Kreikka täyttää tiedotusvälineet sekä Suomessa että Belgiassa, ja varmasti muuallakin Euroopassa. Velkaonglemat tulevat muuttamaan maailmaa melkoisesti, tai näin ainakin oletan. Yhteiskunnalla on valtavasti sopeutumista edessään. Huippu-Urheilun muutostyöryhmän työn valmistuminen osuu hankalaan paikkaan. Saadaanko liikuntaan enemmän varoja tällaisena aikana? Toivottavasti vastaus on kyllä, mutta vaakakupeissa on paljon tärkeitä asioita.
Ihmisten usko markkinatalouteen heikkenee, mutta millaisia ovat realistiset vaihtoehdot? Työn hinta on Suomessa kova. Palkkaamisen kynnys nousee jatkuvasti yleisen talouden mennessä huonoon suuntaan, ja samalla vaaditaan melkoisia palkankorotuksia, joka nostaa kynnystä ensitstään. Jokainen järkevä pienyritys firma pyrkii turvaamaan olemassaolonsa minimoimalla henkilökunnan. Yritä siinä sitten parantaa työhyvinvointia ja nostaa eläkeikää kun ne kenellä töitä on, on niitä uupumukseen saakka.
Kuntien ja valtion taloudenpito ei voi suunnitella kaikkea ikuisen kasvun strategialla. (enää) Mitä saadaan tilalle jotta hyvinvointi säilyy tai lisääntyy. Alla on pari ajatusta, siitä miten sekä urheilua että koko yhteiskuntaa voisi kehittää.
Verotus - nykyaikaiset tietokonejärjestelmät mahdollistavat, tai ainakin niiden tulisi mahdollistaa paljon sellaisia vaihtoehtoja jotka eivät ennen olleet mahdollisia. Näitä voisi verotuksessa hyödyntää.
Verouudistus
Veronmaksajille jätetään varojen käyttökohde, pieneltä osin itse päätettäväksi, esimerkiksi kunnallisveron lisäprosentti. Lisäprosentin maksaja saisi itse päättää mihin raha menee, tyyliin koulutus, taide, kulttuuri, urheilu jne. Mahdolliset rahan saajat joutuisivat tietysti luomaan mahdollisimman tehokkaita toimintamalleja jotta saisivat toimintaansa markkinoitua siten että verovaroja sataisi laariin. Urheilulla olisi tällaisessa mallissa loistavat edellytykset kehittyä; Maksaisinko itse kunnallisveroa prosentin verran lisää jos tietäisin että se menee junnuvalmentajien palkkaamiseen, entä maksaisitko Sinä? Mallilla saavutettaisiin huimasti lisää toimintaa harrastesektorille ja sinne syntyisi myös ihan oikeita työpaikkoja.
Alumni - toiminta
Amerikkalaiset yliopistot rahoittavat urheilutoimintaansa Alumni toiminnalla, joka tarkoittaa sitä että yliopistossa urheillut maksaa kuukausittain automaattisesti pienen summan tärkeäksi kokemalleen yliopiston urheilulajille. Suomalaisessa soudussa viritellään samanlaista mallia ja toivottavasti myös onnistutaan siinä. Sama voisi hyvinkin toimia myös seuratoiminnassa. Yksilön kokiessa että toiminta on lähellä sydäntä, olisi helppo tapa maksaa pieni kuukausittainen summa urheiluseuralle, tai seuran säätiölle.
Kovia haasteita tulee riittämään yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Yksilön vastuu omasta itsestään ja lähipiiristään tulee kasvamaan, yhteiskunnalla ei tule olemaan varaa kaikkeen. Toisaalta ihmisten hyvinvointi on yhteiskunnan olemassaolon perusta, ja haaste on siinä miten hyvinvointia voidaan ylläpitää ja kehittää. Rahasta se ei ole kiinni, vaan siitä että tiedostamme yhteisöllisyyden voiman ja pystymme yhdessä luomaan positiivisia rakenteita uuden teknologian ja uusien ajatusmallien avulla.
perjantai 4. marraskuuta 2011
maanantai 31. lokakuuta 2011
Syksyä
Soutajan syksy on yleensä kohtuu rauhallista treeniä. Niin nytkin. Tim on vetänyt harjoituskaverinsa Karelin kanssa treeniä lokakuun alusta ja viime viikolla oli ensimmäisten testien aika. 6km testi slideilla taipui ihan mukavasti, joten jos jostain aikatauluista urheilun suhteen voi puhua, niin aikataulussa ollaan. Kanava jolla treenaamme on suojainen ja viime päivinä tuulet ovat olleet niin kevyitä että treeniä on vedetty lähes optimaalisissa olosuhteissa. Timin Seura "Bruggen kuninkaallinen soutuseura" noin vapaasti suomennettuna järjsti viime viikonloppuna varainkeruubileet. Veneet tyhjennettiin kakkosvajaan, lattialle tehtiin tanssilattia, 3 baaria pystytettiin, WC vaunu ja lipunmyyntikoju ja vuokrakylmiö saapuivat pihaan pihaan, vaja maalattiin sisältä ja somistettiin discoksi trussikehikoiden ym kilkkeen avulla. Yläkerrassa soi 70-90 lukujen musiikki ja alakerrassa nuoriso"tekno". Satoja bilettäjiä oli kuulemma paikalla. Toden teolla bileet alkoivat vasta puolenyön jälkeen jolloin vanha päätti lähteä nukkumaan. Merkittävää projektissa oli että talkooväki oli hyvin liikkellä sekä valmisteluissa, itse tapahtumassa että homman purussa. Hatunnosto toimivalle urheiluseuralle!
Syksyn kelit Belgiassa ovat olleet ihan mukavat tähän asti ainakin. Sunnuntaina koneen nokka suuntaa kohti Lanzarotea Belgian olympiajoukkueen leirille, siellä pitäisi vielä olla kohtuullisen kesäistä. Ohjelmassa Lanzarotella on uintia, ergoa, punttia ja pyöräilyä. Timin polvi ei oikein tykkää juoksusta, joten triathlon on jätettävä väliin. Toivon tietysti että Aikaa liikenisi hieman vaikka Beachin peluuseen, toivotaan että kavereitakin siihen löytyisi...
Suomen Melonta ja Soutuliiton strategia poiki ainakin keskutelua, mutta korviini ei ole kantautunut sitä missä hankkeen osalta nyt mennään. Mielenkiinnolla odotan liiton johdolta kunnollisia avauksia kohti parempaa tulevaisuutta.
Blogin lukijoille hyvää syksyn jatkoa, toivottavasti hiihtokausi pääsee pian alkuun. Olen itsekin "hiihdellyt" jo pariin otteeseen sauvojen kanssa De Haanin dyyneille ja hiekkarannalla...
Syksyn kelit Belgiassa ovat olleet ihan mukavat tähän asti ainakin. Sunnuntaina koneen nokka suuntaa kohti Lanzarotea Belgian olympiajoukkueen leirille, siellä pitäisi vielä olla kohtuullisen kesäistä. Ohjelmassa Lanzarotella on uintia, ergoa, punttia ja pyöräilyä. Timin polvi ei oikein tykkää juoksusta, joten triathlon on jätettävä väliin. Toivon tietysti että Aikaa liikenisi hieman vaikka Beachin peluuseen, toivotaan että kavereitakin siihen löytyisi...
Suomen Melonta ja Soutuliiton strategia poiki ainakin keskutelua, mutta korviini ei ole kantautunut sitä missä hankkeen osalta nyt mennään. Mielenkiinnolla odotan liiton johdolta kunnollisia avauksia kohti parempaa tulevaisuutta.
Blogin lukijoille hyvää syksyn jatkoa, toivottavasti hiihtokausi pääsee pian alkuun. Olen itsekin "hiihdellyt" jo pariin otteeseen sauvojen kanssa De Haanin dyyneille ja hiekkarannalla...
torstai 15. syyskuuta 2011
Soudun suunta
Kohtaa totuus, aseta tavoite ja toimi!
(Lainaus Iron Coaching sivustolta)
Soutu on aina toiminut marginaalissa ja tulemme olemaan pienehkö laji tulevaisuudessakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että emme voisi menestyä tai voida hyvin lajina lajien joukossa. Meidän on käytettävä vahvuuksiamme, jotta voimme luoda edellytyksiä lajin hyvinvoinnille.
Heikkoutemme on toiminnan pienuus, organosoimattomuus, epäyhtenäisyys ja kaikkinainen laadun puute harjoittelussa. Toimivat valmentajat varmasti loukkaantuvat tästä kommentista, mutta tulokset kertovat tasomme, turha sitä on kaunistella. Valmennusjärjestelmämme ei ole ajan tasalla, eikä kilpailukykyinen, eikä ole ollut sitä kymmeniin vuosiin! Näennäisesti meillä saattaa olla tietoa valmennuksesta ja soututekniikasta, mutta pelkkä tieto ei kuljeta venettä yhtään nopeammin eteenpäin. Meidän täytyy käyttää tietoa mahdollisimman suureen joukkoon soutajia jotta saamme tuloksia aikaan.
Tärkein vahvuutemme on se, että soutu on harvinainen kestävyyslaji jota voi harrastaa ja jossa voi kilpailla joukkueena. Ihminen on sosiaalinen ja etenkin nuorille on tärkeää kuulua joukkoon. Suuri osa suomalaisesta soutumenestyksestä on saavutettu yksiköillä, mutta ei ilman joukkueen, eli harjoituskavereiden tukea. Haasteemme on ruokkia sosiaalisuutta ja tehdä sen avulla harjoittelusta laadukasta, motivoivaa ja kehittävää.
Uuden-Seelannin soutajat harjoittelivat kanssamme Hazewinkelissä kolme viikkoa ja Tim vietti talvesta 8 viikkoa Uudessa - Seelannissa harjoittelemassa heidän kanssaan. Uuden-Seelannin soudun kulmakivi on ryhmäharjoittelu. Dick Tonks vastaa neljästä veneestä itse, M1x, W1x, M2- ja W4x. Nämä veneet harjoittelivat yhdessä 1-2 kertaa päivässä sekä harjoituskaudella että kilpailukaudella. Suuri osa harjoittelusta oli erilaisia harjoitteita vene venettä vastaan tasoituslähtöinä, eri tehoalueilla. Sama toistui KAIKISSA ryhmissä. M2x ja LM2x muodostivat yhden ryhmän. Näiden kahden harjoitusryhmän ryhmän tulos on mykistävä; 3 kultaa, 1 hopea ja 2 pronssia, mitaliprosentti siis tasan 100% ja voittoprosenttikin 50%! Ryhmäharjoittelun voima näkyi myös Tshekissä ja aikanaan LW2x projketissa - urheilijoiden kehityksenä.
Kysymykseni kuuluu, millä tavoin voisimme toimia suomalaisessa soudussa siten että parannamme harjoittelun laatua, vähennämme drop - outtia ja teemme lajistamme enemmän kiinnostavan nuorille ja aikuisillekin, esitän vakavissani suomalaiselle soudulle alla olevaa kehityssuunnitelmaa ja väitän että se on realistinen. Tämä järjestelmä olisi suunnattu nuorille, mutta siitä voisivat hyötyä kaikki soutajat. Rakenne tarvitsee yläpuolelleen hyvän huippu-urheilujärjestelmän, johon nykyiset huiput voivat kiinnittyä, mutta huippuryhmää on saatava suuremmaksi muutaman vuoden marginaalilla ihan yksinkertaisesti tekemisen tasoa nostamalla. Huippuryhmä tarvitsee myös oman valmentajansa.
Ehdotan vakavissani myös että projektin valmentaja-postia tarjotaan Australiassa hyviä tuloksia saavuttaneelle Jani Heinolle, ja alkavan talven aikana kartoitetaan mukaan lähtevät seurat / alueet ja varmistutaan niiden resursseista.
Soutu takaisin suomalaiselle urheilu- kartalle – pysyväisluotoinen toimintamalli
1. Jaetaan suomi alueiksi/alueellisiksi harjoituskeskuksiksi sen mukaan mitkä seurat pystyvät tarjoamaan kohtuulliset harjoitusolosuhteet ja valmennuksen. (esim. Helsinki, Hämeenlinna, Turku, Tampere, Jämsänkoski, Porvoo, Imatra, Lappeenranta)
2. Liitto osallistuu palkkaamalla päätoimisen valmentajan ja OTO – valmentajat projektiin sitoutuviin seuroihin. Korvaus OTO valmennuksesta esimerkiksi 250 - 500€/kk. Päätoimisen valmentajan palkkakulu n. 40 000€ - 50 000€. Yhteensä palkkakulut vuosittain n. 70 000 – 90 000€.
3. Edellytetään että keskuksissa toimitaan tietyllä formaatilla ja toteutetaan yhteisiä harjoitusohjelmia ja testejä joihin kaikki sitoutuvat. Ohjelma sisältää myös uusien soutajien rekrytoinnin. Jos seura tai alue ei sitoudu, niin se on ulkona systeemistä. Lahjakkuuksien etsintään käytetään esimerkiksi sisäsoutulaitteilla soudettavaa suunnattua kotirata-kilpailujärjestelmää kaikilla ohjelmaan osallistuvilla paikkakunnilla.
4. Liitto ja yhteistyötahot palkkaavat yhdessä valmentajan pyörittämään tätä toimintaa ja valvomaan sitä että homma toimii, johtamaan oman alueensa toimintaa ja myöhemmin junioreiden ja U23 maajoukkue toimintaa. Valmentajan vastuuna on yhden alueen pyörittäminen, valmentajien kouluttaminen ja yhteisten harjoitusohjelmien tekeminen asiantuntijoiden kanssa ja seuratoiminnan laadun seuranta. Testauksen toteutus kuuluu valmentajan rooliin yhdessä paikallisten valmentajien kanssa.
5. 16-18v. / Siinä vaiheessa kun oikeasti tähdätään junioreiden ja U23 arvokilpailuihin soutajat on koottava yhteen harjoittelemaan päivittäisellä tasolla. Siihen tarvitaan kaupunki jossa on hyvät olosuhteet lajin harjoitteluun sekä talvella että kesällä ja jossa on opiskelupaikkoja. (Tampere – Turku?)
Tavoite on että jokaisella paikkakunnalla on aina vähintään 6-8 nuorta soutajaa jotka harjoittelevat nyt perustettavassa valmennusryhmässä. Ajan myötä olisi suotavaa että ryhmäkoko kasvaisi lähemmäs kymmentä, resurssien riittäessä suuremmaksikin. ”Keskusjohtoisen” valmennuksen avulla helpotamme paikallisten valmentajien työtä ja varmistamme että saamme saatettua alulle suomalaisen tavan tavoitella palkintosijoja soudussa sekä fyysisellä sektorilla että soututekniikan osalta. Yhteinen näkemys harjoittelusta, tekniikasta, ravitsemuksesta ja ylipäänsä huippu - urheilun filosofiasta on olennainen osa toimintamallia.
6. Tehdään päätös projektin aloittamisesta NYT ja aloitetaan se 2012 syksyllä.
Perusteet:
1. Jokainen menestyksekäs soutuvalmennusjärjestelmä maailmassa perustuu hyvien sisältöjen lisäksi yhdessä harjoittelemiseen ja kilpailuun. Ryhmät toimivat sekä jatkuvana harjoitus ja kilpailuympäristönä, että motivaation lähteinä nuorille, menestyäksemme meidän tulee harjoitella yhdessä PÄIVITTÄIN!
2. Tällä hetkellä urheilijamme harjoittelevat liian yksin ja uskon että yhdessä voimme kehittää myös harjoitussisältöjä vastaamaan kilpailun asettamiin haasteisiin.
3. Ilman radikaalia kehitystä putoamme lopullisesti kansainvälisestä kilpailusta.
(Lainaus Iron Coaching sivustolta)
Soutu on aina toiminut marginaalissa ja tulemme olemaan pienehkö laji tulevaisuudessakin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että emme voisi menestyä tai voida hyvin lajina lajien joukossa. Meidän on käytettävä vahvuuksiamme, jotta voimme luoda edellytyksiä lajin hyvinvoinnille.
Heikkoutemme on toiminnan pienuus, organosoimattomuus, epäyhtenäisyys ja kaikkinainen laadun puute harjoittelussa. Toimivat valmentajat varmasti loukkaantuvat tästä kommentista, mutta tulokset kertovat tasomme, turha sitä on kaunistella. Valmennusjärjestelmämme ei ole ajan tasalla, eikä kilpailukykyinen, eikä ole ollut sitä kymmeniin vuosiin! Näennäisesti meillä saattaa olla tietoa valmennuksesta ja soututekniikasta, mutta pelkkä tieto ei kuljeta venettä yhtään nopeammin eteenpäin. Meidän täytyy käyttää tietoa mahdollisimman suureen joukkoon soutajia jotta saamme tuloksia aikaan.
Tärkein vahvuutemme on se, että soutu on harvinainen kestävyyslaji jota voi harrastaa ja jossa voi kilpailla joukkueena. Ihminen on sosiaalinen ja etenkin nuorille on tärkeää kuulua joukkoon. Suuri osa suomalaisesta soutumenestyksestä on saavutettu yksiköillä, mutta ei ilman joukkueen, eli harjoituskavereiden tukea. Haasteemme on ruokkia sosiaalisuutta ja tehdä sen avulla harjoittelusta laadukasta, motivoivaa ja kehittävää.
Uuden-Seelannin soutajat harjoittelivat kanssamme Hazewinkelissä kolme viikkoa ja Tim vietti talvesta 8 viikkoa Uudessa - Seelannissa harjoittelemassa heidän kanssaan. Uuden-Seelannin soudun kulmakivi on ryhmäharjoittelu. Dick Tonks vastaa neljästä veneestä itse, M1x, W1x, M2- ja W4x. Nämä veneet harjoittelivat yhdessä 1-2 kertaa päivässä sekä harjoituskaudella että kilpailukaudella. Suuri osa harjoittelusta oli erilaisia harjoitteita vene venettä vastaan tasoituslähtöinä, eri tehoalueilla. Sama toistui KAIKISSA ryhmissä. M2x ja LM2x muodostivat yhden ryhmän. Näiden kahden harjoitusryhmän ryhmän tulos on mykistävä; 3 kultaa, 1 hopea ja 2 pronssia, mitaliprosentti siis tasan 100% ja voittoprosenttikin 50%! Ryhmäharjoittelun voima näkyi myös Tshekissä ja aikanaan LW2x projketissa - urheilijoiden kehityksenä.
Kysymykseni kuuluu, millä tavoin voisimme toimia suomalaisessa soudussa siten että parannamme harjoittelun laatua, vähennämme drop - outtia ja teemme lajistamme enemmän kiinnostavan nuorille ja aikuisillekin, esitän vakavissani suomalaiselle soudulle alla olevaa kehityssuunnitelmaa ja väitän että se on realistinen. Tämä järjestelmä olisi suunnattu nuorille, mutta siitä voisivat hyötyä kaikki soutajat. Rakenne tarvitsee yläpuolelleen hyvän huippu-urheilujärjestelmän, johon nykyiset huiput voivat kiinnittyä, mutta huippuryhmää on saatava suuremmaksi muutaman vuoden marginaalilla ihan yksinkertaisesti tekemisen tasoa nostamalla. Huippuryhmä tarvitsee myös oman valmentajansa.
Ehdotan vakavissani myös että projektin valmentaja-postia tarjotaan Australiassa hyviä tuloksia saavuttaneelle Jani Heinolle, ja alkavan talven aikana kartoitetaan mukaan lähtevät seurat / alueet ja varmistutaan niiden resursseista.
Soutu takaisin suomalaiselle urheilu- kartalle – pysyväisluotoinen toimintamalli
1. Jaetaan suomi alueiksi/alueellisiksi harjoituskeskuksiksi sen mukaan mitkä seurat pystyvät tarjoamaan kohtuulliset harjoitusolosuhteet ja valmennuksen. (esim. Helsinki, Hämeenlinna, Turku, Tampere, Jämsänkoski, Porvoo, Imatra, Lappeenranta)
2. Liitto osallistuu palkkaamalla päätoimisen valmentajan ja OTO – valmentajat projektiin sitoutuviin seuroihin. Korvaus OTO valmennuksesta esimerkiksi 250 - 500€/kk. Päätoimisen valmentajan palkkakulu n. 40 000€ - 50 000€. Yhteensä palkkakulut vuosittain n. 70 000 – 90 000€.
3. Edellytetään että keskuksissa toimitaan tietyllä formaatilla ja toteutetaan yhteisiä harjoitusohjelmia ja testejä joihin kaikki sitoutuvat. Ohjelma sisältää myös uusien soutajien rekrytoinnin. Jos seura tai alue ei sitoudu, niin se on ulkona systeemistä. Lahjakkuuksien etsintään käytetään esimerkiksi sisäsoutulaitteilla soudettavaa suunnattua kotirata-kilpailujärjestelmää kaikilla ohjelmaan osallistuvilla paikkakunnilla.
4. Liitto ja yhteistyötahot palkkaavat yhdessä valmentajan pyörittämään tätä toimintaa ja valvomaan sitä että homma toimii, johtamaan oman alueensa toimintaa ja myöhemmin junioreiden ja U23 maajoukkue toimintaa. Valmentajan vastuuna on yhden alueen pyörittäminen, valmentajien kouluttaminen ja yhteisten harjoitusohjelmien tekeminen asiantuntijoiden kanssa ja seuratoiminnan laadun seuranta. Testauksen toteutus kuuluu valmentajan rooliin yhdessä paikallisten valmentajien kanssa.
5. 16-18v. / Siinä vaiheessa kun oikeasti tähdätään junioreiden ja U23 arvokilpailuihin soutajat on koottava yhteen harjoittelemaan päivittäisellä tasolla. Siihen tarvitaan kaupunki jossa on hyvät olosuhteet lajin harjoitteluun sekä talvella että kesällä ja jossa on opiskelupaikkoja. (Tampere – Turku?)
Tavoite on että jokaisella paikkakunnalla on aina vähintään 6-8 nuorta soutajaa jotka harjoittelevat nyt perustettavassa valmennusryhmässä. Ajan myötä olisi suotavaa että ryhmäkoko kasvaisi lähemmäs kymmentä, resurssien riittäessä suuremmaksikin. ”Keskusjohtoisen” valmennuksen avulla helpotamme paikallisten valmentajien työtä ja varmistamme että saamme saatettua alulle suomalaisen tavan tavoitella palkintosijoja soudussa sekä fyysisellä sektorilla että soututekniikan osalta. Yhteinen näkemys harjoittelusta, tekniikasta, ravitsemuksesta ja ylipäänsä huippu - urheilun filosofiasta on olennainen osa toimintamallia.
6. Tehdään päätös projektin aloittamisesta NYT ja aloitetaan se 2012 syksyllä.
Perusteet:
1. Jokainen menestyksekäs soutuvalmennusjärjestelmä maailmassa perustuu hyvien sisältöjen lisäksi yhdessä harjoittelemiseen ja kilpailuun. Ryhmät toimivat sekä jatkuvana harjoitus ja kilpailuympäristönä, että motivaation lähteinä nuorille, menestyäksemme meidän tulee harjoitella yhdessä PÄIVITTÄIN!
2. Tällä hetkellä urheilijamme harjoittelevat liian yksin ja uskon että yhdessä voimme kehittää myös harjoitussisältöjä vastaamaan kilpailun asettamiin haasteisiin.
3. Ilman radikaalia kehitystä putoamme lopullisesti kansainvälisestä kilpailusta.
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Melonnan ja soudun liitto, mikä on suomalaisen soudun etu?
Olen miettinyt liittojen yhdistymistä sillä kokemuksella mikä minulla on lajistamme suomessa ja maailmalla, ihmisyydestä yleensä ja niistä ihmisistä ketkä soudun parissa toimivat, kilpailusta ja lajin kokonaisuudesta. En edelleenkään ymmärrä sitä miksi yhdistymishanke on ylipäätään aloitettu. Pelkään että eräs syy on näköalattomuus, kyvyttömyys luoda toimivia rakenteita ja kehittää pientä lajia. Onko soutuliiton hallituksella ollut tarve paeta vastuuta kun laji vähitellen katoaa marginaaliin. Olen oman vastuuni soutuliitosta kantanut sekä organisatoorisesti että huippu-urheilullisesti ja katson että siksi olen vapaa kommentoimaan ja herättämään keskustelua. Olen pettynyt siihen että soutuliiton hallitus ja yhdistymisprosessin arkkitehdit ovat olleet kyvyttömiä keskustelemaan aiheesta ääneen ja perustelemaan hankkeen järjellisyyttä.
Soutuliiton istuva hallitus on rampa ankka, joka ei ole pystynyt tuomaan lajiin mitään uutta muutamaan vuoteen, ehkä puuvenesoudun positiivista kehitystä lukuun ottamatta, lasken sen kehityksen kuitenkin puuvenevaliokunnan toimijoiden hyväksi, en niinkään hallituksen. Kaikki aika ja panokset ovat menneet tähän sinänsä järjettömään yhdistymishankkeeseen, tämä huolimatta toimintamäärärahojen huomattavasta kasvusta!
Mitkä ovat vaihtoehtomme tilanteessa jossa yhtäällä Soutuliiton johto on leipääntynyt ja haluaa pois tehtävistään ja toisaalla on yhteistyö uudessa liitossa Melonnan kanssa? Istuva hallitus on osoittanut kyvyttömyytensä ja Facebook- keskustelun eipäs - juupas - väittely antaa ymmärtää että elämä uudessa organisaatiossa ei tule olemaan kitkatonta. Olettakaamme että kaadamme fuusion; mitä sitten? Meillä ei oikeasti ole vaihtoehtoa! Istuva hallitus on kyntensä näyttänyt.
Itse en ole valmis kantamaan vastuuta lähtemällä soutuliiton hallitukseen, enkä usko että kukaan muukaan on, soutuliittoon syntyisi uuden liiton kaatuessa tyhjiö ja toiminta heikentyisi entisestään. Mitä järkeä on yrittää palkeilla puhaltaa henkeä savuaviin raunioihin? En pysty tarjoamaan kokoukselle järkeviä vaihtoehtoja, joten annan olla. Meni sitten syteen tai saveen. Olen huolissani suomalaisesta soudusta ja tulen olemaan, en ainoastaan huippu-urheilusta vaan koko lajista, sekä nuorten harrastuksesta, valmennuksesta että myös puuvenesoudusta, joka on nyt hyvässä nosteessa. Viestini tulevaisuuden päättäjille on se, että kuunnelkaa toimivia sektoreita huolella, älkääkä tuhotko toimivia rakenteita, mutta luokaa uusia järjestelmiä ja rakenteita kehittämään lajikulttuuria ja juniorityötä.
Toivon että ymmärrätte että tie lajin sekä kilpa että harrasteurheilun menestykseen kulkee laadukkaan päivittäisen valmennuksen kautta.
Näyttäkää että muutos kannattaa!
Soutuliiton istuva hallitus on rampa ankka, joka ei ole pystynyt tuomaan lajiin mitään uutta muutamaan vuoteen, ehkä puuvenesoudun positiivista kehitystä lukuun ottamatta, lasken sen kehityksen kuitenkin puuvenevaliokunnan toimijoiden hyväksi, en niinkään hallituksen. Kaikki aika ja panokset ovat menneet tähän sinänsä järjettömään yhdistymishankkeeseen, tämä huolimatta toimintamäärärahojen huomattavasta kasvusta!
Mitkä ovat vaihtoehtomme tilanteessa jossa yhtäällä Soutuliiton johto on leipääntynyt ja haluaa pois tehtävistään ja toisaalla on yhteistyö uudessa liitossa Melonnan kanssa? Istuva hallitus on osoittanut kyvyttömyytensä ja Facebook- keskustelun eipäs - juupas - väittely antaa ymmärtää että elämä uudessa organisaatiossa ei tule olemaan kitkatonta. Olettakaamme että kaadamme fuusion; mitä sitten? Meillä ei oikeasti ole vaihtoehtoa! Istuva hallitus on kyntensä näyttänyt.
Itse en ole valmis kantamaan vastuuta lähtemällä soutuliiton hallitukseen, enkä usko että kukaan muukaan on, soutuliittoon syntyisi uuden liiton kaatuessa tyhjiö ja toiminta heikentyisi entisestään. Mitä järkeä on yrittää palkeilla puhaltaa henkeä savuaviin raunioihin? En pysty tarjoamaan kokoukselle järkeviä vaihtoehtoja, joten annan olla. Meni sitten syteen tai saveen. Olen huolissani suomalaisesta soudusta ja tulen olemaan, en ainoastaan huippu-urheilusta vaan koko lajista, sekä nuorten harrastuksesta, valmennuksesta että myös puuvenesoudusta, joka on nyt hyvässä nosteessa. Viestini tulevaisuuden päättäjille on se, että kuunnelkaa toimivia sektoreita huolella, älkääkä tuhotko toimivia rakenteita, mutta luokaa uusia järjestelmiä ja rakenteita kehittämään lajikulttuuria ja juniorityötä.
Toivon että ymmärrätte että tie lajin sekä kilpa että harrasteurheilun menestykseen kulkee laadukkaan päivittäisen valmennuksen kautta.
Näyttäkää että muutos kannattaa!
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Final days - game over
Not qualifying to the olympic´s and not reaching goals made the final days more work than fun. Tim´s C-final was ok, I am happy with his moral for pushing on the C/D Semifinal and C-final. On C - final the 1000m split was 3:20, so the necessary speed was there to qualify, but as it is he didn´t. LM2x had again good races and bad races. C/D semifinal they had a good race and on the C-final they had a bad race, result 18th place. That was not so good. I thought that they could fight to win the C-final, based on the good races before it, but they did not cathch the good rhythm and eventually lost the race.
There was many good performances from other teams or rowers, here just few of them...
Mirka Knapkova had a new race tactics, and won her 1st world tital after a commanding performance. Australian LM4- shower exceptionally good technique and flew to clear victory at the class that normally is very tight. Greek LW2x won by big margin. They have improved their technique since Beijing a lot, and like I said earlier on my blog, Alexandra Tsiavou is the current queen of LW rowing. They are favourites for London. Race in M1x was really hot, Mahe Drysdale grabbing the title at the line against last years Champion Ondrej Synek, who after one slept night said thet next year he will be better. Personally I am very glad for the Czech LM4- who took a worthy 8 place and qualified to OG. M4x was close, but did not quite have the speed to reach top 11. Hopefully next year in Luzern at final qualification they can nail it , as well as we, and many others, including also Finnish W2x.
I sit now at Ljubljana airport and wait my flight home. I have to admit that I feel exhausted and month
with family feels now like an excellent idea.
There was many good performances from other teams or rowers, here just few of them...
Mirka Knapkova had a new race tactics, and won her 1st world tital after a commanding performance. Australian LM4- shower exceptionally good technique and flew to clear victory at the class that normally is very tight. Greek LW2x won by big margin. They have improved their technique since Beijing a lot, and like I said earlier on my blog, Alexandra Tsiavou is the current queen of LW rowing. They are favourites for London. Race in M1x was really hot, Mahe Drysdale grabbing the title at the line against last years Champion Ondrej Synek, who after one slept night said thet next year he will be better. Personally I am very glad for the Czech LM4- who took a worthy 8 place and qualified to OG. M4x was close, but did not quite have the speed to reach top 11. Hopefully next year in Luzern at final qualification they can nail it , as well as we, and many others, including also Finnish W2x.
I sit now at Ljubljana airport and wait my flight home. I have to admit that I feel exhausted and month
with family feels now like an excellent idea.
keskiviikko 31. elokuuta 2011
Defeat
2nd time on my coaching career my crew falls short by a narrow margin on qualifying to Olympics. What can I say to my athlete who had a great race, best of the season by miles. He had the spirit, he fought to the line. I have to be happy to see his fight, but of course the outcome is what it is. In comparison to the other 23 rowers Tim rowed 4th best time. In other words, with his time Tim would have not only qualified to top 12, but won every other q-final. Yeah, this is sports, get over it, get a life...You could easily think, but olympics is the big dream, lifeline of our sport. Being out hurts. Plain and simple, luck was not on our side. My question is fairness. An idiot could see from the results that Tim belongs to top 12, and even with a bad race in B-final to top 11. Now he is out. Quarter final system may be good for finding top 3, but top 11 in these games matter more. Isn´t there any better system availabe?
Defeat is also a question for myself; was I good enough coach for my athletes? At the moment the answer to this question has 2 letters.
LM2x raced according to their current standard. Too slow 1st 500 made it easy for the other crews. Boys are young and need time and good training to push themselves up, learn to race and learnd to perform on a stable level. In our sport things don´t happen overnight. We need long training processes with excellent quality to succeed. I hope Obreno´s will get the support and are able to improve to next year and to 2016.
Now we are out. Dreams shattered. Now we have to digest the defeat and see what comes out.
Defeat is also a question for myself; was I good enough coach for my athletes? At the moment the answer to this question has 2 letters.
LM2x raced according to their current standard. Too slow 1st 500 made it easy for the other crews. Boys are young and need time and good training to push themselves up, learn to race and learnd to perform on a stable level. In our sport things don´t happen overnight. We need long training processes with excellent quality to succeed. I hope Obreno´s will get the support and are able to improve to next year and to 2016.
Now we are out. Dreams shattered. Now we have to digest the defeat and see what comes out.
tiistai 30. elokuuta 2011
Kisat käynnissä
Ensimmäiset vedot on vedetty ja asetelmat alkavat hahmottua. Olympiapaikkojen kannalta puolivälierät ja keräilyt ovat ratkaisievia. Putoaminen tietää putoamista taistelusta olympiapaikoista.
Alkuerien kovimpia suorituksia allekirjoittaneen mielestä olivat:
M2x kisaisännät, Cop ja Spik (kuvassa) olivat puoli venettä Ranskaa jäljessä 500m ennen maalia, mutta päättivät voittaa eränsä ja mennä suoraan semifinaaleihin. Kansa lehtereillä kannusti villisti ja nämä Slovenialaisurheilun ikonit laittoivat koneeseen 5 pykälää lisää ja Ranska, joka ei ole huono joukkue, jäi kuin seisomaan. Menosta näkyi valtava HALU mennä kovaa, kaunista katsella. Aika, 6:14,65 oli päivän paras. Juttelin Copin kanssa viime kesänä juuri Bledissä. Cop piti silloin välivuotta suurista kilpailuista ja kertoi että hän odottaa että kilpailudraivi tulee takaisin, ja jos ei tule niin hän laittaa airot naulaan. Vastaus tuohon draivihommaan tuli alkuerässä kyllä selväksi. Pienenä nyanssina mainittakoon että Ateenan kultamitalistit istuvat veneessä nyt toisin päin kuin aiemmin, Spik tahdissa ja Cop keulilla.
DEN LM1x, ergon maailmanennätysmies Henrik Stephansen polki 2000m 36-38 tahdilla aikaan 6:52,25. Keli ei ollut edes nopea. Mies ei hellittänyt vaikka vastustajat olivat 100m jäljessä. Tästäkin suorituksesta näkyi valtava draivi, yksinkertaisesti sekä halu että kyky mennä kovaa. Periaatteessa kaveri olisi voinut vetää vaikka avoimessa, tyynessä tai myötäisessä tuulessa olympiapaikan saaminen olisi ollut hyvinkin mahdollista. Stephansenin heikkous on se, että aallokossa ja tuulessa hän ei toistaiseksi ole ollut parhaimmillaan.
GRE LW2x, Alexandra Tsiavou on luokan valtiatar, vaikka kaksikkoon aina kaksi tarvitaankin. GRE LW2x ilman Tsiavua on kuin pippuripihvi ilman pippuria. Helppoa ja kaunista, aika 6:56,12, eikä mitään kiirettä missään vaiheessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
