maalia, molempien keskivauhti siihen saakka 1:27,5. Houska hyytyi hieman lopussa ja Synek pystyi puristamaan parin sekunnin eron viimeisellä viidellä sadalla. Synek 5:49,3, Houska 5:52,1 (oma ennätys) Synekin Tsekin ennätys on 5:41,8 viime keväältä. Petr Buzrla taisteli jopa pronssista 500m ennen maalia Michal Horvathin ja Vaclav Zittan kanssa. Piirun liian kova alkuvauhti kostautui, mutta kaikesta huolimatta Buzrla noteerasi oman ennätyksensä 5:58,5. 500m ennen maalia Buzrlan keskivauhti näytti vielä aikaa 1:28,9.

Kevyen ja avoimen ryhmien 16:sta soutajasta kahdeksan teki oman ennätyksensä, ja lähes kaikki niistäkin jotka eivät tehneet vetivät hyvin lähelle omia ennätyksiään. Syytä ylenmääräiseen tyytyväisyyteen ei kuitenkaan ole, sillä fysiikka voi aina olla parempi. Kevyessä luokassa viiden parhaan keskiarvo oli 6:14,5 joka alkaa olla lähellä niitä lukemia, joilla menestymiseen on edellytykset. Avoimessa vastaava viiden nopeimman keskiarvo on 5:59,6. Keskipainon ollessa 89,8kg. Parannusta viime vuoteen on havaittavissa, mutta edelleen pitää parantaa sekä fysiikkaa että tekniikkaa jotta voittaminen olisi mahdollista. Avoimessa nähtiin myös pari noteerausta, joissa urheilijat eivät yltäneet omalle tasolleen. Heille on vain yksi tie, ylöspäin.

Kevät alkaa tehdä tuloaan Prahaan, joki näyttää nyt jo houkuttelevalta, tyyni aurinkgonpaiste ja +5 astetta lämpöä...

Kilpailujen tulokset:
http://www.veslo.cz/xv-mezinarodni-mistrovstvi-cr-v-jizde-na-veslarskem-trenazeru-

Urheiluko pelkkää viihdettä?

Tapio Videmanin mukaan urheilussa dopingtestit pitäisi lopettaa ja doping sallia sillä perusteella että urheilu on ainoastaan viihdettä. Väite on käsittämätön ja kertoo että väittäjä on todella kaukana itse urheilusta.

Urheilukilpailut ovat julkisia, mutta prosessit jotka kilpailuihin johtavat ovat osa urheilijoiden ja valmentajien elämää. Urheilu ja taide kuuluvat ihmisille ja parhaimmillaan niistä muodostuu harrastajalleen ja harrastajayhteisöilleen intohimo. On naiivia heittää että urheilu on pelkkää viihdettä. Urheilu on arvokasta elämän sisältöä! Väitän että urheilussakin prosessi on tärkeämpi kuin lopputulos. Itse prosessissa on urheilun ydin, siitä Videman ei tunnu tietävän yhtään mitään. Penkkiurheilijan saattaa olla helppo ajatella samoin. He näkevät ainoastaan kilpailun, josta muodostuu myös viihdettä kun tapahtumia rakennetaan mediaa ajatellen houkutteleviksi. Urheilu on toki sinänsä jo viihdettä, yleisö haluaa nähdä hyviä suorituksia ja elää suosikkiensa mukana. Kilpailut ja pelit ovat kuitenkin vain pintaraapaisu itse tekemiseen.

Dopingin salliminen olisi urheilulle kuolinisku. Kuinka moni vanhempi haluaisi viedä lapsensa urheilun pariin jos doping olisi erottamaton ja välttämätön osa urheilua? En minä ainakaan. Kehotan Videmania ja muitakin urheilun "asiantuntijoita" osallistumaan seuratoimintaan ruohonjuuritasolla, ehkä silmät aukeavat.

Terve urheilu auttaa nuoria ja lapsia kasvamaan terveeseen aikuisuuteen, edelleen, uskotte tai ette. Taidon oppiminen ja kunnon paraneminen motivoivat ja luovat ympäristöä sille että haluaa oppia lisää, haastaa itseään tulemaan paremmaksi. Penkkiurheilija ei koe flowta, eikä välttämättä tiedä mitä se on kun osaa, mitä se on kun onnistuu ja oppii. Eivät nämä arvot ole viihdettä. Ne ovat suurta, tervettä nautintoa tekijälleen. Penkkiurheilija ja Videman katsovat urheilua viihteenä, mutta urheilijat urheilevat koska nauttivat siitä mitä tekevät!

Nykyinen Doping keskustelu koskee muutamaa suomalaisen mittapuun mukaan "valtalajia". Ovatko muut lajit samassa kelkassa? Tiedän, toki vain oman lajini kautta, että eivät ole. On loukkaavaa että julkisuudessa väitetään aina doping keskustelun yhteydessä että kaikessa huippu-urheilussa on doping-ongelma. On puhdasta huippu-urheilua, on lahjakkuutta, on laadukasta harjoittelua ja puhtaita huipputuloksia ja olympiamitalisteja, riippumatta siitä mitä herra Videman asioista ajattelee. Onneksi näin on nyt ja tulevaisuudessakin. On aika turhaa huudella vieraisiin pöytiin ja syyttää muita maita dopingista. Suosittelen suomalaisen urheilukulttuurin kehittämistä, kykyjenetsintää, laadukasta valmennusta, laadukasta seuratoimintaa, urheilun ja opiskelun yhdistämistä ja niiden kautta huipputuloksia myös tulevaisuudessa.