Valmentajaksi Belgiaan

Sain tammikuussa facebookkiin viestin Belgialaissoutajalta joka leireili silloin Uudessa - Seelannissa. Kaveri oli valmentajaa vailla ja kysyi kiinnostaisiko minua ryhtyä toimeen.

Hetken emmittyäni ja Päivin kanssa keskusteltuani vastasin varovaisen myönteisesti. Kyllähän soutuvalmennus kiinnostaa. Kävin maaliskuussa seuraamassa muutaman harjoituksen ja keskustelemassa liiton johdon kanssa. Käynnin lopuksi he tarjosivat hommaa minulle.

Aloitin työt vähän reilu viikko sitten Varesessa leirillä, ja nyt ryhmä on siirtynyt kesäiseen Belgiaan. Ryhmään kuuluvat M1x, Tim Maeyens, M2x Hannes De Reu ja Bram Dubois, ja LM2x Thies Obreno ja Hannes Obreno, yhteistyövalmentajana toimii Frans Claes. Asemani organisaatiossa on miesten päävalmentaja.

Viikko on lyhyt aika oppia tuntemaan urheilijoita. Tavoitteena on kuitenkin osaltani yrittää auttaa urheilijoita kehittymään niin että olympiapaikkoja olisi Bledin MM-kilpailuissa mahdollista lunastaa. Tim Maeyens on kokenut soutaja, jolla on meriitteinän mm. 2 olympiafinaalia, muilla ei kokemusta Olympia tai aikuisten MM-tasolta ole.

Homma on haastava, miinupuolena tässä on tietysti se, että perhettä näkee karmaisevan vähän. Olemme kuitenkin sopineet työnantajani kanssa että pitkiä viikonlopppuja ja väliin viikkojakin on Suomessa mahdollista viettää, toki odottelen perhettä ja kavereita käymään myös näillä kulmilla. Huomenna menemme katsomaan asuntoa, jonka ollessa kelvollinen, saan käyttööni heinäkuun loppuun saakka, jolloin siirrymme viimeistelyleirille, joko Hazewinkeliin tai Vareseen. Muutaman seuraavan kuukauden asustelen siis pääasiassa kaupungissa nimeltä Brugge. Oluiden, ranskanpottujen ja vohveleiden lisäksi kaupungilta saa eräästä ravintolasta erinomaista vuohenjuustosalaattia, jossa vuohenjuusto on paistettu hunajalla kuorrutetun ruisleivän päällä. Suosittelen kokeilemaan!

Wattbike ennätyskoe 2.4.2011

Soudin Markku Jokisipilän Oxford - Cambridge Concept2 sisäsoutuhaastekisan 26.4. 252W keskivauhdilla ja päättelin että alla on sen verran kovia vetoja että kannattaa vielä vetää kevään viimeinen koitos ja katsoa josko saisi 10km Wattbike ennätystä hilattua vähän säädyllisempiin lukemiin. Edeltävä treeniviikko oli kovin repaleinen ja palautuminen mainitusta haasteesta kesti muutaman päivän. Keskiviikkona vedin kohtuullisen parinkympin Wattbiken, watit 222, muuten alle tuli aika kevyt viikko.

Ennätyskoe tapahtui Vuoksen Soutajien salilla Niemisen Pekan treenatessa vieressä. Päätin että törttöilyt ja hurjastelut ovat taaksejäänyttä elämää ja otin realistisen lähestymistavan. Ensin tietysti kunnon lämpö ja sitten itse asiaan. Laskin ennätykseen vaadittavan kilometrivauhdin (1:25-1:26) ja lähdin vetämään sitä tasaisesti. Ensimmäinen tonni meni hyvin -> toinen tonni hyvin -> kolmas tonni alkoi painaa ja vauhti heilui 1:25-1:27 välillä, neljäs painoi vielä enemmän. Vitosen kohdalla olin hyvin epävasrma siitä pystynkö vetämään loppuun asti. Päätin jatkaa poljinkierros kerrallaan. Kun pääsin kymmeneen minuuttiin ylittyi jokin henkinen kynnys ja aloin uskoa siihen että selviän maaliin saakka. Suljin silmät ja keskityin tekniikkaan, laskin poljinkierroksia ja silmät avatessani taulussa oli 1:23. Päätin jatkaa silmät kiinni. Avasin silmät aina 100 poljinkierroksen jälkeen ja hyvä vauhti säilyi, taulussa edelleen 1:23. Viimeiset pari kilometriä menin samalla sapluunalla. Loppukiri saisi alkaa 13:30 kohdalla, koska niitä oli maaliin maksimissaan 45 sekuntia. Loppukirissä vauhti parani 1:19-1:20:n ei siis mitään hillitöntä revitystä, mutta riittävää. Monitori pysäytti minut ajassa 14:10,52, joka oli uusi ennätykseni. Watteina tämä merkitsi 288w keskiarvoa. Olin tyytyväinen sekä aikaan, että siihen että en antanut itselleni periksi 4-7km välillä, joka oli täyttä tuskaa. Ennätysparannus oli lopulta hiukan alle 7 sekuntia.

Sergey puhui hapenoton kinestiikasta, veikkaanpa että itselläni kestää kauan ennen kuin pääsen työskentelemään lähelle maksimaalista hapenottokykyäni, ja siksi nytkin alkuvauhti meinasi hyydyttää, vaikka lopussa pystyi vielä puristamaan jopa selvästi kovempaa. Asiaan liittyen lukijoille kysymys hapenoton kinestiikasta.

Oletan että hapenoton kinestiikkaan voi vaikuttaa sekä lämmittelyllä että harjoittelun avulla. Kysymykset kuuluvat: Miten lämmittelyä ja herjoitelua kehittämällä hapenoton kinestiikkaa voi kehittää niin että tulos paranisi? Onko muita tapoja parantaa Hapenoton kinestiikkaa palvelemaan esimerkiksi 2000m soutua?

Tässä iässä täytyy olla tyytyväinen jokaiseen ennätykseen, sillä jokainen ennätys voi olla viimeinen.

Puuhastelua

Olen seurannut mielenkiinnolla julkisuudessa käytyä ravintokeskustelua, sekä ravinnon lisäaineista, rokotuksista, että viimeisimpänä prosessoidun maidon mahdollisista terveyshaitoista. Ei pitäisi olla kenellekään yllätys että aspartaami ei ole ihmisen ravinnoksi kelpaavaa, tai että lisäaine-, ja lääkecoctail kuormittavat urheilijankin elimistöä turhaan.

Ravitsemus koetaan niin henkilökohtaiseksi että monen on vaikea puhua siitä suoraan, ihmiset loukkaantuvat ja kokevat syyllisyyttä kun asiasta keskustellaan. Miksi hitossa? Kysymys on siitä, että meillä on tilaisuus kehittää itseämme ja toimintatapojamme parempaan ja terveempään suuntaan.

Kaikki terveyttä käsittelevä tutkimustieto osoittaa pelkistettynä siihen suuntaan että terveys pysyy yllä parhaiten kun sitä ylläpidetään nauttimalla runsaasti vihanneksia, hedelmiä ja marjoja, ja vain vähäisessä määrin valkoista vehnää, sokeria jne. Suomessa urheilijoiden ravitsemus on surkealla tasolla, ja suoraan sanoen minua valmentajana ja veronmaksajana hävettää se, että olemme urheilevinamme tavoitteellisesti ja samaan aikaan sahaamme oksaamme heikolla ravitsemuksella. Ihmettemme miksi sairaudet vievät parhaan terän suorituksistamme, emmekä kuitenkaan huolehdi vastustuskyvystämme koska haluamme suut makeaksi. Menestys syntyy toimivasta kokonaisuudesta, ei siitä että poimimme ainoastaan rusinat pullasta.

Urheilijan ja kansan terveys syntyvät samasta lähteestä, joten näen että urheilun tulisi tavoitteellisena toimintana olla etujoukoissa uudistamassa suomalaista ravitsemusta.

Vanhemmat; Te olette oikeasti vastuussa siitä minkälaisen ravitsemuksen nuoret urheilijanne kokevat oikeaksi. Te olette muutoksen käyttövoima ja Teillä on mahdollisuus kehittää myös itseänne nuorta urheilijaanne tukiessanne! Käyttäkää tilaisuus hyväksenne!

Otetaan esimerkiksi Juice Plus ravintolisä joka maksaa käyttäjälleen vähemmän kuin espressokupillinen päivässä. Oikeista hedelmistä, vihanneksista ja marjoista valmistettava Juice Plus on kehitetty varmistamaan auttava vihannesten, hedelmien ja marjojen saanti. Sitä käyttävät mm. Saksan, Itävallan ja Ranskan olympiajoukkueet. Juice plussan avulla siis pyritään näissä maissa varmistamaan urheilijan riittävä antioksidantti, vitamiini, entsyymi ja fytokemikaalikokonaisuuden saanti ja turvaamaan urheilijoiden jokapäiväisen harjoittelun laatu. Lopusta heidänkin tulee huolehtia tekemällä oikeita valintoja aterioilla ja välipaloilla.

Suomalaisurheilijat, jotka aivät kiinnitä riittävää huomiota ravitsemukseen antavat hymysuin edun kilpailijoille. Urheilu voisi parhaimmillaan olla loistava koulu oman elimistön tuntemiseen ja terveyden hallintaan, mutta jätämme ainutkertaisen tilaisuuden tähän merkittävään elämänkouluun käyttämättä.

Voiko rasitusvamma syntyä heikkolaatuisen ravinnon ja harjoittelun yhteisvaikutuksesta?

KYLLÄ VOI! Aineenvaihdunta ja solun laadukkaat rakennusaineet ovat olennaiset elementit palautumisessa ja rasitusvammojen välttämisessä. Asiasta on runsaasti tutkimustietoa, mutta yleinen käsitys on se, että lihakset tai jänteet vain ylirasittuvat ja että sille ei muka voisi mitään! Ei voikkaan jos asiaa tutkii muutaman tunnin tai päivän marginaalilla, mutta jos asiaa katsoo kuukausien tai vuosien marginaalilla niin varmasti voi! Kuinka kauan kestää päästä huipputasolle urheilussa? Miksi emme tavoittelisi erinomaisuutta kaikilla suoritukseen vaikuttavilla sektoreilla koko tuon matkan ajan ja nauttisi samalla sataprosenttisesta heittäytymisestä siihen mitä teemme?

Lähitulevaisuudessa tulen olemaan harjoittelun ohessa piikki muutaman belgialaissoutajan ravitsemuksellisessa lihassa. Belgiahan on tunnetusti oluen, vohvelien, kerman, ja ranskanpottujen luvattu maa.

Lisää ajatuksiani myös ravinnosta löydät osoitteesta:http://www.finnrowing.com

Koutsista olisi ollut apua

Ensin Osloon

Marit Björgen pesi jälleen koko Suomen joukkueen sekä mitalien määrässä että laadussa. Arvostan suomalaisten urheilijoiden suorituksia, mutta mistä tulee tällainen ylivoima jota Björgen on esittänyt. Björgen ei ole ainut, Petter Nordhug, Ole Einar Björndalen ja kumppanit ovat myös melkoisen hyvällä tasolla. Miten saamme suomalaisen kulttuurin sille tasolle että huippulahjakkuudet pääsevät heille optimaalisiin tuloksiin, tai edes lähelle niitä.

Sitten Imatralle...

Olen nyt päässyt harrastamaan liikuntaa hieman normaalia enemmän ja päätin kokeilla josko saavuttaisin uuden ennätyksen Wattbikella 10km matkalla. Lämmittely tuntui hyvältä ja olin optimistinen sen suhteen että viime talvena polkemani 14:17,66 ei kokeilun jälkeen enää olisi ennätykseni.

Amatöörin puuhastelua

Entisen ennätykseni keskiwatit olivat 275W. alle on listattu minuuttien keskivauhdit päivän kokeilussani:
1. 316,6 (aivan liian kovaa)
2. 281,19 (korjausliike)
3. 279,24 (edelleen reilusti entistä ennätystä kovempaa)
4. 281,0 (lopun alkua)
5. 287,06 (silmät kiinni taistelua)
6. 278,14 (alkaa hyytyä)
7. 272,82 (Eväät syöty)
8. ennätyskoe ohi, lian kova alku, hapot ja "keskeytys" Poljin loppuun ilman draivia, keskiwatit 260 ja aika 14:49 ja osia.

Mihin tässä valmentajaa olisi tarvittu?

Olen tällä hetkellä siinä kunnossa että 14 minuutin vetäminen 300w teholla ergolla on mahdotonta. Vauhtina tuo olisi 1:45. Olen aika tyytyväinen siihen että pystyin vetämään lähelle 300w keskitehoilla lähes 7 minuuttia. Olen siis ennätyskunnossa. Jos olisi osannut lähteä liikkeelle ensimmäisen minuutin ehkä 290w ja sen jälkeen vetää tasaista 275w 8-9 km saakka ja sitten lähteä kirraamaan kohti loppua. Lopputuloksena olisin ehkä pystynyt parantamaan ennätystäni muutaman sekunnin. Valmentajan olisi ensimmäisen 20 sekunnin jälkeen pitänyt kertoa minulle että nyt mennään 275W tehoilla, eikä yhtään kovempaa. 15W:n ennätysparannus on haaveilua!

Luulisi että olisin parinkymmenen vuoden valmentajakokemuksista oppinut jotain, mutta pyörä on minulle edelleen uusi testi- ja urheilumuoto. Jos olisin lähtenyt vetämään soutulaitteella 4km maksimia olisin lähtenyt liikkelle n. 1:52 vauhtia, en 1:45! En tehnyt strategiaa testiä varten vaan lähdin vain liikkeelle ja uskoin että homma menee kuten soutulaitteellakin, jolla on tullut soudettua tuhansia kilometrejä! Pitkissä souduissa en ole koskaan nitkahtanut, joten tämä oli minulle täysin uusi kokemus. Pyörällä oli helppo lähteä liian kovaa, ensimmäisen minuutin tuntemus oli jopa lennokas. Toisen minuutin jälkeen aloin tajuta että startti oli liian kova, ja loppumatka olikin sitten taistelua ja lopullinen taipuminen tapahtui 7 ja 8 minuutin välillä. 4km väliaika oli lähes sama kuin matkan ennätykseni, sekin kertoo siitä että liian kovaa mentiin. Kun on hapoilla on homma aika lailla siinä.

Pyöräilytekniikkani on polarisaation perusteella kehittynyt, siten että kuljetan poljinta paremmin ja voimakäyrän muoto on parempi, mutta edelleen oikea jalka tekee enemmän töitä käytännössä koko ajan kuin vasen. Koko vedon suhde oli 48/52%, mutta poljinkierroksia analysoimalla näkee että siellä on vasemman jalan kannalta todella heikkoja hetkiä joukossa. (45/55%)

Täytynee kokeilla vielä uudelleen tässä kevään aikana jos saisi hilattua ennätystä muutaman sekunnin paremmaksi. Palveli yritys ainakin kovana treeninä. Pitäisi olla vähän parempi niin kehtaisi lähteä kokeilemaan 13.3. Ensimmäisiin sisäpyöräilyn SM-kisoihin. Näillä tuloksilla on kuitenkin parempi pysyä järjestelyorganisaatiossa.

Vesiurheilun ja kestävyysurheilun mahdollisuus

Kaupunkikuvaa suunniteltaessa halutaan luoda virikkeellisiä ympäristöjä jotka antavat kaupungista monipuolisen ja elävän kuvan. Kulttuurirakennukset rakennetaan keskeisille paikoille ja arkkitehtuurin avulla pyritään välittämään kuvaa kaupungissa asuvasta innostavasta toimintaypäristöstä.

Tehtävä ei ole helppo, sillä kaupunki tarvitsee todellista elämää ja oikeaa aktiivisuutta kuorensa sisälle ollakseen miellyttävä elinympäristö. Tänään Helsingin Sanomissa oli jälleen mielenkiintoinen artikkeli siitä miten Helsinki kasvaa merelle päin. Oheisesta kuvasta näkyy se miten Töölönlahden päähän suunnitellaan kanavaa. Jos soudun parissa toimisi harryharkimo, olisi tasan varmaa että Töölönlahden kanavan leveys, suunta ja pituus päätettäisiin soudun ja miksei melonnankin ehdoilla. Helsingin keskusta saisi vesialueen jolla näiden lajien harjoittelu onnistuisi kuntoliikunnasta huippu-urheiluun saakka, ja samaan aikaan vesiurheilu loisi juuri sitä kaupunkikuvaa jota Helsinki haluaa välittää käyttäjilleen. Töölönlahden alue on jo nyt lenkkeilijöiden urbaani keidas, ja kuinka paljon enemmän se olisikaan sitä jos soutu ja melonta ottaisivat alueen omakseen ja kanavan suunnittelussa kuultaisiin näiden lajien tarpeita. Soutu ja melonta voisivat olla luonnollinen osa alueen koulujen toimintaa, samoin kuin kestävyysurheilu ylipäänsä.

Töölönlahden rantaan tulisi ehdottomasti venevajan yhteyteen rakentaa kestävyysurheilun Helsinkiläisen harjoituskeskuksen, jossa lajit pyöräilystä ja triathlonista kestävyysjuoksuun, soutuun ja melontaan voisivat harjoitella ja valmentautua yhteisestä keskuksesta käsin, valmentajayhteistyötä unohtamatta. Näitä keskuksia suomalainen kestävyysurheilu tarvitsee, kaikilla urheilun tasoilla.

Soutuliitto uudessa tilanteessa

Yksityskohtia tuntematta on helppo kommentoida...niinpä teen sen

Soutuliiton toiminnanjohtaja siirtyy Suomen Valmentajat ry:n palkkalistoille. Tämä voi merkitä montaa asiaa. Mielestäni se on mahdollisuus uudistaa ja tehostaa liiton toimintaa. Mielestäni Soutuliiton olisi syytä arvioida sitä mitä soutu tarvitsee. Soutu tarvitsee lisää valmentajia. Toisen päätoimisen valmentajan palkkaaminen toisi elämää koko lajiin, mikäli oikea persoona vain löytyy. En tiedä kuinka työllistetty toimisto tällä hetkellä on, mutta uskon että pakolliset toimistotyöt voisi jakaa kahden valmentajan kesken.

Uskon vahvasti että tarvitsemme liittoon laji-ihmisiä, (soutuvalmentajat ovat niitä puhtaimmillaan) jotka eivät siirry muihin tehtäviin parin vuoden pestin jälkeen vaan todella rakentavat suomalaista soutua pitkällä jänteellä. En kohdista kritiikkiäni Kristiinaan, koska en tiedä mitä hän on saanut aikaan, vaan lähinnä kannanottoni koskee tilannetta johon soutuliitto on nyt tullut. Toivon että liitto käyttää mahdollisuutensa palkallisten valmentajien suhteen, oletan että rahoitus on olemassa joten ei muuta kuin valmentajan paikka avoimeksi ja lajia tekemään.

Vai onko tässä kysymys siitä että Soutuliittoa ajetaan Kanoottiliiton yhteyteen, ja Kristiina lähtee liitosta tarpeettomana? Oli niin tai näin, lajimme säilyy ainoastaan valmentajien avulla.

Olaf Tuften harjoittelu, kaukaa katsottuna

Viittaan edellisen Blogini keskusteluun, joka jatkuu täällä.

Olaf Tufte on eräs tämän aikakauden menestyneimmistä soutajista. Hän on myös soutaja joka soutaa hieman omintakeisella tekniikalla ja rytmillä, joka kuitenkin normalisoituu sitten kun mennään kilpailuvauhtia. Alhaisilla tahdeilla omintakeisuus korostuu. Myönnettävä on että tehoa ja onnistumisia Tuften uralle mahtuu, joten kokonaisuus toimii. Olaf kuuluu niihin soutajiin jotka näkee kisaradalla anivarhain, takuuvarmasti. Tufte on myös kuuluisa kovasta asenteestaan ja suurista harjoitusmääristään. Vuonna 2004 Tuften valmentaja Tore Övrebo piti Fisan valmentajakongressissa luennon Tuften harjoittelusta kohti Ateenan olympialaisia. Suunnitelma oli tehty n. 1200 tuntiin ja toteutus jäi hieman alle johtuen muutamista sairaspäivistä. En tiedä miltä vuodelta kaavio on ja olettaisin että siniset tehoalueet ovat puhtaasti aerobisia, mutta kysymys kuuluu, mistä alkaa punainen tehoalue?


Tuften vapaa-ajankäyttökin on mielenkiintoista, sillä rentoutuakseen hän harrastaa metsätöitä ja pyöräilyä. (Nykyään tosin lastenhoidon lomassa) Juttelin Tuften kanssa keväällä 2010 Bledissä ja hän kertoi että lasten myötä hän on sairastellut hieman enemmän ja harjoitusmäärät ovat hieman laskeneet. Uskon kuitenkin että tilanne tasoittuu taas kohti 2012 olympialaisia, ja näemme kovassa vedossa olevan Tuften metsästämässä kolmatta peräkkäistä yksikkökultaansa. Ondrej Synek ja Mahe Drysdale eivät tule olemaan helppoja vastuksia. Olaf joutuu näiden herrojen lisäksi kamppailemaan myös ikääntymistä vastaan, joka tuskin paljoa vaikuttaa, mutta kun mennään pienillä marginaaleilla, näen että nuoremmilla herroilla on pieni etu.