Munchen World Cup 18-20.6.2010

Perjantain myötätuuli tyyntyi ja lauantain ja sunnuntain kilpailut saatiin vetää erinomaisissa olosuhteissa. Tuulen suunta vaihteli jonkin verran joten ajat eivät ole täysin vertailukelpoisia. Olimme matkassa täysin eri joukkuein kuin Bledissä, U23 M4x souti ensimmäisen MC regattansa ja pariairokaksikkoja soutivat yhdistelmät Vitasek-Jirka ja Houska-Luzek. Luzek liittyi avoimen luokan ryhmään Bledin jälkeen.

Vitasek-Jirka suoriutui kisasta kohtuullisesti, tuloksena 9. Sija 21 joukkueen joukosta. Houska- Luzek yhdistelmä souti heikosti, tosin 95kg ja 77kg painoisten soutajien samaan veneeseen ei onnistunut ainakaan tällä kertaa. Potentiaalia parempaan olisi ollut.

Nuorten nelonen paransi kisa kisalta ja B-finaalissa oli 1000m kohdalla kakkosena. Kokeneemmat venekunnat pystyivät kuitenkin kääntämään matkan viimeisellä neljänneksellä kisan edukseen. Tuloksena 11 sija, mutta vain 1,6 sek kahdeksansille jääneinä. Porukan ensimmäinen kilpailu maailman valioiden joukossa on vedetty, ja se näytti että potentiaalia on. Olen erittäin tyytyväinen ryhmän nousujohteiseen esitykseen viikonlopun aikana. Joukkue mahtuu ikänsä puolesta U23 kisoihin vielä ensi vuonnakin. A-finaalissa Kroatia oli täysin omaa luokkaansa. Yllätys oli myös se, että Puolan viisi peräkkäistä arvokisamitalia voittanut ryhmä hiipui viimeiseksi ja näytti kaiken lisäksi huonolta.

Kevyessä nelosessa sällit vetivät pallille saakka. 3. sija oli erinomainen suoritus ja täytyy toivoa että käyrä Vetesnikin veljeksillä, Jiri Kopacilla ja Miro Vrastililla säilyy nousevana. Joukkue on tällä hetkellä erinomaisessa vauhdissa ja näyttää siltä että alkukesän tekniset ongelmat on saatu ratkaistua. Ryhmä johti parhaillaan kilpailua parilla metrillä, mutta Iso-Britannia ja Tanska saivat puristettua edelle toisella tonnilla, Tanska viimeisellä satasella.

Takaiskuilta ei kisoissa vältytty. Houska ilmoitti että hän siirtyy perämiehettömään kaksikkoon yhdessä Jakub Makovickan kanssa. Houska ei enää mahdu U23 joukkueeseen näin hänellä ei ole paikkaa pariairoveneessä loppukesäksi. Täytyy sanoa että ottaa koville menettää kaveri joka on kehittynyt valtavasti viimeisen vuoden aikana. Tappio tuli siinäkin mielessä että tietokoneeni varastettiin hotellista. Hotellin omistajan mukaan tämä oli ensimmäinen kerta 30 vuoden aikana kuin näin käy. Keneltäkään muulta ei hävinnyt mitään, joten täytyy ihmetellä, miksi 30 tietokoneen joukosta juuri tämä varastettiin. Kämppäkaverini tietokone ja paljon muutakin varkaille kelpaavaa tavaraa oli samassa huoneessa, mutta ne eivät kelvanneet. Olen hämmästynyt.

Sunnuntain aikana jouduin radan varressa todistamaan kolmea pyöräilyonnettomuutta, jotka kaikki johtivat lääkärihoitoon. Saa nähdä milloin pyöräilijöiden määrää lähdöissä rajoitetaan. Pyrin itse pyöräilemään joukon edellä tai jäljessä onnettomuuksia välttääkseni, lähtöjä seuraavat valmentajat eivät juurikaan katso eteensä, vaan sivulle, mittaavat tahtia ja huutavat minkä keuhkoista lähtee, tasapainosta ja ajolinjoista välittämättä, - ei aivan vaaratonta hommaa.

97. Primatroky

Artikkeli suomennettu omia lisäillen Google translatorin avulla, Tshekin Soutuliiton tiedotteesta

Primatorky on Prahan pormestarin suojelema kilpailu, joka kilpailtiin nyt 97. kerran. Pääveneluokka on miesten kahdeksikko, jossa koettiin yllätys; kahden airon soutajat voittivat perämiehensä Vladimir Havelin johdolla kilpailun ennen Duklan Oldrich Hejdusekin kipparoimaa yhden airon soutajien joukkuetta. (Havelin lempinimi on Kobra, hän on loistava perämies joka teki eilen todellisen täsmäiskun). Yksikkökisat voittivat Ondrej Synek ja Jitka Antosova.

Voittajajoukkue souti kokoonpanossa Tomas Karas, Jan Andrle, Petr Buzrla, Petr Ourednicek, Jakub Houska, Jakub Makovicka, Petr Vitasek ja David Jirka, perämiehenään Havel, (Lokomotiva Beroun). Voittoaika 5:04,10 on rataennätys.

”Olemme onnellisia ja yllättyneitä, emme odottaneet voittoa huolimatta lauantain alkuerävoitosta suosikkijoukkuetta vastaan. Alkuerävoitto antoi meille kuitenkin itseluottamusta. Rata oli todella raskas, ja siellä oli valtavia aaltoja. Taistelimme ankarasti voittaaksemme.”

”Harjoittelimme kahdeksikkoa vain neljä päivää, joten voitto on yllätys. Alkuviikosta emme uskoneet että pystymme kilpailemaan suosikkeja vastaan. Suosikin täytyy aina todistaa voimansa, meillä ei ollut mitään hävittävää.” Luonnehti Jirka.

Jirka mainitsi myös että loistava aika on osin myös luonnonvoimien ansiota, sillä Vltavan virtaus oli normaalia suurempi viimeviikkoisten sateiden jäljiltä. Perinteikäs kilpailu sai myös neljä uutta voittajaa, Andrle, Buzrla, Ourednicek ja Houska eivät ole koskaan ennen tätä kilpailua voittaneet.

Kilpailujen ensimmäinen yllätys koettiin lauantaina, kun Cambridge putosi finaalista. Cambridge olisi mielellään haastanut Duklan tässä kilpailussa, jota kukaan Tshekin ulkopuolelta ei ole koskaan voittanut.

Yksikkökilpailun voitti Synek joka nautti kilpailun ilmapiiristä ja erinomaisesta säästä. Synek voitti 9 sekunnin erolla ennen Slovakian Lukac Babacia. Synek olisi halunnut kilpailla myös kahdeksikossa, mutta tällä kertaa se jäi väliin. Naisten yksikön voittaja Jitka Antosova kilpaili myös naisten kahdeksikossa, ja voitti sen VK Slavian kahdeksikon kanssa.

Primatorkyssa veneluokkina olivat yksikkö ja kahdeksikko, mukana olivat kaikki ikäluokat, vanhemmat taiteen harjoittajat vetivät limilautasilla puoliulkohangoilla perinneasut päällään. Vanhimmat osallistujat olivat lähes 90-vuotiaita ja kilpailuja käytiin myös junioriluokissa. Kilpailu kerää kaikki Tshekin soutajat Prahan sydämeen yhteen tapahtumaan joka on myös suuri mediatapahtuma. Ensimmäinen lähtö oli sunnuntai-aamuna 8:20 ja miesten kahdeksikko starttasi 12:00. Kilpailurata ei ole suora ja n. 700m jälkeen joki kääntyy ja kääntökohtaan on laskettu rataliput jotka määräävät kääntöpaikan jokaiselle radalle. Lähtölinjakaan ei ole suora ja todellisen tilanteen näkee vasta kääntöpaikan kohdalla. Ratoja on viisi, joten alkeriä - ja välieräjärjestelmä on hieman poikkeuksellinen. Nyt soudettiin 3 alkuerää joista 10 parasta eteni välieriin, ja toisesta välierästä 3 joukkuetta eteni finaaliin ja toisesta kaksi. Kaavio ohjaa ensimmäiseen välierään enemmän kovempia joukkueita, ja sen vuoksi siitä pääsee finaaliin 3 joukkuetta. Kaavio myös määrää millä tavoin alkueristä edetään välieriin. Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen kokemus, voitto tuntui hyvältä, ja antoi joukkueelle rutkasti itseluottamusta.

Kilpailun jälkeen oli Duklassa juhlatilaisuus johon löysi tiensä myös Cambridgen joukkue. Grillissä muhi kalkkunaa ja porsasta, ja olutta riitti tynnyrikaupalla. Cambridgen miehet kertoivat että kevät on sujunut opiskellessa, ei niinkään veneessä. He kertoivat myös sen, että Cambridgessa ei voi ainoastaan soutaa. Akateeminen kuri on ankara, ja soutajienkin on pakerrettava tinkimättä myös tutkintonsa eteen. Kova opiskelurypistys Boat Racen jälkeen selittää aika hyvin joukkueen hitaan vauhdin näissä kinkereissä. Joukkueessa souti neljä huhtikuun Boat Race kokoonpanossa ollutta soutajaa, medialle Cambridgen läsnäolo oli iso asia vaikka lopullinen sijoitus olikin vasta B-finaalin toinen, eli 7.

Primátorky, veslařská regata v Praze:
Miehet:
1x 1. Synek (Dukla Praha) 6:20,19, 2. Babač (SR/Piešťany) 6:29,04, 3. Rédr (SR/Bratislava) 6:40,83.

8+ (Primátorky): 1. Dukla Praha/Beroun (Jirka, Vitásek, Makovička, Karas, Houska, Buzrla, Andrle, Ouředníček, korm. Havel) 5:04,10, 2. Dukla Praha (Gruber, Koloc, Szabó, Pilc, Melichar, Doleček, Bruncvík, M. Horváth, korm. Hejdušek) 5:04,40, 3. Dukla Praha/Neratovice/Olomouc (Altman, Srna, Klang, Vrabec, Handlovič, J. Horváth, Běhal, Slavík, korm. Bilíková) 5:12,74.

Naiset:
Skif 1. J. Antošová (Slavia Praha) 7:23,62, 2. Zbořilová (Bohemians Praha) 7:35,20, 3. Merunková (Blesk) 7:55,49.

8+ 1. Slavia Praha/Pardubice (J. Antošová, B. Vařeková, G. Vařeková, L. Antošová, Čvančarová, Stillerová, Kopecká, Pazderková, korm. Soukupová) 5:56,55, 2. Smíchov/Ústí nad Labem 6:04,63, 3. ČVK Praha/Bohemians Praha/Jindřichův Hradec/Neratovice 6:06,28.
zdroj www.ceskenoviny.cz

Massan laki

Lueskelin Airo-lehteä jossa Kanoottiliiton ja Soutuliiton yhdentymisestä kertovassa artikkelissa sivuttiin massan lakia.

Ollessani töissä Soutuliitossa 1990-1991 oli SLU-talon käytävillä ja kokouksissa paljon puhetta lajiliittojen määrärahajaon tulosperusteistamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että mitä suuremmat harrastajamäärät lasten ja nuorten liikunnassa, sitä suuremmat tuet yhteiskunnalta. Uudistusta runttasivat läpi - kas kummaa, juuri ne liitot kenelle tästä olisi hyötyä, ja kenelle yhtieskunta on jo rakentanut suorituspaikat ja harjoittelumahdollisuudet, ja joissa pienillä henkilöresursseilla pyöritetään määrällisesti suurta toimintaa. Suurten liittojen selvä tavoite oli silloin hävittää pienet kartalta, jotta he itse saisivat paremmin määrärahoja ja pienet eivät olisi myöskään rekrytoimassa itselleen harrastajia. Tavoite alkaa olla saavutettu jos OPM:n entinen virkamies puhuu Massan Laista näissä yhteyksissä. Tätä on urheilun demokratia, nyt pieniä "pakotetaan" yhteen sillä perusteella että sillä tavoin niistä tulee riittävän suuria, mutta ei soudusta ja melonnasta yhdessäkään ole panemaan kampoihin suurille lajeille. Ylipäänsä tulee käymään niin, että palloilu selviää aina voittajana näissä kinkereissä ja kestävyyslajit kurjistuvat. Tämä on massan laki, pidän kansallisena häpeänä sitä että OPM:ssä puhutaan tästä vallitsevana hyväksyttynä asiantilana. Kuka sen on hyväksynyt? Onko eduskunnassa käyty periaateksekustelu siitä että pienet lajit kuuluu hävittää kartalta? Veikkaan että tilanne on päässyt syntymään siten, että suurliittojen työryhmäjyrät ovat istuneet riittävän pitkään asiantuntijoina työryhmissä jotka ovat rakentaneet nykyistä määrärahanjakojärjestelmää. Herrat ovat onnistuneet yhteisessä tavoitteessaan hävittää pieniä kartalta inisemästä. OPM:n olisi syytä herätä, he ovat vastuussa Suomen liikuntakulttuurin monimuotoisuudesta.

Harrastuspaikat

Soutu ja melonta ovat lajeja joissa harrastuspaikka on luonto, mutta joissa tarvitaan välineitä, rakennuksia talviharjoitteluun ja kalustosuojia. Nämä lajit eivät voi tyytyä koulun jumppasaliin, vaan he ovat itse valtaosin myös rakentaneet ja rahoittaneet puitteet harrastukselleen.

Valmennus

Massan laki tekee soudun ja melonnan kasvun lähes mahdottomaksi. Yksi OTO- soutuvalmentaja voi valmentaa laadukkaasti muutamaa soutajaa, ja palloilussa pariakymmentä lasta. Soudun ja melonnan on mahdoton kasvaa. Vesillä liikuttaessa turvallisuus on myös tärkeässä roolissa.

Kalusto

Lapsille on sopivan kokoista kalustoa rajoitetusti, veneet tehdään aikuisille, ja ovat liian suuria lasten itse liikuteltaviksi turvallisella tavalla. Siinä missä 20 lapsen palloiluun tarvitsema kalusto maksaa muutamia satoja euroja, maksaa 20 harrastajan venekalusto n. 40 000€.

Soudun ja melonnan kannalta onneksi muualla maailmassa näitäkin lajeja arvostetaan, mutta se ei suomalaista harrastajaa paljon lämmitä.

Massan laki vaatii kriittistä keskustelua, ei ainoastaan lobattujen työryhmien mielipiteitä. Demokratiassa pienten ääni ei kuulu, ja ahneus iskee isoihin valitettavan helposti. Kriittisen keskustelun jälkeen ei ole muuta mahdollisuutta kuin uudistaa määrärahojen jakoperusteita, jälleen kerran. Ehkä olisi syytä kysyä muiltakin kuin suurten liittojen keulamiehiltä, millä perustein määrärahoja olisi syytä jakaa. Halutaanko Suomessa että ne nuoret kenellä ei ole pallosilmää tai halua juosta pallon perässä syrjäytyvät koska heille ei ole tarjolla vaihtoehtoja?

Päätöksen aika

Menin eilen tapaamaan Tsekin liiton puheenjohtajaa, ja pyytämään eroa tehtävästäni. Ajatuksenani on tehdä kausi loppuun ja pakata sen jälkeen tavarat ja palata Imatralle. Osasyynä eroon ovat vaimoni Päivin koti- ja työasiat. Työnantajani pyysi minua jatkamaan Lontooseen saakka sopimukseni mukaan, mutta näimme sen mahdottomaksi tässä tilanteessa. Sovimme asian niin että olen käytettävissä tarvittaessa huhtikuun loppuun 2011. Perhe palaa Imatralle jo tänä kesänä. Yritän itsekin vierailla Suomessa hieman useammin tämän järjestelyn myötä.

Valmennuksellisesti tein myös omaa välitilinpäätöstäni. Fyysisesti ryhmä on kehittynyt kohtuullisesti. 10 avoimen luokan soutajan joukosta 2km testissä oman ennätyksen teki talven aikana 6 ja 6km testissä 8. Kevyessä ryhmässä tulokset olivat vastaavat.

Tekniikkavalmennuksen osalta prosessi on kesken. Edellytän valmennettavilta tekniikan syy-ja seuraussuhteiden ymmärtämistä jotta laatu säilyisi harjoituksissa koko ajan, ympäri vuoden. Kieliongelmat ovat hidastaneet tätä prosessia. Tsekkiläisessä kulttuurissa valmentaja on enemmän käskijä kuin avustaja tai ajattelija. Käskijän roolia en ole kokenut omakseni, minulle on tärkeää että urheilijat oppivat ajattelemaan tekemistään itsenäisesti ja analyyttisesti. Sama pätee fyysiseen harjoitteluun. Olisi tärkeää että urheilijat ymmärtävät harjoittelun rytmityksen, levon, sekä ravinnon merkityksen kokonaisuudessa. Tsekin soudussa harjoitellaan kyllä kovaa, ja asenteella mutta muut kokonaisuuden muodostavat asiat vaativat kehittämistä. Kielimuuri on pitänyt kommunikaation valitettavan pinnallisena ja vähäisenä, joka ei ole ymmärryksen kannalta hyvä asia. Fyysisen harjoittelun rytmitystä olen yrittänyt havainnollistaa Suunto t6 ja Firstbeatin analyysiohjelman avulla. Tämä viesti on mennyt perille kohtuullisen hyvin, ja nämä avut ovat auttaneet parempiin tuloksiin.

Kommunikaation pinnallisuus ja valmennuksellinen kulttuuriero vievät valmennustyöstä pois niitä asioita joista valmennuksessa eniten nautin, tässä ehkä kiteytyy yksi peruste sille että on aika palata Suomeen.

Bledissä M4x sukelsi mutta kevyt 4- ja pariairokaksikko pystyivät hyviin suorituksiin. Pariaironelosen ongelmat ovat soututekniikassa, ja joukkueen kemia ei myöskään toimi, joten M4x on nyt hyllytetty. Munchenin MC:n lähtee U23 4x ja yksi tai kaksi pariairokaksikkoa. U23 pariaironelosella on nyt sauma nousta ykkösneloseksi,toivottavasti vauhti riittää ja nuori joukkue kehittyy.

Välitilinpäätöksessä on siis + merkkisiä että - merkkisiä asioita. Hommahan on täydellistä vasta sitten kun kansallislaulu soi, jos sittenkään. Urheilu on vain se maailman tärkein sivuasia.

Jälkimainingit

Marathonista on muutama päivä ja elämä alkaa voittaa. Jalat ovat tietysti edelleen kipeät, mutta eilen ajelin Wattbikella jo puoli tuntia ja hiihtelin päälle pari kilometriä. Toivon että kevyt liikunta edistää palautumista tässäkin tapauksessa.

Jälkikäteen kun juoksua miettii, on ensiksi tietysti tyytyväinen siihen että se tuli juostua. 15km jälkeen keskityin lähinnä askeleeseen ja siihen että olin mutkissa aina sisäkurvissa. En halunnut juosta liian pitkää Marathonia ja jalat olivat jo 15km jälkeen niin kipeät että yritin säästää niitä mahdollisimman taloudellisella askeleella! Join jokaisella juomapaikalla vähän, vessahätä ei päässyt yllättämään ja tuntui että nesteet riittivät. Sää oli erinomainen; auringonpaiste ja n. 18 astetta lämmintä. 25km kohdalla otin energiageelin jossa oli myös tauriinia ja kofeiinia, geeli piristi psyykettä ehkä liikaakin, sillä seuraavalla vitosella tuli paljon selkiä vastaan ja sitten 30km jälkeen vauhti notkahti, huolimatta Duklan fysioterapeutin tarjoamasta toisesta geelistä 32km kohdalla. Vaikein osuus oli 30-38km, sillä pätkällä kilometrivauhtikin oli ylivoimaisesti hitain. Viimeiselle neljälle kilometrille pystyin hieman jopa nostamaan vauhtia, ja selkiä tuli jälleen vastaan runsain mitoin. 39km kohdalla tervehdin Pekka Rätyä, joka valitteli että ei pysty vauhtiini ja kehotti menemään.... Ei voi sanoa että juoksu olisi mennyt mukavasti, sillä jalat olivat kipeät ja itseä sai potkia koko ajan. Sykemittari pätki hieman jostain syystä ja en saanut reissusta kunnon dataa. Sykkeet kuitenkin olivat alkumatkalla n. 135 luokkaa, ja nousivat tasaisesti niin että parin kympin jälkeen mittarissa oli n. 150 ja lopussa tietysti enemmän.

Marathonin jälkeen virittäydyimme Slavian kahvilaan pitkähkölle lounaalle, ja aloitimme palautumisen kohti tulevaisuuden koitoksia, joihin näillä näkymin kuuluvat sekä Jukolan Viesti että New Yorkin Marathon 5 vuoden kuluttua. Sinne täytyy kyllä treenata vähän enemmän, jotta matkasta nauttii pidemmälle. Sijoitus oli 2757. Alla vähän muuta numeroita jotka löysin kisajärjestäjien datasta.

Start number: 3417 - SINISALO VEIKKO
Category: MM45
Year of birth: 1964

Split min/Km RealTime
10 Km_ 5,49/ 0:58:14
20 Km_ 5,53/ 1:57:12
1/2M _5,47/ 2:03:33
30 Km _5,50/ 2:55:29
40 Km _6,06/ 3:56:39
Finish _5,45/ 4:09:17

4:09:17

Tavoite saavutettu, jalat tiltissä, mutta eiköhän elämä voita. Jalat alko kipeytyä jossain 15km kohdalla. Vauhti pysy tasasena aina 30km saakka, jonka jälkeen meinasi vähän notkahtaa. Viimeiset 4km maalin läheisyys avitti ja selkiä tuli vastaan paljonkin. Viimeisellä suoralla oli mahtava fiilis. Kuten Panu kommentoi, täytyy Marathon juosta ainakin kerran elämässä! En kuitenkaan neuvo ketään lähtemään Marathonille 9 päivän valmistautumisella.

4:20

Kävin juoksulenkillä viime viikon perjantaina, eli vappuaattona. Juoksu Kuntraticen metsässä kulki mukavasti ja sain idean ottaa osaa 9.5. juostavalle Prahan Maratonille. En ole koskaan juossut Marathonia ja nuoruusvuosien jälkeen juoksua on harjoitusohjelmassa ollut kovin niukalti. Nuorena juoksin sen verran että 2 mailia taittui aikaan 10:45 ja 2,43km (Hakunilan vanha puru) aikaan 7:45. Näistä tuloksista on kuitenkin vierähätänyt jo reilut 20 vuotta.

Viime vuonna pari Imatralaista kaveria kävi kokeilemassa Prahan Marathonin lenkkiä, ja kisan jälkeen tapasimme kaupungilla. Kokemus jätti positiivisen muistijäljen. Täytyy myöntää että ajatus oli juosta kevään aikana enemmän, mutta jostain syystä heräsin vasta vappuna siihen, että josko vielä ehtisi. Juoksukilometrejä vuonna 2010 on koossa vähän reilun maratonin verran, mutta kuitenkin alle 100. Perjantain ja lauantain ilmoittautumisen jälkeen harjoittelu on kulkenut seuraavia latuja.

1.5. Pyöräilyä Racicen souturadan varressa, ehkä n. 40-50km rauhallisesti kisoja seuraillen
2.5. Soutu 10km
3.5. 16 km lenkki n. 6:05 kilometrivauhtia, jalat puuta 14km kohdalla
4.5. Soutu 20min + hiihto 20min, + venyttely päälle
5.5. Juoksu 25min + 20 min hiihto
6.5. Juoksu 8,3 km 43:45, eli 5:15 kilometrivauhtia, päälle palauttava pyörä 20min.

Huomenna perjantaina palauttelen aamulla soutaen kevyen vitosen ja lauantaina huilaan. Pohjia kestävyyslajeista Marathonin juoksuun on tietysti sen verran että verenkierto ja hengitys taatusti toimivat, mutta kovana haasteena on jalkojen lihaskunto. Jalkojen lihaskunnon vuoksi olen yrittänyt juosta vielä tänäänkin. Toivottavasti parin päivän huili riittää palauttamaan jalat siihen kuntoon että niillä selviää Marathonista. Valmistautuminen on ollut kovin niukka ja siksi tavoite täytyy asettaa riittävän alas. 16km lenkillä syke hakkasi n. 130-135 ja tämän päivän lenkillä syke oli n. 155. Kunraticen metsälenkki on melkoisen mäkinen, joten sydän saa siellä ihan hyvää kyytiä. Yritän lähteä 130-135 sykkeellä matkaan toivoen että jalat kantavat sitä tahtia maaliin saakka tuo syke/vauhti veisi tuonne 4:20 haarukkaan...