Massan laki

Lueskelin Airo-lehteä jossa Kanoottiliiton ja Soutuliiton yhdentymisestä kertovassa artikkelissa sivuttiin massan lakia.

Ollessani töissä Soutuliitossa 1990-1991 oli SLU-talon käytävillä ja kokouksissa paljon puhetta lajiliittojen määrärahajaon tulosperusteistamisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että mitä suuremmat harrastajamäärät lasten ja nuorten liikunnassa, sitä suuremmat tuet yhteiskunnalta. Uudistusta runttasivat läpi - kas kummaa, juuri ne liitot kenelle tästä olisi hyötyä, ja kenelle yhtieskunta on jo rakentanut suorituspaikat ja harjoittelumahdollisuudet, ja joissa pienillä henkilöresursseilla pyöritetään määrällisesti suurta toimintaa. Suurten liittojen selvä tavoite oli silloin hävittää pienet kartalta, jotta he itse saisivat paremmin määrärahoja ja pienet eivät olisi myöskään rekrytoimassa itselleen harrastajia. Tavoite alkaa olla saavutettu jos OPM:n entinen virkamies puhuu Massan Laista näissä yhteyksissä. Tätä on urheilun demokratia, nyt pieniä "pakotetaan" yhteen sillä perusteella että sillä tavoin niistä tulee riittävän suuria, mutta ei soudusta ja melonnasta yhdessäkään ole panemaan kampoihin suurille lajeille. Ylipäänsä tulee käymään niin, että palloilu selviää aina voittajana näissä kinkereissä ja kestävyyslajit kurjistuvat. Tämä on massan laki, pidän kansallisena häpeänä sitä että OPM:ssä puhutaan tästä vallitsevana hyväksyttynä asiantilana. Kuka sen on hyväksynyt? Onko eduskunnassa käyty periaateksekustelu siitä että pienet lajit kuuluu hävittää kartalta? Veikkaan että tilanne on päässyt syntymään siten, että suurliittojen työryhmäjyrät ovat istuneet riittävän pitkään asiantuntijoina työryhmissä jotka ovat rakentaneet nykyistä määrärahanjakojärjestelmää. Herrat ovat onnistuneet yhteisessä tavoitteessaan hävittää pieniä kartalta inisemästä. OPM:n olisi syytä herätä, he ovat vastuussa Suomen liikuntakulttuurin monimuotoisuudesta.

Harrastuspaikat

Soutu ja melonta ovat lajeja joissa harrastuspaikka on luonto, mutta joissa tarvitaan välineitä, rakennuksia talviharjoitteluun ja kalustosuojia. Nämä lajit eivät voi tyytyä koulun jumppasaliin, vaan he ovat itse valtaosin myös rakentaneet ja rahoittaneet puitteet harrastukselleen.

Valmennus

Massan laki tekee soudun ja melonnan kasvun lähes mahdottomaksi. Yksi OTO- soutuvalmentaja voi valmentaa laadukkaasti muutamaa soutajaa, ja palloilussa pariakymmentä lasta. Soudun ja melonnan on mahdoton kasvaa. Vesillä liikuttaessa turvallisuus on myös tärkeässä roolissa.

Kalusto

Lapsille on sopivan kokoista kalustoa rajoitetusti, veneet tehdään aikuisille, ja ovat liian suuria lasten itse liikuteltaviksi turvallisella tavalla. Siinä missä 20 lapsen palloiluun tarvitsema kalusto maksaa muutamia satoja euroja, maksaa 20 harrastajan venekalusto n. 40 000€.

Soudun ja melonnan kannalta onneksi muualla maailmassa näitäkin lajeja arvostetaan, mutta se ei suomalaista harrastajaa paljon lämmitä.

Massan laki vaatii kriittistä keskustelua, ei ainoastaan lobattujen työryhmien mielipiteitä. Demokratiassa pienten ääni ei kuulu, ja ahneus iskee isoihin valitettavan helposti. Kriittisen keskustelun jälkeen ei ole muuta mahdollisuutta kuin uudistaa määrärahojen jakoperusteita, jälleen kerran. Ehkä olisi syytä kysyä muiltakin kuin suurten liittojen keulamiehiltä, millä perustein määrärahoja olisi syytä jakaa. Halutaanko Suomessa että ne nuoret kenellä ei ole pallosilmää tai halua juosta pallon perässä syrjäytyvät koska heille ei ole tarjolla vaihtoehtoja?