Olen ollut saman kokoinen jo 14 vuotiaasta. 187cm ja 76kg. Nyt saattaa olla pari kiloa enemmän, mutta vuoden 1996 korkeasuhdannetta lukuun ottamatta (paino kävi 85kg:ssa) fyysinen kokoni on ollut hyvinkin vertailukelpoinen. 1980-luvulla minun piti aina ostaa kokoa XL mahtukaseni vaatteisiin. Asetelma hiveli nuoren miehen itsetuntoa, hartiat tuntuivat leveiltä ja vartalo sporttiselta. 90-luvulla koko putosi pykälällä. Olin Large. Ajattelin että olin sitten ehkä hiukan hoikempi koska olin tehnyt vuoden 1996 korkeasuhdanteen jälkeen perustavaa laatua olevan muutoksen ravitsemuksesani. Edelleen otin osaa kevyen luokan soutukilpailuihin ja mahduin rippipukuuni. Rasvaiset pihvit ja makeat herkut vaihtuivat kalaan, vihanneksiin ja hedelmiin ja olo parani radikaalisti.
2000 - luvun ensimmäisellä vuosikymmenen loppupuolella olen enää vain Medium. Keskinketaisuus muiden keskinkertaisuuksien joukossa. Pelkään tulevani pieneksi. S kuuluu tyttärelleni Idalle ja hänellekin vain toistaiseksi. SMALL, ei näytä hyvältä vaikka sen kirjoittaisi isoilla kirjaimilla. Katoaako sporttinen vartaloni sen myötä jos joskus joudun pukeutumaan SMALL - kokomerkinnällä varustettuihin vaatteisiin? Miten käy itsetuntoni?
Onko kyseessä vaatevalmistajien yritys miellyttää lihovia vaatteiden ostajia vai kenties alkava dementia. Vaadin pysyvyyttä vaatteiden kokoon. On ainoastaan oikein että ihminen ei voi liukua ylipainoiseksi muuttamatta vaatteidensa kokomerkintää. Vielä parempi olisi jäädyttää koot vuoden 1980 tasolle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti